Takaisin Tulosta

Vaginismi

Lääkärin käsikirja

5.6.2025 • Viimeisin muutos 5.6.2025

Katja Kero

Keskeistä

Vaginismissa ei-tahdonalainen lihaskouristus vaikeuttaa tai estää emättimen penetraation.
Häiriön pääasiallisena etiologiana pidetään psykoseksuaalisten kielteisten kokemusten aiheuttamaa kehon suojelureaktiota.
Muut sairaudet ja syyt tulee sulkea pois.
Gynekologista tutkimusta ei tule tehdä väkisin.
Hoitona on terapia (seksuaalineuvonta, seksuaaliterapia, usein myös psyko- tai traumaterapia, fysioterapia).

Vaginismissa ei-tahdonalainen lihaskouristus vaikeuttaa tai estää emättimen penetraation. Kyseessä on jatkuva tai toistuva vaikeus sallia peniksen, sormen tai jonkin naisen haluaman esineen (esim. tamponi, seksiväline) viemistä emättimeen.
Ennen vaginismidiagnoosia varmistetaan, ettei taustalla ole sukuelinalueen rakenteellisia syitä tai sairauksia (mm. tulehdukset, endometrioosi, arpi, kireä immenkalvo, emättimen ahtauma tai emättimen aplasia, sukuelinten silpominen).

Vaginismin taustalla ajatellaan olevan moninaisia biopsykososiaalia prosesseja, joissa kaksisuuntaiset yhteydet paikallisten lantion ja sukuelinalueen ja korkeampien mentaalisten toimintojen välillä toimivat epätarkoituksenmukaisesti.
- Neurobiologisesti vaginismi linkittyy tunnesäätelystä vastaavaan mantelitumakkeeseen sekä toisaalta hippokampuksen ja neokorteksin alueelle (pelkoon, inhoon ja seksuaalisuuden kieltämiseen liittyvät oireet).
- Vaginismia voisi luultavasti parhaiten kuvata psykoseksuaalisten kielteisten kokemusten aiheuttamaksi kehon suojelukeinoksi, ”emättimen paniikkihäiriöksi”.
Yhdynnän tai muun penetraation pelko voi johtaa ahdistukseen ja edelleen lantionpohjalihasten tahattomaan jännittymiseen. Usein potilas alkaa vältellä intiimiä läheisyyttä ja seksiä kokonaan. Välttämiskäyttäytyminen voi johtaa noidankehään.
Ahdistuksen lisäksi potilaalla voi olla muitakin voimakkaita, usein tunnistamattomiakin tunteita, kuten pelko, inho, häpeä ja viha.
Etiologian ymmärtäminen on tärkeää, sillä se ohjaa perinteisen gynekologisen hoidon lisäksi käyttämään psykoterapeuttisia hoitomuotoja häiriöstä kärsivien potilaiden hoidossa.
Ks. myös artikkeli Toiminnalliset häiriöt «Toiminnalliset häiriöt»1.

Yhdyntäkipuun liittyvä kivun pelko
Puutteellinen tieto tai ymmärrys genitaalialueen anatomiasta ja fysiologiasta
Seksuaalikokemusten vähäisyys tai niiden puute
Suorituspaineisiin liittyvä ahdistus (esim. yhdynnän onnistumisen tai nautinnon tuottamisen odotukset)
Parisuhdekonfliktit, fyysinen väkivalta tai emotionaalinen kaltoinkohtelu
Seksuaalisen trauma tai hyväksikäyttö
Synnytyksen, menopaussin tai kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset anatomiset tai fysiologiset muutokset
Emättimen limakalvojen riittämätön kostuminen
Infektiot ja muut gynekologiset tai yleislääketieteelliset sairaudet (esim. lichen sclerosus, endometrioosi)
Taustalla on usein monia tekijöitä.

Vaginismipotilailla on usein liitännäissairauksia, tavallisimmin ahdistuneisuushäiriö tai masennus.
Voi esiintyä myös kielteistä asennoitumista seksuaalisuuteen sekä joskus suoranaista inhoa seksiä kohtaan.
- Taustalla voivat olla
  - vanhanaikaiset moraalikäsitykset ja arvot, uskonnollinen vanhoillisuus, ympäristötekijät
  - lapsuudessa koettu seksuaali- tai muu väkivalta, epämiellyttävät kokemukset liittyen ensimmäisiin yhdyntöihin tai lääketieteellisiin tutkimuksiin.

