Tyypin 1 diabetesta sairastava lapsi tai nuori avohoidossa
Lääkärin käsikirja
13.5.2024 • Viimeisin muutos 13.5.2024
Päivi Miettinen ja Mari Pulkkinen
Keskeistä
- Lapsen tyypin 1 diabeteksen hoitovastuu on keskitetty erikoissairaanhoitoon.
- Jos diabetesta sairastavalla on kuumetta, gastroenteriitti tai muu infektiosairaus ja ketoaineiden pitoisuus joko verestä tai virtsasta mitattuna on selvästi suurentunut (verestä > 2.9 mmol/l), ota yhteyttä päivystävään lastenyksikköön.
Diabeteksen hoito
- Moniammatillinen diabetestyöryhmä toteuttaa hoidon yhdessä potilaan ja hänen perheensä kanssa.
- Ryhmään tulisi kuulua diabetekseen perehtyneen lastenlääkärin ja diabeteshoitajan lisäksi lastenpsykologi/-psykiatri tai nuorisopsykiatri, ravitsemusterapeutti, kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä.
- Hoidon kulmakiviä ovat glukoositason säännöllinen seuranta, seuranta-arvojen perusteella annosteltava insuliini, ruokavalio ja niihin sopeutettava liikunta.
Insuliinihoito
- Ks. «Tyypin 1 diabetes: hoito»1.
- Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen insuliinin tarve on yksilöllinen ja riippuu iästä, ravinnon ja liikunnan määrästä ja laadusta sekä psykososiaalisista seikoista.
- Tyypillisesti oman insuliinituotannon väistyttyä vuorokauden kokonaisinsuliinin tarve vaihtelee välillä 0.5 yks./kg/vrk (runsaasti liikkuva pieni lapsi) – 1.5 yks./kg/vrk (murrosikäinen).
- Pitkä- tai ylipitkävaikutteisella insuliinilla katetaan perusaineenvaihdunnan insuliinitarve ja pikavaikutteisella insuliinilla aterioista johtuva lisätarve.
- Insuliini annostellaan joko insuliinikynällä tai -pumpulla (nykyään yhä useammin puoliautomaattisella älypumpulla). Annostelua ohjataan jatkuvalla kudossokerimittauksella (= sensorointi) ja joskus harvoin sormenpäämittauksin.
- Keskeistä tyypin 1 diabeteksen hoidossa on glukoositason omaseuranta ja seuranta-arvoihin pohjautuva päivittäinen insuliiniannosten arviointi ja muuttaminen.
- Diabetestiimin tehtävä on opettaa potilasta ja perhettä itsenäisesti muokkaamaan insuliinihoitoa päivittäin muuttuvien tarpeiden mukaisesti.
Ruokavalio
- Ei oleellisesti poikkea muun väestön ruokavaliosuosituksista. Se myötäilee potilaan elintapoja, erityisesti liikuntatottumuksia, ja suhteutetaan insuliiniannosteluun. Diabetesta sairastavalle suositellaan kuitenkin muuta väestöä runsaampaa kuidun saantia.
- Potilaan energiantarve lasketaan yksilöllisesti. Puolet (45–60 %) siitä tulisi saada runsaasti kuitua sisältävistä hiilihydraateista, 10–20 % proteiineista ja 25–35 % rasvoista, joista valtaosan on oltava tyydyttymättömiä. Suositaan kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviä rasvoja (10–20 %).
- Perhe opetetaan arvioimaan ateriat grammoina hiilihydraattia. Ravintosuunnitelmaan kirjataan lapsen ateriat ja välipalat ja kunkin aterian hiilihydraattimäärät grammoina.
Hoidon seuranta erikoissairaanhoidossa
- Lapsipotilaat käyvät diabetespoliklinikalla yleensä 3–4 kk:n välein.
- Kerran vuodessa tutkitaan verenkuva, T4-V, TSH, Krea, keliakiaseula ja mikroalbuminuria, 2 v:n välein rasva-arvot.
- Silmänpohjakuvaukset pyritään aloittamaan 10 v:n iässä, ja ne toistetaan sen jälkeen 2 v:n välein.
- Hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä hoitotasapaino.
- HbA1c < 53 mmol/mol (7.0 %)
- Glukoositason seurannassa TIR (aika välillä 3.9–10 mmol/l) -tavoite > 70 %, matalia arvoja (alle 3.9 mmol/l) < 4 %, korkeita (> 10 mmol/l) arvoja < 25 %
- Mahdollisimman pieni glukoositason vaihtelu (variaatiokerroin CV [= keskihajonta/keskiarvo] < 35 %)
- Murrosiässä insuliinitarve lisääntyy ja hyvän hoitotasapainon (HbA1c < 53 mmol/mol [7.0 %], TIR > 70 % eikä vaikeita hypoglykemioita) ylläpitäminen vaatii tarkkuutta.
- Kudossokeria mittaavat sensorit ovat syrjäyttäneet sormenpäämittaukset päivittäisessä glukoositason seurannassa, koska niiden avulla nähdään glukoositaso liki reaaliajassa ja sormenpäät säilyvät ehjinä.
- Lapsille ja perheille tarjotaan mahdollisuus sopeutumisvalmennukseen.
- Neuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelut annetaan kuten muillekin.
- Hoitava diabetestyöryhmä antaa asiantuntija-apua esim. päivähoitoon ja kouluun.
- Influenssarokotusta suositellaan.
Erityistilanteita
- Muista, että infektiot ja muut stressit lisäävät insuliinitarvetta ja runsas liikunta vähentää sitä.
Diabetesta sairastavan gastroenteriitti
- Lapsi tarvitsee riittävästi nesteitä ja hiilihydraatteja ja säännöllisesti insuliinia myös gastroenteriitin aikana. Glukoositasoa ja ketoaineita on syytä seurata tiuhemmin sairaspäivien aikana.
- Konsultoi herkästi lastensairaalan diabeteksen hoitoon perehtynyttä lääkäriä tai hoitajaa.
- Insuliinipumppupotilaat pystyvät helposti tekemään tilapäisiä muutoksia perusinsuliinin annosteluun; esim. kuumeen yhteydessä moni tarvitsee n. 20–50 %:n noston perusinsuliiniannokseen.
Ulkomaille matkustaminen
- Potilas saa hoitavan lääkärin laatiman kirjallisen selvityksen sairaudestaan ja insuliinipistosten välttämättömyydestä.
- Insuliini on syytä kuljettaa käsimatkatavaroissa ja useampaan laukkuun pakattuna.
- Toiselle aikavyöhykkeelle matkustettaessa ateriat ja insuliiniannokset on suunniteltava erikseen kirjallisesti. Lämpimässä ilmastossa insuliinin imeytyminen nopeutuu. Ks. myös «Tyypin 1 diabetes: hoito»1.
Tajuton diabetesta sairastava
- Kyse voi olla hypoglykemiasta (oireet nopeasti) tai ketoasidoosista (oireet hitaammin).
- Mittaa heti verensokeri.
- Jos toteat hypoglykemian tai verensokerin mittaamiseen ei ole mahdollisuutta, anna heti laskimoon boluksena 10-prosenttista glukoosia (G10) 2.5 ml/kg, jatkohoidoksi G10 infuusiona 3 ml/kg/tunti ja/tai ihon alle glukagonia (Glucagen®, annos < 25 kg painavalle 0.5 ml, sitä painavammille 1.0 ml).
- Lähetä viipymättä lastensairaalan päivystyspoliklinikalle.
