Ajoterveyden arviointiohjeet lääkäreille

• Nämä ajoterveysohjeet on tarkoitettu käytännön työkaluksi ajoterveyttä arvioiville lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille. Sitovat vaatimukset ajoterveydestä esitetään ajokorttidirektiivissä ja ajokorttilaissa. Ajoterveysohje ei ole itsessään sitova, mutta ohjeissa ohjeissa kerrotaan kansallisia tulkintoja em. säädöksistä, annetaan sairauskohtaisia ohjeita ajokyvyn arviointiin sekä esimerkinomaisia toimintaohjeita eri tilanteisiin.
• Kaikkiin tilanteisiin ei kuitenkaan pystytäantamaan yksityiskohtaisia menettelyohjeita, vaan usein terveydenhuollon ammattilaiselle jää tapauskohtaista tulkinnan ja harkinnan varaa. Erityisen tarkkaa riskien arviointia tarvitaan, jos henkilöllä on useita sairauksia tai vammoja, joista mikään yksittäisenä ei ole ajokiellon peruste, mutta kokonaisuus voi aiheuttaa riskin liikenteessä. Tällaisessa tapauksessa ei voida muodostaa johtopäätöksiä pelkästään esim. yksittäisen testin tai erikoislääkärin lausunnon perusteella, vaan kokonaisarvion ja johtopäätösten tekemisen pitää olla tietyn lääkärin tai terveydenhuollon yksikön vastuulla. Vaativissa ajoterveysarvioinneissa voidaan konsultoida erikoissairaanhoidon moniammatillisia työryhmiä tai keskuksia (esim. ajopolit) tai liikennelääketieteen erityispätevyyden suorittaneita lääkäreitä.
• Ammattikuljettajien osalta on suositeltavaa, että kokonaisarvio ajoterveydestä tehtäisiin työterveyshuollossa tai muuten pitempiaikaisen hoitosuhteen perusteella ja lausunnon antaja olisi perehtynyt liikennelääketieteeseen.

• Nykyisen lainsäädännön mukaisesti hakija voi ensimmäistä kertaa ryhmän 1 ajokorttilupaa hakiessaan itse vakuuttaa täyttävänsä ajoterveysvaatimukset «»4. Mikäli vaatimukset täyttyvät, lääkärinlausuntoa ei tarvita. Jos vaatimukset eivät täyty, vakuutusta ei voi antaa ja hakijan tulee toimittaa lääkärinlausunto ajokyvystä. Myös aiempi ulkomaalainen ajokortti on este omavakuutuksen antamiselle.
• Ryhmän 2 osalta omavakuutusta ei voi antaa ja tarvitaan aina lääkärinlausunto.

• Ajoterveystarkastus tarvitaan yleensä
  • haettaessa ensimmäistä ajokorttia (pl. ryhmä 1, jos omavakuutus voidaan antaa)
  • korotettaessa ajokorttiluokkaa ryhmästä 1 ryhmään 2
  • uudistettaessa ajokorttia henkilön täytettyä 70 vuotta (ryhmä 1) tai 45 vuotta (ryhmä 2).
• Poliisi voi määrätä kuljettajan toimittamaan lääkärinlausunnon ajokyvystään myös muusta syystä.

Tavallinen ajoterveystarkastus

• Ryhmän 1 ajoterveystarkastus tehdään seuraavissa tilanteissa:
  • Hakija ei voi antaa omavakuutusta ajoterveysvaatimusten täyttymisestä ensimmäistä kertaa ryhmän 1 ajokorttia hakiessaan (tarvitaan < 6 kk vanha lausunto).
  • Ajokortin voimassaolo on päättynyt.

• Lääkärinlausuntoa ei tarvita uudistettaessa ajokorttia 70 vuoden iän yhteydessä, jos voimassa olevan ajokortin uudistamista haetaan viimeistään sinä päivänä, kun hakija täyttää 70 vuotta. Jos uudistamista haetaan tätä myöhemmin, tulee tehdä laajennettu ns. ajoterveystarkastus.

• Ryhmän 2 ajoterveystarkastus tehdään seuraavissa tilanteissa:
  • Ensimmäistä kertaa ryhmän 2 ajokorttia haettaessa (tarvitaan < 6 kk vanha lausunto)
  • Ajokortin voimassaolo on päättynyt.
  • Määräaikaista ryhmän 2 ajokorttia uudistettaessa (tarvitaan lääkärinlausunto 45 vuoden iässä ja sen jälkeen 5 vuoden välein).
  • Ennen vuotta 2013 myönnetyn ryhmän 2 ajo-oikeuden säilyttämiseksi.
• Ennen vuotta 2013 myönnetyt ryhmän 2 ajokortit voivat olla voimassa ajokortinhaltijan 70 vuoden ikään saakka. Ajo-oikeuden säilyttämiseksi poliisille on kuitenkin toimitettava lääkärinlausunto kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kuljettaja täyttää 50, 55, 60 tai 65 vuotta.

Laajennettu ajoterveystarkastus iäkkäälle henkilölle

• Ajokorttilupaa haettaessa tai ajokorttia uudistettaessa iäkkäiden kuljettajien tulee toimittaa ajokorttihakemuksen liitteenä laajennettu lääkärinlausunto ajoterveysvaatimusten täyttymisestä. Poliisi voi myös erikseen määrätä toimittamaan laajennetun lääkärinlausunnon.

Erikoisalakohtainen ajoterveystarkastus

• Ajoterveyttä arvioidessaan lääkäri voi tarvittaessa teettää lisätutkimuksia ja konsultoida erikoislääkäriä. Saatuaan tarvittavat lisätiedot hän ilmaisee lopulliset johtopäätökset käyttäen Lääkärinlausuntoa ajokyvystä (F122).
• Joskus ajoterveyttä arvioidaan kuitenkin yksinomaan tietyn erikoisalan näkökulmasta. Kuljettajalla on vaikkapa jokin pitkäaikaissairaus (esim. diabetes, aivoverenkiertohäiriö, dementia, glaukooma), jonka vuoksi hän on säännöllisessä seurannassa erikoissairaanhoidossa ja häneltä on edellytetty tämän sairauden osalta ajoterveysarviota tietyn määräajan kuluttua. Näissä tilanteissa käytetään Erikoisalan lääkärinlausunto -lomaketta (F127), jonka ko. erikoisalan lääkäri toimittaa aina poliisille.
• Huom! Mikäli pitkäaikaissairaus on lääketieteellisin perustein perusterveydenhuollon seurannassa, määräaikaislausunnon ajokyvystä voi yleensä tehdä hoitava lääkäri, tarvittaessa erikoissairaanhoitoa konsultoiden.
• Lomaketta käytetään, kun
  • Kuljettajalle on aiemmin tehdyssä ajoterveystarkastuksessa määrätty aikaistettu erikoisalakohtainen lääkärintarkastus
  • Poliisi on määrännyt toimitettavaksi erikoisalalausunnon
  • Kyseessä on ajokortin erityisehdon (silmälasit, kuulolaite, alkolukko) lisääminen tai poistaminen.

• Joissakin harvinaisissa tilanteissa poliisi voi määrätä kuljettajan silmälääkärin tai optikon arvioon koskien nimenomaisesti vain näkökykyä. Tällöin käytetään Poliisin määräämä silmälääkärin tai optikon lausunto näkökyvystä -lomaketta (F202).

• Joissakin harvinaisissa tilanteissa poliisi voi määrätä kuljettajan silmälääkärin tai optikon arvioon koskien nimenomaisesti vain näkökykyä. Tällöin käytetään Poliisin määräämä silmälääkärin tai optikon lausunto näkökyvystä -lomaketta (F202).

Lausuntojen johtopäätökset ja rajoitukset

• Ajoterveyttä koskevien lääkärinlausuntojen perusteella viranomainen tekee päätöksen tutkittavan ajo-oikeudesta. Lausuntojen johtopäätöksissä on aina otettava selkeästi kantaa tutkittavan ajokykyyn.
• Mikäli johtopäätöksissä asetetaan silmälasiehto ryhmän 2 ajoneuvoluokkiin, on aina arvioitava ja otettava kantaa silmälasien tarpeeseen myös ryhmän 1 osalta.
• Alkolukko ei koskaan ole ajoneuvo- tai ajokorttiluokkakohtainen. Mikäli alkolukko on asetettu ehdoksi ajoterveysvaatimusten täyttymiselle, se koskee kaikkia ajoneuvoluokkia ja tulee merkitä ehdoksi sekä ryhmään 1 että ryhmään 2.

Lausunto annetaan tutkittavalle

• Lääkärinlausunto ajokyvystä (F122)
  • lääkärinlausunto ajokortin hakemista tai uudistamista varten
  • lääkärinlausunto taksinkuljettajan ajolupaa tai liikenneopettajalupaa varten
  • laajennettuun ajoterveystarkastukseen perustuva lausunto
• Tutkittava toimittaa Viranomaiskappale-sivun ajokorttihakemuksen liitteenä valitsemaansa Ajovarman toimipisteeseen.
• Lääkäri voi samassa yhteydessä myös määrätä lausunnolla F122 (Lääkärinlausunto ajokyvystä) käytettäväksi silmälaseja, kuulolaitetta (ryhmä 2) tai alkolukkoa. Muut mahdolliset erityisehdot merkitään vain ajokokeen tai ajonäytteen perusteella.
• Huom! Jos edellä mainituissa tarkastuksissa todetaan, ettei ajokortin tai ajokorttiluvan haltija täytä ajoterveysvaatimuksia ja ajokyvyttömyyden kesto on vähintään 6 kk, lääkärin tulee lisäksi täyttää Ilmoitus ajoterveydentilan muutoksesta poliisille -lomake (F203) ja lähettää se suoraan tutkittavan asuinpaikan poliisille.

