Takaisin Tulosta

Hyvänlaatuinen asentohuimaus (BPPV)

Lääkärin käsikirja

15.9.2023 • Viimeisin muutos 15.9.2023

Riina Niemensivu

Keskeistä
Esiintyvyys ja merkitys
Patofysiologia
Diagnoosi
Erotusdiagnostiikka
Hoito
Kirjallisuutta

Keskeistä

Hyvänlaatuinen asentohuimaus (benign paroxysmal positional vertigo, BPPV) on yleisin huimausta aiheuttava tasapainoelimen häiriö.
Nimensä mukaisesti huimaus on hyvänlaatuista, eikä johdu vakavasta keskushermostoperäisestä sairaudesta
Diagnoosi perustuu esitietoihin ja kliinisiin löydöksiin.
Potilaalle kerrotaan taudin hyvänlaatuisuus ja hyvä ennuste ja rohkaistaan liikkumaan.

Esiintyvyys ja merkitys

Esiintyy eniten keski-ikäisillä ja vanhuksilla, mutta myös nuoremmilla etenkin pään vamman jälkeen.
N. 25 % huimauspotilaista kärsii hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta.
Diagnosoimaton ja hoitamaton BPPV laskee toimintakykyä, mielialaa ja elämänlaatua huomattavasti. Hoitamattomana se voi viedä kotona pärjäämättömän, kaatuilevan vanhuksen hoitolaitokseen ja aiheuttaa esim. lonkkamurtuman. Työikäisillä voi tulla mm. töistä poissaoloja.

Patofysiologia

Tasapainoelimet sijaitsevat sisäkorvissa ja muodostuvat kolmesta nestetäyteisestä kaarikäytävästä sekä kahdesta kalvoisesta pullistumasta, pyöreästä rakkulasta (sacculus) ja soikeasta rakkulasta (utriculus).
Tasapainoelimen pyöreää ja soikeaa rakkulaa kutsutaan myös otoliittielimiksi, ja niistä irtoava sakka kulkeutuu kaarikäytäviin aiheuttaen päänkääntöihin liittyvää huimausta.
N. 85–95 %:lla BPPV aiheutuu sakan kertymisestä sisäkorvan posterioriseen kaarikäytävään.
Riskitekijöitä ja mahdollisia myötävaikuttavia tekijöitä ovat naissukupuoli, osteoporoosi, D-vitamiinin puutos, korkea verenpaine, diabetes, korkea ikä, liikkumattomuus, Ménièren tauti ja pään vammat.

Diagnoosi

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on helppo diagnosoida, kun esitiedot ovat tyypilliset ja löydökset Dix–Hallpiken testissä (ks. video «Dix-Hallpiken koe»1) täyttyvät.
Kyseessä on posteriorisen kaarikäytävän hyvänlaatuinen asentohuimaus, kun
- potilas kuvaa pään tai asennon muutoksiin liittyviä toistuvia kiertohuimauskohtauksia
- Dix–Hallpiken testillä saadaan esille tyypillinen nystagmus eli silmävärve, joka tulee n. 5–20 s:n viiveellä ja joka lyö enemmän sairaaseen korvaan päin. Nystagmus väsyy liikettä toistettaessa; huimaus ja nystagmus loppuvat yleensä minuutin kuluessa.
  - Testin vaiheet kerrotaan potilaalle ennen testin tekemistä ja varmistetaan, että potilaalla ei ole niskan vammaa tai muuta tukirankaperäistä vaivaa estämässä testin suorittamista.
  - Testin suoritus: Aluksi potilas istuu tutkimuspöydällä ja tutkija kääntää potilaan päätä 45° oikealle. Sen jälkeen tutkija kannattelee potilaan asentoa ja potilas menee nopeasti makuulle oikealle korvalleen niska hieman ekstensiossa (n. 20° vaakatason alapuolelle). Tutkija tarkkailee potilaan silmiä ja mahdollisen nystagmuksen viivettä, suuntaa ja kestoa sekä kysyy potilaan vointia ja huimausta. Sama tehdään vasemmalle. Tutkimuksessa voidaan käyttää silmiä suurentavia Frenzelin laseja, jotka estävät potilasta kohdistamasta katsetta ja auttavat tutkijaa havainnoimaan hennonkin nystagmuksen.
  - Testissä tulee usein esille myös ns. käänteinen nystagmus potilaan noustua takaisin istuma-asentoon. Silloin nystagmus on kiertävää, ja siinä on alaspäin terveeseen korvaan päin lyövää nystagmusta (reverse nystagmus). Tämän havainnointi auttaa takimmaisen kaarikäytävän BPPV-diagnostiikassa.
Kuvantamistutkimukset, laboratoriokokeet, kuulontutkimus tai tasapainotutkimukset eivät tarkenna diagnostiikkaa. Niistä on hyötyä ainoastaan erotusdiagnostisessa mielessä, jos diagnoosi jää epävarmaksi.

