Neuronaalisen seroidin lipofuskinoosin suomalainen leikki-iän variantti CLN5 (vLINCL^Finn)

Keskeistä

• Tämä neuronaalisiin seroidilipofuskinooseihin kuuluva peittyvästi periytyvä tauti alkaa n. 4–7 v:n iässä ja johtaa vaikeaan neurologiseen vammautumiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.
• Orphanet ORPHA168491 «https://www.orpha.net/en/disease/detail/168491»1
• OMIM 256731 «https://omim.org/entry/256731»2
• Tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön «Suomalainen tautiperintö (STP)»1.

Synonyymit

• Suomalainen variantti leikki-iän neuronaalinen seroidilipofuskinoosi (vLINCL^Finn)
• Jansky-Bielschowskyn taudin suomalainen varianttimuoto

Kliininen kuva

• Lapsen varhaiskehitys on normaali.
• 4–7-vuotiaana ilmaantuu kömpelyyttä ja näön heikkenemistä.
• Psyykkinen kehitys taantuu, ja usein ilmenee käytösongelmia.
• Epileptiset kohtaukset, myokloniset nykäykset, puhe- ja liikuntavaikeudet, tasapainohäiriö ja liikehäiriöt ilmenevät 7–10 v:n iässä.
• Etenevä näkövamma johtaa sokeuteen 10 v:n ikään mennessä.
• Elinikä on 15–30 v.

Tärkeät tutkimukset

• Silmänpohjissa nähdään makulan rappeuttavia muutoksia, suonten kaventumista ja retinadystrofiaa sekä näköhermojen surkastumaa.
• ERG muuttuu isoelektriseksi 7 v:n ikään mennessä.
• Jättiherätevasteet (SEP ja VEP) ovat todennettavissa yleensä n. 8–10 v:n iässä.
• EEG-tutkimuksessa nähdään tyyppilöydöksenä 7–10 v:n iässä hidastaajuisen vilkkuvalon provosoimia takaosien piikkejä.
• Geenitutkimus varmistaa diagnoosin.
• Aivojen magneettikuvauksen T2-painotteisissa kuvissa signaalit vaimentuvat talamusseudussa mutta voimistuvat valkeassa aineessa aivokammioiden ympärillä.
• Pikkuaivojen atrofia on taudille ominainen löydös jo sen alkuvaiheissa.
• Veren lymfosyyteissä ei nähdä vakuoleja kuten CLN3:ssa.
• Sikiön istukkanäytteessä, potilaan peräsuolen limakalvon koepalassa ja obduktion aivonäytteissä nähdään elektronimikroskopiatutkimuksessa sytosomeissa hevosenkenkäkuvioita ja sormenjälkikuvioita.
• Useita eläinmalleja on olemassa kliinisiin hoitokokeisiin.

Perushäiriö

• Tarkkaa patogeneesiä ei vieläkään tunneta.
• Liukoinen lysosomaalinen glykoproteiini, jolla on interaktioita muiden CLN-tauteihin liittyvien proteiinien kanssa
• Säätelee lysosomien happamuutta (pH).

Geenitietoa

• Geenin CLN5 paikka on kromosomissa 13q22.
• Suomessa valtamutaatio on c.1175_1176delAT, jonka löytyminen homotsygoottisena varmistaa vLINCL-taudin diagnoosin. Valtamutaatio kattaa n. 94 % suomalaisten vLINCL-potilaiden mutaatioista.
• Maailmalta tunnetaan yli 30 erilaista mutaatiota. Euroopassa tautia on Suomen lisäksi löytynyt erityisesti Italiasta.
• Potilaan, kantajan ja sikiön geenidiagnoosi on mahdollinen.

Hoidossa huomattavaa

• Hoito on oireenmukaista.
• Epilepsialääkkeistä valproaatti, lamotrigiini ja levetirasetaami vaikuttavat tehokkailta.
• Fysioterapia tukee itsenäisen liikuntakyvyn säilyttämistä mahdollisimman pitkään.
• Kliinisiä hoitotutkimuksia on käynnissä (mm. geeniterapia).

Taudin aiheuttama taakka

• Ensi vuosinaan terveen lapsen vaikeaan taantumiseen, sokeuteen ja kuolemaan vähitellen johtava tauti

Esiintyminen

• Suomesta tunnetaan yli 30 potilasta.
• Sukujuuret johtavat usein Etelä-Pohjanmaalle, jossa taudin ilmaantuvuudeksi on arvioitu 1:2 500 ja kantajatiheydeksi 1:25.

Yhteyshenkilöt

• Lastenneurologi Minna Laine, HUS Lastenneurologia (etunimi.sukunimi@hus.fi)
• Näkövammaisten liitto ry, alueellisten työntekijöiden yhteystiedot
• Suomen JNCL-perheiden tukiyhdistys ry ( «https://jncl.fi/»3)