Lapsen masennus
Lääkärin käsikirja
11.2.2025 • Viimeisin muutos 11.2.2025
Keskeistä
- Lapsen masennuksen oireet eri ikäkausina ovat monimuotoisia ja aikuisissa usein ärtymystä herättäviä.
Lapsen masennuksen olemus
- Lapsen kokemuksena masennus on lamauttava alakuloisuuden tai tyytymättömyyden tila.
- Lapsi kadottaa kyvyn tuntea kiinnostusta, iloa ja tyydytystä tavallisista tapahtumista ja asioista, ja esim. leikki tai harrastukset vähenevät tai jäävät pois.
- Lapsi tuntee olevansa hyljeksitty, ei usko kenenkään välittävän eikä kykene helposti ottamaan apua vastaan.
- Olemukseltaan lapsi on usein onneton, vähäilmeinen ja surkea tai ärtynyt ja tyytymätön.
Esiintyvyys
- Masennuksen esiintyvyys vaihtelee eri tutkimuksissa lapsen iästä ja masennuksen vakavuudesta riippuen alle 10-vuotiailla välillä 1–7 % ja nuoruusikäisillä välillä 5.5–27 %.
- Vauvaikäisillä n. 3 %:lla esiintyy sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytymistä.
Oireet eri ikäkausina
Vauvaikäisen masennus
- Vauvan masennukselle ei ole virallisia kriteerejä. Tutkimuksissa on voitu osoittaa vauvojen vetäytyvän sosiaalisesta vuorovaikutuksesta mm. epätyydyttävän vanhempi–vauva-vuorovaikutuksen seurauksena. Sille ovat tunnusomaisia seuraavat piirteet:
- vanhempi ei hae katsekontaktia vauvan kanssa eikä puhu vauvalle (ns. hoivapuhe eli ”motherese” puuttuu)
- vanhempi osoittaa hyvin niukasti myönteisiä tunteita vauvaa kohtaan
- vanhempi käsittelee vauvaa vähän, usein mekaanisesti tai etäällä itsestä
- vanhempi valittaa vauvan hoidon tuntuvan raskaalta ja vaikealta
- vanhempi on usein huolissaan ja ahdistunut kyvystään hoitaa vauvaa
- vanhemmalla saattaa olla itsemurhaan tai lapsen surmaamiseen liittyviä ajatuksia.
- Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytynyt vauva
- välttää katsekontaktia vanhemman kanssa ja vaikeammassa tapauksessa myös muiden ihmisten kanssa
- osoittaa vähäistä kiinnostusta ympäristöä ja ihmisiä kohtaan
- näyttää vähemmän ilmeitä kasvoillaan; kasvoilla saattaa olla surullinen tai jähmettynyt ilme
- liikkuu ja ääntelee normaalia vähemmän
- itkee vaimeasti tai uikuttaen
- reagoi ärsykkeisiin normaalia hitaammin
- saattaa kärsiä uni- ja syömisvaikeuksista
- voi hidastua ja jopa taantua kognitiivisessa ja motorisessa kehityksessään
- äärimmäisessä tapauksessa menettää elämänhalunsa.
Leikki- ja kouluikäisen lapsen masennus
- Sisäänpäin suuntautuvina oireina näkyvät lapsen
- surullisuus, alakuloisuus
- omiin ajatuksiin vaipuminen
- vetäytyminen sosiaalisista suhteista
- mielihyvän menetys, ilon väheneminen
- kokemus, että on huono tai syyllinen ja ettei kukaan välitä.
- Ulospäin suuntautuvina oireina näkyvät lapsen
- levottomuus
- keskittymisen vaikeudet
- kiihtyneisyys tai ärtyneisyys
- uhmakkuus ja raivokohtaukset.
- Masentuneilla lapsilla nähdään usein leikin vähenemistä, vaikeutta nauttia leikistä sekä synkkiä, kuolemaan liittyviä teemoja leikeissä ja piirustuksissa.
- Isommilla lapsilla kiinnostuneisuuden ja mielihyvän vähentyminen johtaa harrastusten vähenemiseen tai loppumiseen; myös ystävyyssuhteet voivat katketa.
- Keskittymisvaikeudet näkyvät rauhattomuutena, ja usein koulumenestys heikkenee.
- Lapsi voi olla väsynyt ja nukkua paljon tai heräillä aamuyöstä.
- Myös erilaisten psykosomaattisten oireiden, kuten tuhrimisen, päänsäryn ja vatsakipujen sekä muiden toistuvien kipujen, taustalta voi löytyä masennus.
- Masennukseen liittyvä mahdollinen itsetuhoisuus ilmenee kotoa karkailuna, alttiutena joutua toistuviin onnettomuuksiin sekä itsemurhapuheina ja myös -yrityksinä.
- Pitkään jatkuva masennus johtaa sosiaaliseen vetäytymiseen ja yksinäisyyteen, ja lapsi on altis koulukiusaamiselle, sekä kiusattuna että kiusaajana.