Vaginismista kärsivät potilaat kuvaavat usein, että yhdynnässä tai muussa penetraatiossa tuntuu kuin ”seinä olisi vastassa”.
Potilas ei pysty tahdonalaisesti rentouttamaan vaginan lihaksia.
Tilanteeseen voi liittyä ahdistusta, suhteetonta pelkoa ja paniikkihäiriön kaltaisia kehon tuntemuksia (esim. syke kiihtyy, rintaa puristaa, silmissä sumenee).
Raskaustoive voi johtaa hoitoon hakeutumiseen.

Diagnoosi perustuu esitietoihin ja gynekologiseen tutkimukseen.
Gynekologinen tutkimus tehdään rauhallisesti ja varoen ja potilaan tilannetta seuraten. Aina tutkimus ei onnistu; sitä ei saa tehdä väkisin.
- Tarvittaessa pohditaan gynekologisen tutkimuksen tekemistä nukutuksessa, kun somaattinen syy täytyy sulkea pois.
Vaginismi voidaan jakaa neljään asteeseen.
1. Lääkäri saa yhden sormen vietyä emättimen sisään, ja lihaskouristus on tunnettavissa.
2. Potilas sietää tutkimuksen tekijän pikkusormen viemisen vaginaansa, mutta se on vaikeaa ja aiheuttaa ahdistusta.
3. Potilas osoittaa pelkoa eikä siedä tutkimuksen tekijän yhdenkään sormen viemistä vaginaan ja sallii hänen koskea vain emättimen eteiseen tai vulvaan; potilas tuntee suunnatonta pelkoa, kauhua ja häpeää.
4. Potilas usein itkee, vetäytyy vaistomaisesti, nostaa lantiota ilmaan ja puristaa reidet yhteen, jännittää kaikki lihaksensa eikä anna tutkijan edes koskea vulvan alueelle tai se on erittäin vaikeaa.

Potilas ei pysty pelkällä tietoisella tahdonalaisella rentoutumisella parantumaan oireestaan.
Erilaisista hoitomuodoista ja niiden yhdistelmistä on hyötyä. Keskeistä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen.
Seksuaaliterapeutin tai seksuaalihäiriöihin perehtyneen psykoterapeutin antama terapia
- Traumaterapiaa tarvitaan, jos taustalla on koettua seksuaalista tai muuta väkivaltaa.
Keskeistä on välttämiskäyttäytymisen hoito auttamalla potilasta hyväksymään genitaalialue osaksi kehoa. Hoidossa käytetään peiliharjoituksia oman anatomian hahmottamiseksi ja hyväksymiseksi sekä potilaan siedättämistä genitaalialueen kosketukselle sormin tai erityisillä laajennuspuikoilla, dilataattoreilla. Harjoitteet voidaan tehdä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.
Koska seksuaalihäiriöiden hoito suuntautuu paljon myös häpeän hoitoon, turvallisesta hyväksyvästä parisuhteesta on terapian lisäksi paljon apua. Se voi mahdollistaa potilaan tulemisen todeksi omana inhimillisenä epätäydellisenä itsenään. Keskeistä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen.
Mindfulness tarjoaa keinoja kehon rauhoittamiseen ja samalla vaginismin hoitoon.
Hoidossa fysioterapialla on usein keskeinen asema. Hankalimmissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin monesti psykoterapeuttisia hoitokeinoja ennen fysioterapiaa.

Kero K. Seksuaalinen kipu. Teoksessa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M (toim.). Seksuaalilääketiede. 2., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2025.
Lamba A, Mohajir N, Rahman S. A review of the psychosocial factors that contribute to sexuality, female sexual dysfunction, and sexual pain among Muslim women. Sex Med Rev 2023;11(3):156-173. «PMID: 37169514»PubMed
Unlubilgin E, Tetik S, Aksoy I, ym. Relationship Between Adult Separation Anxiety and Attachment Styles and Vaginismus. J Sex Med 2021;18(10):1752-1758. «PMID: 34417127»PubMed
Tetik S, Yalçınkaya Alkar Ö. Vaginismus, Dyspareunia and Abuse History: A Systematic Review and Meta-analysis. J Sex Med 2021;18(9):1555-1570. «PMID: 34366265»PubMed
Väisälä L, Räsänen M, Kero K. Naisen seksuaalihäiriöt. Duodecim 2021;137(20):2204-14.
Kero K, Väisälä L. Seksologiaa. Teoksessa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 218-229.
Maseroli E, Scavello I, Rastrelli G, ym. Outcome of Medical and Psychosexual Interventions for Vaginismus: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Sex Med 2018;15(12):1752-1764. «PMID: 30446469»PubMed