Takaisin Tulosta

Synnynnäinen kloridiripuli

Lääkärin käsikirja

9.3.2022 • Viimeisin muutos 6.11.2023

Kaija-Leena Kolho ja Christer Holmberg

Synnynnäinen kloridiripuli (congenital chloride diarrhea, CCD) on peittyvästi periytyvä tauti, jossa jo intrauteriinisesti alkanut kloridin imeytymishäiriö aiheuttaa hengenvaarallisen vesiripulin, joka oikein diagnosoituna on hoidettavissa.
Tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön «Suomalainen tautiperintö (STP)»1.
OMIM 214700 «https://www.omim.org/entry/214700»1, ORPHA53689 «https://www.orpha.net/en/disease/detail/53689»2
Ks. myös artikkeli Synnynnäistä kloridiripulia (synnynnäinen kloridin imeytymishäiriö, CLD tai CCD) sairastavan potilaan hoito ja ohjaus vastaanotolla «Synnynnäistä kloridiripulia (synnynnäinen kloridin imeytymishäiriö, CLD tai CCD) sairastavan potilaan hoito ja ohjaus vastaanotolla»2

Kliininen kuva

Raskautta komplisoi aina hydramnion intrauteriinisen vesiripulin takia.
Lapset syntyvät usein ennenaikaisina.
Vastasyntyneellä on vetinen ripuli, jota tavallisesti ensin luullaan virtsaksi.
Vastasyntynyt menettää normaalia enemmän painoaan, kuivuu, ja vatsa pullistuu huomattavasti.
Elektrolyyttihäiriöt, alkuun asidoosi ja hyponatremia, myöhemmin hypokalemia, hypokloridemia ja alkaloosi, sekä jatkuva vesiripuli johtavat ilman oikeaa diagnoosia huonoon menestymiseen ja kuolemaan.
Elinikäisestä suolakorvaushoidosta huolimatta runsaat, vetiset ulosteet
Gastroenteriittien yhteydessä huomattava riski vaikeisiin neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöihin

Ulosteen elektrolyyteissä kloridipitoisuus on suuri (> 90 mmol/l).
Todetaan useiden elektrolyyttien häiriöitä; mm. hypokloridemian, hypokalemian ja alkaloosin lisäksi virtsaan ei erity lainkaan kloridia.
Suomalaisille potilaille on geenitesti.

Kloridin imeytyminen koolonista ja ileumin loppuosasta on häiriintynyt siten, että kloridi-ionin vaihtaminen bikarbonaatti-ioniin ei onnistu. Suoleen jää ylimäärä kloridia, natriumia, kaliumia ja vetyioneja, mikä aiheuttaa vesiripulin ja monimutkaisten säätelyketjujen kautta nestetasapainohäiriöitä.

Geenin (SLC26A3, aiemmin DRA) paikka on 7q31.
Geeni kuuluu SLC26-anioninvaihtajaperheeseen (SLC = solute liquid carrier).
Lähes kaikilla suomalaispotilailla on kolmen emäksen deleetio c.951_953delGGT homotsygoottisena.
Muualta tunnetaan useita kymmeniä mutaatioita samassa geenissä. Tauti on kertynyt paitsi Suomeen, myös Puolaan, Kuwaitiin ja Saudi-Arabiaan.

Vastasyntyneen akuutit nestetasapainohäiriöt hoidetaan korvaamalla puutteet ja menetykset alkuun suonensisäisesti.
Potilaiden tulee käyttää koko ikänsä natrium- ja kaliumkloridia (ks. yksityiskohtaiset ohjeet «Wedenoja S, Höglund P ja Holmberg C. Synnynnäinen kloridiripuli. Duodecim 2008;124:2825-33 »2) sekä juoda riittävästi vettä.
Infektiotautien aikana, varsinkin ripuli-oksennustautien, tulee herkästi nestetasapainon häiriö (hyvin matala kalium) ja sairaalahoito on tarpeen (ks. yksityiskohtaiset ohjeet «Wedenoja S, Höglund P ja Holmberg C. Synnynnäinen kloridiripuli. Duodecim 2008;124:2825-33 »2). Akuutin ripulin hoidossa tulee välttää alkalisoivia nesteitä.
Potilailla on tuntemattomasta syystä kohonnut riski sekä suolen obstruktioon että tulehdukselliseen suolistosairauteen (inflammatory bowel disease, IBD).

Ilman oikeaa hoitoa potilaat kuolivat imeväisinä parissa kuukaudessa.
Kun suolakorvaus on ohjeen mukainen, vointi on hyvä, mutta ulosteet ovat tavanomaista löysempiä ja runsaita. Yöulostaminen on tavallista.
Kloridiripuli ei estä kouluttautumista tai työssäkäyntiä.
Miespuolisilla potilailla voi olla vaikeampaa saada lapsia, koska kloridikuljetushäiriö esiintyy myös miehen lisääntymiselimistössä. Ellei hedelmöitys onnistu normaalisti, lapsettomuushoidot ovat tarpeen.
Mikäli potilaat jäävät ilman suolakorvaushoitoa tai jättävät sen ottamatta, heille voi pitkäkestoisen kuivuman takia kehittyä munuaisten vajaatoiminta sekä henkeä uhkaava matala kalium tulehdustautien tai muiden stressitilanteiden, kuten raskauden, yhteydessä. Infektioripulit voivat olla vaarallisia ja vaativat huolellista nestetasapainon hoitoa (ks. ohjeet «Wedenoja S, Höglund P ja Holmberg C. Synnynnäinen kloridiripuli. Duodecim 2008;124:2825-33 »2).

Suomesta tunnetaan yli 60 potilasta.
Ilmaantuvuus Suomessa on 1:40 000.
Muualta on raportoitu toistasataa yksittäistapausta.
Puolassa sekä Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa on samantapaiset potilaskertymät kuin Suomessa. Heillä on omat valtamutaationsa.

Norio R. The Finnish Disease Heritage III: the individual diseases. Hum Genet 2003;112(5-6):470-526. «PMID: 12627297»PubMed
Wedenoja S, Höglund P ja Holmberg C. Synnynnäinen kloridiripuli. Duodecim 2008;124:2825-33 «Synnynnäinen kloridiripuli (24/2008)»3