Merenelävien aiheuttamat vammat ja myrkytykset

Meduusat

Skorpionikalat

• Siipisimppu (”lionfish”), skorpionikala (”scorpionfish”) ja kivikala eli velhokala (”stonefish”)
• Skorpionikalalajien pistot ovat hyvin kivuliaita. Toksiinit ovat lämpölabiileja, eli huuhtelu ja vaurioituneen alueen upottaminen puoleksi tunniksi 45-asteiseen veteen helpottaa varsinkin kipua.
• Uhri on luonnollisesti saatava pois vedestä jo kivun takia, mutta kivikalan pistos aiheuttaa myös hengitys- ja verenkiertolaman.
• Piikki tulee saada pois, mutta poistajan on suojeltava itseään.
• Varsinkin kivikalan piston saanut tarvitsee hengityksen ja verenkierron tukihoitoja eli käytännössä välitöntä sairaalahoitoa. Kivikalan myrkkyyn on olemassa vastamyrkky.
• Profylaktista mikrobilääkehoitoa suositellaan ainakin syvissä haavoissa ja immuunipuutteisilla. Kyseeseen tulevat esim. siprofloksasiini tai sulfatrimetopriimi, eivät kuitenkaan 1. polven kefalosporiinit. Infektoituneen haavan hoitoon tarvitaan laajakirjoista mikrobilääkitystä.
• Haavojen paraneminen kestää kauan, ja piikkejä joudutaan etsimään jälkikäteen joskus kuvantamistutkimusten avulla.

Piikkinahkaiset

• Piikkinahkaisten päälle astutaan vahingossa tai niitä huitaistaan kädellä sukeltaessa tai snorklatessa. Tämän vuoksi trooppisissa vesissä kahlatessa on syytä käyttää suojaavia jalkineita.
• Haavat infektoituvat helposti, ja joskus piikkejä joudutaan etsimään poistettavaksi kuvantamistutkimuksin.
• Piikkikruunun (”crown-of-thorns starfish") pisto aiheuttaa välitöntä kipua ja punoitusta, ja vammakohta turpoaa ja muuttuu tunnottomaksi. Pistoskohta muuttuu usein tummansiniseksi viikkokausiksi, ja voi esiintyä imusolmuketurvotuksia ja lihasparalyysiä. Lisäksi esiintyy pahoinvointia ym. yleisoireita jopa päivien ajan. Toksiini on lämpölabiilia (eli haava-alue tulee upottaa lämpimään/kuumaan veteen), ja näkyvät piikit poistetaan pinseteillä poistajan suojatessa kätensä. Varsin usein tarvitaan laajakirjoista mikrobilääkehoitoa.
• Merisiilien (”sea urchins”) piikit voivat sisältää toksiineja (”flower urchin” Toxopneustes pileolus ja ”fire urchin” Asthenosoma varium ovat jopa hengenvaarallisia). Piikkien jäljiltä voi tulla granuloomamuodostusta, synoviitteja ja artriitteja. Ainakin käsiin saadut piikit on syytä saada pois. Jos piikki on nivelen läheisyydessä, suositellaan profylaktista mikrobilääkitystä (esim. klindamysiini + siprofloksasiini). Jalkapohjan paksusta epidermiksestä piikin saa parhaiten pois laittamalla iholle pariksi vuorokaudeksi 2-prosenttista salisylaattivoidetta, jotta piikit on helpompi poistaa.