Lausunto toimitetaan suoraan poliisille

• Lääkärinlausunto ajokyvystä (F122), kun tarkastus on tehty:
  • määrätyn iän perusteella (ryhmän 2 kuljettajat, joiden ajokortti voimassa 70 ikävuoteen)
  • aikaistetun ajoterveystarkastuksen perusteella
  • terveysperusteisen ajokiellon päättämiseksi
  • poliisin määräyksen perusteella.
• Erikoisalan lääkärinlausunto (F127) toimitetaan aina poliisille.
• Ilmoitus ajoterveydentilan muutoksesta poliisille (F203)
• Jos edellä mainituissa tarkastuksissa todetaan, ettei ajokortin tai ajokorttiluvan haltija täytä ajoterveysvaatimuksia ja ajokyvyttömyyden kesto on vähintään 6 kk, lääkärin tulee lisäksi täyttää Ilmoitus ajoterveydentilan muutoksesta poliisille -lomake (F203) ja lähettää se suoraan tutkittavan asuinpaikan poliisille.

Muut lomakkeet

• Lomakkeet Esitiedot ajokyvyn arviointia varten (F200) ja Laajennettu lausunto iäkkään henkilön ajoterveydestä (F201) ovat esitietolomakkeita, joita ei toimiteta eteenpäin; ne jäävät potilasasiakirjoihin terveydenhuollon toimintayksikköön.
• Lääkärinlausunto liikkumisesteisen pysäköintitunnusta varten (F123) annetaan hakijalle, joka toimittaa sen paperisen hakemuksen liitteenä Ajovarman toimipisteeseen tai sähköisen hakemuksen liitteenä Traficomin sähköisessä asiointipalvelussa.

Ajoterveyden tilapäinen heikentyminen (alle 6 kk) ja lääkärin antama tilapäinen ajokielto

Ajoterveyden pitkäaikainen heikentyminen (vähintään 6 kk) ja lääkärin ilmoitusvelvollisuus poliisille

Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan ilmoitusoikeus kuljettajan jatkuvasta päihteiden käytöstä poliisille

Ajokoe

• Ajokokeessa tutkinnon vastaanottaja (Ajovarma) arvioi kuljettajan liikennesääntöjen ja ajoneuvon hallintaa normaalissa liikennevirrassa. Ajokokeen sisältö on aina vakiomuotoinen eikä se sisällä teoriakoetta. Ajokokeeseen ei tehdä erillistä lähetettä, vaan ajoterveyslausuntoon (F122 tai F127) merkitään Lisävaatimukset-kohtaan "Ajokoe". Jos on kysymys hakijan ajokortin hakemisesta, uudistamisesta tai taksinkuljettajan ajoluvasta (lomakkeen F122 tilanteet, joissa lääkäri antaa lomakkeen asiakkaalle), hakija ottaa itse yhteyttä valitsemaansa Ajovarman toimipisteeseen. Jos taas lausunto toimitetaan suoraan poliisille , poliisi määrää asiakkaan ajokokeeseen, minkä jälkeen asiakas ottaa itse yhteyttä valitsemaansa Ajovarman toimipisteeseen.
• Kun henkilö hakee ensimmäistä ajo-oikeuttaan, ei erillistä ajokoetta voida vaatia, koska tutkinto sisältää jo ajokokeen. Jos henkilöllä on liikuntarajoitteita, tutkinnon vastaanottaja arvioi ajokokeen yhteydessä myös mahdollisten ajohallintalaitteiden tarpeen.
• Lääkäri ei saa palautetta ajokokeen tuloksesta, ellei hän erikseen sovi siitä tarkastettavan kanssa. Ajo-oikeus palautetaan automaattisesti, mikäli tarkastettava läpäisee ajokokeen.

Ajonäyte

• Ajonäytteen tarkoituksena on selvittää tapauskohtaisesti henkilön edellytykset ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöön joko sellaisenaan tai mahdollisesti tarvittavien lisähallintalaitteiden kanssa. Myös automaattivaihteiston edellyttäminen katsotaan lisähallintalaitteeksi ja ajonäyte on tällöin suoritettava. Liikenteen havaintokyvyn arviointiin ajonäyte ei sovellu.
• Poliisi määrää henkilön ajonäytteeseen lääkärin ehdotuksesta. Ajonäytteeseen voidaan määrätä vain kuljettaja, jonka ajo-oikeus on voimassa. Ajonäyte ei siis sovellu tilanteisiin, joissa henkilö hakee ensimmäistä ajokorttiaan tai jos ajo-oikeus ei ole muusta syystä voimassa. Lääkäri rastittaa ajonäytteen tarpeen ajoterveyslomakkeeseen (F122 tai F127), minkä jälkeen poliisi määrää henkilön ajonäytteeseen. Tutkinnon vastaanottaja (Ajovarma) tekee ajonäytteestä poliisille lausunnon, jota poliisi käyttää apuna ajo-oikeutta tai erityisehtoja koskevan päätöksen tekemisessä. Ajonäyte suoritetaan Ajovarman toimipisteessä.
• Lääkäri ei saa palautetta ajonäytteen tuloksesta, ellei hän erikseen sovi siitä tarkastettavan kanssa. Ajo-oikeus palautetaan automaattisesti, mikäli ajonäyte hyväksytään, ja ajokorttiin lisätään tarvittaessa ehdot lisähallintalaitteista.

Vapaaehtoinen ajokyvyn testaus

• Lääkäri voi osana tekemäänsä ajoterveysarviota, oman päätöksentekonsa tueksi ennen johtopäätöksien tekemistä, lähettää henkilön ajoterveyden arviointiin erikoistuneeseen autokouluun tai muuhun toimijaan ns. vapaaehtoiseen ajokyvyn testaukseen. Vapaaehtoista ajokyvyn testausta ei rastiteta ajoterveyslomakkeeseen. Testi ei perustu ajokorttilakiin ja on vapaaehtoinen lisätyökalu ajoterveyden arviointiin. Testi ei korvaa ajokoetta, eikä yksinomaan vapaaehtoisen testauksen perusteella voida määritellä ajo-oikeudelle erityisehtoja.
• Testi toteutetaan normaalissa liikennevirrassa yleensä autokoulun autolla liikenneopettajan valvonnassa. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen voi olla mukana testitilanteessa. Testi on vapaamuotoinen ja yksilöllinen ja onkin tärkeää, että lääkäri antaa riittävät esitiedot liikenneopettajalle siitä, mihin seikkoihin ajamisessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tämän lähetetiedon voi kirjoittaa sairauskertomukseen tai erilliselle paperille, jonka henkilö itse antaa liikenneopettajalle. Lääkäri käyttää testistä saatua liikenneopettajan laatimaa lausuntoa päätöksentekonsa tukena laatiessaan lausuntoa ajoterveysvaatimusten täyttymisestä (Lääkärinlausunto ajokyvystä F122).
• Huom! Jos ajoterveystarkastuksessa on jo selkeästi todettu, etteivät ajoterveysvaatimukset täyty, ei ajokokeella, ajonäytteellä tai vapaaehtoisella ajokyvyn testauksella voida asiaa todistaa muuksi.

Ajamisen kognitiiviset edellytykset

• Ajokognition keskeiset osatoiminnot ovat toiminnanohjaus, näköhavainnointi ja tarkkaavaisuuden säätely. Ajoneuvon kuljettaminen perustuu näiden osatoimintojen perustalle ajokokemuksen myötä harjaantuviin toimintamalleihin. Ajaminen vaatii kykyä tehdä havaintoja ja prosessoida niitä. Monissa liikenneturvallisuuden kannalta kriittisissäkin tilanteissa kuljettaja joutuu näiden havaintojen perusteella tekemään moniosaisia valintoja ja nopeita päätöksiä toiminnasta. Monet tekijät voivat väliaikaisesti tai pysyvästi heikentää yhtä tai useampaa osatoimintoa niin, että liikenteessä ajamisen toimintamallien käyttö jää puutteelliseksi. Riittävä vireys ja vakaa tajunnantaso ovat ajamisessa tarvittavien kognitiivisten toimintojen perusedellytyksiä.

