Takaisin Tulosta

Lääkärin tehtävät kuolemantapauksissa

Lääkärin käsikirja
30.8.2016 • Viimeisin muutos 1.9.2020
Antti Sajantila

Keskeistä

  • Jokaiselle vainajalle tehdään lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ja laaditaan kuolintodistus (kuva «»1).
  • Kun lääkäri on saanut tiedon kuolemasta, on viivytyksettä suoritettava ulkoinen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi. Jos kuolema on tapahtunut sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksessa, on kuolema todettava mahdollisimman pian.
  • Vainajalle tehdään ulkotarkastus, ja ulkotarkastustiedot merkitään potilasasiakirjoihin.
  • Omaiselle ilmoittamisesta huolehditaan.
  • Kuolemasta ilmoitetaan viipymättä väestötietojärjestelmään.

Kuolemasta ilmoittaminen ja ensitiedot

Kuolemansyyn selvittäminen (lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen)

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

  • Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen tehdään, jos vainaja on viimeisen sairautensa aikana ollut lääkärin hoidossa, eikä poliisitutkinnan aiheita ole ilmennyt (laki kuolemansyyn selvittämisestä 457/73 § 4 ja 7 «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730459»1).
  • Lääketieteellinen ruumiinavaus tehdään, jos vainajan oireet ennen kuolemaa vaativat selvittämistä tai jos tunnettujen tautien keskinäinen merkitys kuolemalle on epäselvä.
    • Omaisilta pyydetään lupa lääketieteelliseen ruumiinavaukseen (jos omainen kieltäytyy, ei avausta voida tehdä).
  • Äkillisestä, odottamattomasta, luonnolliseksi oletetusta kuolemasta ilmoitetaan poliisille. Poliisi kysyy (usein puhelimitse), voiko hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen. Jos on perusteet kirjoittaa kuolintodistus, ei ruumiinavausta tarvita. Jos lääkäri ei voi kuolintodistusta kirjoittaa, tehdään lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen avaus.
    • Jos tällainen kuolema sattuu päivystysaikana, voidaan päätöksenteko lykätä seuraavaan arkipäivään hoitavan lääkärin tavoittamiseksi.
  • Epäselvissä tapauksissa kannattaa neuvotella poliisin tai THL:n oikeuslääkärin kanssa. Jos lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ei edellytä ruumiinavausta, laaditaan hautauslupa,ja kirjoitetaan kuolintodistus.
  • Jos vainajalle tehdään lääketieteellinen ruumiinavaus, hautauslupa kirjoitetaan heti avauksen jälkeen, ja kuolintodistus laaditaan lopullisen ruumiinavauslausunnon valmistuttua.
    • Hautauslupaa ei saa kirjoittaa ennen ruumiinavausta.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

Kuolintodistus

  • Kuolintodistuksen kirjoittamisesta vastaa hoitava lääkäri tai oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeen ruumiinavauksen tehnyt oikeuslääkäri.
  • Laatimisesta voi konsultoida oikeuslääkäriä THL:ssa.
  • Kuolemansyyt (todistuksen kohta 8)
    1. Kuolemaan johtaneet taudit, vammat, myrkytykset ja ulkoiset syyt
      1. Välitön kuolemansyy
      2. Välivaihe (ei pakollinen)
      3. Peruskuolemansyy (se tauti, vika tai vamma, joka on aloittanut kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun)
        • Peruskuolemansyy on keskeisin tekijä kuolinsyypäättelyssä ja määrää myös kuoleman luokan. Jos potilaalla oli monta vakavaa kroonista sairautta, on näistä kuoleman kannalta tärkein valittava (nykyinen luokitusjärjestelmä sallii vain yhden).
        • Diagnoosien tulee olla lääketieteellisesti perustellussa keskinäisessä yhteydessä siten, että peruskuolemansyy (8.1.C) aiheuttaa välittömän kuolemansyyn (8.1.A) joko välivaiheen (8.1.B) kautta tai ilman. Kun välitön kuolemansyy on sama kuin peruskuolemansyy, täytetään vain kohta peruskuolemansyy (8.1.C).
        • Peruskuolemansyynä ei käytetä sydämen vajaatoimintaa eikä yleistä ateroskleroosia. Keuhkokuumetta ei yleensä merkitä iäkkään henkilön peruskuolemansyyksi, vaan yleistilaa merkittävimmin heikentänyt sairaus.
    2. Muut kuolemaan myötävaikuttaneet tekijät (kohta 8.2)
      • Eri tautien, tilojen ja muiden ulkoisten tekijöiden merkitys voi olla eriasteinen. Ne merkitään järjestyksessä, tärkein ensimmäiseksi.
      • Kohdissa 8.1 ja 8.2 ei saa esiintyä saman taudin eri aikaan ilmenneitä muotoja.
  • Diagnoosit tulee kirjoittaa sellaisella suomen tai ruotsin kielellä, jota omainenkin voi ymmärtää.
  • Lomake tulee täyttää tekstinkäsittelylaitteella tai kirjoituskoneella. Mikäli todistukseen joudutaan tekemään jälkeenpäin korjauksia, kirjoitetaan kokonaan uusi kuolintodistus.
  • Tapaturman yhteydessä merkitään myös ulkoisen syyn koodi (V–Y koodit).
  • Tapahtumatiedot kirjoitetaan lyhyesti oleellisin osin niille varattuun tilaan käyttämättä vieraskielisiä sanoja ja lyhenteitä. Tähän tarkoitukseen ei tule käyttää epikriisiä liitteenä.
  • Mikäli kuolemantapauksesta on neuvoteltu poliisin kanssa, mainitaan neuvottelu tapahtumatiedoissa. Jos tapahtumatiedot eivät mahdu niille varattuun tilaan, jatketaan niitä tyhjälle paperille eikä uudelle kuolintodistuslomakkeelle.
  • Kuolintodistus on allekirjoitettava. Allekirjoittaneen lääkärin puhelinnumero tulee merkitä yhteystietoihin.
  • Yli ja alle 28 vrk:n iässä kuolleille ja kuolleina syntyneille on eri kuolintodistuslomakkeet.

Kuolemansyystä tiedottaminen

  • Kuolemansyynselvitysasiakirjoista saa antaa tietoa
    • tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle
    • sille, jonka anomuksesta tai suostumuksella lääketieteellinen ruumiinavaus on tehty
    • vakuutus- tai eläkelaitokselle
    • lähiomaiselle tai muulle läheiselle.
      • Lääketieteellisissä selvityksissä hyvä tapa on hoitavan lääkärin ja omaisten välinen keskustelu.
      • Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä tiedottamisesta on vastuussa poliisi.

Kirjallisuutta

  1. Laki kuolemansyynselvityksestä (459/73) «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730459»1
  2. Asetus kuolemansyynselvityksestä (948/73) «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730948»8
  3. Kuolemansyyn selvittäminen. Lääkintöhallituksen yleiskirje n:o 1789/83
  4. Penttilä A, Hirvonen J, Saukko P, Karhunen PJ (toim.). Oikeuslääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2000
  5. Sajantila A. Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvityksen uudet menetelmät. Duodecim 2010;126(18):2197-206 «Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvityksen uudet menetelmät (18/2010)»2.