Takaisin Tulosta

Reumakirurgia

Lääkärin käsikirja
10.10.2023 • Viimeisin muutos 10.10.2023
Pirjo Honkanen

Keskeistä

  • Oikein ajoitetulla leikkauksella saavutetaan paras tulos pienimmällä komplikaatioriskillä.
  • Oireileva reumapotilaan nivel, jossa havaitaan degeneraation merkkejä, on hyvä röntgenkuvata toistetusti, jolloin mahdollinen etenevä niveldestruktio havaitaan ennen merkittävän luutuhon kehittymistä.
    • Ensimmäinen kontrollikuvaus 3–6 kk:n kuluttua ja jatkossa 1–2 v:n välein
  • Etenevä kudostuho (muutokset röntgen-, magneetti- tai kaikututkimuksessa, nivelen lisääntyvä virheasento) on vähäoireisenakin aihe lähettää potilas reumakirurgin arvioon.
  • Jänneruptuura tai hermopinne (elleivät pinneoireet korjaudu nopeasti paikallisella glukokortikoidi-injektiolla) on aihe lähettää potilas kiireellisenä reumakirurgiseen arvioon.
  • Atlantoaksiaalinen subluksaatio, johon liittyy hermopuristusoireita, on aihe lähettää potilas kiireellisenä neurokirurgille.
  • Leikkauksen jälkeinen kuntoutus ja leikatun nivelen riittävä liikeharjoittelu ovat oleellisia hyvän lopputuloksen kannalta. Jälkiseuranta tapahtuu operoineen yksikön ohjeen mukaan.

Leikkaushoidon suunnittelu ja leikkausindikaatiot

  • Reumakirurgia on edelleen keskeinen osa reumapotilaan kokonaishoitoa, vaikka leikkaushoitojen tarve on vähentynyt reumatologisen hoidon tehostumisen myötä.
  • Tavoitteena on parantaa potilaan toimintakykyä ja helpottaa kipua sekä ehkäistä kudosvaurioita.
  • Jos reuma pysyy käytössä olevista reumalääkkeistä huolimatta aktiivisena, tulee konsultoida reumalääkäriä ennen leikkausajankohdasta päättämistä.
    • Antireumaattisen lääkityksen tehostaminen, nivelten paikallishoidot, niveliä säästävät apuvälineet
  • Reumapotilaan kirurgista hoitoa suunnitellessa tulee huomioida perussairauden aktiivisuus ja käytössä olevat reumalääkkeet, minkä vuoksi tarvitaan yhteistyötä hoitavan reumatologin kanssa.
  • Useamman nivelen ongelmista kärsiville potilaille tehdään tarvittaessa 2–3 peräkkäisen leikkauksen suunnitelmia.
  • Leikkausjärjestyksessä huomioidaan kunkin nivelen oireiden vaikeus, uhkaamassa oleva kudostuho ja leikkauksen jälkeisen kuntoutumisen onnistuminen. Usein kantavat nivelet leikataan ensin ja edetään proksimaalisesta distaaliseen.
  • Leikkausindikaatioita ovat
    • kipu
    • toimintakyvyn aleneminen
    • ihorikko tai sen uhka
    • etenevä tai uhkaava kudostuho.
  • Toimintakykyä voivat alentaa nivelten liikealan rajoittuminen, virheasennot, nivelten löysyys, jänneruptuurat tai hermopinteet. Myös riittämättömät apuvälineet ja yleinen lihasten voiman aleneminen voivat heikentää reumapotilaan toimintakykyä.

Leikkausmenetelmät

  • Leikkausmenetelmiä ovat
    • puhdistusleikkaukset
    • pehmytkudosrekonstruktiot
    • luudutusleikkaukset
    • tekonivelleikkaukset.
  • Leikkausmenetelmä määräytyy pitkälti niveltuhon vaikeusasteen mukaan.
  • Jos nivelessä on vielä rustoa jäljellä, puhdistus- tai pehmytkudostasapainotusleikkaus on vielä mahdollinen.
  • Pitkälle edenneessä niveltuhossa vaihtoehtoina ovat luudutus- tai tekonivelleikkaus.
  • Luudutusleikkaus voi olla myös osaluudutustoimenpide, jolloin niveleen jää liikettä.
  • Leikkausmenetelmistä eniten on vähentynyt puhdistusleikkausten tarve tehokkaan lääkehoidon ansiosta.

