Takaisin Tulosta

Lantiomurtumat

Lääkärin käsikirja
18.8.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Jan Lindahl

Keskeistä

  • Lantiovammoissa keskeisiä tekijöitä ovat vammamekanismi ja vammaenergian suuruus. Nuorilla murtumat liittyvät suurienergiaisiin tylppiin vammoihin ja vanhuksilla tavallisimmin matalaenergiaisiin kaatumistapaturmiin (osteoporoosi).
  • Korkeaenergiaisiin murtumiin liittyy usein vakavia liitännäisvammoja. Vakavin näistä on henkeä uhkaava verenvuoto. Muita mahdollisia liitännäisvammoja ovat lantiohermopunoksen, virtsarakon ja virtsaputken vammat sekä eriasteiset pehmytkudosvammat.
  • Kaikki lantiomurtumat edellyttävät lantion tietokonetomografiakuvausta ja siten hoitoarviota sairaalassa.

Diagnoosi

  • Lantiomurtumaa on aina epäiltävä suurienergiaisen tylpän vamman yhteydessä (esim. liikennetapaturma, putoaminen > 1.5 m:n korkeudelta).
  • Lantion tai alaraajojen rotaatiovirhe ja alaraajojen pituusero ilman alaraajojen pitkien luiden murtumia viittaavat vahvasti dislokoituneeseen lantiorenkaan murtumaan.
  • Raajan lyhentymä ja sisärotaatiovirheasento viittaavat acetabulummurtuman yhteydessä lonkkanivelen posterioriseen sijoiltaanmenoon (luksaatioon).
  • Murtumadiagnoosi perustuu kuvantamiseen.
  • Alaraajojen sensoriikka ja motoriikka tulee tutkia.

Luokittelu

  • Lantiorenkaan murtumat luokitellaan kolmeen päätyyppiin lantion tukevuuden mukaisesti.
    • A-tyyppi: lantiorengas on tukeva (esim. suoliluusiiven reunamurtuma).
    • B-tyyppi: lantiorengas on epätukeva joko ulko- tai sisäkiertoon.
    • C-tyyppi: lantio on myös vertikaalisesti epätukeva.
  • Lantiohermopunoksen vauriot liittyvät tavallisimmin C-tyypin murtumiin (esiintyvyys n. 40‒50 %).
  • Lonkkamaljakon murtumat syntyvät reisiluun pään iskun seurauksena. Väkivallan voima, suunta ja jakauma lonkkamaljakon alueella määräävät murtumatyypin (ks. «Lonkkamaljan murtumat»1).
    • Hermovammat liittyvät tavallisimmin posterioriseen lonkkaluksaatioon (peroneuspareesi).

Lantiorenkaan suurienergiaiset vammat

  • Tutkimus ja hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa.
  • Verenvuotojen, neurologisten vaurioiden ja urologisten liitännäisvammojen mahdollisuus on tärkeää tunnistaa.
  • Jos potilaan hemodynamiikka on epävakaa, hoito edellyttää nopeaa ja tehokasta sokin hoitoa ja vuodon tyrehdytystä sekä epätukevan lantiorenkaan väliaikaista tukevoittamista.
    • Hoidossa noudatetaan cABCDE-periaatetta, jossa isojen ulkoisten verenvuotojen tamponointi on ensimmäinen prioriteetti (c = control of catastrophic bleeding).
    • Lantiorengas tuetaan lantiovyöllä verenvuodon hillitsemiseksi.
    • Kriittisissä vuototilanteissa voidaan käyttää angioembolisaatiota, lantion pakkausta ja/tai laskevan aortan sulkupalloa.
  • Hoidetaan pääsääntöisesti operatiivisesti. Hoidon tavoitteena on lantiorenkaan anatomian palauttaminen ja varhaisen mobilisaation mahdollistava tukeva kiinnitys.

Lantiorenkaan pienienergiaiset vammat

  • Tyypillinen vamma on lantiorenkaan etuosan kompressiotyyppinen ramusmurtuma.
  • Kaatumiseen voi liittyä ristiluun murtuma, joka tavallisimmin on kompressiotyyppinen, eikä siihen liity vertikaalista epätukevuutta.
    • Harvinaiseen poikittaiseen ristiluun murtumaan S1–S2-tasolla voi liittyä cauda equina -oireyhtymä (etenevä perineumin S1–2-alueen tuntohäiriö, alaraajan motorinen heikkous sekä virtsanlähtövaikeus).
  • Kuvantaminen voidaan aloittaa lantion AP-röntgenkuvalla, mutta TT on yleensä tarpeen murtuman vaikeusasteen ja hoitolinjan ratkaisemiseksi.
    • Poikittaista ristiluun murtumaa epäiltäessä otetaan ristiluun sivuröntgenkuva.
  • Hyväasentoinen ja tukeva ramusmurtuma ei edellytä vuodelepoa. Liikkuminen ja varaus sallitaan kivun asettamissa rajoissa.

Ristiluun murtumat

  • Ristiluun murtumat voivat olla pitkittäisiä, poikittaisia tai molemminpuolisia, jolloin selkäranka voi irrota lantiorenkaasta. Ks. kuvat «»1 ja «»2.
    • Hermovaurioita voi esiintyä erityisesti murtumissa, joihin liittyy dislokaatiota.

