Takaisin Tulosta

Unverricht-Lundborgin tauti (progressiivinen myoklonusepilepsia tyyppi 1, EPM1)

Lääkärin käsikirja
19.6.2022 • Viimeisin muutos 11.3.2022
Reetta Kälviäinen

Synonyymit

  • Unverricht–Lundborgin tauti (ULD)
  • Progressiivinen myoklonusepilepsia tyyppi 1 (EPM1)

Kliininen kuva

  • Ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä 6–15 v:n iässä ja ovat yleisimmin ulkoisten ärsykkeiden laukaisemia lihasnykäyksiä (eli myokloniaa) tai epileptisiä kohtauksia.
  • Taudinkuvan vaikeusaste vaihtelee kliinisten oireiden ja taudinkulun suhteen merkittävästi perheiden välillä sekä myös samassa perheessä.
  • Diagnoosia seuraavina vuosina myoklonia ja ataksia hankaloituvat, mutta tajuttomuus-kouristuskohtaukset saadaan usein hyvin hallintaan epilepsialääkkein.
  • Ongelmia esiintyy vaihtelevasti, mutta yleensä liikuntakyvyn ongelmat ovat henkisen suorituskyvyn ongelmia suurempia.
  • Myoklonia ja ataksia saattavat hankaloittaa liikkumista ja päivittäisiä toimia.
  • Henkilön vointi saattaa vaihdella voimakkaasti jopa päivästä tai viikosta toiseen. Välillä hän saattaa tarvita runsaasti apua ja liikkumisen apuvälineitä, kuten pyörätuolia, välillä taas pystyä liikkumaan omatoimisesti.
  • Kaikki ärsykkeet, kuten voimakkaat äänet, valot, äkilliset liikkeet ja stressi, voivat pahentaa myokloniaa. Kuume, sauna ja pieni määrä alkoholia helpottavat oireita.
  • Vähitellen osalla liikuntakyky huononee niin, että he tarvitsevat pyörätuolia jatkuvasti. Osalla potilaista liikunta- ja toimintakyky säilyvät hyvänä läpi elämän.
  • Henkinen suorituskyky ja muisti säilyvät yleensä liikuntakykyä paremmin eikä varsinaista dementoitumista ole todettu. Vakavaan, nuorella iällä alkavaan etenevään sairauteen liittyy usein psyykkisiä ongelmia ja psykiatrisen tuen tarvetta.
  • Sairaus ei lyhennä elinikää siinä määrin kuin ennen, mutta silti ennenaikaista kuolemanriskiä lisäävät suurentunut äkkikuolemariski, masennus ja siihen liittyvä itsemurhariski, keuhkokuumeriski ja tapaturmat.

Geenitietoa

  • ULD-EPM1-taudin taustalla oleva virheellinen geeni, CSTB (EPM1), on paikannettu kromosomin 21 pitkään käsivarteen. Geeni koodaa kystatiini B -valkuaisainetta.
  • Kyseessä on 98 aminohapon ketju, jolla on normaalissa solussa todennäköisesti useita eri tehtäviä. Kystatiini B -geenissä tapahtuva mutaatio aiheuttaa sen, että valkuaisainetta on soluissa normaalia vähemmän. Valkuaisaineen vähäisyys johtaa taas toistaiseksi tuntemattoman mekanismin kautta taudin kehittymiseen.
  • Suomalaisilla on todettu ULD-tautigeenissä toistaiseksi 3 eri mutaatiota. Yleisimmin sairastavilla henkilöillä on molemmissa kromosomeissa sama ns. valtamutaatio (mutaation suhteen homotsygootteja). Valtamutaatio on geenin säätelyalueen toistojaksomutaatio. Uusimpien tutkimustuloksien perusteella näiden ylimääräisten toistojaksojen määrällä saattaa olla merkitystä taudin vaikeusasteeseen, mutta löydös vaatii vielä varmistamista.
  • Kaksi muuta mutaatiota on todettu, kumpikin yhdessä valtamutaation kanssa siten, että sairaalla henkilöllä on toisessa kromosomissa valtamutaatio ja toisessa harvinaisempi mutaatio (yhdistelmä-heterotsygotia). Näiden harvinaisempien mutaatioiden aiheuttama taudinkuva eroaa valtamutaation taudinkuvasta. Toinen näistä yhdistelmäheterotsygotioista aiheuttaa selvästi tavallista vaikeamman taudinkuvan. Tauti alkaa varhaisemmin ja johtaa myös kognitiivisen suorituskyvyn laskuun.
  • Valtamutaation osoittaminen ja yleisimmän taudin muodon varmentaminen geenitestillä (verinäyte) onnistuu Suomessa rutiininomaisesti. Geenitestiä on syytä käyttää, jos epäily sairaudesta herää, eli siinä vaiheessa, kun epileptisten oireiden lisäksi potilaalla on muitakin etenevään tautiin sopivia oireita. Geenitestiä ei pidä käyttää seulontamenetelmänä esim. vähäoireisilla potilailla tai oireettomilla sisaruksilla, sillä sairauden etenemistä estävää tai pysäyttävää hoitoa ei vielä ole. Muut harvinaisemmat mutaatiot tutkitaan eri menetelmällä.