Olkapää

  • Reumapotilaan oireileva tai liikerajoitteinen olkapää tulee röntgenkuvata herkästi. Mikäli radiologisesti on jo kehittynyt luupuutosta, kannattaa potilas lähettää reumakirurgiseen arvioon.
    • Reumapotilaalla voi lapaluusta hävitä luu niin pitkälle, että tekoniveltä ei ole enää mahdollista asentaa.
  • Huonosti antireumaattiselle lääkitykselle ja paikallishoidoille reagoiva niveltulehdus aiheuttaa pitkittyessään kiertäjäkalvosinjänteiden haurastumista, hartialihaksen surkastumista ja liikeratojen rajoittumista sekä rusto- ja luuvaurioita.

Olkanivelen artroskooppinen synovektomia

  • Indikaatio: konservatiiviselle hoidolle reagoimaton (3–6 kk) niveltulehdus tai kipu nivelessä, jossa rustoa jäljellä
  • Reumalääkityksen tehostamismahdollisuuden arviointi ja nivelensisäinen glukokortikoidi-injektio ennen reumakirurgille lähettämistä

Kiertäjäkalvosimen korjaus

  • Ensisijainen hoito on kuntoutus.
  • Kirurgisen korjauksen tulokset ovat reumapotilailla huonompia kuin keskimäärin.
  • Nuori remissiossa oleva reumapotilas, joka saa akuutin traumaattisen kiertäjäkalvosinrepeämän, lähetetään erikoislääkärin arvioon samoin periaattein kuin potilas, jolla ei ole reumaa.

Tekonivelleikkaus

  • Tyypillisimmin reumapotilaan oireilevassa olkapäässä on sekä kiertäjäkalvosimen jännevaurio että nivelen rustovaurio, jolloin leikkaushoitona on tekonivelleikkaus.
  • Jos kiertäjäkalvosin on toimiva, pyritään tekemään anatominen kokotekonivelleikkaus, jolla saavutetaan parempi kivunlievitys ja liikeala kuin aiemmin yleisesti käytetyillä puolitekonivelillä.
  • Neljälle potilaalle viidestä saadaan tekonivelleikkauksella hyvä apu kipuun, ja leposärky helpottaa lähes kaikilla. Etunoston liikeala parantuu keskimäärin 30–40°.
  • Jos kiertäjäkalvosimessa on laaja repeämä, käytetään käänteistekoniveltä, joka liikekeskipistettä muuttamalla hyödyntää hartialihasta kiertäjäkalvosinlihasten sijasta.
    • Liikeala paranee keskimäärin 50–70°, eli 40–50°:een ala-asennosta voidaan päästä yli vaakatason liikkeeseen.
    • Käänteistekonivelistä on jo yli 15 v:n tutkimuksia ja pysyvyys on vähintään perinteisten tekonivelien tasolla.
    • Käänteistekonivelen revisiomahdollisuuksien rajallisuuden vuoksi on nuorten potilaiden kohdalla käytettävä kriittistä indikaatioasettelua.
  • Olkatekonivelten keskimääräinen kestoikä on hyvä: n. 90 % tekonivelistä on paikallaan 10 v asentamisen jälkeen.
  • Lapaluussa täytyy olla riittävästi luuta jäljellä, jotta anatominen kokotekonivelleikkaus tai käänteistekonivelleikkaus saadaan tehtyä.
  • Puolitekonivel on usein vielä mahdollinen, jos luutuho etenee ohi kokotekonivelvaiheen.
    • Tekonivelmallien kehityttyä sekä kiinnitys- ja luunsiirremahdollisuuksien parannuttua on puolitekonivelen käytöstä laajasti luovuttu myös reumapotilailla.

