Takaisin Tulosta

Hoidetun kilpirauhassyövän seuranta perusterveydenhuollossa

Lääkärin käsikirja
3.2.2023 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Marianna Viukari ja Camilla Schalin-Jäntti

Keskeistä

  • Papillaarista ja follikulaarista kilpirauhassyöpää seurataan hoitojen jälkeen erikoissairaanhoidossa 1–5 v riippuen taudin ennusteesta. Jos syöpäkudosta ei tämän jälkeen epäillä olevan jäljellä, seuranta voi siirtyä perusterveydenhuoltoon.
  • Perusterveydenhuollon seurantaan siirretyn potilaan hypotyreoosia hoidetaan tavanomaisten periaatteiden mukaan. Tautivapaaksi katsotun potilaan TSH-tavoite on pääsääntöisesti 0.5–2 mU/l. Iäkkäillä henkilöillä TSH saa olla korkeampi.
  • Yksilölliset seurantasuositukset kirjataan erikoissairaanhoidon epikriisiin.

Kilpirauhassyöpien epidemiologia

  • Suomessa todetaan vuosittain n. 500 uutta kilpirauhassyöpää.
  • Näistä yli 90 % on papillaarisia ja follikulaarisia syöpiä, joiden ennuste on hyvä.
  • Valtaosa etäpesäkkeistä todetaan 3 v:n kuluessa syöpähoidoista. N. 10.3 %:lla potilaista tauti uusii 16 v:n seurannassa, ja valtaosa uusiutumista todetaan 10 v:n sisällä. Tauti metastasoi useimmiten kaulan imusolmukkeisiin.

Kilpirauhassyövän hoidot

  • Yleisin ensihoito on kilpirauhasen poistoleikkaus. Pienissä kasvaimissa hoidoksi saattaa riittää pelkkä toisen kilpirauhaslohkon poisto.
  • Kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen annetaan merkittävälle osalle potilaista radiojodihoito. Hoidon tarve ja annos arvioidaan mm. kasvaimen koon ja levinneisyyden perusteella.
    • Esim. yksittäisissä, läpimitaltaan alle 1 cm:n kasvaimissa hoitona on pelkkä leikkaus eikä radiojodihoitoa ole tarpeen antaa.
    • Pelkän lohkonpoiston jälkeen radiojodihoitoa ei anneta.

Tyroksiinihoito syövän hoidon jälkeen

  • Kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen tyroksiinihoidon. Pelkän lohkonpoiston jälkeen tyroksiinia ei välttämättä tarvita, ellei kehity hypotyreoosia.
  • Jos kasvaimen katsotaan tulleen kokonaan hoidetuksi, tyroksiinia annostellaan kuten normaalissa hypotyreoosissa ja seurataan TSH- ja T4-V-pitoisuuksia.
  • Jos tiedetään tai epäillään, että syöpäkudosta on jäljellä, sen kasvua pyritään hillitsemään ylimäärällä tyroksiinia ja TSH-pitoisuutta pyritään pitämään tavallista pienempänä. Nämä potilaat kuuluvat erikoissairaanhoidon seurantaan.
    • Vaikka tavoitteena olisi pienentää TSH-pitoisuutta matalaksi, potilaalle ei saisi kehittyä elämänlaatua heikentäviä hypertyreoosin oireita. Sydänsairailla ja iäkkäillä potilailla joudutaan usein tyytymään korkeampaan TSH-tasoon.
    • Pitkään jatkunut subkliininen tyreotoksikoosi voi altistaa postmenopausaalisia naisia osteoporoosille sekä kaikkia potilaita eteisvärinälle ja vasemman kammion hypertrofialle.
    • Tyroksiinihoitoa kevennetään viimeistään siinä vaiheessa, kun seuranta siirretään perusterveydenhuoltoon.