• Toiminnanohjaukseen kuuluu ennen ajamisen alkua toteutuva ajomatkan ja ajoreitin suunnittelu suhteessa ajo-olosuhteisiin ja omaan toimintakykyyn. Ajomatkan aikainen toiminnanohjaus tarkoittaa tilanteiden ennakointia sekä omien virheiden havaitsemista ja korjaamista. Lisäksi ajo-olosuhteiden muuttuessa ja epätavallisissa liikennetilanteissa tarvitaan ajosuunnitelman joustavaa muuttamista. Toiminnanohjaukseen kuuluu myös kyky säädellä tunnereaktioita ja kontrolloida käytöstä siten, että liikenneturvallisuus toteutuu sekä ajomatkan suunnittelussa että itse ajamisessa.
• Näköhavainnoinnin tärkeitä osa-alueita ovat liikennenäkymän muutoksia ennakoiva näönvarainen hakeminen, välimatkoja ja etäisyyksiä tunnistava ympäröivän tilan hahmottaminen sekä muiden liikenteessä liikkuvien kulkusuuntien hahmottaminen suhteessa omaan kulkusuuntaan. Liikennenäön toimivuus on perusedellytys liikenteessä havainnoinnille, mutta liikennenäön osa-alueiden tutkimus ja näköhavainnoinnin arviointi eivät voi korvata toisiaan.
• Keskittymisellä tarkoitetaan, että epäoleelliset asiat ympäristön ärsyketulvasta, oman kehon tuntemuksista ja omista mielenliikkeistä eivät häiritse ajamista. Tarkkaavaisuuden säätelyn osa-alueista näkö- ja kuulohuomion oikea suuntaaminen ja valppauden ylläpitäminen ovat keskeisiä liikenteessä. Moniosaisissa liikennetilanteissa tarvitaan myös valmiutta reagoida odottamattomiin muutoksiin havaintokentässä sekä tarkkaavaisuuden kohteen joustavaa vaihtamista. Tarkkaavaisuuden säätelyyn luetaan liikennetilanteissa tehtävien päätösten nopeus ja joustavuus. Ajoneuvon hallintalaitteiden käytön vaatima raajojen motoriikan toimivuus on päätösten toteuttamisen perusedellytys – motorisia toimintaedellytyksiä sinänsä voidaan tukea teknisillä ratkaisuilla.
• Lääkärin kannanotto ajamisen kognitiivisiin edellytyksiin on tärkeintä neurologisten sairauksien jälkitiloissa, psykiatristen ja neuropsykiatristen sairauksien yhteydessä sekä monisairauden ja aivotoimintoihin vaikuttavan monilääkityksen tilanteissa. Kannanottoa tarvitaan myös, kun tiedetään tai epäillään keskeisten kognitiivisten osatoimintojen alenemaa tai rajoitteita, jotka voivat vaikeuttaa toimintamallien riittävää harjaantumista. Myös liikennenäön muutosten tai motoristen erityisongelmien yhteydessä tarvitaan kokonaistilanteen arvioinnissa usein tietoa kognitiivisesta toimintakyvystä.

Ikääntyminen ja ajoterveys

• Ikääntymisen myötä yhtäältä ajokokemusvuodet ovat enimmillään ja ajamista jatkavan iäkkään kokemus liikenteessä selviämisen keinoista jatkuvasti päivittyy. Toisaalta vanhetessa kasvaa monien ajoterveyteenkin vaikuttavien sairauksien riski. Tämän lisäksi aisteihin, motoriikkaan ja kognitioon tulee hitaasti lisääntyviä muutoksia. Pelkät iänmukaiset muutokset eivät heikennä harjaantuneita ajamisen havaintomalleja ja muita toimintamalleja. Iänmukaiset muutokset ovatkin harvoin este ajamiselle, jos toimintakykyä heikentäviä sairauksia ei ole.
• Iäkkäiden kuljettajien aiheuttamien tai iäkkäille sattuneiden maantieliikenteen onnettomuuksien syiden taustalla ovat pääasiassa toimintakyvyn äkillisen menettämisen tai odottamattoman poikkeavuuden aiheuttavat sydän-, aivo- ja verisuonitapahtumat ja sairauskohtaukset. Virheellisen liikenteessä toiminnan merkittävimpiä syitä iäkkäillä kuljettajilla ovat monisairaus ja keskushermostoon vaikuttava monilääkitys, joihin liittyy usein myös alentunut vireystaso tai lisääntynyt väsyvyys. Erityisinä haasteina ovat lieväkin sekavuustila (delirium) ja hitaasti etenevien muistisairauksien alkuvaiheen aiheuttamien oireiden valikoiva painottuminen muistamiseen, tarkkaavaisuuteen tai toiminnanohjaukseen.
• Erityisesti laajennetussa lääkärintarkastuksessa tulee arvioida kaikkien ajoterveysvaatimusten täyttymistä sekä henkilön ajoterveyttä kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki henkilön ajoterveyteen vaikuttavat sairaudet, vammat ja terveydentilan muutokset sekä niiden yhteisvaikutus. Iäkkäiden henkilöiden ajokyvyn arvioinnissa on tarvittaessa hyödyllistä käyttää myös ajokoetta tai vapaaehtoista ajokyvyn testaamista.

Liikuntarajoitteet ja erityishallintalaitteet

• Ajokorttidirektiivin mukaan ajoterveysvaatimusten täyttyminen edellyttää arviota sairauden tai vamman vaikutuksista ajokykyyn. Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, jonka aiheuttamaa toimintakyvyn vajausta ei voi korjata erityisillä ajohallintalaitteilla.
• Lääkäri ottaa lausunnossaan kantaa ajoterveysvaatimusten täyttymiseen. Lausunnossa ei oteta kantaa ajohallintalaitteisiin, vaan lääkäri voi (lausunnon kohdassa Lisävaatimukset) suositella ajokokeen suorittamista tai ajonäytteen antamista. Tutkinnon vastaanottaja tekee harkinnan tarvittavista ajohallintalaitteista ajokokeen tai ajonäytteen aikana. Huom! Ajonäyte on mahdollinen vain, jos henkilö on jo ajo-oikeuden haltija. Ensimmäistä ajo-oikeuttaan hakevalle taas ei voi järjestää erillistä ajokoetta, koska tutkinto sisältää jo ajokokeen. (Ks. tarkemmin kohta Ajokoe, ajonäyte ja vapaaehtoinen ajokyvyn testaus). Jatkossa lääkäri arvioi henkilön ajoterveyttä ja ajokykyä näitä laitteita käytettäessä ja ehdottaa uutta ajonäytettä vain, jos tarvitaan tilanteen uudelleen arviointia.
• Direktiivin mukaisesti ryhmän 2 osalta tulee huomioida lisääntyneet riskit ja vaarat, joita raskaan ajoneuvon kuljettaminen vaatii. Ammattimaisen ajon kohdalla tulee tarvittaessa huomioida myös muut kuin itse mekaaniseen ajamiseen liittyvät toimintakykyvaatimukset. Esim. taksinkuljettajan tulee pystyä avustamaan asiakkaitaan ja huolehtimaan heidän turvallisuudestaan kaikissa tilanteissa. Raskaan kaluston kuljettaja taas joutuu yleensä työssään mm. käsittelemään rahtia sekä huolehtimaan ison ajoneuvon tarkastuksista ja kunnossapidosta ajoon liittyen.

F00 – F03 Dementia

• Ks. G30 – G32 Alzheimerin tauti ja muut muistisairaudet.

F10 Alkoholin haitallinen käyttö ja alkoholiriippuvuus

• Alkoholi on merkittävimpiä riskitekijöitä liikenteessä. Päihtyneenä ajamisen lisäksi ajokunto voi olla heikentynyt myös muista syistä kuten krapulan aiheuttama väsymys ja alkoholin pitkäaikaiskäytön aiheuttamat kognitiiviset häiriöt. Alkoholi voi pahentaa muiden sairauksien oireita (esim. rytmihäiriöalttius) heikentäen ajokykyä. Alkoholin liikakäyttöön voi liittyä tajuttomuuskohtauksia. Alkoholin ja monien lääkeaineiden yhteisvaikutukset voivat huomattavasti heikentää ajosuoritusta.
• Arvioitaessa alkoholin vaikutusta ajokykyyn keskeinen kohderyhmä ovat ne potilaat, joiden kohdalla terveydenhuollon ammattilainen havainnoi tai saa tietoonsa päihdekäyttöön liittyvää liikenneturvallisuutta vaarantavaa, haitallista käyttäytymistä ilman riippuvuuden diagnoosisten kriteereiden täyttymistä. Tähän ryhmään kuuluvilla henkilöillä oletetaan olevan vielä kykyä muuttaa omaa käyttäytymistä ja päihdekäyttöä, joten ennen kuin ajokortin perumista suositellaan, on oltava näyttöä siitä, että saadusta ohjauksesta/tuesta huolimatta hän ei ole muutokseen kyennyt. Haitallista käyttäytymistä ovat esim. toistuva polkupyörällä ajaminen päihtyneenä, toistuva autolla ajaminen krapulassa, toistuvat säilöönotot, toistuvat käynnit päivystyksessä alkoholiperäisten tapaturmien tai alkoholin aiheuttamien myrkytysten vuoksi. Hoitoa vaativat vieroitusoireet tai katkaisuhoidot viittaavat alkoholiriippuvuuteen.
• Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilö ei kykene pidättäytymään ajamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Yleisemminkin alkoholiriippuvuus on este ajo-oikeudelle, jos päihteettömyydestä ei voida varmistua hoidon ja seurannan avulla (esim. kontrolloitu antabus-hoito ja säännölliset puhallustestit). Ajokorttilain mukaan ajoterveysvaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän, jos henkilön kuljettamassa ajoneuvossa on päihtyneenä ajamisen estävä alkolukko. Ajokorttiin voidaankin liittää ehto alkolukosta. Jos lääkäri on epävarma ajo-oikeuden perusteista, voi hän sen sijasta ehdottaa terveysperusteisen alkolukon käyttöä ajo-oikeuden säilyttämiseksi.
• Lisäksi poliisi voi, perustuen omiin valvontahavaintoihinsa (esim. rattijuopumus) tai aiempaan lääkärin ajoterveystarkastuksessa tekemään suositukseen, määrätä kuljettajan päihdelääketieteeseen perehtyneen lääkärin arvioitavaksi. Poliisin määräämään arvioon vastataan Erikoisalan lääkärinlausunto -lomakkeella (F127). Päihdearviointi toteutetaan terveydenhuollossa alueellisten käytäntöjen mukaisesti.