Kyynärpää

  • N. ulnariksen pinneoire voi johtua kyynärnivelen instabiiliudesta tai synoviitista. Pysyvänä tai toistuvana se on indikaatio lähettää potilas reumakirurgiseen arvioon.

Puhdistusleikkaus

  • Indikaatio: konservatiiviselle hoidolle reagoimaton (3–6 kk) niveltulehdus tai kipu/liikealan rajoitus nivelessä, jossa rustoa jäljellä

Tekonivelleikkaus

  • Indikaatio: kivuliaan ja/tai liikerajoitteisen rustodegeneraatioasteelle edenneen reumakyynärpään hoito
  • Ei sovi nuorille potilaille, joilla käteen kohdistuu raskasta rasitusta.
  • Yli 90 %:lla potilaista saavutetaan hyvä kivunlievitys, stabiliteetti ja liikeala.
  • Pysyvyys ei ole yhtä hyvä kuin lonkka- ja polvitekonivelillä, mutta 12 v:n kohdalla 94 % tekonivelistä on paikoillaan.

Ranne ja käsi

  • Reumakäden yleisimmät leikkausaiheet ovat toimintakyvyn huononeminen sekä virheasentojen ja kudostuhon ehkäiseminen.
  • Ranteen kipu tai instabiilius huonontavat koko käden toimintaa. Ranteen virheasento on yksi merkittävä syy sormien virheasennon kehittymiselle.
  • Sormien ojentaja- ja koukistajajänteiden tulehdus saattaa johtaa jänteiden katkeamiseen, erityisesti jos jänteisiin kohdistuu mekaanista kuormitusta nivelten virheasennosta.

Puhdistusleikkaukset

  • Indikaatio: tulehdusta ei saada rauhoittumaan antireumaattisella lääkityksellä ja paikallisilla glukokortikoidi-injektiolla 3–6 kk:ssa.
  • Nivelten puhdistusleikkauksella pyritään kivun lievityksen ja liikealan parantamisen lisäksi välttämään pehmytkudosten venyttyminen, jotta herkkä ojentaja-koukistaja-jännetasapaino ei häiriytyisi ja johtaisi sormien virheasentoihin.
  • Jänteiden reumatulehduksessa on jänteen katkeaminen aina mahdollinen uhka.
    • Rannetasolla voi koukistajajänteiden tulehduksen ainoana oireena olla medianushermon pinne, mutta usein on todettavissa sormien aktiivisen koukistusliikealan rajoittuneisuus passiiviliikealaan verrattuna.
    • Canalis carpi -hermovapautusleikkaukseen yhdistetään reumapotilaalla aina koukistajajänteiden puhdistus.
    • Ojentajajänteiden tai rannenivelen tulehdus, johon yhdistyy ulnan pään dorsaalinen prominointi, aiheuttaa merkittävän jänteiden katkeamisriskin ja on indikaatio lähettää potilas kirurgin arvioon.
  • Jos todetaan yhden sormen jännevaurio, potilaalle tulee järjestää kiireellinen leikkausaika, jotta vältetään viereisten jänteiden repeäminen.

