Takaisin Tulosta

Meckelin oireyhtymä

Lääkärin käsikirja
17.7.2022 • Viimeisin muutos 17.7.2022
Riitta Salonen-Kajander

Synonyymit

  • Vanhoja nimiä ovat Meckel–Gruberin oireyhtymä ja dysencephalia splanchnocystica.

Kliininen kuva

  • Keskushermoston epämuodostumina mikrokefalia ja okkipitaalinen enkefaloseele ovat tyypilliset.
  • Polydaktylia on postaksiaalinen (pikkusormen tai -varpaan puoleinen).
  • Munuaiset ovat erittäin suuret ja multikystiset. Niiden toimimattomuus aiheuttaa lapsiveden vähyyden.
  • Myös maksassa voi olla erikokoisia kystia (täysiaikaisen sikiön vatsa voi muodostua synnytysesteeksi).
  • Usein on muita anomalioita, kuten mikroftalmia, huuli-/suulakihalkio, pieni leuka, luisu otsa, situs inversus ja pojan alikehittyneet sukuelimet sekä iso istukka.
  • Potilaat syntyvät kuolleina tai elävät vain muutamia tunteja.

Tärkeät tutkimukset

  • Rakennepoikkeavuuksien tarkka kliininen tutkimus täydennetään valokuvilla ja obduktiolla diagnoosin saamiseksi perinnöllisyysneuvontaa varten.
  • Munuaisten mikroskopiassa nähdään multikystinen dysplasia.
  • Myös maksassa on fibroosia, ns. ductal plate malformation.
  • Diagnoosi varmistetaan geenitutkimuksella, jolloin sen tulosta voidaan hyödyntää myös perheen mahdollisissa seuraavissa raskauksissa.
  • Käytettävissä on Suomessa tavallisimpien oireyhtymää aiheuttavien MKS1- ja CC2D2A-geenien valtamutaatioiden tutkimus verestä tai kudoksesta.
  • Tauti on yleensä todettavissa jo raskauden ensimmäisen tai toisen kolmanneksen kaikututkimuksessa. Useimmat vanhemmat valitsevat raskauden keskeytyksen, ja täysiaikaisia Meckel-potilaita syntyy enää harvoin.

Perushäiriö

  • Meckelin oireyhtymä johtuu embryonaalisten värekarvojen (primaarinen cilia) dysfunktiosta. Nämä ns. ciliopatiat aiheuttavat monien elinryhmien kehityshäiriöitä, joista munuaisten, luuston ja keskushermoston epämuodostumat ovat tavallisimpia.

Geenitietoa

  • Suomalaisten potilaiden tavallisin geenivirhe on MKS1-geenissä (paikassa 17q23) ja toiseksi tavallisin MKS6-geenissä (4p15).
  • Noin 70 %:lla suomalaispotilaista on sama MKS1-geenivirhe MKS-Fin major, joka on 29 emäsparin deleetio intronissa 15 (c.1408-34_1408-6del, aiempi merkintä IVS15-7_35del). Noin 20 %:lla on tunnetussa cilia-geenissä CC2D2A (MKS6) geenivirhe c.1762C>T, joka aiheuttaa neljän emäksen deleetion sen cDNA:han.
  • Meckelin oireyhtymään liitetään näiden lisäksi jo 12 muuta värekarvojen muodostumiseen liittyvää geeniä «https://www.omim.org/phenotypicSeries/PS249000»3.
    • TMEM216 (MKS2) esiintyy Pohjois-Afrikassa ja Keski-Idässä.
    • TMEM67 (MKS3) esiintyy intialais-pakistanilaisissa ja arabialaisissa populaatioissa.
    • CEP290 (MKS4), RPGRIP1L (MKS5), NPHP3 (MKS7), TCTN2 (MKS8), B9D1 (MKS9), B9D2 (MKS10), TMEM231 (MKS11), KIF14 (MKS12), TMEM107 (MKS13) ja TXNDC15 (MKS14) esiintyvät eri väestöissä.
  • Näiden geenien, esim. MKS4, MKS5 ja MKS13, erilaiset geenivirheet aiheuttavat myös taudinkuvaltaan lievempiä, Joubertin oireyhtymää «Joubertin syndrooma (Orphanet)»2 muistuttavia muotoja, joissa elinikä voi vaihdella kuukausista vuosiinkin.

Hoidossa huomattavaa

  • Potilaiden auttamiseksi ei voida tehdä mitään.
  • Synnytys on hoidettava äitiä vaarantamatta.
  • Meckelin oireyhtymän erottamiseksi satunnaisista, ei-periytyvistä tiloista tarkka diagnoosi on tärkeä perhesuunnittelun ja seuraavien raskauksien hoidon takia.

Taudin aiheuttama taakka

  • Vastasyntynyt on erittäin vaikeasti epämuodostunut ja elinkyvytön.

Esiintyminen

  • Suomessa ilmaantuvuus on ainakin 1:15 000. Suomalaiselle tautiperinnölle poikkeuksellisesti geenivirheen jakautumakartta on läntistä tyyppiä ja myötäilee maamme asutuksen tiheyttä.
  • Maailmanlaajuinen ilmaantuvuus vaihtelee Intian gujaratien 1:1 304:n ja Ison-Britannian 1:140 000:n välillä. Se on suurempi väestöissä, joissa perheiden vanhemmat ovat usein sukulaisia keskenään, esim. Intiassa, Pakistanissa, Kuwaitissa ja muissa arabimaissa. Euroopassa keskimääräinen luku on 2.6:100 000; korkeimmat ilmaantuvuudet on todettu Belgiassa ja Suomessa.

Yhteyshenkilö

  • Dos. Riitta Salonen-Kajander (riitta.salonen@fimnet.fi)

Kirjallisuutta

  1. Salonen R. The Meckel syndrome: clinicopathological findings in 67 patients. Am J Med Genet 1984;18(4):671-89. «PMID: 6486167»PubMed
  2. Salonen R, Paavola P. Meckel syndrome. J Med Genet. 1998 Jun;35(6):497-501.
  3. Barker AR, Thomas R, Dawe HR. Meckel-Gruber syndrome and the role of primary cilia in kidney, skeleton, and central nervous system development. Organogenesis 2014;10(1):96-107. «PMID: 24322779»PubMed
  4. Kyttälä M, Tallila J, Salonen R, Kopra O, Kohlschmidt N, Paavola-Sakki P, Peltonen L, Kestilä M. MKS1, encoding a component of the flagellar apparatus basal body proteome, is mutated in Meckel syndrome. Nat Genet 2006 Feb;38(2):155-7. «PMID: 16415886»PubMed
  5. Tallila J, Jakkula E, Peltonen L, Salonen R, Kestilä M. Identification of CC2D2A as a Meckel syndrome gene adds an important piece to the ciliopathy puzzle. Am J Hum Genet 2008 Jun;82(6):1361-7. «PMID: 18513680»PubMed
  6. Barisic I, Boban L, Loane M ym. Meckel-Gruber Syndrome: a population-based study on prevalence, prenatal diagnosis, clinical features, and survival in Europe. Eur J Hum Genet 2015;23(6):746-52. «PMID: 25182137»PubMed