• Ajoterveysvaatimusten voidaan katsoa täyttyvän päihdelääketieteen erityispätevyyden omaavan lääkärin tai muun päihdearviointiin perehtyneen lääkärin lausunnon ja säännöllisten lääkärintarkastusten perusteella, jos henkilön, joka on aikaisemmin todettu alkoholiriippuvaiseksi, alkoholin käyttö ei enää vaaranna liikenneturvallisuutta.

• Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos alkoholin käytöstä on aiheutunut pysyväisluonteisia ajokykyä haittaavia tai ajoturvallisuutta vaarantavia terveydentilan muutoksia, jotka vaikuttavat henkilön yleiseen toiminta-, havainnointi-, arvostelu- tai reagointikykyyn taikka käyttäytymiseen, esim. alkoholin käytön aiheuttamat pysyvät elimelliset muutokset keskushermostoon tai tasapainoon, älyllisen toiminnan heikkeneminen tai persoonallisuuden muutokset. Näiden pysyvien muutosten vaikutusta ei voida poistaa käyttämällä terveysperusteista alkolukkoa.
• Todettaessa alkoholiriippuvuus tai pitkäaikainen päihdehäiriö on annettava vähintään 1 kuukauden ajokielto ja käynnistettävä hoitotoimenpiteet ja seurantamenettelyt riippuvuuden hoitamiseksi. Jos hoitovaste on riittämätön ja ajokiellon antamista joudutaan jatkamaan yli 6 kuukauden mittaiseksi, on asiasta ilmoitettava myös poliisille. Riittävän hoitovasteen myötä voidaan ajo-oikeuden palauttamista harkita.

• Ryhmän 1 kuljettajalle, joka on saanut alkoholin käytön lopettamiseen liittyvän yhdenkin todennetun kouristuskohtauksen, on lääkärin annettava 3 kuukauden tilapäinen ajokielto. Kouristuskohtauksiksi ei lasketa esim. lihasnykäyksiä ilman tajunnanhäiriötä. Jos kouristuskohtaukset eivät uusiudu, ajokieltoa ei tarvitse jatkaa.
• Ryhmän 2 kuljettajan, joka on saanut alkoholin käyttöön liittyen todennetun kouristuskohtauksen, ajo-oikeuden takaisin saamiseen edellytetään lähtökohtaisesti vähintään 5 vuoden kohtauksetonta aikaa. Näin ollen myös ilmoitusvelvollisuus poliisille täyttyy. Sama 5 vuoden kohtauksettomuus vaaditaan myös harkittaessa uutta ryhmän 2 ajo-oikeutta. Tässäkin yhteydessä tärkeää on myös varmistua potilaan päihteettömyydestä.

• Myös sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on nykyään ajokorttilain mukaan oikeus ilmoittaa poliisille, mikäli he hoitokontakteissa kohtaavat kuljettajan, jolla on jatkuvaa päihteiden käyttöä (ks. kohta Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan ilmoitusoikeus kuljettajan jatkuvasta päihteiden käytöstä poliisille).

F11 – F19 Huumeiden tai lääkkeiden haitallinen käyttö ja riippuvuus

• Lähtökohtaisesti kaikki huumeiden käyttö kertoo suurentuneesta riskistä myös liikenteessä, sillä alkoholista poiketen kyseessä on aina laiton toiminta.
• Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilö on riippuvainen huumeista, käyttää niitä säännöllisesti tai väärinkäyttää keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Ajoterveysvaatimukset eivät myöskään täyty, jos huumeiden tai lääkkeiden väärinkäytöstä on aiheutunut pysyväisluonteisia ajokykyä haittaavia tai ajoturvallisuutta vaarantavia terveydentilan muutoksia, jotka vaikuttavat yleiseen toiminta-, havainnointi-, arvostelu- tai reagointikykyyn tai käyttäytymiseen, esim. huumeiden tai lääkkeiden väärinkäytön aiheuttamia pysyviä elimellisiä muutoksia keskushermostoon tai tasapainoon sekä älyllisen toiminnan heikkenemistä, persoonallisuuden tai käyttäytymisen muutoksia.
• Poliisille tehtävän ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki ne ryhmän 1 ja 2 kuljettajat, joilla on ajoterveyttä haittaava pitkäaikainen päihdehäiriö tai hoitamaton huumeriippuvuus tai jotka väärinkäyttävät keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on myös oikeus ilmoittaa poliisille, mikäli hoitokontakteissa kohtaavat kuljettajan, jolla on jatkuvaa päihteiden käyttöä (ks. kohta Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan ilmoitusoikeus kuljettajan jatkuvasta päihteiden käytöstä poliisille). Lisäksi poliisi voi edellyttää rattijuopumuksesta (johon sisällytetään myös lääke- ja huumepäihtymys) kiinni jääneen toimittavan ajokyvystään lääkärinlausunnon (vrt. kohta F10 alkoholi).
• Ryhmän 1 ajo-oikeus on evättävä vähintään 3 kuukauden ajaksi tutkittavalta, joka on saanut huumeiden tai lääkkeiden käyttöön tai käytön lopettamiseen liittyvän todennetun kouristuskohtauksen. Kouristuskohtauksiksi ei lasketa esim. lihasnykäyksiä ilman tajunnanhäiriötä. Jos kouristuskohtaukset eivät uusiudu, ajokieltoa ei tarvitse jatkaa.
• Ryhmän 2 kuljettajan, joka on saanut päihteiden käyttöön liittyen todennetun kouristuskohtauksen, ajo-oikeuden takaisin saamiseen edellytetään lähtökohtaisesti vähintään 5 vuoden kohtauksetonta aikaa. Näin ollen myös ilmoitusvelvollisuus poliisille täyttyy. Sama 5 vuoden kohtauksettomuus vaaditaan myös harkittaessa uutta ryhmän 2 ajo-oikeutta. Tässäkin yhteydessä tärkeää on myös varmistua potilaan päihteettömyydestä.
• Jos keskushermostoon vaikuttava lääkitys hoitoa aloitettaessa aiheuttaa esim. väsymystä ja alentunutta huomiokykyä, ajoterveysvaatimukset eivät täyty niin kauan kuin haittavaikutuksia ilmenee. Etenkin pitkäaikaisessa lääkityksessä potilasta hoitava lääkäri arvioi lääkityksen vaikutuksen ajokykyyn yksilöllisesti ja säännöllisesti, ottaen huomioon henkilön ajokorttiluokan ja muun terveydentilan. Ajoterveysvaatimusten voidaan katsoa täyttyvän, jos henkilö käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan eikä lääkitys vaikuta haitallisesti tarkkaavaisuuteen tai muuhun suorituskykyyn.

F70 – F79 Kehitysvammaisuus

• Ryhmän 1 ajoterveysvaatimukset täyttyvät, jos kyseessä on lievä kehitysvamma tai laaja-alainenkin oppimishäiriö, joka ei ole aiheuttanut merkittävää haittaa perusopetuksessa selviämiselle. Lisäksi edellytetään, ettei kehitysvammaan liity muuta ajokykyyn vaikuttavaa toimintakyvyn laskua, liitännäissairautta tai huomiota vaativaa käyttäytymisen häiriötä. Myönteisen ajoterveyslausunnon voi antaa tutkittavan ja hänen elämänolosuhteensa sekä diagnoosin perusteena olevat tutkimustulokset hyvin tunteva yleislääkäri.
• Keskivaikea ja vaikea kehitysvammaisuus on ehdoton este ryhmän 1 ajoluvalle.
• Kehitysvammadiagnoosi on aina ehdoton este luokan ryhmän 2 ajoluvalle vaikeusasteestaan riippumatta. Esteellisyyden voi todeta henkilön tunteva yleislääkäri, kun hänellä on käytettävissä luotettavat tiedot diagnoosin perusteina olevista tutkimustuloksista. Ajoterveysvaatimukset voivat jäädä täyttymättä myös kehitysvammaisuuteen liittyvän jonkin muun sairauden vuoksi (esim. näkövamma tai vaikeahoitoinen epilepsia).
• Ajoterveyden arviointi edellyttää erikoistutkimuksia seuraavissa tilanteissa:
  • Lausuntoa antava lääkäri epäilee, että kyseessä olisi kehitysvamma tai laaja-alainen oppimishäiriö, mutta käytettävissä ei ole luotettavia tutkimustuloksia tai asiaa ei ole tutkittu lainkaan.
  • Kyseessä on lievä kehitysvamma tai laaja-alainen oppimishäiriö, joka on merkittävästi haitannut perusopetusta ja/tai siihen liittyy jokin muu ajoterveyteen vaikuttava sairaus tai huomiota vaativa käyttäytymisen häiriö.
  • Ajolupaa hakeva on eri mieltä lausuntoa antavan lääkärin kanssa ajoterveysvaatimuksien täyttymisestä.
• Ajokyvyn arviointi on tällöin suositeltavaa tehdä moniammatillisessa työryhmässä, johon kuuluu kehitysvammalääketieteeseen perehtynyt lääkäri, psykologi, toimintaterapeutti ja kokenut ajo-opettaja. Arviointityöryhmä voidaan muodostaa tilapäisesti yksittäistä tapausta varten ajoterveyden arviointiin perehtyneistä henkilöistä tai arviointi voi tapahtua erillisellä ajopoliklinikalla.