Pehmytkudosrekonstruktioleikkaukset

  • Peukalon tyvinivelen muovausleikkaus on aiheellinen kivuliaan, liikerajoitteisen tai löysän CMC I -nivelen hoidoksi tilanteissa, joissa niveleen on jo kehittynyt rustodegeneraatiota.
    • Peukalon tyvinivelen subluksaatio ja liikerajoitus aiheuttavat MCP-nivelen kompensatorisen yliojentumisen, joka pidempään jatkuessaan aiheuttaa nivelrustovauriota ja instabiiliuden MCP-niveleen, jolloin hoidoksi tarvitaan tyvinivelen muovausleikkauksen lisäksi MCP-luudutus.
    • Tavanomaisimmin käytetään jänneinterpositiota; leikkaustekniikoita on kuvattu useampia.
    • Leikkauksella saavutetaan hyvä tulos peukalon stabiliteetin, liikealan paranemisen ja kivun helpottamisen myötä.
  • Rystyjen pehmytkudostasapainotusleikkauksia käytetään korjaamaan rystyjen ulnaarideviaatio- ja palmaarinen subluksaatio -virheasentoja, kun nivelissä on vielä rustoa jäljellä.
    • Leikkausaiheena on yleensä virheasennoista tai nivelten liikealan rajoittumisesta johtuva toiminnanrajoitus.
    • Virheasennot saadaan yleensä hyvin korjattua ja ote parantuu, mutta osalle potilaista virheasento palautuu vuosien kuluessa.
  • Sormien joutsenkaula- ja napinläpivirheasentojen korjausleikkauksilla pyritään parantamaan käden käyttöä, kun nivelissä on vielä rustoa hyvin jäljellä.
    • Joutsenkaulavirheasennon (PIP-yliojennus ja DIP-ojennusvaje) korjaamisella saavutetaan parempi tulos kuin napinläpivirheasennon (PIP-ojennusvaje ja DIP-yliojennus) korjaamisella.
    • Virheasentoon johtaneiden syiden moninaisuuden ja nivelreumasairauden aggressiivisuuden runsaan vaihtelun vuoksi leikkaustuloksissa ja niiden pysyvyydessä on melko suurta vaihtelua.

Luudutusleikkaukset

  • Indikaatiot: kipu, toimintakyvyn rajoittuminen, virheasento, instabiilius tai etenevä luutuho nivelessä, johon on jo kehittynyt selkeä rustovaurio
  • Ranteen osaluudutusleikkauksella saadaan korjattua ranteen virheasento ja löysyys. Leikkaus on mahdollinen, jos ranteen keskinivelessä on vielä rustoa jäljellä.
    • Saavutetaan hyvä kivunlievitys, ja liikealaa jää arkiaskareisiin riittävästi, 40–60°.
    • Ulnan distaalipään dorsaalinen prominointi ja jänteiden ruptuurauhka ovat yksi indikaatio osaluudutusleikkaukselle.
  • Ranteen kokoluudutusleikkaus valitaan leikkausmenetelmäksi, jos ranteeseen on kehittynyt rustotuhoa sekä radiokarpaali- että keskiniveleen.
    • Saavutetaan kivuton ja tukeva ranne, mutta ojentaja-koukistusliikeala puuttuu.
    • Pro-supinaatio-kiertoliikkeet ja voima parantuvat useimmilla leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen nähden.
  • Sorminivelten luudutusleikkausta käytetään kivuliaan, instabiilin tai virheasentoisen nivelen hoitamiseksi (keski- ja kärkinivelet).
    • Pienellä toimenpiteellä saadaan usein merkittävä apu, erityisesti peukalon instabiiliuden hoidossa.
  • Luudutusleikkauksia harkittaessa tulee huomioida molempien käsien ja yläraajojen toiminnallisuus kokonaisuutena.

Tekonivelleikkaukset

  • Ranteen tekoniveltä harkitaan vaihtoehtona kokoluudutusleikkaukselle, jos ranteen asento ja pehmytkudosbalanssi ovat hyvin säilyneet ja potilas käyttää kättä vain kevyissä askareissa.
    • Ranteen tekonivelet ovat kehitysvaiheessa; tuloksissa on vaihtelevuutta ja pysyvyys on merkittävästi huonompi kuin muilla tekonivelillä.
  • Rystytekonivelleikkaus on indisoitu käden toimintakyvyn parantamiseksi tai kivun hoidoksi, kun rystynivelissä on merkittävä virheasento tai niveldegeneraatio.
    • Käden toiminnallisuus ja ulkonäkö paranevat sekä arkiaskareiden tekeminen helpottuu.
    • Nivelten kokonaisliikeala ei merkittävästi parane, mutta ojennusvajeen vähentyminen helpottaa käden avautumista ja tarttumista isompiin esineisiin.
    • Valtaosa rystytekonivelleikkauksista tehdään silikoniproteesilla.
    • Silikonitekonivelen murtumia todetaan usein pitkäaikaisseurannassa, mutta uusintaleikkauksia tehdään alle 20 %:lle 10 v leikkauksesta.
  • PIP-tekoniveliä voidaan harkita vaihtoehtona luudutukselle, ellei niveleen ole kehittynyt merkittävää virheasentoa ja jos pehmytkudostasapaino on riittävän hyvä.
    • Käytössä oleviin tekoniveliin liittyy runsaasti komplikaatioita, kuten irtoamisia, sijoiltaanmenoa ja nivelten jäykistymistä. Tämän takia niiden käyttö on hyvin rajallista.

