Takaisin Tulosta

Aikuisen epilepsian hoito

Lääkärin käsikirja
2.4.2025 • Viimeisin muutos 2.4.2025
Leena Kämppi

Keskeistä

  • Epilepsian hoidon kulmakivenä on säännöllinen ja pitkäaikainen lääkehoito, jonka tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittoja.
  • Epilepsialääkitys on syytä aloittaa, kun epileptisten kohtausten uusimisriski on selvä ja asetetaan epilepsiadiagnoosi.
  • Potilaan yleisen ja psyykkisen voinnin seuranta on laboratorioarvojen seurantaa tärkeämpää.
  • Epilepsian diagnostiikka, etiologian selvittäminen, lääkkeen valinta sekä lääkevasteen ja -sopivuuden seuranta tapahtuvat neurologisessa erikoissairaanhoidossa.
  • Hyvässä hoitotasapainossa olevan epilepsiaa sairastavan aikuisen pitkäaikaisseuranta toteutetaan avoterveydenhuollossa.
  • Vaikeaa epilepsiaa sairastava kuuluu erikoissairaanhoidon seurantaan. Kirurgisen hoidon mahdollisuus tulisi arvioida ajoissa epilepsiakirurgiaan erikoistuneessa keskuksessa (HUS ja KYS).

Yleistä

  • Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, joka johtuu poikkeavasta, liiallisesta tai synkronoidusta hermosolujen sähköisestä toiminnasta laajuudeltaan vaihtelevalla aivoalueella.
  • Epilepsia on sairaus, jossa aivoilla on pitkäaikainen taipumus tuottaa spontaanisti epileptisiä kohtauksia ja jossa henkilöllä saattaa olla myös muita neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia seurauksena sairaudestaan.
  • Lääkehoidolla n. 70 % potilaista saadaan kohtauksettomiksi. Epilepsia on vaikeahoitoinen 20–30 %:lla potilaista.
  • Epilepsia luokitellaan vaikeahoitoiseksi, kun kahdesta asianmukaisesti valitusta ja käytetystä epilepsialääkkeestä huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää haittaavia epilepsiaan liittyviä oireita, kuten toistuvia kohtauksia, kognitiivisia tai käyttäytymisen ongelmia, kehityksen hidastumista tai hoidon haittavaikutuksia.
  • Epilepsiapotilailla on 2–3-kertainen kuolleisuusriski normaaliväestöön verrattuna. Vaikeahoitoinen epilepsia lisää epilepsiaan liittyvän äkkikuoleman (sudden unexpected death in epilepsy, SUDEP) riskiä.
  • Hoidossa on huomioitava epilepsiakohtausten lisäksi myös epilepsian etiologia ja siihen tarjolla olevat hoidot. Potilaan tilannetta on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja on huomioitava sairauden mahdolliset vaikutukset toimintakykyyn sekä lääketieteellisen ja ammatillisen kuntoutuksen tarve.

Hoidon porrastus valtakunnallisesti

  • Erikoissairaanhoito vastaa
    • epilepsian diagnostiikasta
    • epilepsialääkityksen valinnasta sekä lääkevasteen ja sopivuuden seurannasta
    • lääkityksen lopettamispäätöksestä
    • ajo- ja työkykykannanotoista, kuntoutusarvioista
    • epilepsiapotilaan raskaudenaikaisesta seurannasta; koskee myös kohtauksettomia potilaita
    • kohtauksia saavien ja vaikeaa epilepsiaa sairastavien potilaiden seurannasta ja hoitoratkaisuista.
  • Hyvässä hoitotasapainossa olevien potilaiden pitkäaikaisseuranta toteutetaan avoterveydenhuollossa.
    • Yksilöllinen jatkohoitosuunnitelma seurantaohjeineen kirjataan neurologian loppuarvioon jatkohoitoon siirryttäessä.
    • Kohtausten aktivoituminen, lääkehoidon haasteet tai haittavaikutukset sekä aktiivinen raskaustoive tai raskaus ovat perusteita lähettää potilas uuteen arvioon erikoissairaanhoitoon.
  • Vaikean epilepsian hoitoarviot kuuluvat neurologian tertiäärikeskuksiin yliopistosairaaloihin. Epilepsiakirurgiset arviot toteutetaan epilepsiakirurgiaan erikoistuneissa keskuksissa HUSissa ja KYSissä.