F84 Autismi ja Aspergerin oireyhtymä

• Autismi kuuluu lapsuuden laaja-alaisiin kehityshäiriöihin, joille ovat ominaisia jo lapsuudessa ilmenevät vakava-asteiset ja laaja-alaiset vajavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiokyvyssä. Vaikka oireet usein helpottavat aikuisiällä, autismi on pysyvä ominaisuus ja siihen voi liittyä älyllinen kehitysvammaisuus. Ajokyvyn arviointi tehdään yksilöllisesti kognition (ks. kohta Ajamisen kognitiiviset edellytykset) ja mahdollisen älyllisen kehitysvamman (ks. edellinen kappale) perusteella. Autismi on lähtökohtaisesti este ryhmän 2 ajoluvalle.
• Aspergerin oireyhtymä (F84.5) luetaan autismikirjon häiriöihin. Häiriö on luonteeltaan pysyvä ja sille ovat ominaisia ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Aspergerin oireyhtymässä aikuisiälläkin on usein ongelmia lähisuhteissa sekä vuorovaikutustaitoja korostavissa tilanteissa ja ammateissa. Autismista poiketen siinä ei kuitenkaan ilmene merkittävää kielellisten älyllisten toimintojen jälkeenjääneisyyttä; päinvastoin monet Asperger-diagnoosin saaneet ovat älyllisesti normaaleja tai jopa lahjakkaita. Aspergerin oireyhtymä ei välttämättä vaikuta ajokykyyn, mutta asia tulee arvioida huolellisesti ja yksilöllisesti kognition ja käyttäytymisen perusteella.

F90 – F91 Hyperkineettiset ja muut käytöshäiriöt

• Näihin häiriöihin liittyy erilaisia oireita, jotka voivat heikentää liikenneturvallisuutta. Hyperkineettiseen häiriöön liittyy usein tapaturma-alttius, piittaamattomuus vaaratilanteissa ja toimiminen hetken mielijohteesta. Käytöshäiriöihin taas voi liittyä epäsosiaalinen, aggressiivinen tai uhmakaskin käytös.

• Ajoterveysvaatimukset täyttyvät:
  • oireisto lievä ja/tai hyvin hallinnassa lääkityksellä tai ilman.
• Ajoterveysvaatimukset eivät täyty:
  • osoitettavissa toistuvaa riskikäyttäytymistä tai vaaratilanteita tai sellaisten syntyminen on todennäköistä
  • häiriöön liittyy vaikea-asteinen tarkkaavuuden heikentyminen, voimakas elämyshakuisuus ja/tai impulsiivisuus
  • häiriöön liittyy merkittäviä muita kognitiivisten toimintojen häiriöitä (ks. kohta Ajamisen kognitiiviset edellytykset).
• Etenkin ryhmän 2 ajoterveysvaatimusten voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, kun häiriö on lieväasteinen ja hyvin hallinnassa.

G20 Parkinsonin tauti (ja muut parkinsonismit)

• Parkinsonin tautia sairastavan henkilön ajokyky vaihtelee ja siksi sitä tulee arvioida ja seurata riittävän tiheästi ja pitkään. Parkinsonismissa henkilön oma arvio ajokyvystään ja liikenteessä selviämisestä voi myös olla todellisuutta optimistisempi.
• Ryhmän 1 kuljettaja kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin taudin edettyä vaiheeseen, jolloin hänen reaktionopeutensa on merkittävästi hidastunut tai hänellä on selvä kognitiivisten toimintojen häiriö kuten lieväkin dementia, jossa on selvä hahmottamisongelma. Lievä tilanvaihtelu ei estä autolla ajoa. Merkittävä hidasliikkeisyys ja motorinen tilanvaihtelu estävät autolla ajon vähintään tilapäisesti. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin nämä tulevat, mikäli optimaalisella hoidolla ei oireistoa ole saatu olennaisesti vähennetyksi tai tilan kesto on yli 6 kuukautta.
• Ryhmän 2 kuljettajilla jo lievemmät muutokset edellä mainituissa toiminnoissa antavat aiheen ajokieltoon ja ilmoitusvelvollisuuden soveltamiseen.
• Jos potilaan motorinen tilanne korjaantuu merkittävästi optimaalisella hoidolla, tutkittavan ajokyvystä voidaan tehdä uusi puoltava määräaikainen lausunto molemmissa ryhmissä, mikäli myöskään henkilön kognitio ei aseta esteitä.

G30 - 32 Alzheimerin tauti ja muut muistisairaudet (sis. F00 – 03 ja I67.3)

• Ryhmän 1 ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on kognitiivisiin toimintoihin vaikuttava vähintään keskivaikea (CDR ≥ 2) muistisairaus. Tällöin myös ilmoitusvelvollisuus täyttyy.
• Lievän dementian tai muun muistisairauden diagnoosin asettaa yleensä neurologian tai geriatrian erikoislääkäri. Diagnoosin asettamisen jälkeen henkilön ajokykyisyyttä seuraa ja arvioi neurologi, geriatri tai yleislääkäri. Lievä muistisairaus (CDR 0,5 - 1) edellyttää yleensä perusterveydenhuollon lääkärin puolen vuoden välein tekemää seurantaa ja ajokyvyn arvioinnissa käytetään tarvittaessa ajokoetta tai vapaaehtoista ajokyvyn testausta.
• MMSE-pisteiden perusteella voidaan arvioida muistisairauden vaikeusastetta, mutta se ei sellaisenaan kerro riittävästi ajo- ja toimintakyvystä etenkään alkavassa sairaudessa. Hyödyllisiä lisätutkimuksia ovat mm. CERAD ja neuropsykologinen tutkimus.
• Ryhmän 2 ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on diagnosoitu muistisairaus. Kuljettaja kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin heti muistisairauden varmistumisen jälkeen sen vaikeusasteesta riippumatta. Muistin heikentymisen syy tulee olla selvitetty. Useimmiten kyse on etenevästä sairaudesta, mikä on otettava huomioon ajokyvyn seurannassa.

G35 MS-tauti

• MS-taudissa ajokyvyn arviointi toteutetaan toimintakyvyn mukaan (lihasvoima, koordinaatio, tasapaino, vireystilan säätely). Pitkälle ulottuvaan ajoterveyden arvioon tarvitaan lähtökohtaisesti neurologian erikoislääkärin lausunto. MS-tauti on etenevä sairaus, mikä on huomioitava ajokyvyn arvioinnissa ja seurannassa.
• Jos ryhmän 1 kuljettajalla on uusi epäily sairaudesta, tilapäinen ajokielto voi olla tarpeen ainakin tutkimusten, hoidon käynnistämisen ja tilanteen vakiintumisen ajaksi. Jo aiemmin todetussa sairaudessa on tarpeen määrätä tilapäinen tai pysyvä ajokielto, jos oireet, hoidot tai toimintakyvyn heikentyminen todennäköisesti vaarantaisivat liikenneturvallisuutta.
• Ryhmän 2 kuljettajalla uusi epäily sairaudesta aiheuttaa tilapäisen ajokiellon ainakin tutkimusten ja hoidon käynnistämisen ajaksi. Jos kyseessä on jo todettu sairaus, uutta ajo-oikeutta ei lähtökohtaisesti tule puoltaa.