Erotusdiagnostiikka

Huimauksen (ks. myös Huimaus «Huimaus»1) taustalla voi olla hyvin paljon erilaisia syitä.
- Ménièren taudissa kuvaan liittyy korvaoireita, kuulonvaihtelua ja kohtaukset ovat pidempikestoisia.
- Vestibulaarineuriitissa ja sisäkorvatulehduksessa oireet kestävät pidempään, eli päivistä viikkoihin.
- Perilymfafisteli aiheuttaa huimausta etenkin paineen vaihteluihin liittyen.
- Superiorisen kaarikäytävän luisen seinämän puutoksen aiheuttama huimaus voi ilmaantua kovan äänen seurauksena.
- Trauman jälkeinen huimaus on epätyypillisempää, ja taudinkuvaan voi kuulua päänsärkyä, tinnitusta, kuulon muutoksia ja huimausta.
- Migreenistä, MS-taudista tai kasvaimista aiheutuva huimaus
- Pikkuaivojen alueen aivoinfarkti; tällöin normaalisti mukana muitakin oireita kuin huimaus
- Paniikkihäiriö, ortostaattinen hypotensio, lääkkeiden haittavaikutukset (mm. verenpainelääkkeet, epilepsialääkkeet) ja niska-hartiaseudun jännitystilat

Hoito

Posteriorisen kaarikäytävän BPPV:n hoito perustuu asentohoitoon, joita on useita. Yleisimmin käytössä ovat Epleyn (ks. ohje «https://www.terveysportti.fi/xmedia/dlk/dlk00224.pdf»1) «Epley manoeuvre have short-term efficacy for benign paroxysmal positional vertigo. Additionally, post-Epley postural restrictions have limited added efficacy to the Epley manoeuvre.»A ja Semontin asentohoidot.
Repositioasentohoito on osoittautunut muuta liikeharjoittelua ja lääkehoitoa tehokkaammaksi. Jos hoitovaste jää huonoksi, asentohoitojen toistaminen on tehokasta.
- Suuri osa potilaista paranee kuitenkin jo ensimmäisen asentohoidon seurauksena.
- BPPV voi uusia kuukausienkin oireettoman jakson jälkeen.
Lateraalisen kaarikäytävän BPPV:n hoito on Lempertin asentohoito.
Motivoituneille potilaille omatoimiset asentohoito-ohjeet voivat olla avuksi «https://www.terveysportti.fi/xmedia/dlk/dlk00224.pdf»1. Ks. myös Tietoa potilaalle -artikkeli. Asentohoitoihin perehtynyt fysioterapeutti on tärkeässä roolissa hoidon onnistumisessa.
Riskitekijöiden välttäminen ja niiden hoito sekä liikkuminen auttavat ennaltaehkäisemään asentohuimausta.
Tasapainoelintä lamauttavista lääkityksistä tai rauhoittavista lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Hankalissa hoitoresistenteissä tapauksissa korvalääkärin konsultaatio on aiheellinen.

Kirjallisuutta

Chen J, Zhang S, Cui K, ym. Risk factors for benign paroxysmal positional vertigo recurrence: a systematic review and meta-analysis. J Neurol 2021;268(11):4117-4127 «PMID: 32839838»PubMed
Walter J, Azeredo WJ, Greene JS, ym. Prevalence of "Reversal Nystagmus" in Benign Paroxysmal Positional Vertigo. J Am Acad Audiol 2021;32(1):35-38 «PMID: 33873212»PubMed
Laurent G, Vereeck L, Verbecque E ym. Effect of age on treatment outcomes in benign paroxysmal positional vertigo: A systematic review. J Am Geriatr Soc 2021; Oct 26, Online ahead of print. «PMID: 34698378»PubMed
von Brevern M, Bertholon P, Brandt T ym. Benign paroxysmal positional vertigo: Diagnostic criteria Consensus document of the Committee for the Classification of Vestibular Disorders of the Bárány Society. Acta Otorrinolaringol Esp 2017;68(6):349-360. «PMID: 29056234»PubMed
Liu Y, Wang W, Zhang AB ym. Epley and Semont maneuvers for posterior canal benign paroxysmal positional vertigo: A network meta-analysis. Laryngoscope 2016;126(4):951-5. «PMID: 26403977»PubMed
Reinink H, Wegner I, Stegeman I ym. Rapid systematic review of repeated application of the epley maneuver for treating posterior BPPV. Otolaryngol Head Neck Surg 2014;151(3):399-406. «PMID: 24876167»PubMed
Amor-Dorado JC, Barreira-Fernández MP, Aran-Gonzalez I ym. Particle repositioning maneuver versus Brandt-Daroff exercise for treatment of unilateral idiopathic BPPV of the posterior semicircular canal: a randomized prospective clinical trial with short- and long-term outcome. Otol Neurotol 2012;33(8):1401-7. «PMID: 22935812»PubMed.