Lääkehoito

  • Lääkehoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
  • Lääkehoito aloitetaan, kun epilepsiadiagnoosi asetetaan, eli kun potilas on saanut muutaman vuoden sisällä vähintään kaksi ilman selkeitä altistavia tekijöitä ilmennyttä epileptistä kohtausta tai yksittäisen epileptisen kohtauksen yhteydessä on todettu aivoissa pitkäaikainen, kohtauksille altistava tekijä ja kohtauksen uusimisen riski on suuri. evd
  • Epilepsialääkkeitä koskee peruskorvattavuus (40 % lääkkeen hinnasta/ostokerta). Lähes kaikille epilepsialääkkeille on lisäksi saatavissa ylempi erityiskorvattavuus (100 % lääkkeen hinnasta). Epilepsialääkityksen erityiskorvattavuuteen vaaditaan neurologin tekemä B-lausunto. Korvattavuuden piirissä olevat epilepsialääkeostot kerryttävät vuosittaista lääkemaksukattoa.

Lääkkeen valinta ja hoidon seuranta

  • Epilepsiat jaetaan kohtaustyypin mukaisesti paikallisalkuisiin ja yleistyneisiin epilepsioihin.
  • Epilepsian lääkehoito aloitetaan epilepsia- ja kohtaustyypin mukaan valitulla ensisijaislääkityksellä (ks. Epilepsialääkkeet).
  • Osa lääkkeistä, kuten okskarbatsepiini ja karbamatsepiini, sopii vain paikallisalkuiseen epilepsiaan, mutta suurin osa lääkkeistä on ns. laajakirjoisia ja tehoavat kaikkiin epilepsia- ja kohtaustyyppeihin. Vaste on kuitenkin yksilöllinen.
  • Lääkkeen valinnassa tulee huomioida biologinen sukupuoli ja potilaan raskausmahdollisuudet/-suunnitelmat. Mm. valproaattia ei lähtökohtaisesti tulisi käyttää fertiili-ikäisillä naisilla sikiövaurioriskien vuoksi evd.
  • Tavoitteena on löytää pienin annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Annos on aina yksilöllinen.
  • Potilaaseen tulee olla yhteydessä 2–8 viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta hoitovasteen ja mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi.
  • Ensisijaista on kohtausten pois jääminen ja lääkehoidon hyvä siedettävyys eikä lääkeaineen pitoisuus seerumissa «There is no evidence from randomized controlled trials to support routine therapeutic monitoring of antiepileptic drugs in the treatment of epilepsy.»D. Lääkeainepitoisuuden mittaamista tarvitaan pitkäaikaisseurannassa vain harvoin.
  • Hoidon alkuvaiheessa ja annosnostojen yhteydessä seurataan turvaverikokeita (PVK+T, Na, ALAT) mm. okskarbatsepiinin, karbamatsepiinin, valproaatin ja fenytoiinin kohdalla. Rutiininomaista turvaverikoeseurantaa pitkäaikaishoidossa ei tarvita.
  • Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia asianmukaisen lääkehoidon läpi, tulisi annosta ensisijaisesti nostaa. Mikäli kohtauksen altisteena todetaan lääkkeiden käytön laiminlyönti tai merkittävä alkoholin käyttö, annoksen noston sijaan tulisi keskittyä parantamaan hoitoon sitoutumista tai tukemaan potilasta alkoholista vieroittautumisessa evd.
  • Kohtausten jatkuessa lääkityksestä huolimatta saatetaan tarvita useamman lääkkeen yhdistelmähoitoa. Yhdistelmähoidossa pyritään yhdistelemään lääkkeiden eri vaikutusmekanismeja, välttämään samankaltaisia haittoja aiheuttavia lääkkeitä ja hyödyntämään lääkkeiden sivuindikaatioita muiden liitännäissairauksien, kuten migreenin tai neuropaattisen kivun, hoidossa.
  • Osalla epilepsialääkkeistä on merkittäviä interaktioita, mikä tulee ottaa huomioon muuta lääkehoitoa suunniteltaessa.
  • Epilepsialääkityksen käyttöön (erityisesti entsyymi-induktorit) yhdistyy suurentunut osteoporoosin riski, joten D-vitamiinin käyttöä suositellaan.