Lonkka

Lonkkanivelen artroskooppinen puhdistusleikkaus

  • Indikaatio: tehokkaalle konservatiiviselle hoidolle (antireumaattinen lääkitys ja korkeintaan 3 nivelen paikallishoitoa) reagoimaton niveltulehdus nivelessä, jossa ei ole radiologisesti degeneraatiota
  • Harvoin tarpeen, sillä yleensä niveltulehdus saadaan rauhoittumaan reumalääkityksellä ja kaikuohjauksessa pistetyllä glukokortikoidi-injektiolla, tai lonkkaan on jo kehittynyt merkittävä rustodegeneraatio, jolloin pelkkä puhdistusleikkaus ei riitä helpottamaan oireita.

Tekonivelleikkaus

  • Indikaatio: kivulias tai toimintaa rajoittava lonkka, jossa radiologisesti degeneraatio
  • Potilas lähetetään kiireellisenä ortopedin arvioon, jos hänellä on
    • merkittävä luupuutos (caputin tai lonkkamaljakon epämuotoisuus)
    • nopeasti etenevä rusto- tai luudegeneraatio (usein kystisyyttä)
    • vaikea kipu tai toimintarajoitus.
  • Lonkan tekonivelleikkaus kohentaa usein potilaan elämänlaatua merkittävästi; kipu helpottaa ja liikeala paranee.
  • Reumapotilaan leikkausriski on artroosipotilaaseen nähden edelleen jonkin verran suurentunut, erityisesti infektion ja leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden suhteen.
  • Suomessa lonkkatekonivelistä on uusintaleikattu 10 v:n kohdalla leikkauksesta 9.1 % ja 15 v:n kohdalla 16.5 %.

Polvi

Polvinivelen artroskooppinen puhdistusleikkaus

  • Indikaatio: tehokkaalle konservatiiviselle hoidolle reagoimaton niveltulehdus nivelessä, jossa ei radiologisesti todeta merkittävää degeneraatiota
  • Puhdistusleikkauksella saadaan hyvä apu kipuun, ja usein liikeala paranee, mutta näyttöä nivelvaurion etenemisen hidastumisesta ei ole.

Tekonivelleikkaus

  • Indikaatio: kivulias tai toimintarajoitteinen (liikevajaus tai epävakaus) polvi, jossa radiologisesti niveldegeneraatiota
    • Reumapotilaalla nivelen instabiilius voi aiheuttaa merkittäviä oireita, vaikka rustodegeneraatio olisi vielä melko vähäistä.
  • Potilas lähetetään kiireellisenä ortopedin arvioon, jos hänellä on
    • merkittävä tai etenevä luupuutos
    • merkittävä (> 15°) tai etenevä valgus-/varusvirheasento
    • vaikea invalidisoiva kipu.
  • Tulos on erinomainen tai hyvä 52–100 %:lla (keskiarvo 89 %). Liikealan parantumisen keskiarvo on 8°, ja 95 % potilaista on kivuttomia tai kärsii vain lievästä kivusta.
  • Infektioriski on reumapotilailla suurempi (1.5–3 kertainen) kuin nivelrikkopotilailla.
  • Tekonivelen pysyvyys 10 v:n kohdalla on keskimäärin 95 %:n luokkaa; eroa nivelrikkopotilaisiin ei ole todettu.

