Takaisin Tulosta

Nenäpolyypit

Lääkärin käsikirja
1.12.2025 • Viimeisin muutos 1.12.2025
Jura Numminen

Keskeistä

  • Nenäpolyyppitauti on yksi kroonisen sivuontelotulehduksen muodoista.
  • Nenäpolypoosia tulee epäillä nenän tukkoisuuden aiheuttajaksi, ja polyypit tulee erottaa nenän normaaleista kuorikkorakenteista sekä kasvaimista.
  • Polyypit ovat erityisen yleisiä tulehduskipulääkeyliherkillä.
  • Nenäglukokortikoidit ovat polypoosin perushoito.

Etiologia ja epidemiologia

  • Nenäpolyypit ovat lähtöisin seulalokerostosta, joskus harvoin poskiontelon limakalvosta (ns. koanaalipolyyppi).
  • Nenäpolypoosia on väestöstä n. 4 %:lla, astmaa sairastavista 7–13 %:lla ja tulehduskipulääkeyliherkistä (NERD, nonsteroidal anti-inflammatory drug-exacerbated respiratory disease) jopa 39–96 %:lla.
  • Nenäpolyyppien syntymekanismi ja etiologia tunnetaan osittain. Altistavia tekijöitä on runsaasti, ja polyyppien kasvu liittyy usein pitkittyneeseen tyypin 2 tulehdukseen, jolle on tyypillistä eosinofiilinen tulehdus limakalvolla, veren eosinofilia sekä suuri seerumin IgE-pitoisuus. Vaikeahoitoisen ja nopeasti uusiutuvan nenäpolyyppitaudin taustalla voi olla samanaikainen NERD ja astma.

Oireet

  • Polyypit aiheuttavat tyypillisesti nenän pysyvää tukkoisuutta, nuhaa/limaisuutta, hajuaistin heikkenemistä ja keskikasvojen paineen/kivun tunnetta.

Tutkimukset

  • Esitiedot: kysy tulehduskipulääkeyliherkkyydestä (astmaa sairastavat), hengitysilman altisteista ja allergioista.
  • Rinoskooppinen status (kuvat «»1 «»2)
    • Polyyppi palpoidaan vanunkuljettimella (liikkuu, ei tunne kipua).
    • Polyyppia epäiltäessä status on syytä tarkistaa uudelleen limakalvosupistuksen jälkeen (ks. tukkoisen nenän tutkiminen «Tukkoinen nenä»1).
    • Koanaalipolyyppi näkyy usein vain takarinoskopiassa.
  • Seulalokerostoista luotettavan informaation antaa vain KKTT (kartiokeilatietokonetomografia), TT tai magneettikuvaus.
  • Muista erotusdiagnoosit ja ota biopsioita harkiten (ks. jäljempänä).
  • Lapsipotilaat lähetetään aina erikoissairaanhoitoon; biopsioita ei oteta (”polyyppi” voi olla synnynnäinen muutos nenäkäytävässä).

Erotusdiagnostiikka

  • Biopsia on syytä ottaa erityisesti silloin, kun
    • polypoosi on toispuolinen
    • polyyppikudos on kiinteää ja verestävää.
  • Hyvänlaatuiset kasvaimet: esim. adenooma, invertti papillooma, fibrooma, hemangiooma, neurilemmooma, kondrooma ja osteooma
    • Invertti papillooma on yleisin hyvänlaatuisista kasvaimista. Hoito on kirurginen.
    • Osteooma on luumainen kudoslisä, joka tavallisimmin esiintyy otsaonteloissa (kuva «»3). Todetaan usein sattumalöydöksenä NSO-kuvissa (näkyy pyöreähkönä, solidina, kasvainmaisena kirkastumana). Osteoomaa voidaan seurata, mutta jos se kasvaa, se leikataan.
  • Pahanlaatuiset kasvaimet ovat harvinaisia, esim. levyepiteelikarsinooma ja maligni melanooma. Oirekuva on tällöin yleensä toispuolinen. Potilas saattaa olla kivulias, ja hänellä voi esiintyä samanaikaisesti nenäverenvuotoa.

Hoito

Jatkotutkimukset ja -hoito

Ennuste

  • Potilailla, joilla on Samterin triadi (NERD, astma ja nenäpolypoosi), polyyppitauti uusiutuu herkästi kaikista hoidoista huolimatta. Näillä potilailla on astman optimaalinen hoito nenän kannalta ehdottoman tärkeää. Erityistapauksissa voidaan erikoissairaanhoidossa harkita myös biologisen lääkkeen aloitusta.

Kirjallisuutta

  1. Vaikean polypoottisen rinosinuiitin biologinen lääkehoito Suomessa – suositus yhtenäisistä kriteereistä. 18.10.2024. Suomen Rinologiyhdistys «https://www.rinologiyhdistys.fi/suositus-biologisesta-laakehoido/»1
  2. Fokkens WJ, Lund VJ, Hopkins C, ym. European Position Paper on Rhinosinusitis and Nasal Polyps 2020. Rhinology 2020;58(Suppl S29):1-464. «PMID: 32077450»PubMed