Virtsanäytteen tulkinta lapsilla
Lääkärin käsikirja
18.2.2025 • Viimeisin muutos 18.2.2025
Keskeistä
- Virtsatutkimus on perustutkimus epäiltäessä virtsatietulehdusta, munuaissairauksia tai aineenvaihduntasairauksia. Virtsan perustutkimuksia ovat virtsan kemiallinen seulonta (= liuskatesti= KemSeul) ja partikkelilaskenta. Virtsatietulehduksen diagnosointi edellyttää lisäksi virtsan bakteeriviljelyä.
- Liuskatestit ovat hyviä seulontatutkimuksia, mutta löydöksen varmistaminen edellyttää jatkotutkimuksia, kuten virtsan partikkelilaskentaa tai proteiinin kvantitatiivista määrittämistä.
- Luotettavan tuloksen saamiseksi lasten virtsanäytteet kannattaa ottaa sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Kotona tehtävää liuskatestausta varten virtsanäyte voidaan ottaa kotona.
Milloin virtsan perustutkimus on tarpeellinen
- Anamneesi
- Tihentynyt virtsaamistarve
- Runsas juominen
- Kipu tai kirvely virtsatessa
- Virtsan vaahtoaminen
- Virtsan poikkeava väri tai haju
- Löydökset
- Munuaissairauteen viittaavat löydökset, kuten suurentunut plasman kreatiniinipitoisuus
- Turvotus (voi joskus olla ainoastaan silmäluomissa)
- Korkea verenpaine
- Petekiat ei-septisellä potilaalla
- Imeväisen selittämätön kuumeilu
Poikkeavat virtsalöydökset
- Poikkeava ulkonäkö ja haju
- Ruskea tai punainen väri saattaa aiheutua verivirtsaisuuden lisäksi virtsan konsentroitumisesta, tietyistä ruoka-aineista tai lääkkeistä, hyperbilirubinemiasta.
- Virtsan runsas vaahtoaminen saattaa aiheutua valkuaisvirtsaisuudesta.
- Virtsan pahan hajun syynä on harvoin virtsatietulehdus.
- Yllä mainituissa tilanteissa virtsan kemiallinen seulonta on riittävä perustutkimus ja jatkotutkimukset tehdään tarvittaessa liuskatestin tuloksen ja kliinisten löydösten perusteella.
- Valkuaisvirtsaisuus (proteinuria)
- Valkuaisvirtsaisuus voi olla glomerulaarista, jolloin virtsaan erittyy runsaasti albumiinia, tai tubulaarista, jolloin valkuaiseritys painottuu pienimolekyylipainoisiin valkuaisaineisiin, kuten beeta-2-mikroglobuliini tai alfa-1-mikroglobuliini.
- Liuskatestit osoittavat pääasiassa albumiinin esiintymistä virtsassa. Positiivinen löydös (≥ ++) on varmistettava kvantitatiivisella mittaamisella.
- Normaalisti virtsaan erittyy valkuaista alle 100 mg/vrk. Kertavirtsanäytteessä proteiinin eritys suhteutetaan virtsan kreatiniinipitoisuuteen ja viitealueen yläraja on 30 mg/mmol yli 2-vuotiailla, 65 mg/mmol alle 2-vuotiailla, 90 mg/mmol alle 1-vuotiailla ja 120 mg/mmol alle puolivuotiailla. Nefroottistasoinen proteinuria tarkoittaa yli 1 500 mg vuorokausieritystä tai kertavirtsanäytteessä yli 200 mg/mmol proteiinimäärää.
- Valkuaisvirtsaisuus voi olla fysiologista ruumillisen rasituksen jälkeen tai kuumeen yhteydessä. Myös ns. asentoriippuvainen proteinuria on vaaratonta. Näissä tilanteissa proteinuria on yleensä alle 1 g/vrk (< +++).
- Nefroottistasoinen proteinuria voi aiheuttaa hypoalbuminemian ja turvotuksia. Nefroosi voi liittyä nefroottisen oireyhtymän (= idiopaattinen nefroottinen oireyhtymä) lisäksi myös glomerulonefriitteihin.