- Lapsenkin masennukseen voi liittyä itsetuhoajatuksia ja äärimmäisessä tapauksessa itsetuhoyrityksiä.
- Lasten itsemurhat ovat väkivaltaisia, ja niitä pidetään usein tapaturmaisina.
Erotusdiagnostiikka
- Vauvaikäisillä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytymisen syynä voivat olla myös somaattiset sairaudet, kipu ja kuulon tai näön häiriöt, jotka on ensin tutkittava ja suljettava pois.
- Masennus esiintyy lapsilla usein samanaikaisesti ahdistuneisuushäiriön, koulupelon ja käytöshäiriön kanssa.
- Masennukseen liittyy lapsilla ja nuorilla usein erilaisia somaattisia vaivoja, toisaalta somaattisesti sairaat lapset voivat olla olemukseltaan vaisuja ja masentuneen oloisia.
- Myös normaalit lapset voivat olla surullisia, väsyneitä ja vetämättömiä, ja lyhytaikainen masennusreaktio voi olla kehitykseen kuuluva ilmiö esim. johonkin menetyskokemukseen tai muutokseen liittyen.
- Jos lyhytaikainenkin masennus haittaa lapsen psykososiaalista selviytymistä esim. toveripiirissä tai koulussa tai vaikeuttaa psyykkistä kehitystä, on sitä hoidettava asianmukaisesti.
Tutkiminen
- Diagnostiikassa ja hoidossa lastenpsykiatrinen tutkimus tai konsultaatio on useimmiten tarpeen.
- Vastaanotolla, neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa lapsen masennusta tutkittaessa voidaan apuna käyttää lapsen ja vanhemman täytettäväksi annettavia kyselylomakkeita (esim. SDQ «https://www.sdqinfo.org/py/sdqinfo/b3.py?language=Finnish»1, Nuorten mielialakysely RBDI «https://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.040.html»2). Kyselylomakkeiden lisäksi on haastateltava sekä lasta että vanhempia ja mahdollisesti muitakin tärkeitä aikuisia, esim. opettajaa.
- Masennuksen etiologisia tekijöitä ovat geneettinen alttius, perheeseen tai ihmissuhteisiin liittyvät kielteiset tekijät, menetyskokemukset (läheisten omaisten tai ystävien menetys, tiheät muutot) sekä traumaattiset kokemukset, erityisesti koulukiusaaminen ja perheväkivalta.
- Vanhemmilta on hyödyllistä ottaa sukuanamneesi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden osalta sekä kysyä perheen elämään vaikuttavista rasitustekijöistä ja elämäntapahtumista.
- Lapsen haastattelussa on hyödyllistä kysyä häneltä suoraan masennuksen oireista (esim. ”Miten sinä nukut?”), hänen mielialastaan sekä lapsen elämän tapahtumista, erityisesti perheeseen ja ystävyyssuhteisiin liittyvistä muutoksista sekä päiväkodin tai koulun tapahtumista.
- Mikäli syntyy epäily itsemurhavaarasta, on lapselta kysyttävä sitä suoraan (esim.: ”Onko sinulla ollut niin paha olla, että olet ajatellut vahingoittaa tai tappaa itsesi?”).
- Jos lapsi myöntää, on tarkistettava, ovatko vanhemmat olleet tietoisia lapsen pahasta olosta ja itsemurhavaarasta.
- Haastattelun lisäksi tulee tarkkailla lapsen olemusta sekä lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta, erityisesti pienten lasten kohdalla.
- Lasten masennusta tutkittaessa ja hoidettaessa on aina kartoitettava koko perheen tilanne, sillä masennus voi liittyä perheen tapahtumiin ja hoidossa vanhempien osuus on aina merkittävä.
Yleiset periaatteet
- Masentunut lapsi tarvitsee tuekseen aikuisen, joka pystyy sietämään lapsen tunteita sekä osoittamaan kiintymystä ja huolenpitoa lasta kohtaan.
- Vanhemmat tai vanhemmuudesta vastaavat henkilöt hyötyvät lapsen masennusta koskevan asiatiedon saamisesta (psykoedukaatio).
- Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä enemmän vanhempien täytyy olla hoidon kohteena ja toteuttajina.
- Lyhytkestoinen, selvästi reaktiona johonkin muutokseen syntynyt masennus
- Voidaan hoitaa neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa tai perustason mielenterveyspalveluissa yhdessä perheen kanssa.
- Tarvitsee riittävän pitkän seurannan, jotta voidaan todeta masennuksen väistyneen tai tilanteen pitkittyessä ohjata lapsi jatkohoitoon erityistasolle.