Nilkka

Puhdistusleikkaus

  • Ylemmän nilkkanivelen (talokruraalinivelen) puhdistusleikkaus, joko tähystysteitse tai avoimesti, on aiheellinen, ellei tulehdusta saada rauhoittumaan asianmukaisella reumalääkityksellä ja 2–3 glukokortikoidi-injektiolla tai virheasentoisessa nilkassa 2–3 kk:n tukipohjallishoidolla.
  • Jänteiden puhdistusleikkausta (tibialis posterior- tai peroneus-jänne) on tarpeen harkita, ellei tulehdusta saada edellä mainituin keinoin rauhoitettua 3–4 kk:ssa.
    • Jännerepeämän riski

Luudutusleikkaus

  • Reumapotilaan nilkka-jalkateräkipu johtuu yleisimmin alemman nilkkanivelten degeneraatiosta tai löysyydestä.
  • Hoitona käytetään kolmoisluudutusta (tripledeesiä), jossa luudutetaan talokalkaneaari-, talonavikulaari- ja kalkaneokuboidaalinivelet.
    • Jos joku kolmesta nivelestä on hyvin säilynyt ja oireeton, se voidaan jättää luuduttamatta.
    • Indikaatioina ovat kipu, kävelyn vaikeutuminen, kehittynyt merkittävä virheasento tai ihorikon uhka.
    • Nilkan ojennus–koukistus säilyy.
    • Hyvä apu kipuun
    • Toimenpiteessä nilkan asentoa saadaan korjattua, mikä vaikuttaa suotuisasti ylemmän nilkkanivelen kuormitukseen.
  • Ylemmän nilkkanivelen luudutus on indisoitu degeneroituneen talokruraalinivelen hoidoksi, jos esiintyy arkielämää häiritsevää kipua tai liikkumisvaikeutta, radiologisesti todettu merkittävä luupuutos, etenevä destruktio tai virheasento.
    • Hyvä apu kipuun
    • Leikkauksen jälkeen kenkiin suositellaan keinupohjaominaisuutta, jolloin kävelyrytmi on lähellä normaalia.
      • Reumapotilaalla kompensatorista liikettä tulee keskijalkaterästä enemmän kuin nivelrikkopotilaalla.

Tekonivelleikkaus

  • Ylemmän nilkkanivelen hoidoksi voidaan harkita myös tekoniveltä, ellei niveldestruktio ole aiheuttanut merkittävää (> 15°) virheasentoa tai luupuutosta.
  • Nilkkatekonivelen huonomman pitkäaikaispysyvyyden vuoksi sen käyttö ei ole laajentunut kuten lonkka- ja polvitekonivelen.
  • Ylemmän nilkkanivelen liikkeen säilyttäminen voi kuitenkin olla erityisen merkityksellinen potilaalle, jolla on polven, lonkan tai muiden jalkaterän nivelten ongelmaa.
  • Reumapotilailla on raportoitu varsin hyviä tuloksia niin kivun lievityksen kuin toiminnallisuuden osalta ja pysyvyys (10 v:n kohdalla 77 %) on parempi kuin keskimäärin.

Jalkaterä

Puhdistusleikkaukset

  • Varpaiden tyvinivelten puhdistusleikkaus on indisoitu, ellei niveltulehdusta saada rauhoittumaan asianmukaisella reumalääkityksellä ja 2–3 glukokortikoidi-injektiolla tai yksilöllisillä kuormitusta keventävillä tukipohjallisilla.

Rekonstruktiiviset leikkaukset

  • Jalkaterän tai nilkan virheasentojen korjaamiseksi ja kuormituksen tasapainottamiseksi voidaan tehdä luiden katkaisu ja kääntö tai jännetasapainotusleikkauksia, jos nivelet ovat hyvin säilyneet.
  • Varpaiden virheasentojen korjaamiseksi leikkaushoitoa on hyvä harkita, jos esiintyy päkiä- tai varvaskipuja, kenkien sopivuusongelmia, kävelyongelmia tai ihorikkoja tai niiden uhkaa, joita ei saada hallintaan kenkävalinnalla, yksilöllisillä tukipohjallisilla tai jalkaterapeutin valmistamilla silikonisilla varvasohjureilla.
  • Päkiän tyyppileikkauksena käytetyn II–V jalkapöydänluiden typistysleikkauksen ohella on hyvin säilyneiden nivelten kohdalla alettu käyttää nivelen säilyttäviä osteotomialeikkauksia.

