Takaisin Tulosta

Juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi CLN3 (Juveniili NCL)

Lääkärin käsikirja

1.12.2022 • Viimeisin muutos 1.12.2022

Minna Laine

Keskeistä

Tämä neuronaalisiin seroidilipofuskinooseihin kuuluva peittyvästi periytyvä keskushermoston tauti alkaa 4–7 vuoden iässä näön heikkenemisellä ja johtaa vaikeaan neurologiseen vammautumiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.
Orphanet ORPHA79264 «https://www.orpha.net/en/disease/detail/79264»1
OMIM 204200 ~~«https://omim.org/entry/204200»2~~
Tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön «Suomalainen tautiperintö (STP)»1.

Lapsen varhaiskehitys on normaali.
Näkö alkaa heikentyä 4–7 vuoden iässä, ja etenevä näkövamma johtaa vähitellen sokeuteen.
Kognitiivinen taso laskee sairauden etenemisen myötä.
Epileptiset kohtaukset alkavat keskimäärin 10 vuoden iässä
Puhe- ja liikuntavaikeudet tulevat esille 10. ikävuoden jälkeen.
Monimuotoiset psyykkiset oireet ovat yleisiä.
Taudin etenemisen myötä sydämen repolarisaatiohäiriöt, sinussolmukkeen toiminnanhäiriöt ja kammiohypertrofia yleistyvät.
Oireiden vaikeudessa, ilmaantumisjärjestyksessä ja -iässä on suurta vaihtelua samankin sisarusparven kesken.
Elinikä on 15–30 vuotta.

Silmänpohjissa nähdään makulan rappeuttavia muutoksia, suonten kaventumista, näköhermojen surkastumista ja perifeerisen verkkokalvon ”suola- ja pippurimuutoksia”.
ERG sammuu, flash-VEP vaimentuu ja viivästyy.
Veren lymfosyyteissä näkyy vakuoleja.
Geenitesti varmentaa diagnoosin.
EEG-tutkimuksissa nähdään irritaatiota epilepsiaan sopien sekä iän myötä tapahtuvaa taustatoiminnan hidastumista perussairauteen liittyen. EEG-tutkimus ei kuitenkaan ole taudin varmentamista ajatellen tarpeen, vaan tämä tehdään, mikäli epäillään epileptisiä kohtauksia.
MRI-tutkimuksissa nähdään toisella vuosikymmenellä aivojen surkastumista ja lysosomisairauksille ominaiseen tapaan signaalin heikkenemistä talamusseudussa T2-painotteisissa kuvissa. Myöskään MRI-tutkimus ei ole taudin varmentamista varten tarpeen.
Sikiön villusbiopsiassa, koepalassa potilaan rectumin limakalvolta ja aivonäytteissä obduktiosta nähdään neuronaalisen seroidilipofuskinoosin merkkeinä elektronimikroskopia-tutkimuksessa ainakin sormenjälkikuvioita.

Geenin CLN3 paikka on 16p12.
Mutaatioita tunnetaan yli 60.
Tavallisin CLN3-geenin mutaatio on 1,02 kiloemäksen deleetiomutaatio, joka sisältää eksonien 7-8 aminohappoja koodittavat emäkset (c.461_677del). Tämä valtamutaatio kattaa noin 90 %:a suomalaisten JNCL-potilaiden tautialleeleista. Tapaukset, joissa valtamutaatiota ei nähdä kummassakaan vastinkromosomissa, ovat erittäin harvinaisia.
- Geenitutkimuksessa voidaan myös analysoida harvinaisempi 3 kiloemäksen deleetiomutaatio, joka sisältää eksonien 10-13 aminohappoja koodittavat emäkset (c.791_1056del).
Muiden väestöjen tautialleeleista valtamutaation osuus on Suomea pienempi.
Potilaan, kantajan ja sikiön geenidiagnoosi on mahdollinen.

Parantavaa hoitoa tautiin ei ole ja näin ollen hoito on oireenmukaista.
Epilepsialääkkeistä valproaatti, lamotrigiini ja levetirasetaami vaikuttavat tehokkailta.
Kuntoutuksessa näkövammaisille suunnatut palvelut ovat tärkeässä roolissa.
Fysioterapia tukee potilaiden itsenäistä liikkumista mahdollisimman pitkään.
NCL-perheiden sosiaaliturvaan liittyviä asioita hoitaa oman alueen oikeuksienvalvonnan asiantuntija. Lisäksi perheiden ja ammattilaisten tukena toimii Näkövammaisten liiton NCL-asiantuntijatyöryhmä

Vaikeaoireinen, nuorta ihmistä vähitellen invalidisoiva tauti johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Suomesta tunnetaan parisataa potilasta.
Ilmaantuvuus on 1:20 000.
Tauti on suhteellisen tavallinen muuallakin. Niinpä on keskusteltu siitä, pitäisikö sitä laskeakaan kuuluvaksi suomalaiseen tautiperintöön.

Norio R. Suomi-neidon geenit. Otava 2000
Norio R. The Finnish Disease Heritage III: the individual diseases. Hum Genet 2003 May;112(5-6):470-526. «PMID: 12627297»PubMed