Muut vaaralliset lajit

• Jotkut polyyppieläimet, kuten tulikorallit (”fire corals”), voivat aiheuttaa ihon punoitusta ja rakkulointia sekä jopa kovia kipuja ja pahoinvointia päivien ajan. Hoitona on huuhtelu merivedellä (makea vesi pahentaa oireita), laimennetulla etikalla tai isopropyylialkoholilla. Polttiaislonkeroita kannattaa yrittää poistaa pinseteillä.
• Sinirengastursaan ("blue ring octopus") kanssa kosketuksissa ollut on saatava välittömästi sairaalahoitoon. Sitä pidetään yhtenä myrkyllisimmistä eläinlajeista. Purema on yleensä kivuton ja voi aiheuttaa hengityspysähdyksen alle tunnissa; potilas voi olla hereillä eikä pysty hengittämään. Alkuoireena esiintyy parestesioita, lihasheikkoutta ja kouristeluita. Oireet johtuvat tetrodotoksiinista, joka on natriumkanavasalpaaja ja lamaa hengityslihakset (ks. «»1). Hoito on oireenmukaista (hengityslaitehoito), kunnes potilas toipuu.
• Jotkut keilakotiloista, kuten karttakotilo, voivat olla hengenvaarallisia. Oireina ovat polttava kipu ja kihelmöinti, joka vähitellen leviää koko kehoon. Puolen tunnin kuluttua tulee pahoinvointia ja neurologisia oireita. Hoitona hengityksen ja verenkierron tuki, kunnes toksiini on poistunut elimistöstä.
• Rauskujen piikeissä oleva myrkky on lämpölabiilia.

Vibrio vulnificus

• Vaatii yli 18-asteisen meriveden kasvaakseen. Esiintyvyystiedot Itämeren rannikkovesissä ovat puutteellisia.
• Voi aiheuttaa haavainfektioita ja ruokamyrkytyksiä.
• Pidetään vaarallisimpana ruokamyrkytyspatogeenina Yhdysvalloissa (CDC:lle 1 400 ilmoitusta vuosittain, 50 sairaalahoitoa vaatinutta).
• Lähteinä ovat raaka kala, äyriäiset ja nilviäiset (yleensä osterit).
• Perusterveillä yleensä tavalliset ruokamyrkytyksen oireet
• Immuunipuutteiset ja maksasairauksista kärsivät ovat alttiita septikemialle, johon liittyy jopa 50–60 %:n kuolleisuus.
• Joskus bakteremiassakin esiintyy iholeesioita, lähinnä nekrotisoivaa faskiittia raajoissa «Vaikeat iho- ja pehmytkudosinfektiot»1.
• Haavainfektiossa tyypillisesti hemorragisia rakkuloita, nekroottinen faskiitti, sepsis. Kuolleisuus on 20 %:n luokkaa. Hoitona on usein faskiotomia ja nekroottisen kudoksen poisto.
• Mikrobilääkeresistenssi on ilmeisesti lisääntymässä, mutta tutkimuksia eri mikrobilääkkeistä on vähän.

Vibrio parahaemolyticus

• Aiheuttaa useimmiten GI-oireita, joskus haavainfektioita (hurrikaani Katrinan jäljiltä todettiin 3 haavainfektiota, joista 2 johti kuolemaan).
• On myös muita haavainfektioita aiheuttavia vibriolajeja.

Erysipelothrix insidiosa/rhusiopathiae

• Sikaruusun «Sikaruusu»2 aiheuttaa gram-positiivinen sauvabakteeri. Vaatii eläimen käsittelyä (myös kalat).
• Voi aiheuttaa sepsiksen ja endokardiitin etenkin alkoholisteilla.
• Penisilliiniherkkä

Mycobacterium marinum

• Ns. akvaario- tai uima-allasgranulooma (”fish-tank granuloma”; kuva «»1), mutta voi tulla myös esim. simpukankuoren raapaisusta.
• Atyyppinen mykobakteeri, hoitona pitkä mikrobilääkehoito, joskus kirurgia

Aeromonas hydrophila

• Gram-negatiivinen sauvabakteeri
• Aiheuttaa yleensä gastroenteriittejä, mutta voi aiheuttaa immuunipuutteisilla myös selluliitin ja sepsiksen.