Luudutusleikkaus

  • Keskijalkaterän nivelten kivun ja virheasentojen hoitamisessa saadaan hyvä apu yhden tai useamman nivelen luudutusleikkauksella, jos
    • konservatiivisella hoidolla ei saada kipua hallintaan
    • virheasento aiheuttaa ihorikkouhkaa tai kuormitusoireita muihin niveliin.
  • Isovarpaan tyvinivelen luudutus kuuluu reumajalan tyyppileikkauksiin.
    • Leikkaus helpottaa kipua ja korjaa pysyvästi merkittävänkin virheasennon.
    • Askeltaminen tasapainottuu, kun ykkössäteen ponnistusvoima palautuu.
    • Tavanomaisilla vaivaisenluun leikkausmenetelmillä virheasento palautuu reumapotilailla herkemmin kuin muilla. Tämä lisää reumassa tyypillisen II–V varpaiden lateraalideviaatiovirheasennon palautumisriskiä.
    • Tarvittaessa MTP I -nivelen luudutusleikkaukseen yhdistetään muiden varpaiden virheasentoa korjaavia leikkauksia.
  • Luudutusleikkausta käytetään tarvittaessa muiden varvasnivelten (kärki- ja keskinivelet) virheasentojen korjaamiseksi kivun ja ihorikkouhan helpottamiseksi.

Tekonivelleikkaukset

  • Isovarpaan tyviniveleen on kehitetty tekoniveliä, mutta niiden asentoon ja kiinnipysymiseen liittyy epävarmuustekijöitä, minkä vuoksi niitä ei juuri käytetä reumapotilailla.

Kaularanka

  • On tärkeää muistaa, että reumapotilaan niska-hartiakivut voivat johtua reumasairaudesta, joko itse tulehduskudoksesta tai nikamien siirtymästä tai instabiiliudesta.
  • Instabiilius tai siirtymä ovat yleisimpiä atlantoaksiaalisesti ja suuntautuvat tavallisimmin (1/3:lla) anteriorisesti.
    • Etu-takasuunnan instabiiliuden lisäksi esiintyy sivusuunnan ja pystysuunnan instabiiliutta (usein kombinoituna).
  • Tyypillisiä oireita ovat
    • kipu niskassa ja takaraivolla, joskus säteillen kohti silmiä
    • napsahdus päätä kääntäessä
    • niskan väsyminen
    • pidemmälle edenneessä tapauksessa hermopuristuksen seurauksena raajojen pistely, puutuminen, lihasjäykkyys tai voimaheikkoudet, virtsarakon hallintaongelmat.
  • Herkkä diagnostiikka on tärkeää pysyvien vaurioiden välttämiseksi; tila voi ahtauttaa nopeasti selkäydintä ja johtaa tetraplegiaan.
    • Perusterveydenhuollossa kaularangasta tulee ottaa taivutusröntgenkuvat, joista voidaan diagnosoida instabiilius.
    • Magneettitutkimuksessa nähdään tulehduskudos, nikamasiirtymät, selkäydintilan laajuus sekä mahdolliset hermoahtaumat.
    • ENMG-tutkimus antaa informaatiota hermovaurioista.
  • Em. tutkimusten löydökset oireisella potilaalla ovat indikaatio erikoislääkärille (reumatologi/neurokirurgi) lähettämiselle. Ks. artikkeli Nivelreuma «Nivelreuma»1.
    • Hermopuristusoireinen potilas tulee lähettää kiireellisenä neurokirurgille.
  • Kaularangan leikkaushoito on aiheellinen kivun ja/tai neurologisten oireiden helpottamiseksi ja pysyvien hermovaurioiden ehkäisemiseksi.
  • Leikkauksessa tehdään tarvittava tila hermoille ja luudutetaan instabiili nikamaväli.