G40 Epilepsia

• Ryhmän 1 kuljettajalle lääkäri antaa ensimmäisen epileptisen kohtauksen perusteella väliaikaisen ajokiellon, jonka kesto on 3 kuukautta siinä tapauksessa, ettei tutkimuksissa ole löytynyt muuta aivosairautta eikä EEG viittaa epilepsiaan. Jos tutkimuksissa todetaan alttius toistuviin epileptisiin kohtauksiin joko useamman kohtauksen perusteella tai siksi, että tutkimuksissa löytyi epilepsialle altistava taustasairaus, tai epileptisiä muutoksia EEG:ssa, on ajokiellon pituus yksi vuosi kohtauksetonta aikaa. Yli 6 kk ajokielto ilmoitetaan poliisille. Jos tutkimuksissa löytyy etenevä aivosairaus (esimerkiksi aivojen pahanlaatuinen kasvain tai dementia), voi kiellon kesto olla pidempikin kuin yksi vuosi.
• Kun edellisestä epileptisestä kohtauksesta on kulunut alle kolme vuotta, seuraa uudesta satunnaisesta kohtauksesta 12 kuukauden ajokielto. Jos taas edellisestä kohtauksesta on kulunut yli kolme vuotta, on ajokiellon kesto kuusi kuukautta. Ryhmän 1 kuljettajan ajolupa annetaan yleensä määräaikaiseksi.
• Jos potilas saa kohtauksen lääkärin ohjeen mukaan toteutetun epilepsialääkityksen purkamisen tai annosvähennyksen takia, seuraa siitä 3 kuukauden ajokielto. Lääkevähennyksen tai –lopetuksen aikana ei kuitenkaan ole ennakoivasti tarpeen asettaa ajokieltoa.
• Ryhmän 1 kuljettajien kohdalla epilepsia aiheuttaa harvoin pysyvän esteen ajamiselle, mutta muuksi kuin tilapäiseksi katsotaan vähintään 6 kuukauden ajokyvyttömyys ja siitä ilmoitetaan poliisille. Lääkäri voi suositella ajo-oikeuden palauttamista, kun henkilö on pysynyt kohtauksettomana vähintään 12 kuukautta.
• Ajokyvyn arvioinnissa tulee muistaa, että osalla epilepsiapotilaista on kohtaustaipumuksen ohella mm. kognitiivisia ja psykiatrisia häiriöitä, joilla voi olla myös vaikutusta ajokykyyn.
• Jos ryhmän 2 kuljettaja saa ensimmäisen tai yksittäisen epileptisen kohtauksen, on ajokielto 5 vuotta ja poliisille on ilmoitettava ajoterveysvaatimusten täyttymättömyydestä. Jos kuljettaja on nämä 5 vuotta kohtaukseton, ilman lääkitystä, täyttyvät ryhmä 2:n ajoterveysvaatimukset uudelleen. Neurologin tulisi aina arvioida potilaan ennuste epilepsian osalta ja ajokiellon pituus.

• Ensimmäistä kertaa ryhmän 2 ajokorttia hakevalle, joka sairastaa ajankohtaista epilepsiaa, ei tule puoltaa ajo-oikeutta. Jos henkilöllä diagnosoidaan epilepsia (joko kaksi tai useampia kohtauksia tai yhden kohtauksen jälkeen tutkimuksissa todettu epilepsialle altistava taustasairaus), ilmoitusvelvollisuus täyttyy, ja tässä tapauksessa hänen tulee olla kohtaukseton 10 vuotta ilman lääkitystä, ennen kuin ryhmän 2 ajoterveysvaatimukset voivat uudelleen täyttyä.
• EU:n ajokorttidirektiivin mukaan yli 2 %:n vuotuinen laskennallinen kohtausriski on tietyissä tapauksissa ajokiellon peruste, vaikkei yhtään kohtausta olisi ollut. Tällaisia tilanteita ovat mm. aivovammojen ja aivoleikkausten jälkitilat sekä esim. aivotulehdusten jälkitilat. Näissä tilanteessa neurologi tai neurokirurgi arvioi ajokiellon pituuden kokonaisuutena ottaen huomioon kohtausriskin ohella mm. mahdolliset kognitiiviset häiriöt.

G45 TIA

• Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa ohimenevänäkin aina vähintään 1 kuukauden ajokiellon. Ajokiellon pituus riippuu mm. uusintariskistä.
• Ryhmän 1 kuljettajalla yksittäisen TIA-kohtauksen jälkeen ajokiellon pituus on vähintään 1 kuukausi, tai pitempi uusiutumisriskistä tai vakavampien kohtausten riskistä riippuen. Riskiä voidaan arvioida esimerkiksi ABCD2- tai CHA2DS2-VASc –asteikolla. Korkean riskin potilailla ajokiellon pituus on vähintään 3 kuukautta. Lisäksi muusta syystä johtuva korkea riski voi edellyttää pitempää ajokieltoa, esimerkiksi kun potilaalla on tunnettu embolian aiheuttaja, aivovaltimoahtauma tai hyytymisalttius, mikäli niihin liittyvää uusiutumisriskiä ei voida hoidolla vähentää.
• Ryhmän 2 kuljettajan ajokielto yksittäisen sairastetun TIA-kohtauksen jälkeen on vähintään 6 kuukautta. Jos kyse on korkeasta uusiutumisriskistä tai uusiutuneesta TIA-kohtauksesta, on annettava pitkäaikaisempi tai pysyvä ajokielto. Molemmissa tapauksissa on tehtävä ilmoitus poliisille.

G47 Elimelliset unihäiriöt

G47.3 Uniapnea

• Uniapnean kohdalla ajokykyä arvioitaessa valveillaoloajan väsymyksen aste on merkitsevä. Väsymysoiretta kartoittava ESS-kysely ja uniapneataudin vaikeusastetta kuvaava AHI-indeksi korreloivat väsymyksen ja liikenneonnettomuusriskin kanssa huonosti. AHI-indeksin ollessa 5-15 ilman väsymysoireita ei uniapnea todennäköisesti ole ongelma liikenteessä. Jos AHI-indeksi on > 15, vireystilan ongelmat saattavat aiheuttaa ongelmia liikenteessä, jolloin mahdollisesti tarvitaan tarkempi vireystilan objektiivinen arviointi kuten MWT, Osler tai vireystilaa arvioiva vapaaehtoinen ajokyvyn testaus. Tilanne tulee aina harkita tapauskohtaisesti kokonaisuus huomioon ottaen ja tarvittaessa uni- ja vireystilan häiriöihin perehtynyttä lääkäriä konsultoiden.
• Ryhmän 1 kuljettajalla ei ole ajo-oikeutta, jos hänellä on uniapneasta johtuva vaikea nukahtamistaipumus. Hoitovasteen toteamiseen saakka tulee antaa tilapäinen ajokielto, jos kuljettajalla on vaikea nukahtamistaipumus. Jos riittävää hoitovastetta ei saavuteta 6 kuukaudessa, ajokyvyttömyydestä ilmoitetaan poliisille.

• Uniapneaa sairastavien ryhmän 1 kuljettajien CPAP-hoidon tai muun hoidon tehoa ja hoitomyöntyvyyttä tulee seurata säännöllisesti vähintään 3 vuoden välein.
• Ryhmän 2 kuljettajalla ajoluvan estää uniapneasta aiheutuva lievempikin vireystilan häiriö. Jo lähettävän lääkärin tulee antaa suullinen ajokielto, jos potilas on jo joutunut liikenneonnettomuuteen tai on ollut läheltä piti -tilanne tai ESS ≥ 15 tai lääkäri arvioi muulla perusteella, etteivät ajoterveysvaatimukset täyty. Erikoissaraanhoidossa tehdään paikallisen käytännön mukaisesti vähintään 90 minuutin kestoinen vapaaehtoinen ajokyvyn testaus tai MWT tai Oslerin testi tai ajosimulaatiotesti 1-2 kk CPAP-käytön jälkeen ja siihen asti annetaan suullinen ajokielto ajokorttiluokasta riippumatta. Jos testin tuloksen perusteella terveydentila riittää ajamiseen ja uniapnean hoito onnistuu vähintään tyydyttävästi, suullinen ajokielto voidaan kumota. Ajokiellosta ilmoitetaan poliisille, jos vireystilan lievempikin häiriö ei ole 6 kk hoidon aikana korjaantunut ja vireystilan häiriö on varmistettu.
• Mikäli itsenäistä vastaanottoa pitävä uniapneahoitaja epäilee, etteivät potilaan ajoterveysvaatimukset täyty, hän kehottaa potilasta olemaan ajamatta, kirjaa sen sairauskertomukseen, tiedottaa asiasta potilaan työterveys-/terveyskeskuslääkäriä, ja pyytää potilasta pikaisesti varaamaan ajan tälle. Hoitaja voi myös konsultoida erikoissairaanhoidon vastuulääkäriä jatkotoimenpiteistä paikallisen ohjeistuksen mukaisesti.
• Uniapneaa sairastavien ryhmän 2 kuljettajien CPAP-hoidon tai muun hoidon tehoa ja hoitomyöntyvyyttä tulee seurata säännöllisesti vähintään vuoden välein.

G47.4 Narkolepsia

• Myös muissa uni- ja vireystilan häiriöissä kuten esim. narkolepsiassa tarvitaan tietoa erityisesti valveillaoloajan vireydestä, nukahtamisalttiudesta ja hoidosta. Tilanne tulee aina harkita tapauskohtaisesti uni- ja vireystilan häiriöihin perehtynyttä neurologian erikoislääkäriä konsultoiden.
• Ryhmän 1 kuljettaja kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin, jos henkilöllä on vaikea valveillaoloajan nukahtamistaipumus, joka ei reagoi hoitoon ja jatkuu vähintään 6 kuukautta.
• Narkolepsia on aina este ryhmän 2 ajokortille.

Vaikea krooninen hengitysvajaus (J96)

• Vaikeassa kroonisessa hengitysvajauksessa esiintyy myös joskus vaikeaa valveillaoloajan vireystilan häiriintymistä ja muistitoimintojen heikentymistä, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn. Tarkemmin ks. kappale J00 - J99 Hengityselinten sairaudet..