Seuranta erikoissairaanhoidossa

  • Kaikkia potilaita seurataan erikoissairaanhoidossa 1–5 v:n ajan hoidon päättymisestä, minkä jälkeen syöpävapaaksi katsotut potilaat siirretään perusterveydenhuoltoon.
  • Erikoissairaanhoidossa seurataan ainakin 10 v:n ajan tai pysyvästi potilaita, joilla epäillään tai tiedetään olevan syöpäkudosta jäljellä. Näillä potilailla on tyypillisesti PAD:ssä todettu kasvaimen kasvu kilpirauhasen ulkopuolelle sekä verisuoni-invaasio.
    • Ryhmään kuuluvat potilaat, joilla kilpirauhasen poistoleikkauksen ja radiojodihoidon jälkeisessä vastearviossa stimuloitu tyreoglobuliinipitoisuus ei ole mittaamattoman pieni. Lisäksi voi olla epäily jäljellä olevasta taudista kuvantamisen perusteella.

Seuranta perusterveydenhuollossa

  • Kun seuranta siirtyy erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoidon loppuarviossa määritellään TSH-tavoite ja annetaan muut seurantasuositukset.
  • Pääsääntöisesti tautivapaaksi todettujen potilaiden TSH-tavoite on 0.5–2 mU/l, ja T4-V:n tulee olla viitealueella. Iäkkäillä, tautivapailla potilailla TSH-tavoite on korkeampi, yleensä iänmukainen viitealue.
  • Tyroksiiniannoksen säätämisessä noudatetaan tavanomaisia hypotyreoosin hoitoperiaatteita; ks. Hypotyreoosi-artikkeli «Hypotyreoosi»1.
  • TSH ja T4-V määritetään 1–2 v:n välein, ja mahdollisuuksien mukaan tehdään kaulan palpaatio.
  • Jos kaulalle nousee kyhmy, tehdään kliininen arvio ja kaulan kaikututkimus. Tarvittaessa otetaan ohutneulanäyte sekä määritetään seerumin tyreoglobuliinipitoisuus (Tygl).
  • Osalle korkean riskin potilaista tai nuorista potilaista saatetaan suositella rutiininomaista kaulan kaikututkimusta ja tyreoglobuliinimittausta esim. 10 ja 15–20 v:n kuluttua diagnoosista. Ohjeet annetaan erikoissairaanhoidosta seurannan siirtyessä perusterveydenhuoltoon.
  • Tyreoglobuliinin tulee olla alle mittausrajan radiojodihoidetuilla potilailla tai pysyä aikaisemmalla tasolla potilailla, joille ei ole annettu radiojodihoitoa. Samalla määritetään tyreoglobuliinivasta-aineet (normaalisti alle mittausrajan) määritysmenetelmän luotettavuustestinä.
  • Erikoissairaanhoidon konsultaatio on tarpeen, jos kaulan palpaatiossa kaikututkimuksella ja ohutneulanäytteellä varmennettuna herää epäily imusolmukemetastaasista tai paikallisesta residiivistä tai jos tyreoglobuliinipitoisuus suurenee.

Kirjallisuutta

  1. Mäenpää H, Keski-Säntti H, Aula H, Vaalavirta L, Heiskanen I. Kun kilpirauhassyöpä ei paranekaan - erilaistuneen syövän hoito. Duodecim 2019;135(8):753–758. «Kun kilpirauhassyöpä ei paranekaan - erilaistuneen syövän hoito (8/2019)»2
  2. Haugen BR, Alexander EK, Bible KC ym. 2015 American Thyroid Association Management Guidelines for Adult Patients with Thyroid Nodules and Differentiated Thyroid Cancer: The American Thyroid Association Guidelines Task Force on Thyroid Nodules and Differentiated Thyroid Cancer. Thyroid 2016;26(1):1-133. «PMID: 26462967»PubMed
  3. Terveyskylä PRO: Papillaarinen ja follikulaarinen kilpirauhassyöpä -opas «https://www.terveyskyla.fi/terveyskyl%C3%A4pro/tietoa-terveyskyl%C3%A4pro-palvelusta/oppaat-ja-valmennukset#termid=44»1.
  4. Pelttari H. Long-term outcome of patients with low-risk papillary or follicular thyroid carcinoma. Academic dissertation. University of Helsinki, Helsinki 2012 «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8240-5»2.
  5. Mäenpää H, Arola J, Schalin-Jäntti C, Välimäki M. Kilpirauhasen kasvaimet. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. 2. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2009; s. 240–253.