Ulkoilman epäpuhtaudet

Keskeistä

Ulkoilman epäpuhtauksien aiheuttajat ja terveyshaitat

• Hiukkasmaiset saasteet
  • Hengitettävät hiukkaset jaetaan koon perusteella pienhiukkasiin (läpimitta ≤ 2.5 µm) ja karkeisiin (hengitettäviin) hiukkasiin (läpimitta 2.5–10 µm). Pienhiukkaset voidaan jakaa edelleen ultrapieniin hiukkasiin (läpimitta < 0.1 µm) ja kertymähiukkasiin (0.1–1 µm).
  • Kaikessa epätäydellisessä palamisessa syntyy hiukkasia joko suoraan (esim. puun pienpoltosta nokea ja auton moottorista ultrapieniä hiukkasia) tai välillisesti (esim. energialaitosten typpi- ja rikkipäästöjen muuntuminen kertymähiukkasiksi).
  • Karkeita hiukkasia muodostuu mm. liikenteessä renkaiden jauhaessa asfalttia ja nostaessa hiekotushiekkaa ja maaperän hiukkasia ilmaan.
  • Ulkoilman pienhiukkaset kulkeutuvat hyvin sisätiloihin. Koska vietämme pääosan ajastamme sisätiloissa, valtaosa altistumisesta ulkoilman pienhiukkasille tapahtuu sisällä.
  • Karkeat hiukkaset ja ultrapienet hiukkaset kulkeutuvat huonosti sisätiloihin.
  • Vuosia kestävä pienhiukkasaltistus lyhentää elinikää, lisää sairastuvuutta erityisesti sydän- ja verisuonitauteihin ja keuhkosyöpään, lisää astmariskiä ja hidastaa keuhkojen kasvua lapsilla.
  • Lyhytaikainen altistuminen pienhiukkasille lisää verenkierto- ja hengityselimiin liittyviä oireita, sairaalakäyntejä ja kuolleisuutta erityisesti jo aiemmin sairailla henkilöillä.
  • Raskaudenaikainen altistuminen pienhiukkasille on haitallista ja on yhteydessä ennenaikaiseen syntymään ja lapsen pienipainoisuuteen.
  • Pienhiukkaspitoisuuksille ei ole turvallista alarajaa.
  • Pienhiukkasaltistuksen arvioidaan aiheuttavan Suomessa n. 1 500 ennenaikaista kuolemantapausta vuosittain.
• Typpidioksidi
  • Typen oksidien suurin päästölähde Suomessa on energiantuotanto, mutta altistumisen kannalta liikenne on tärkein.
  • Kaupunkialueilla kohonneet typpidioksidipitoisuudet esiintyvät yhdessä suurien hiukkaspitoisuuksien kanssa. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että typpidioksidilla on myös itsenäinen vaikutus terveyteen, eikä se toimi vain pakokaasupäästöjen indikaattorina.
  • Epidemiologissa tutkimuksissa lyhytaikainen altistuminen typpidioksidille on yhdistetty erityisesti hengityselinsairauksien pahenemiseen sekä lisääntyneeseen kuolleisuuteen.
  • Myös pitkäaikainen altistuminen lisännee kuolleisuutta.
• Otsoni
  • Otsonia tulee Suomeen kaukokulkeumana, ja sitä muodostuu typpidioksidin ja ilman hapen reagoidessa auringon UV-säteilyn vaikutuksesta.
  • Otsonialtistumisen tason määrää ulkona vietetty aika, koska sisälähteitä ei käytännössä ole, ja ulkoilman otsoni kulkeutuu huonosti sisäilmaan.
  • Kontrolloiduissa kokeissa otsoni aiheuttaa terveille koehenkilöille keuhkofunktion huononemista, keuhkojen hyperreaktiivisuutta, hengitystietulehdusta ja ärsytysoireita.
  • Epidemiologisissa tutkimuksissa otsonipitoisuuden päivittäisvaihtelu on ollut yhteydessä paitsi hengityselin- myös sydänsairauksista aiheutuneisiin sairaalahoitojaksoihin ja kuolleisuuteen.
  • Myös pitkäaikainen otsonille altistuminen saattaa lisätä kuolleisuutta.
• Häkä
  • Häkäaltistumisen merkittävin ulkolähde on liikenne, mutta häkää syntyy myös kotitalouksien pienpoltossa.
  • Ulkoilman häkäpitoisuudet ovat huomattavasti laskeneet tieliikenteen päästöjen vähennyttyä. Pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta, häkäpitoisuudet voivat olla varsinkin lyhytaikaisesti suuria.
  • On viitteitä siitä, että edellisen päivän korkeat hiilimonoksidipitoisuudet kaupungeissa lisäisivät itsenäisesti kuolleisuutta erityisesti sydäninfarktiin.
  • Häkämyrkytys: ks. «Häkämyrkytys»1
• Muita epäpuhtauksia
  • Muita ulkoilman epäpuhtauksia ovat mm. monet haihtuvat orgaaniset yhdisteet, kuten mm. bentseeni ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet, raskasmetallit ja haisevat pelkistyneet rikkiyhdisteet. Korkeampia pitoisuuksia ulkoilmassa havaitaan paikallisesti pääosin teollisuuslaitosten ympäristössä tai runsaasta puun pienpoltosta (PAH-yhdisteet) johtuen.

Riskiryhmät ja suojautuminen

• Ilmansaasteiden vaikutukset ulottuvat hyvin lievistä, ohimenevistä vaikutuksista pysyvään sairastumiseen tai kuolemaan asti.
• Yksilölle aiheutuva lisäriski on usein pieni, mutta koska käytännössä kaikki altistuvat, kansanterveydellinen merkitys voi olla suuri.
• Ulkoilman hiukkasten vaikutukset sydän- ja verisuonisairastuvuuteen havaittiin vasta 1990-luvulla. Koska lähes puolet suomalaisista kuolee näihin sairauksiin, pienikin lisäriski aiheuttaa merkittävät vaikutukset.
• Riskiryhmät
  • Keuhkoiltaan herkät henkilöt, kuten astmaa sairastavat, reagoivat muita helpommin moniin ärsyttäviin aineisiin.
  • Lapsen kehittyvät hengitystiet ovat alttiita pysyville vaurioille.
• Yhteiskunnan tasolla sairastuvuuteen voidaan parhaiten vaikuttaa laaja-alaisilla toimilla, jotka pyrkivät vähentämään erityisesti liikenteen ja puun pienpolton päästöjä sekä muualta Suomeen kulkeutuvia saasteita.
• Yksilötasolla voi altistumista vähentää välttämällä saasteisia asuin- ja elinympäristöjä, vähentämällä liikuntaa saasteisina päivinä, harkitsemalla kodin tuloilman suodatusta ja ehkäisemällä puun pienpolton päästöjä.