H49 - H51 Silmän liikkeiden häiriöt, karsastus ja kaksoiskuvat

• Jos henkilö on äskettäin alkanut nähdä kaksoiskuvia, ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Kaksoiskuvien syy (silmäperäinen/neurologinen) on selvitettävä ja lausunnot saatava kyseisen alan (esim. neurologia, silmätaudit) erikoislääkäreiltä. Ajoterveysvaatimukset täyttyvät uudelleen, kun kaksoiskuvat ovat hävinneet.
• Ryhmässä 1, mikäli kaksoiskuvat säilyvät yli kuusi kuukautta, ajoterveysvaatimusten täyttyminen edellyttää kahtena näkemiseen sopeutumista (silmätautien tai neurologian erikoislääkärin arvioimana) sekä ajokokeen hyväksyttyä suorittamista. Jos henkilö ei ole sopeutunut tilanteeseen tai läpäise ajokoetta, ilmoitus poliisille on tehtävä.
• Ryhmässä 2 kaksoiskuvat ovat ehdoton este ajo-oikeuden säilyttämiselle.

H52 Silmän taittovirheet

• Ryhmässä 1 yhteisnäön on oltava vähintään 0.5, tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen. Jos hakija on menettänyt näön toisesta silmästään tai hän käyttää vain toista silmäänsä näköhavaintoja tehdessään, näöntarkkuuden tulee olla vähintään 0.5 ja silmien tilan tulee olla jatkunut niin kauan, että hän on sopeutunut vain toisen silmän käyttämiseen. Jos keskeisen näöntarkkuuden vaatimukset eivät täyty, ei edes lääkärinlausunnon ja läpäistyn ajokokeen perusteella voida poiketa ajokiellosta.
• Jos tutkittava on äskettäin menettänyt näön toisesta silmästään, on ilmoitus poliisille tehtävä. Uusi silmätautien erikoislääkärin arvio ajoterveysvaatimusten täyttymisestä uudelleen voidaan tehdä aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua näön menetyksestä. Tänä väliaikana ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Ajoterveysvaatimusten uudelleen täyttyminen edellyttää myös ajokokeen hyväksyttyä suorittamista.
• Ryhmässä 2 näöntarkkuuden on oltava toisella silmällä vähintään 0,8 ja toisella vähintään 0,1 (tarvittaessa enintään + 8 dioptrian korjaavia linssejä käyttäen, piilolinssejä käytettäessä ei dioptria-rajaa sovelleta). Jos keskeisen näöntarkkuuden vaatimukset eivät täyty, ei edes lääkärinlausunnon ja läpäistyn ajokokeen perusteella voida poiketa ajokiellosta.
• Jos henkilön toisen silmän näkökyky on heikentynyt olennaisesti tai silmien aikaisempi yhteisnäkö on menetetty, silmätautien erikoislääkärin on arvioitava ajoterveysvaatimusten täyttymistä uudelleen aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua näkökyvyn heikentymisestä. Tänä väliaikana ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Ajoterveysvaatimusten uudelleen täyttyminen edellyttää myös ajokokeen hyväksyttyä suorittamista.

• Jos henkilön toisen silmän näkökyky on heikentynyt olennaisesti tai silmien aikaisempi yhteisnäkö on menetetty, silmätautien erikoislääkärin on arvioitava ajoterveysvaatimusten täyttymistä uudelleen aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua näkökyvyn heikentymisestä. Tänä väliaikana ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Ajoterveysvaatimusten uudelleen täyttyminen edellyttää myös ajokokeen hyväksyttyä suorittamista.

H53.4 Näkökenttäpuutokset

• Ryhmässä 1 molempien silmien yhteisen vaakasuoran näkökentän on oltava vähintään 120 astetta. Näkökentän laajuuden tulee olla vähintään 50 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 20 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Näkökentän keskialueella 20 asteen säteellä keskipisteestä ei saa olla absoluuttisia puutoksia, syystä/etiologiasta riippumatta.
• Mikäli näkökenttävaatimukset eivät täyty, tulee selvittää, onko näkökenttäpuutoksen syy silmäperäinen vai neurologinen. Silmäperäisissä syissä voidaan ajo-oikeutta joissain tapauksissa puoltaa silmätautien erikoislääkärin lausunnon perusteella, jos henkilöllä ei ole muita näkötoiminnan häiriöitä, kuten lisääntynyttä häikäisyalttiutta, hämäränäkövaikeuksia ja merkittävästi heikentynyttä kontrastiherkkyyttä. Esim. glaukoomasta johtuvan näkökenttäpuutoksen kohdalla voidaan ajo-oikeutta puoltaa silmätautien erikoislääkärin lausunnolla, jos näkökentän puutos on vähäinen ja koneellisella näkökenttätutkimuksella selvitetty eikä näön muissa osa-alueissa (keskeinen näkö, häikäisyherkkyys, kontrastiherkkyys, hämäränäkö) todeta heikentymää, ja henkilö on lisäksi suorittanut hyväksytysti ajokokeen.
• Jos näkökenttäpuutos johtuu neurologisesta syystä, neurologian erikoislääkärin ja tarvittaessa myös neuropsykologin on tutkittava henkilö. Ajo-oikeutta voidaan puoltaa harkinnan mukaan, jos neurologinen näkökenttäpuutos on neljänneskenttää pienempi. Tarkastuksesta annettavassa lausunnossa on tarvittaessa suositettava ajokokeen tai vapaaehtoisen ajokyvyn testauksen suorittamista. Silmälääkäri arvioi lausunnossaan näkökenttäpuutoksen suuruuden ja jos näköterveysvaatimukset eivät täyty, tekee ilmoituksen ajoterveysvaatimusten täyttymättömyydestä poliisille. Neurologisesta syystä johtuva homonyymi hemianopia (puolikenttäpuutos) tai quadrantanopia (neljänneskenttäpuutos) on ajoeste.

• Kun näkökenttäpuutos johtuu neurologisesta sairaudesta (esim. aivoinfarkti), silmätautien erikoisalan lisäksi konsultoidaan tarvittaessa neurologian erikoisalaa. Neurologisessa selvittelyssä on lisäksi otettava huomioon erityisesti neuropsykologisen tutkimuksen tulokset. Jos neurologinen sairaus aiheuttaa näkökenttäpuutoksen lisäksi lievänkin kognitiivisen puutoksen, eivät ajoterveysvaatimukset todennäköisesti täyty. Neglect-oire on pääsääntöisesti ajoluvan este.
• Ryhmässä 2 molempien silmien yhteisen vaakasuoran näkökentän on oltava vähintään 160 astetta. Näkökentän laajuuden on oltava vähintään 70 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 30 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Molempien silmien yhteisen näkökentän keskialueella 30 asteen säteellä keskipisteestä ei saa olla absoluuttisia puutoksia. Näkökenttävaatimuksista ei voida poiketa missään tilanteissa.

H81 Meniéren tauti ja muut tasapainoelimen häiriöt

I10 Verenpainetauti

• Ajokorttidirektiivin mukaan ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos:
  • Ryhmän 1 kuljettajalla on pahanlaatuinen hypertensio (systolinen verenpaine ≥ 180 mmHg tai diastolinen verenpaine ≥ 110 mmHg), johon liittyy uhkaava tai etenevä elinvaurio.
  • Ryhmän 2 kuljettajan systolinen verenpaine ≥ 180 mmHg tai diastolinen verenpaine ≥ 110 mmHg.
• Ajokortin saa myöntää tai uusia vasta, kun tauti on asianmukaisesti hoidossa ja säännöllisessä seurannassa.

I20 Sepelvaltimotauti: Rintakivut, angina pectoris ja hengenahdistus

• Toimintakyvyn menettämisen ja äkkikuoleman vaara on sitä suurempi, mitä vähemmässä rasituksessa tulee angina pectoris -kipu, hengenahdistus tai muu suorituskykyä rajoittava oire. Vaikeasti sydänsairaiden ajoluvan epäämisellä pyritään vähentämään kuljettajien äkkikuolemien aiheuttamien vahinkojen määrää. Sepelvaltimotaudin vaikeusaste (CCS-luokka) tulee arvioida osana ajoterveyden määrittämistä.
• Ajoterveyttä arvioitaessa ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen jälkitila sekä angina pectoris rinnastetaan lääketieteellisesti sydäninfarktiin niiden samankaltaisten riskien vuoksi. Ajoterveysvaatimusten täyttymistä seurataan säännöllisin lääkärintarkastuksin. Jos potilaan hoito ja seuranta on siirtynyt perusterveydenhuoltoon, perusterveydenhuollon lääkäri voi tehdä seurantatarkastukset. Tarkastusväli on yksilöllinen.
• Sepelvaltimotautia sairastavan ryhmän 2 ajo-oikeuden uusimista puolletaan lääkärin harkitsemaksi ajaksi, mutta enintään viideksi vuodeksi. Kliininen rasituskoe tehdään tarvittaessa. Henkilö ohjataan erikoislääkärin selvityksiin, jos hänelle ilmaantuu kiirehtiessä, fyysisessä rasituksessa/työssä tai muussa ponnistelussa rintakipua tai hengenahdistusta. Sydänoireisen henkilön tutkimusten ollessa kesken on lääkärin useimmissa tapauksissa annettava tilapäinen ajokielto tutkimuksen ajaksi.
• Ajolupa voidaan myöntää/evätä sepelvaltimotaudissa seuraavin edellytyksin:
  • Ryhmän 1 ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on rintakipua tai hengenahdistusta levossa, peseytyessä, pukeutuessa tai muussa vähäisessä rasituksessa tai henkisen paineen alaisena (CCS luokka 4).
  • Ryhmän 2 ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on sydänoireita (rintakipua tai hengenahdistusta) tavallisessa tasamaakävelyssä tai sitä vähäisemmässä rasituksessa (levossa, peseytyessä, pukiessa) tai henkisen paineen alaisena (CCS luokat 3 ja 4).
  • Ajoterveysvaatimukset täyttyvät, jos suorituskyky on normaali tai enintään lievästi alentunut (CCS 1 - 2) ja kliinisessä rasituskokeessa todetaan normaali tai enintään lievästi alentunut suorituskyky eikä todeta sydämen hapenpuutteelle diagnostisia muutoksia eikä sen aiheuttamia vakavia rytmihäiriöitä tai verenkierron muutoksia.