- Jos virtsan proteiinipitoisuus on alle 1.5 g/l (< +++) eikä lapsella ole nefriittioireita (turvotus, hypertensio, oliguria), voidaan virtsanäyte kontrolloida viikon kuluessa (esim. kuumetaudin parannuttua). Jatkuva proteinuria edellyttää kiireetöntä lähetettä lastenlääkärille.
- Asentoriippuvaisen proteinurian poissulkemiseksi voidaan kotona ottaa aamuvirtsanäyte ennen vuoteesta nousua.
- Virtsan proteiinipitoisuus yli 1.5 g/l (≥ +++) edellyttää lastenlääkärin konsultaatiota ja tarvittaessa päivystyslähetettä lastenlääkärille.
- Verivirtsaisuus
- Mikroskooppinen hematuria on partikkelilaskennassa ≥ 3 punasolua/näkökenttä (mikroskopointi) tai ≥ 10(-50) × 106 punasolua/l (virtaussytometria).
- Verivirtsaisuuden esiintyvyys lapsilla on alle 4 %; näistä alle 10 %:lla todetaan merkittävä munuaissairaus.
- Verivirtsaisuuden syynä voi olla munuaissairaus, virtsateiden (virtsajohdin, virtsarakko ja virtsaputki) limakalvovuoto tai genitaalialueen limakalvo- tai ihovaurio.
- Verivirtsaisuuden selvittelyyn kuuluu huolellinen anamneesi (mm. sairastetut infektiot, suvussa esiintyvät munuaissairaudet, virtsakivitaipumus) sekä status, mukaan lukien ihon tutkimuksen (petekiat, ihoinfektiot, turvotukset), vatsan palpaation sekä genitaalialueen ulkoisen tarkastuksen.
- Oireeton mikroskooppinen hematuria voidaan varmentaa kolmella viikon välein otettavalla kontrollinäytteellä. Jos kaikissa todetaan merkittävä mikroskooppinen hematuria, voidaan tehdä kiireetön lähete lastenlääkärille.
- Oireinen mikroskooppinen hematuria (turvotus, korkea verenpaine tai vähentyneet virtsamäärät) tai samanaikainen hematuria ja proteinuria (> 1.5 g/l) edellyttävät päivystyslähetettä lastenlääkärille.
- Ensimmäisen kerran todettu makroskooppinen hematuria edellyttää päivystyslähetettä lastenlääkärille.
- Pyuria
- Valkosoluja esiintyy virtsassa normaalisti korkeintaan 10 × 106/l, joka vastaa mikroskooppitutkimuksessa 2 valkosolua/näkökenttä.
- Pyurian yleisin syy on virtsatietulehdus. Muita syitä voivat olla tubulointerstitiaalinefriitti, glomerulonefriitti ja interstitiaalinen virtsarakkotulehdus.
- Bakteriuria: ks. «Lapsen virtsatietulehdus»1
- Muut löydökset
- Tubulussolut viittaavat munuaisvaurioon (pyelonefriitti, tubulointerstitiaalinefriitti, akuutti tubulusnekroosi).
- Välimuotoiset epiteelisolut ovat peräisin virtsateistä (munuaisaltaasta rakkoon/virtsaputken tyveen). Niiden esiintyminen virtsassa viittaa virtsateiden vaurioon (kystiitti-pyeliitti, virtsatiekivi, maligniteetti).
- Levyepiteeli on peräisin virtsaputkesta tai ulkoisista sukuelimistä. Niiden esiintyminen virtsassa ei viittaa munuaissairauteen.
- Lieriöistä ainoastaan hyaliinilieriöt (= Tamm–Horsfall-proteiini) voivat esiintyä normaalisti virtsassa. Jyväis- tai vahalieriöt (plasman proteiinisaostumia) ja rasvalieriöt (plasman lipidisaostumia) viittaavat munuaissairauteen.