- Erikoissairaanhoitoon lähettämisen aiheet
- Pitkittyvä (yli 2 kk kestävä), lieväoireinenkin masennus
- Vakava, lapsen toimintakykyä heikentävä masennus
- Masennus, johon liittyy runsaasti tai vaikeita käytöshäiriön oireita
- Itsetuhoisesti oireileva lapsi tulee aina ohjata psykiatrisen hoidon piiriin, tarpeen mukaan päivystyksellisesti. Myös lastensuojeluilmoituksen tarve tulee arvioida.
Hoitomuotojen valinta
- Lapsen koko perheeseen kohdistuva hoito on tarpeen erityisesti pienempien lasten kohdalla, kun vanhemmat tai toinen vanhemmista on depressiivinen tai kun kyseessä on ilmeinen lapsen laiminlyönti.
- Vauvojen ja pienten lasten hoidossa keskeistä on tarjota lapselle riittävästi tyydyttävää vuorovaikutusta aikuisen kanssa. Tämä voidaan toteuttaa joko hoitamalla vanhemman masennus ja tukemalla vanhempia vuorovaikutukseen tai, jos se ei onnistu, järjestämällä vauvalle/leikki-ikäiselle lisäksi perheen ulkopuolinen hoitaja ja vakavammissa tapauksissa myös vuorovaikutusterapiaa.
- Yliopistosairaaloissa on valmius pikkulapsipsykiatrisiin hoitomuotoihin.
- Yksilöterapia sopii erityisesti nuoruusikäisen hoitomuodoksi, mutta voidaan käyttää hoitona myös pienemmillä lapsilla.
- Masennuksen hoidossa on näyttöä kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) hyödyllisyydestä.
- Myös säännöllisestä liikunnasta voi olla hyötyä lapsen ja nuoren masennuksen hoidossa.
- Erikoissairaanhoitoon tulee kiireellisenä lähettää itsemurhavaarassa olevat lapset. Hoidon ensimmäisenä tehtävänä on fyysisestä turvallisuudesta huolehtiminen, joka voidaan toteuttaa avo- tai osastohoidossa.
- Osastohoitoa tarvitsevat myös ne lapset, joiden masennus haittaa olennaisesti koulusuoriutumista tai muuta psykososiaalista selviytymistä.
- Lasten vaikean tai pitkäkestoisen masennuksen hoidossa SSRI-lääkkeistä fluoksetiinia «Depressed children and adolescents treated with an antidepressant appear to have lower depression severity scores than those on placebo, but the size of this difference is small, and there appears to be an increased risk (64%) of suicide-related outcomes for those on antidepressants.»B voidaan käyttää lääkehoitona muun hoidon osana. Uusimmissa tutkimuksissa SSRI-lääkkeiden teho on aiemmin arvioitua huonompi, ja lisäksi niiden käyttöön on joissain tutkimuksissa liitetty lisääntyneet itsemurha-ajatukset.
- Trisyklisistä masennuslääkkeistä ei ole hyötyä ala-asteikäisille «Tricyclic antidepressants appear not to be more efficient than placebo in the treatment of depression in children and adolescents.»B, eikä SSRI-lääkkeidenkään hyödystä ole näyttöä alle 11-vuotiaiden osalta.
- Lasten masennuksen lääkehoito tulee aina jättää lastenpsykiatrian erikoislääkärin tarkoin harkittavaksi, ja mahdollista lääkehoitoa on valvottava riittävän tihein kontrollein.
Ennuste
- Ensimmäisestä masennusepisodista toipumisen todennäköisyys on lapsilla lähes 100 %.
- Lasten vakava masennustila on usein pitkäkestoinen ja toistuva sairaus.
- Lapsuusiän masennus lisää masennus- ja itsemurhariskiä nuoruudessa ja aikuisiässä.
Kirjallisuutta
- Karlsson L, Marttunen M, Kumpulainen K. Lasten ja nuorten masennus. Kirjassa Kumpulainen K ym. (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016. ss. 294-303.
- Lu B, Lin L, Su X. Global burden of depression or depressive symptoms in children and adolescents: A systematic review and meta-analysis. J Affect Disord 2024;354():553-562 «PMID: 38490591»PubMed
- Walter HJ, Abright AR, Bukstein OG, ym. Clinical Practice Guideline for the Assessment and Treatment of Children and Adolescents With Major and Persistent Depressive Disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2023;62(5):479-502 «PMID: 36273673»PubMed
- Wegner M, Amatriain-Fernández S, Kaulitzky A, ym. Systematic Review of Meta-Analyses: Exercise Effects on Depression in Children and Adolescents. Front Psychiatry 2020;11():81 «PMID: 32210847»PubMed
- Puura K, Mäntymaa M, Luoma I ym. Infants' social withdrawal symptoms assessed with a direct infant observation method in primary health care. Infant Behav Dev 2010;33(4):579-88. «PMID: 20723997»PubMed
- Guedeney A, Fermanian J. A validity and reliability study of assessment and screening for sustained withdrawal reaction in infancy: the Alarm Distress Baby Scale. Infant Mental Health Journal 2001;22: 559-575.