I47 – I49 Rytmi- ja johtumishäiriöt sekä tajunnanmenetykset (R55)

• Ajoterveysvaatimukset eivät täyty sellaisen henkilön kohdalla, jolla on vakava sydämen rytmihäiriö. Vakavalla rytmihäiriöllä tarkoitetaan sellaisia toistuvia rytmihäiriöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi henkilön tajunnan tasoon tai toimintakykyyn, eivätkä korjaudu lääkehoidolla tai invasiivisilla toimenpiteillä.
• Äkillinen tajunnanmenetys (synkopee) poistaa kummankin ryhmän kuljettajien ajoedellytykset siihen asti, kunnes synkopeen syy on selvitetty ja oireet saatu hallintaan. Tyypillisen vasovagaalisen kollapsin jälkeen voidaan ryhmän 1 ajo-oikeutta puoltaa ilman jatkotutkimuksia tai seurantaa. Erikoislääkärin (kardiologin/sisätautilääkärin/neurologin) tutkimus on välttämätön, ellei synkopeen syy ole muutoin selvinnyt ja hoidettu. Tehtyjen tutkimusten jälkeen henkilö voi ajaa, jos ajokykyä haittaava syytä ei todeta tai jos löydetään ja hoidetaan tajuttomuuden aiheuttanut syy, ja henkilö on ollut oireeton 3 kuukauden ajan. Tällaisessa tilanteessa ilmoitusta poliisille ei tehdä.

Sydämentahdistin (Z95)

• Kun henkilölle asennetaan sydämentahdistin, kyseisen erikoisalan lääkäri (yleensä kardiologi) arvioi henkilön ajoterveysvaatimusten täyttymisen. Ajoterveysvaatimusten täyttymistä on jatkossa seurattava.
• Jos tahdistimen asennuksen jälkeen henkilö on oireeton, voidaan ajoterveysvaatimusten katsoa täyttyvän. Potilasta hoitava erikoislääkäri arvioi tahdistinpotilaan säännöllisen lääkärintarkastuksen tarkastusvälin yksilöllisesti. Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos henkilöllä on tahdistimen asennuksen jälkeen edelleen tajunnantasoon ja toimintakykyyn vaikuttavia oireita. Jos ajokyvyttömyys on vähintään 6 kuukauden mittainen, on ilmoitus poliisille tehtävä.
• Defibrilloivan rytmihäiriötahdistimen (AICD) asennuksen jälkeen hoitava kardiologi arvioi ajoterveysvaatimusten täyttymistä tahdistimen asettamisen aiheiden mukaan ryhmän 1 kuljettajilla. Ryhmän 2 ajolupaa ei puolleta henkilölle, jolle AICD:n asentaminen on perusteltua.

I50 Sydämen vaajatoiminta

• Ajoterveysvaatimukset täyttyvät:
  • Ryhmä 1
    • NYHA I, II, ja III ja vajaatoiminta on oireistoltaan vakaa.
  • Ryhmä 2
    • NYHA I luokassa edellyttäen, että henkilön vasemman kammion toiminta ei ole alentunut merkittävästi (ejektiofraktio > 35 %) eikä aiheuta oireita, hänellä ei ole vakavia rytmihäiriöitä ja hänen fyysinen suorituskykynsä on lääkityksen aikana tehdyssä rasituskokeessa normaali tai enintään lievästi heikentynyt eikä rasituksen aikana kehity rytmihäiriöitä.

I60 – I69 Aivoverisuonien sairaudet

• Ryhmän 1 kuljettajilla aivoinfarkti tai aivoverenvuoto aiheuttaa yleensä vähintään 3 kuukauden ajokiellon. Jos tutkittavalla ei ole oireita eikä poikkeavia statuslöydöksiä ja uusiutumisriski on matala, tilanne voidaan rinnastaa TIA-kohtaukseen. Mikäli uusiutumisriski on korkea tai akuuttivaiheen jälkeen on todettu ajokykyyn vaikuttavia oireita tai löydöksiä, on ajokiellon pituus yleensä vähintään 6 kuukautta, ja pysyvästi korkea uusiutuvan aivoverenkiertohäiriön riski voi tarkoittaa myös pysyvää ajokieltoa.
• Ryhmän 2 kuljettajalla yksittäisen sairastetun aivoinfarktin tai aivoverenvuodon jälkeen ajokielto on aina vähintään 6 kk. Tällöin myös ilmoitusvelvollisuus täyttyy. Kuljettaja voi saada ajoluvan sairastetun aivoinfarktin tai aivoverenvuodon jälkeen vain, jos hänellä ei ole jäljellä lievää vaikeampia oireita eikä merkittäviä poikkeavia löydöksiä ja uusiutumisriski arvioidaan vähäiseksi.
• Aivoverenkierron sairaudesta johtuva näkökenttäpuutos aiheuttaa yleensä ajokiellon. Tästä voidaan poiketa vain tarkoin rajatuissa tapauksissa. Asiaa on käsitelty laajemmin kohdassa H53.4 Näkökenttäpuutokset.
• Neuropsykologiset löydökset ja kognitiiviset häiriöt, erityisesti hahmotushäiriöt mutta myös toiminnan ohjauksen sekä prosessoinnin hitaus ja vireystilan häiriö, ovat keskeisessä asemassa ajokykyä arvioitaessa. Kognition merkitystä on käsitelty laajemmin kappaleessa 4.1 Ajamisen kognitiiviset edellytykset. Neglect-oire on pääsääntöisesti ajoluvan este. Ajokokeesta voi arvioinnissa olla hyötyä. Ajokielto voidaan joskus kumota toipumisajan päätyttyä, jos ajokykyyn vaikuttavia oireita tai löydöksiä ei enää ole ja uusiutumisriski arvioidaan vähäiseksi.

J96 Hengitysvajaus (sis. J44 Keuhkoahtaumatauti)

• Eri syistä johtuva hengitysvajaus ja hypoksemia voivat vaikuttaa vireystilaan, kognitioon ja ajokykyyn. Hypoksemia heikentää neuropsykologisia toimintoja kuten keskittymistä, lyhytaikaista muistia, oppimista, motorista nopeutta ja kielellistä sujuvuutta. Hengitysvajepotilailla on usein myös muita sairauksia, jotka voivat heikentää ajokykyä.
• Myös stabiili COPD voi heikentää ajokykyä. Strukturoidun kognition arvioinnin tulisikin olla osa COPD-potilaan ajoterveyden arviointia.
• Keuhkolääkärin tulee arvioida ajoterveysvaatimusten täyttymistä, jos SpO2 < 90 % levossa tai FEV1 < 30 % odotusarvosta. Ajoterveysvaatimusten arviointi koskee seuraavia potilasryhmiä: vaikea COPD tai muusta syystä alentunut happikyllästeisyys, kliininen epäily lihasvoiman heikentymisestä, heikentynyt suorituskyky tai heikentynyt kognitiivinen toimintakyky. Ajoterveystutkimusta tehdessä valtimoveri-kaasunäyte otetaan potilaan istuessa. Jos herää kliininen epäily potilaan kognitiivisesta ajoterveyden heikkenemisestä, on harkittava neuropsykologisten testien tekoa. Tavoitteiden pO2 > 7,3 kPa ja pCO2 < 6,7 kPa pitää toteutua joko yöaikaisen kaksoispaineventilaation tai happirikastinhoidon kanssa.
• Vapaaehtoista ajokyvyn testausta voidaan käyttää, jos em. testien ja ohjeiden jäl-keen jää epäily potilaan kokonaisajoterveydestä tai lääkärin ja potilaan mielipiteen välillä on selkeä ristiriita. Testin keston tulee olla niin pitkä (max. 90 min), että pulssioksimetrilla havaitaan mahdollinen happikyllästeisyyden lasku (SpO2 < 90 %). Näin tapahtuu usein nopeasti, kun ajo on hieman vaativampaa. Ajo-opettaja tekee muun ajokyvyn arvion.