Haittavaikutukset

  • Lääkehoidon aloitus- ja nostovaiheessa esiintyy usein haittavaikutuksia, erityisesti keskushermostovaikutuksia (väsymys, huimaus, pahoinvointi), jotka ovat tavallisimmin lieviä ja ohittuvat itsestään muutamissa viikoissa (ks. tarkemmin Epilepsialääkkeet).
  • Haittoja voidaan vähentää aloittamalla lääkitys pienellä annoksella ja suurentamalla sitä vähitellen.
  • Iäkkäät henkilöt ovat alttiimpia haittavaikutusten esiintymiselle. Tämä huomioidaan tavoittelemalla n. 30 % matalampia ylläpitoannoksia kuin nuoremmilla aikuisilla.
  • Lääkitystä aloitettaessa potilaan kanssa tulee keskustella harvinaisiin, vakaviin haittoihin viittaavista oireista, joiden ilmetessä tulisi ottaa välittömästi yhteyttä hoitavaan yksikköön. Erityisesti on mainittava seuraavat oireet, jotka edellyttävät lääkevaihtoa:
    • yliherkkyysreaktiot (mm. ihottumat)
    • maksavaurion oireet (oksentelu, vatsakipu)
    • psyykkiset haittavaikutukset (masennus, aggressiivisuus, itsetuhoisuus).
  • Lääkkeet voivat aiheuttaa poikkeavia veriarvoja. Lievä leukopenia (ad 2 × 109/l), maksa-arvojen nousu (ALAT ad 2–3 × viitealueen alaraja) ja lievä hyponatremia (Na 128–135 mmol/l) ovat tavallisia, eivät ennusta vakavampia haittavaikutuksia eivätkä oireettomina aiheuta toimenpiteitä. Selvemmin viitearvoista poikkeavat arvot ovat aihe lääkevaihtoon.

Epilepsialääkkeet

  • Epilepsialääkkeet on jaoteltu ensisijaisiin ja toissijaisiin lääkkeisiin noudattaen kliinistä ja korvattavuuskäytäntöä.
  • Lisäksi käytössä on erityistilanteisiin tai epilepsiaoireyhtymien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, joiden käyttö ja seuranta on keskitetty erikoissairaanhoitoon.
  • Lääkkeistä kuvataan pääasiallinen vaikutusmekanismi, lääkkeen käyttöön parhaiten soveltuva epilepsia-/kohtaustyyppi, lääkkeen aloitusannostelu ja tavoiteltu ylläpitoannos, yleisimmät haittavaikutukset ja muut huomioitavat asiat. Tarkemmat lääkekohtaiset tiedot löytyvät Duodecimin Lääketietokannasta «https://www.terveysportti.fi/apps/laake/»1.

Ensisijaislääkkeet evd

  • Okskarbatsepiini
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 150 mg × 2, annosnostot 150 mg/3 vrk ad 450 mg × 2
    • Haittavaikutukset: hyponatremia, huimaus, pahoinvointi, allergiset reaktiot
    • Muuta huomioitavaa
      • Turvaverikokeet aloituksessa tarpeen
      • CYP-entsyymi-induktorivaikutuksen vuoksi vaikuttaa e-pillereiden tehoon.
  • Karbamatsepiini
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 100 mg × 2, annosnostot 100 mg/2–3 vrk ad 300 mg × 2
    • Haittavaikutukset: ihottuma, huimaus, pahoinvointi, hyponatremia. Pitkäaikaiskäytössä voi olla vaikutusta luustontiheyteen, hormonituotantoon ja kolesteroliarvoihin.
    • Muuta huomioitavaa
      • Turvaverikokeet aloituksessa tarpeen
      • Merkittävä CYP-entsyymi-induktori → huomioitava useiden lääkkeiden kanssa
  • Valproaatti
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus ja Ca-kanava- ja GABA-reseptorivaikutus
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: depotvalmisteilla 300 mg × 2 tai 500 mg × 2
    • Haittavaikutukset: ruokahalun lisääntyminen/painonnousu, kuukautishäiriöt, hiusten lähtö, vapina, vakavana haittana maksavaurio
    • Muuta huomioitavaa
      • Turvaverikokeet aloituksessa tarpeen
      • Merkittävä teratogeeni, fertiili-ikäisillä naisilla käyttöä vältettävä sikiövaurioriskin vuoksi
      • CYP-entsyymi-inhibiittori → huomioitava joidenkin lääkkeiden kanssa
      • Annosteltavissa myös i.v.-muotoisena

