Takaisin Tulosta

IOSCA-oireyhtymä (infantile onset spinocerebellar ataxia)

Lääkärin käsikirja
3.9.2022 • Viimeisin muutos 23.8.2022
Pirjo Isohanni

Keskeistä

Synonyymi

  • Entinen nimi OHAHA-oireyhtymä

Kliininen kuva

  • Normaalin ensimmäisen ikävuoden jälkeen ilmaantuu kömpelyyttä, haparointia (ataksia), lihashypotoniaa, matomaisia pakkoliikkeitä (atetoosia) ja jännevenytysheijasteet sammuvat.
  • Kouluikään mennessä lapset kuuroutuvat ja silmien liikkeet rajoittuvat (oftalmoplegia).
  • Murrosikään mennessä kehittyy näköhermon surkastuma (optikusatrofia), vaikea-asteinen sensorinen aksonaalinen polyneuropatia ja siihen liittyen autonomisen hermoston toimintahäiriöitä (rakon ja suolen toimintahäiriöt), tytöille hypergonadotrooppinen hypogonadismi.
  • Murrosikään mennessä useimpien potilaiden itsenäinen liikkuminen rajoittuu pyörätuolin kelaamiseen.
  • Murrosiän jälkeen lisääntyy riski saada vaikea epilepsia, johon liittyvät pitkittyneet toistuvat epileptiset sarjakohtaukset (status epilepticus).
  • Kovat migreenityyppiset päänsäryt ovat tavallisia.
  • Potilaiden älyllinen suoriutuminen on alkuvaiheessa normaalia, mutta taudin edetessä heidän älyllinen suorituskykynsä heikkenee ja usein ilmenee psykiatrisia oireita, kuten masennusta ja psykoottisia oireita.

Tärkeät tutkimukset

  • Taudille tyypillisiä poikkeavia laboratoriotutkimuslöydöksiä ei ole.
  • ENMG-tutkimuksessa sensoristen vasteiden amplitudi laskee ja johtonopeudet hidastuvat.
  • Iän myötä, viimeistään n. 10 v:n iässä, magneettikuvassa nähdään pikkuaivo- ja aivorunkoatrofiaa sekä epileptisen enkefalopatian puhkeamisen jälkeen vaihtelevasti paikallisia mitokondriotaudeille tyypillisiä infarktin kaltaisia iskeemisiä vaurioita (stroke-like lesions) ja etenevää aivoatrofiaa.
  • Diagnoosi varmennetaan geenitutkimuksella.

Perushäiriö

  • IOSCA-tauti on mitokondriotauti, joka aiheutuu TWNK-geenin (kutsutaan myös C10orf2-geeniksi) geenivirheistä. TWNK on tuman geeni, joka koodaa mitokondriaalista Twinkle-helikaasi-entsyymiä.
  • Twinkle-helikaasi toimii yhteistyössä toisen mitokondriaalisen entsyymin, polymeraasi gamman, kanssa, ja nämä entsyymit ovat keskeisiä mitokondriaalisen DNA:n kahdentumisessa (replikaatiossa). Niillä on tärkeä merkitys mitokondriaalisen DNA:n ylläpidossa. IOSCA-geenivirhe aiheuttaa kudosspesifisen, aivoissa ilmenevän, mitokondriaalisen DNA:n vähenemän (depleetion).

Geenitietoa

  • Geenin paikka on 10q24.
  • Suomessa on diagnosoitu n. 25 IOSCA-potilasta. Muualla on diagnosoitu potilaita, joilla on muita TWNK-geenivirheitä ja vastaavia vaikeita enkefalopatioita.
  • Suomessa on valtamutaatio c.1523A>G, p.(Tyr508Cys), IOSCA-potilailla on tämä homotsygoottisena. Myös Suomessa on parilla potilaalla yhdistelmäheterotsygoottiset geenivirheet, eli toisessa geenikopiossa on muu geenivirhe c.952G>A, p.(Ala318Thr).
  • Geenivirheen toteaminen varmistaa potilaan diagnoosin ja mahdollistaa kantaja- ja sikiödiagnostiikan.
  • Sairaus periytyy autosomissa peittyvästi (resessiivisesti).

Hoidossa huomattavaa

  • Parantavaa hoitoa ei ole, vaan hoito on oireenmukaista.
  • Fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia ja kommunikaation tukeminen (viittomakieli) sekä kuulon huolto tarvittavin apuvälinein ovat tärkeitä erityisesti taudin alkuvaiheessa oppimisen tueksi ja itsenäisen toimintakyvyn edistämiseksi. Myöhemmässä vaiheessa potilaat tarvitsevat viittomakielisen vahvasti tuetun asumisyksikön kodikseen.
  • Epilepsia on vaikeahoitoinen. Valproaattia ei tule käyttää, sillä se aiheuttaa IOSCA-potilaille maksavaurion.
  • Kuuloliitto järjestää vertaistoimintaa IOSCA-tautia sairastaville.

Taudin aiheuttama taakka

  • Monia elinryhmiä vaikeastikin affisioiva ja kommunikaatiota haittaava tauti johtaa pyörätuolin käyttöön aikuisikään mennessä.
  • Vaikean epilepsian puhkeamisen myötä taudin eteneminen kiihtyy. Useimmille potilaille on kehittynyt epilepsia, ja moni heistä on menehtynyt pitkittyneen epileptisen sarjakohtauksen (status epilepticus) jälkioireisiin.

Esiintyminen

  • Suomessa on diagnosoitu n. 25 potilasta.
  • Ilmaantuvuus Suomessa on 1:90 000.

Yhteyshenkilöt

  • Dos. Pirjo Isohanni (etunimi.sukunimi@hus.fi)

Kirjallisuutta

  1. Norio R. Suomi-neidon geenit. Otava 2000
  2. Lönnqvist T. IOSCA – imeväisiässä alkava pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia. Duodecim 2011;127:1460-9 «IOSCA - imeväisiässä alkava pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia (14/2011)»2
  3. Nikali K, Suomalainen A, Saharinen J ym. Infantile onset spinocerebellar ataxia is caused by recessive mutations in mitochondrial proteins Twinkle and Twinky. Hum Mol Genet 2005;14(20):2981-90. «PMID: 16135556»PubMed
  4. Hakonen AH, Isohanni P, Paetau A ym. Recessive Twinkle mutations in early onset encephalopathy with mtDNA depletion. Brain 2007;130(Pt 11):3032-40. «PMID: 17921179»PubMed
  5. Hakonen AH, Goffart S, Marjavaara S ym. Infantile-onset spinocerebellar ataxia and mitochondrial recessive ataxia syndrome are associated with neuronal complex I defect and mtDNA depletion. Hum Mol Genet 2008;17(23):3822-35. «PMID: 18775955»PubMed