Strongyloidiaasi
Lääkärin käsikirja
5.11.2021 • Viimeisin muutos 5.11.2021
Aiheuttaja
- Strongyloides stercoralis -sukkulamato
Esiintyminen
- Levinnyt laajalti tropiikissa ja subtropiikissa, esiintyy endeemisenä myös Etelä-Euroopassa.
Tarttuminen
- Maaperässä elävä toukka tunkeutuu elimistöön ihon läpi, vaeltaa keuhkoihin ja niellään sieltä suolistoon, jossa siitä kehittyy aikuinen mato. Ohutsuoleen asettuvat naaraat tuottavat munia, joista kuoriutuu lisää toukkia. Ne joutuvat ulosteeseen tai tunkeutuvat joskus isännän oman suolen seinämän tai peräaukon seudun ihon läpi takaisin elimistöön.
- Voi tarttua ihmisestä toiseen lähikontaktissa toukkien tunkeutuessa terveen ihon läpi.
Merkitys maailmanlaajuisesti
- 30–100 miljoonaa tapausta maailmanlaajuisesti, esiintyvyys todennäköisesti aliarvioitu
Merkitys Suomessa
- Yksittäisiä tapauksia todetaan vuosittain maahanmuuttajilla ja endeemisellä alueella matkailleilla.
- Tavallisimpia eosinofilian syitä endeemisellä alueella asuneella
- Strongyloides tulisi aina diagnosoida ja häätää, kun suunnitellaan immunosuppressiivista hoitoa endeemisellä alueella asuneelle potilaalle.
Oireet
- Yleensä vähäoireinen, kolmasosa oireettomia; saattaa aiheuttaa oireisen infektion vasta vuosikymmenien kuluttua tartunnasta.
- Tyypillistä voimakas eosinofilia, varsinkin vaellusvaiheessa ja autoinfektion yhteydessä
- Ihon läpäisevä toukka voi aiheuttaa kutisevaa papulaarista ihottumaa yliherkkyysreaktiona loisen antigeeneille.
- Toukan vaellusvaiheessa potilaalla voi ilmetä astman kaltaisia oireita, keuhkoinfiltraatteja ja eosinofiliaa.
- Suolistovaiheessa tavallisimpia oireita ovat ylävatsakipu, limainen ripuli, oksentelu, ravinnon imeytymishäiriöt ja laihtuminen.
- Kroonista strongyloidiaasia sairastavista n. 2/3:lla on eosinofiliaa.
- Krooniseen infektioon voi liittyä urtikariaa ja ihon kutinaa. Joskus voidaan nähdä strongyloidiaasille patognomoninen ihon ”larva currens”, kutiava ja nopeasti liikkuva nokkosrokkomainen ihomuutos, joka ilmaantuu ja häviää nopeasti muutamassa tunnissa.
- Immuunipuutteisilla potilailla voi aiheuttaa hengenvaarallisen hyperinfektion, jossa suuri matokuorma aiheuttaa esim. vatsan alueen kipua, laajoja keuhkoinfiltraatteja, toistuvia bakteerisepsiksiä tai aivokalvontulehduksen. Immuunipuutteisella disseminoitunut tauti johtaa hoitamattomana useimmiten kuolemaan.
Diagnoosi
- Toukkien osoittaminen ulosteesta (F-Para-O) tai pohjukaissuolinesteestä. Ulostenäytteitä kannattaa kerätä useita, sillä eritys ei ole jatkuvaa.
- Lievissä infektioissa toukkia on vaikea havaita; etsintää helpottaa Strongyloides-viljely natiiviulostenäytteestä. Negatiivinen tulos ei sulje pois taudin mahdollisuutta.
- Seerumin matovasta-aineiden seulontatutkimus (S-MatoAb) kattaa myös Strongyloides-vasta-aineet. Se soveltuu esim. eosinofilian syyn selvittelyyn ja oireettoman potilaan kroonisen strongyloidiaasin seulontaan; ulostenäytetutkimukset eivät ole tähän tarpeeksi herkkiä.
Hoito
- Häädettävä aina
- Tehokkain häätölääke on ivermektiini «In patients with strongyloidiasis, ivermectin results in more people cured than albendazole, and is at least as well tolerated. In trials of ivermectin with thiabendazole, parasitological cure is similar but there are more adverse events with thiabendazole.»B (200 µg/kg × 1, hoitoaika 2 vrk). Ivermektiinillä on määräaikainen erityislupa Suomessa, ja se voidaan kirjoittaa tavallisella reseptillä. Jos potilas on syntynyt loiaasin «Filariaasit»1 endeemisellä alueilla tai asunut siellä pitkään (trooppinen Länsi- tai Keski-Afrikka), ennen ivermektiinin aloitusta tulee konsultoida infektiolääkäriä. Lääkettä ei tulisi määrätä raskaana oleville eikä imettäville äideille eikä alle 15-kiloisille lapsille.
- Vaihtoehtona albendatsoli (400 mg × 2, hoitoaika 7), joka on erityslupavalmiste. Albendatsolia ei tule käyttää raskauden aikana, ei ainakaan ensikolmanneksella, joskaan haitallisuudesta sikiölle ei ole näyttöä.
- Immunosupprimoiduilla hoito toistetaan 2 viikon kuluttua; hoidosta konsultoidaan herkästi infektiolääkäriä.
- Häädön onnistuminen varmistetaan 3 viikon kuluttua ulostenäytteellä.
- Jos oireet uusivat, konsultoidaan herkästi infektiolääkäriä.
- Hyperinfektion hoitoon on käytetty pitkinä kuureina ivermektiiniä, albendatsolia tai tiabendatsolia yksin tai yhdistelminä.
- Vahvassa epäilyssä lääkehoitokokeilu
Ehkäisy
- Endeemisillä alueilla hyvä käymälähygienia ja jalkineiden käyttö
- Sairaalahoidossa kosketuseritys
Kirjallisuutta
- Ross AG, Cripps AW. Enteropathogens and chronic illness in returning travelers. N Engl J Med 2013;369(8):784. «PMID: 23964949»PubMed