Toissijaiset lääkkeet evd

  • Levetirasetaami «Levetiracetam appears to reduce seizure frequency when used as an add-on treatment for patients with drug-resistant partial epilepsy.»B
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: sitoutuminen vesikkeliproteiini SV2A:han
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 500 mg × 2
    • Haittavaikutukset: väsymys, huimaus, psyykkiset haitat
    • Muuta huomioitavaa
      • Ei tunnettuja interaktioita muiden lääkkeiden kanssa
      • Annosteltavissa myös i.v.-muotoisena
  • Lakosamidi «Lacosamide is effective and fairly well tolerated in the short term when used as add-on treatment for drug-resistant partial epilepsy in adults.»A
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: jänniteherkkien Na-kanavien hidas inaktivaatio
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset, käytetään myös yleistyneisiin kohtauksiin
    • Aloitusannos: 50 mg × 2, annosnostot 100 mg/viikko ad 100 mg × 2
    • Haittavaikutukset: huimaus, päänsärky, pahoinvointi
    • Muuta huomioitavaa
      • Ei tiedossa merkittäviä interaktioita muiden lääkkeiden kanssa
      • Annosteltavissa myös i.v.-muotoisena
  • Lamotrigiini
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus, Ca-kanavavaikutus
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: monoterapiana 25 mg × 1, annosnostot 25 mg/2 viikkoa ad 100 mg × 2
    • Haittavaikutukset: ihottuma (vaatii lääkkeen lopetuksen), vapina, huimaus, kaksoiskuvat, myoklonioiden paheneminen
    • Muuta huomioitavaa
      • Karbamatsepiinin tai valproaatin kanssa aloitusannostelu poikkeaa tavanomaisesta.
      • E-pillerit ja hormonikorvaushoito vaikuttavat lääkeainepitoisuuteen, ei kuitenkaan vaikuta annosteluun e-pilleritaukoviikon aikana.
  • Topiramaatti
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus, GABA-A-potentiaatio, glutamaatin ja hiilihappoanhydraasin esto
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 25 mg × 1, annosnostot 25 mg/viikko ad 50 mg × 2
    • Haittavaikutukset: psyykkiset ja kognitiiviset haitat, masennus, ärtyneisyys, sekavuus, puhevaikeus, laihtuminen, munuaiskivet
    • Muuta huomioitavaa
      • Muut hyödynnettävät indikaatiot: migreeni
      • Fertiili-ikäisillä naisilla käyttöä vältettävä sikiövaurioriskin vuoksi
  • Tsonisamidi «Zonisamide appears to be effective as an add-on treatment in drug-resistant partial epilepsy, but is associated with an increase in adverse effects.»B
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na- ja Ca-kanavavaikutus, GABA-inhibitio
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 25 mg × 2, annosnostot 50 mg/viikko ad 150 mg × 2
    • Haittavaikutukset: huimaus, kaksoiskuvat, ruokahaluttomuus, levottomuus, allergiset reaktiot, munuaiskivet
  • Gabapentiini
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Ca-kanavavaikutus, GABA-vaikutus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 300 mg × 3, annosnostot 3 viikon kuluessa ad 600 mg × 3
    • Haittavaikutukset: psyykkiset haitat, tasapainohäiriöt, väsymys, painonnousu, myokloniat
    • Muuta huomioitavaa
      • Annossuosituksen muutos munuaisten vajaatoiminnassa
      • Muut hyödynnettävät indikaatiot: neuropaattinen kipu
  • Pregabaliini «Pregabalin appears to have inferior efficacy and tolerability in comparison to lamotrigine for newly diagnosed partial seizures.»B
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Ca-kanavavaikutus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 75 mg × 2, annosnostot enintään 150 mg/viikko ad 300 mg × 2
    • Haittavaikutukset: väsymys, huimaus, lisääntynyt ruokahalu
    • Muuta huomioitavaa
      • Ei merkittäviä interaktioita muiden lääkkeiden kanssa
      • Muut hyödynnettävät indikaatiot: neuropaattinen kipu ja ahdistuneisuus
  • Eslikarbatsepiini «Eslicarbazepine at a daily dose of 800-1200 mg appears to reduce seizure frequency when used as an add-on treatment for drug-resistant partial epilepsy. Dizziness, nausea and diplopia appear to be the most common adverse events.»B