Kirjallisuutta

  1. Olkapään jännevaivat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022. Saatavilla Internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50099»1
  2. Mäkelä KT, Matilainen M, Pulkkinen P ym. Countrywise results of total hip replacement. An analysis of 438,733 hips based on the Nordic Arthroplasty Register Association database. Acta Orthop 2014;85(2):107-16. «PMID: 24650019»PubMed
  3. Stundner O, Chiu YL, Sun X ym. Perioperative outcomes in patients with rheumatoid versus osteoarthritis for total hip arthroplasty: a population-based study. Clin Exp Rheumatol 2013;31(6):889-95. «PMID: 24237847»PubMed
  4. Ogunro S, Ahmed I, Tan V. Current indications and outcomes of total wrist arthroplasty. Orthop Clin North Am 2013;44(3):371-9, ix. «PMID: 23827839»PubMed
  5. Ravi B, Escott B, Shah PS ym. A systematic review and meta-analysis comparing complications following total joint arthroplasty for rheumatoid arthritis versus for osteoarthritis. Arthritis Rheum 2012;64(12):3839-49. «PMID: 23192790»PubMed
  6. Studer A, Athwal GS. Rheumatoid arthritis of the elbow. Hand Clin 2011;27(2):139-50 «PMID: 21501785»PubMed
  7. Kozlow JH, Chung KC. Current concepts in the surgical management of rheumatoid and osteoarthritic hands and wrists. Hand Clin 2011;27(1):31-41. «PMID: 21176798»PubMed
  8. Dyer GS, Simmons BP. Rheumatoid thumb. Hand Clin 2011;27(1):73-7. «PMID: 21176802»PubMed
  9. Jacobs BJ, Verbruggen G, Kaufmann RA. Proximal interphalangeal joint arthritis. J Hand Surg Am 2010;35(12):2107-16. «PMID: 20961704»PubMed
  10. DiDomenico LA, Treadwell JR, Cain LZ. Total ankle arthroplasty in the rheumatoid patient. Clin Podiatr Med Surg 2010;27(2):295-311. «PMID: 20470959»PubMed
  11. Chung KC, Burns PB, Wilgis EF ym. A multicenter clinical trial in rheumatoid arthritis comparing silicone metacarpophalangeal joint arthroplasty with medical treatment. J Hand Surg Am 2009;34(5):815-23. «PMID: 19410984»PubMed
  12. van de Sande MA, Brand R, Rozing PM. Indications, complications, and results of shoulder arthroplasty. Scand J Rheumatol 2006;35(6):426-34. «PMID: 17343249»PubMed
  13. Smith AM, Sperling JW, Cofield RH. Rotator cuff repair in patients with rheumatoid arthritis. J Bone Joint Surg Am 2005;87(8):1782-7. «PMID: 16085619»PubMed
  14. Herren DB, Ishikawa H. Partial arthrodesis for the rheumatoid wrist. Hand Clin 2005;21(4):545-52. «PMID: 16274864»PubMed
  15. Trail IA, Martin JA, Nuttall D ym. Seventeen-year survivorship analysis of silastic metacarpophalangeal joint replacement . J Bone Joint Surg Br 2004;86(7):1002-6. «PMID: 15446527»PubMed
  16. Cervical Spine. Acta Orthop Scand 2000;71(suppl 294):15-20. «https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/000164700753740835»2
  17. The Foot. Acta Orthop Scand 2000;71(suppl 294):82-88. «https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/000164702760329482»3
  18. Ranawat CS. Surgical management of the rheumatoid hip. Rheum Dis Clin North Am 1998;24(1):129-41. «PMID: 9494990»PubMed
  19. Callahan CM, Drake BG, Heck DA ym. Patient outcomes following tricompartmental total knee replacement. A meta-analysis. JAMA 1994;271(17):1349-57. «PMID: 8158821»PubMed