Hoidossa huomattavaa

  • Oireyhtymän diagnosoinnilla on keskeinen merkitys lääkehoidon valinnalle, koska tietyt lääkkeet voivat pahentaa oireita. Tajuttomuus-kouristuskohtausten ja myoklonioiden hoidossa valproaatti on ensisijainen lääke.
  • Levetirasetaami, topiramaatti ja tsonisamidi valproaatin lisälääkkeinä ovat tehokkaita tajuttomuus-kouristuskohtausten hoidossa ja auttavat myös myoklonisten kohtausten hoidossa ja pirasetaami, klonatsepaami ja klobatsaami myoklonioissa.
  • Fenytoiini, karbamatsepiini, lamotrigiini, okskarbatsepiini, gabapentiini, pregabaliini ja vigabatriini joko ovat tehottomia tai voivat lisätä kohtauksia. Fenytoiinin pitkäaikaisen käytön on kuvattu pahentavan pikkuaivo-oireita ja siitä on luovuttu jo kauan sitten.
  • Mahdollisia uusia lääkkeitä ovat brivarasetaami ja perampaneeli. Osa myoklonioista on nykyhoidolle huonosti reagoivaa.
  • Hoidon ei tulisi sairauden etenevän luonteen vuoksi rajoittua vain epilepsian ja myoklonioiden hoitoon, vaan sen tulisi olla kokonaisvaltaista, neurologisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitoon tähtäävää, yksilöllistä ja moniammatillista kuntoutusta.
  • Potilaalle ja perheelle tulee tarjota mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan.

Esiintyminen

  • Suomessa tunnetaan 170 potilasta; eniten heitä on Itä- ja Pohjois-Suomessa.
  • Ilmaantuvuus Suomessa on 1:50 000.

Yhteyshenkilö

  • Prof. Reetta Kälviäinen, KYS Epilepsiakeskus (etunimi.sukunimi@kuh.fi)

Kirjallisuutta

  1. Norio R. Suomi-neidon geenit. Otava 2000
  2. Hyppönen J, Äikiä M, Joensuu T ym. Refining the phenotype of Unverricht-Lundborg disease (EPM1): a population-wide Finnish study. Neurology 2015;84(15):1529-36. «PMID: 25770194»PubMed
  3. Kälviäinen R. Progressive Myoclonus Epilepsies. Semin Neurol 2015;35(3):293-9. «PMID: 26060909»PubMed
  4. Crespel A, Ferlazzo E, Franceschetti S ym. Unverricht-Lundborg disease. Epileptic Disord 2016;18(S2):28-37. «PMID: 27582036»PubMed
  5. Sipilä JOT, Hyppönen J, Kytö V ym. Unverricht-Lundborg disease (EPM1) in Finland: A nationwide population-based study. Neurology 2020;95(23):e3117-e3123. «PMID: 32943486»PubMed