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 400 mg × 1, annosnostot 400 mg/1–2 viikkoa ad 1 200 mg × 1
    • Haittavaikutukset: hyponatremia, huimaus, pahoinvointi
    • Muuta huomioitavaa
      • Muistuttaa okskarbatsepiinia.
  • Perampaneeli
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: AMPA-reseptoriantagonisti
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 2 mg × 1, annosnostot 2 mg/4 viikkoa ad 6 mg × 1
    • Haittavaikutukset: huimaus, väsymys, ruokahalun muutos, mielialaoireet
    • Muuta huomioitavaa
      • Annostelu illalla juuri ennen makuulle menoa huimaushaitan vuoksi
      • Ei suositella vaikeassa munuaisten ja maksan vajaatoiminnassa
      • Suuri annos (12 mg × 1) heikentää e-pillerien tehoa.
  • Brivarasetaami «Brivaracetam as an add-on therapy for adults with drug-resistant focal epilepsy is effective in reducing seizure frequency and achieving seizure freedom. However, it is associated with a greater proportion of treatment withdrawals due to adverse events.»A
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: sitoutuminen vesikkeliproteiini SV2A:han
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 25 mg × 2, annosnostot 50 mg/viikko ad 50 mg × 2, tai aloitus suoraan 50 mg × 2
    • Haittavaikutukset: uneliaisuus, huimaus, psyykkiset haitat (paremmin siedetty kuin levetirasetaami)
    • Muuta huomioitavaa
      • Ei tunnettuja merkittäviä interaktioita muiden lääkkeiden kanssa
      • Annosteltavissa i.v.-muotoisena
  • Senobamaatti
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus ja GABA-vaikutuksen lisääminen
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 12.5 mg × 1; jatkossa 2 viikon kuluttua 25 mg × 1, siitä 2 viikon kuluttua 50 mg × 1, siitä 2–4 viikon kuluttua 100 mg × 1
    • Haittavaikutukset: uneliaisuus, huimaus, väsymys, ataksia, tasapainovaikeudet
    • Muuta huomioitavaa
      • Käyttöindikaatio vain vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavilla
      • Munuaisten tai maksan vajaatoiminnassa annosta on pienennettävä.
      • Heikentää ehkäisypillerien tehoa.
  • Klobatsaami «Clobazam as an add-on treatment may reduce seizure frequency and may be most effective in partial onset seizures.»C
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: GABA-agonisti
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit
    • Aloitusannos: 5–10 mg × 1, annosnostot siedon mukaan ad 20 mg × 1
    • Haittavaikutukset: väsymys, huimaus, päänsärky, näköhäiriöt, pahoinvointi, muistivaikeudet, psyykkiset haitat
    • Muuta huomioitavaa
      • Tarvittaessa voidaan käyttää jaksoittaista hoitoa.
      • Vaikeissa epilepsioissa kohtausryöppyjen katkaisuun
  • Klonatsepaami
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: GABA-agonisti, Na-kanavavaikutus
    • Kohtaustyyppi: laajakirjoinen, kaikki kohtaustyypit, erityisesti myokloniat
    • Aloitusannos: 0.25 mg × 1–2, annosnostot siedon mukaan ad 1–2 mg/vrk
    • Haittavaikutukset: väsymys, koordinaatiovaikeus, ataksia, huimaus, näköhäiriöt
    • Muuta huomioitavaa
      • Muut hyödynnettävät indikaatiot: levottomat jalat, ahdistus ja paniikkioireet
      • Toleranssi kehittyy vähitellen, vaikeasti ja hyvin hitaasti purettava.
  • Fenytoiini
    • Pääasiallinen vaikutusmekanismi: Na-kanavasalpaus
    • Kohtaustyyppi: paikallisalkuiset kohtaukset
    • Aloitusannos: 100 mg × 2, aloitetaan yleensä päivystyksellisesti i.v.-fosfenytoiinikyllästyksellä, pitkäaikaiskäytössä vain erityistapauksissa
    • Haittavaikutukset: huimaus, pahoinvointi, kaksoiskuvat, allergiset reaktiot, ienten hyperplasia
    • Muuta huomioitavaa
      • Turvaverikokeet aloituksessa tarpeen
      • Merkittävä CYP-entsyymi-induktori, huomioitava muiden lääkkeiden kanssa
      • Annosteltavissa i.v.-muotoisena (fosfenytoiini)
      • Saturoituva eliminaatio, vaatii tarkkaa annostelua ja pitoisuusseurantaa