Pitkittäiset murtumat

  • Pitkittäin ristiluun läpi kulkevat C-tyypin murtumat (kuva «»3) voidaan luokitella sen mukaan, kulkeeko murtuma ristiluun hermojuurikanaviin (foramina sacralia) nähden lateraalisesti, hermojuurikanavien kautta vai hermojuurikanavien mediaalipuolella.
    • Mitä mediaalisempi murtuma on, sitä todennäköisemmin kehittyy neurologisia liitännäisvammoja.
  • Hoidetaan yleensä leikkauksella.

Poikittaiset murtumat

  • Isoloidut poikittain ristiluun läpi kulkevat murtumat ovat harvinaisia ja käsittävät vain 3–5 % kaikista ristiluun murtumista.
  • Yleensä vammamekanismina on kaatuminen takamuksille.
  • Poikittaiset ristiluun murtumat, jotka sijaitsevat SI-niveltason alapuolella, eivät vaikuta lantiorenkaan stabiliteettiin, ja ne voidaan hoitaa konservatiivisesti.
  • Jos murtuma sijaitsee S1–S2-tasolla, voi kehittyä cauda equina -oireyhtymä (etenevä S1–2-alueen tuntohäiriö, alaraajan motorinen heikkous sekä virtsanlähtövaikeus).

Spinopelvinen dissosiaatio

  • Tässä harvinaisessa murtumatyypissä ristiluussa on bilateraaliset vertikaaliset murtumalinjat ja näitä yhdistävä poikittainen murtuma, joka johtaa selkärangan ja lantiorenkaan irtoamiseen toisistaan.
  • Korkeaenergiaiset ristiluun murtumat, joihin liittyy spinopelvinen dissosiaatio, hoidetaan leikkauksellisesti.

Vanhusten pienienergiaiset lantiorenkaan murtumat

  • Pienellä energialla tai ilman selkeää tapaturmaa syntyvien lantiomurtumien (fragility fracture) esiintyvyys kasvaa vanhuksilla. Kipu lantion tai ristiluun alueella voi olla merkki lantiorenkaan murtumasta.
  • Diagnoosi perustuu kuvantamiseen.
    • Alueellisen hoitoonohjauksen perusteella joko TT-kuva tai lantion AP-röntgenkuva ja tarvittaessa ristiluun sivukuva
    • Vuodepotilaille on röntgenkuvaus usein riittävä.
  • Kiireellinen leikkausarvio on tarpeen, jos todetaan cauda equina -oireyhtymä.
  • Konservatiivinen moniammatillinen hoito on ensisijaista. Hoidon tavoitteita ovat kivun lievitys, varhainen mobilisaatio ja toimintakyvyn palauttaminen.
  • Ellei aiemmin liikuntakykyinen potilas kuntoudu käveleväksi muutamassa viikossa, tulee harkita leikkausta.

Lonkkamaljakon murtumat

  • Hoito ei poikkea periaatteiltaan minkään muun kantavan nivelpinnan murtuman hoidosta.
  • Hyväasentoiset murtumat, joissa lonkkamaljakon kantavan nivelpinnan alueella ei ole merkittävää dislokaatiota, voidaan hoitaa konservatiivisesti (varauksen kevennys).
  • Leikkaushoidon tavoitteena on anatominen reduktio, stabiili fiksaatio ja varhainen mobilisaatio riippumatta potilaan iästä.
  • Osteoporoosi, murtuman pirstaleisuus ja varausrajoitusten toteuttamisen vaikeus hankaloittavat vammojen hoitoa vanhemmassa ikäryhmässä.
    • Osa näistä murtumista hoidetaan tekonivelleikkauksella.

Häntäluun murtumat

  • Häntäluun murtuma on tyypillisesti poikittainen murtuma alakärjen alueella.
  • Diagnoosi on kliininen. Se voidaan varmentaa ristiluun sivuröntgenkuvalla.
  • Hoito on konservatiivinen, reikätyyny istuessa.

Kirjallisuutta

  1. Salminen P, Pajarinen J, Tolonen M, Äärimaa V (toim.). Päivystyskirurgian opas. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024.
  2. Lindahl J, Salonpää K. Vanhusten pienienergiaiset lantiorenkaan murtumat yleistyvät. Suom Lääkäril 2024;79(15–16):615-619. «Vanhusten pienienergiaiset lantiorenkaan murtumat yleistyvät (15-16/2024)»1
  3. Gänsslen A, Lindahl J, Grechenig S, Füchtmeier B, eds. Pelvic ring fractures. Cham: Springer Nature Schwitzerland AG; 2021. ISBN 978-3-030-54729-5. eBook ISBN 978-3-030-54730-1. DOI: 10.1007/978-3-030-54730-1.
  4. Lindahl J, Hirvensalo E. Lantionmurtumat. Kirjassa: Kröger H, Aro H, Böstman O, Lassus J, Salo J (toim.). Traumatologia. 8., uudistettu painos. Kandidaattikustannus Oy 2019;39:499-520.
  5. Gänsslen A, Müller M, Nerlich M, Lindahl J, eds. Acetabular fractures – Diagnosis, indications, treatment strategies. Stuttgart: Georg Thieme Verlag KG; 2018. ISBN-13: 978-3-13-241560-7.