Ciguateramyrkytys

• Periaatteessa mistä tahansa koralliriutan sisäpuolelta pyydetystä trooppisesta kalasta, jos se on syönyt dinoflagellaattileviä tai kuuluu ravintoketjuun, jonka alkupäässä näitä leviä on syöty
• Pohjoisen ja eteläisen 35. leveysasteen välissä Karibialla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Arviolta 500 000 tapausta vuosittain. Merten lämpeneminen on laajentamassa esiintymisaluetta.
• Ciguatoksiini-myrkyn tuottaja on dinoflagellaatti-planktonlevä (pääasiassa Gambierdiscus toxicus).
• Myrkky ei tuhoudu keittämällä, pakastamalla eikä kuivaamalla.
• Kalat eivät tästä myrkystä kärsi.
• Myrkyllisiä kaloja ei voi mitenkään ulkonäöstä tunnistaa. Kalat, joita paikalliset asukkaat syövät ongelmitta, voi olettaa myrkyttömiksi. GI- ja neurologiset oireet alkavat usein jo syödessä, mutta yleensä 12(–24) tunnissa.
• Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakivut
• Tyypillisiä parestesiat, puutuminen ja pistely, kutina, motoriset pareesit ja jopa paralyysit
• Artralgioita, myalgioita, hikoilua, syljeneritystä
• Lähes kaikilla erikoinen ja tyypillinen oire: kylmän esim. veden aiheuttama paradoksaalinen kuuman aistimus
• Kuolleisuus n. 1 %
• Toipuminen 2–3 päivässä, mutta oireet voivat kestää viikkoja
• Seuraavalla myrkytyskerralla oireet ovat pahempia.
• Spesifistä hoitoa ei ole.

Paralytic shellfish poisoning (PSP)

• Alexandrium-, Gymnodinium- ja Pyrodinium-dinoflagellaatit (aiheuttavat ”punaisia leväkukintoja”), jollaisia on kuvattu ympäri maailman
• Minuuttien kuluessa syntyy GI- ja neurologisia oireita, jotka joskus fataaleja.

Neurotoxic shellfish poisoning

• Meksikonlahden Karenia brevis -dinoflagellaatti
• Puutumisoireita, pistelyä, koordinaatiovaikeuksia, GI-oireita joitakin vuorokausia. Kuolemantapauksia ei ole kuvattu.

Amnestic shellfish poisoning

• Pseudo-nitzschia (myös Itämeressä) ja Nitzschia navis-varingica -piilevät
• GI-oireita, neurologisia oireita ja muistinmenetystä, jopa kuolleisuutta (4 %:lla)

Tetrodotoksiinimyrkytys

• Tetrodotoksiini on neurotoksiini, jota esiintyy mm. pallokaloissa (Tetraodontidae; engl. puffer fish). Myrkkyä esiintyy eniten maksassa, mutta myös muissa kalan osissa.
• Osalla pallokaloista on terävät hampaat, mutta puremassa ei ole myrkkyä.
• Tetrodotoksiini-myrkkyä tuottavat kalassa elävät eri bakteerilajit.
• Fugu-pallokalaa tarjotaan Japanissa sen tarjoamiseen lisensoiduissa ravintoloissa.
• Asianmukaisestikin valmistetussa pallokalassa on jonkin verran neurotoksiinia jäljellä. Japanissa on kuolemantapauksia vuosittain. Antidoottia ei ole.
• Oireina ovat erilaiset tuntohäiriöt, pahoinvointi ja oksentelu, GI-oireet ja nielemisvaikeudet. Nopeasti etenevä lihasparalyysi johtaa hengityslihasten lamaantumiseen ja kuolemaan.
  • Lääkehiili voi auttaa nopeasti otettuna.
  • Lihasparalyysin edetessä seuraa hengitysvajaus. Potilas tulee intuboida ja ventiloida mekaanisesti.
• Ilmaston lämpenemisen myötä tetrodotoksiinia tuottavat bakteerilajit ovat levinneet myös Välimereen ja Tyyneen valtamereen, ja niitä voi esiintyä muissakin merenelävissä.