Ensiapulääkkeet

  • Ensiapulääkkeinä käytetään bukkaalista midatsolaamia (10 mg) ja rektaalista diatsepaamia (10 mg).
  • Pääsääntöisesti aikuisten epilepsian hoidossa ei tarvita ensiapulääkitystä.
  • Ensiapulääkkeen tarve tulisi miettiä erityisesti, kun
    • potilaalla on aiemmin ollut pitkittyneitä kohtauksia tai status epilepticus
    • potilaan kohtauksilla on merkittävä sarjoittumistaipumus, jolloin kohtauksia voi tulla useita saman päivän aikana
    • potilaalla on epilepsiaoireyhtymä, jonka tiedetään altistavan status epilepticukselle, mm. Dravetin oireyhtymä tai Lennox–Gastaut’n oireyhtymä.

Vaikean epilepsian hoito

  • 20–30 % epilepsioista luokitellaan vaikeahoitoisiksi: kohtaukset jatkuvat kahdesta asianmukaisesti valitusta ja käytetystä epilepsialääkkeestä huolimatta.
  • Lääkehoitoon vastaamaton epilepsia johtuu yleisimmin vaikeasta epilepsiasta, mutta myös virheellinen epilepsiadiagnoosi, hoidon toteutumista estävä muu sairaus tai hoitoon sitoutumisen ongelmat voivat olla vaikean tilanteen taustalla.
  • Vaikeaa epilepsiaa sairastavat tulisi lähettää yliopistosairaalan neurologian yksikköön (III tason erikoiskeskus) hoitokonsultaatioon. Epilepsiaan erikoistunut moniammatillinen työryhmä pyrkii tarkentavin tutkimuksin varmentamaan epilepsia- ja kohtaustyyppiä sekä tarkentamaan etiologiaa, jotta potilaalle voitaisiin tarjota mahdollisimman tehokasta hoitoa.
  • Vaikeaa paikallisalkuista epilepsiaa sairastavista potilaista osaa voidaan auttaa epilepsiakirurgialla «The evidence in epilepsy surgery is insufficient for guiding in patient selection and prediction of likely surgical outcome.»D. Leikkauksella pyritään poistamaan tai eristämään epilepsiaa aiheuttava aivoalue kohtauksettomuuden saavuttamiseksi. Normaali aivojen kuvantamislöydös ei poissulje epilepsiakirurgian mahdollisuutta.
  • Epilepsiakirurgia-arvion tekee Suomessa epilepsiakirurgiaan perehtynyt erikoissairaanhoidon keskus (IV taso, erityistason hoito HUS ja KYS).
  • Vaikeassa epilepsiassa voi lääkehoidon lisäksi tulla kyseeseen myös neurostimulaatiohoito evd ja erityistilanteissa dieettihoito evd.

Kirjallisuutta

  1. Kälviäinen R, Hadj-Allal Z, Kirjavainen J, ym. Epilepsy care pathway: The Finnish model. Epilepsia Open 2025;10(1):177-185 «PMID: 39520410»PubMed
  2. Löscher W, Potschka H, Sisodiya SM ym. Drug Resistance in Epilepsy: Clinical Impact, Potential Mechanisms, and New Innovative Treatment Options. Pharmacol Rev 2020;72(3):606-638. «PMID: 32540959»PubMed
  3. Brodie MJ. Tolerability and Safety of Commonly Used Antiepileptic Drugs in Adolescents and Adults: A Clinician's Overview. CNS Drugs 2017;31(2):135-147. «PMID: 28101765»PubMed