Purentaelimistön toimintahäiriöt

Käyvän hoidon potilasversiot
25.11.2013
Tellervo Aho, Yrsa Le Bell, Anne Hiiri ja Marja Pöllänen

Käypä hoito -suositus «Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD)»1

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa suomeksi «»1 (pdf)

Hoito tehoaa yleensä hyvin purentaelimistön toimintahäiriöihin. Hoitomenetelmiä on paljon. Kullekin parhaiten sopivien keinojen valinnassa otetaan huomioon vaivojen perussyyt, vaikeusaste ja potilaan mahdolliset muut sairaudet. Omahoito hammaslääkärin antamin ohjein varmistaa hoidon onnistumisen.

Purentaelimistöllä tarkoitetaan leukaniveliä, puremalihaksia, hampaistoa ja niihin läheisesti liittyviä kudoksia. Niiden kiputiloista ja toimintahäiriöistä tavallisimpia ovat leukanivelen äänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avaaminen ja alaleuan liikehäiriöt. Muita oireita ovat muun muassa päänsärky, kasvokipu ja korvakipu.

Purentaelimistöstä aiheutuvat vaivat ovat yleisiä ja hammassäryn jälkeen toiseksi tavallisin pään alueen kiputila, joka saa potilaan hakeutumaan hoitoon. Naisilla nämä vaivat ovat 3–4 kertaa tavallisempia kuin miehillä. Useimmiten niistä kärsivät 35–50-vuotiaat. Kouluikäisilläkin oireita ja löydöksiä on melko paljon. Heillä vaivat ovat kuitenkin yleensä melko lieviä.

Purentaelimistön aiheuttamat vaivat ovat usein lieviä eivätkä aina vaadi hoitoa. On arvioitu, että 7–9 prosenttia suomalaisista tarvitsee hoitoa purentaelimistön toimintahäiriöistä aiheutuviin ongelmiin. Vaivat voidaan luokitella lihasperäisiin, nivelperäisiin ja niiden yhdistelmistä johtuviin. Diagnoosi perustuu oireiden selvittelyyn ja tarkkaan kliiniseen tutkimukseen, jota tarvittaessa täydennetään kuvantamis- ja muilla tutkimuksilla.

Erotusdiagnostiikka

Erotusdiagnostiikassa suljetaan pois muut kasvojen alueen kiputilat, kuten hammasperäiset syyt, päänsäryn eri muodot, muut korvasäryn syyt, kaularangan toimintahäiriöt, fibromyalgia ja yleissairauksiin liittyvät nivelperäiset kiputilat.

Altistavia tekijöitä

Naissukupuolen ohella altistavia tekijöitä ovat kasvojen ja leukojen alueen vammat, hampaistoon liittyvät seikat, kuten tietyt hampaiden virheasennot, hampaiden kiristely, hampaiden huomattava kuluminen sekä leukanivelen naksuminen. Myös yleissairaudet, kuten reumataudit ja laaja-alainen kipu voivat aiheuttaa purentaelimistöön toimintahäiriön. Perinnöllisyydellä ja psykologisillakin tekijöillä on vaivojen synnyssä merkitystä.

Diagnoosi

Täsmällisen diagnoosin tekeminen on usein vaikeaa, eikä diagnoosi aina ole yksiselitteinen. Purentaelimistön toimintahäiriödiagnoosia tukevat sille tyypilliset oireet, eli naksahdukset, rahinat ja lonksahdukset leukanivelessä, liikekipu, leukojen väsyminen, jäykkyys ja kipu sekä vaikeus saada suu aivan auki.

Potilaat kuvaavat yleensä kipuaan tylpäksi, jomottavaksi ja häiritseväksi. Tyypillisiä piirteitä ovat myös toispuolisuus ja se, että kipu vaihtelee vuorokauden aikojen mukaan. Useimmiten se on voimakkainta aamuisin. Oireita voivat laukaista pureskelu, kylmyys ja veto.

Diagnoosia tehtäessä on tärkeä tietää milloin kipu alkoi ja millaisia tekijöitä siihen liittyi. On hyvä muistella esimerkiksi pään, kasvojen ja niskan alueen vammat autokolarissa tai isku leukaan. Hammashoitotoimenpidekin voi aiheuttaa ongelmia: suun pitäminen pitkään auki, liian korkea paikka hampaassa ja huonosti istuvat tai uudet proteesit saattavat olla purentaelimen kiputilan taustalla. Omat tavat ja tottumuksetkin voivat aiheuttaa vaivoja. Narskutus ja hampaiden yhteen pureminen, poskien tai kynsien pureskelu tai liiallinen purukumin jauhaminen kipeyttävät purentaelimistöä. Sairaudet, lääkitykset, jatkuvan kivun vaikutus elämänlaatuun ja psykososiaaliset tekijät saattavat myös heijastua purentaelimen toimintaan.

Alle kouluikäisen purentaelimen vaivoja selviteltäessä vanhemmilta kysytään peukalon tai tutin imemisestä, kynsien pureskelusta ja purukumin käytöstä. Pikkulasten hampaiden narskutus voi liittyä hampaiston ja leukojen kehitykseen. Se loppuu aikanaan eikä vaadi hoitoa, ellei lapsella on muita purentaelimen toimintahäiriöön viittaavia oireita.

Näin tutkitaan

Purentaelimistön kliininen tutkimus kuuluu jokaiseen tavalliseen hammaslääkärissä käyntiin. Kun potilas tulee vastaanotolle purentaelimistön toimintahäiriön takia, tutkimus tehdään tavanomaista tarkemmin. Kuvantamismenetelmät täydentävät kliinistä tutkimusta esimerkiksi silloin, kun vaivojen taustalla saattaa olla vamma, leukanivelen liikerajoitukset ovat suuria, purenta on muuttunut tai epäillään vaikka sylkirauhasen pahanlaatuista kasvainta. Lisätutkimusten avulla voidaan sulkea pois mahdolliset muut syyt ja vahvistaa diagnoosia. Niitä tarvitaan myös, kun purentaelimen ongelmat hoidosta huolimatta jatkuvat.

Kuvantamismenetelmiä on useita, ja niiden tarpeellisuuden määrittelee erikoishammaslääkäri.

Hampaiden aiheuttamia kipuja

Hampaiden vihlominen on kasvojen kiputiloista yleisin. Usein syynä on hampaan kaulasta paljastunut hammasluu. Noin puolet vihlomisista aiheutuu kuitenkin huonoista hammaspaikoista, murtumista hampaassa ja eriasteisista hampaan ydinontelon, pulpan tulehduksista.

Hampaan tulehdus aiheuttaa kipua, joka voi tuntua eri paikassa kuin missä kipua aiheuttava hammas on. Kipu voi säteillä korvaan, poskeen ja ohimoseutuunkin. Se on kuitenkin aina samalla puolella kasvoja kuin ongelmahammas. Jos hammaskipu on ankaraa, se vaatii usein juurihoidon.

Hyvä muistaa:

Puhkeamattomat hampaat voivat infektoituessaan aiheuttaa kipua. Pitkään jatkuva kipu on aina syy lähteä hammaslääkäriin.

Kipu hampaassa, syy muualla

Hampaissa tuntuvan kivun syy löytyy joskus muualta kuin hampaista. Esimerkiksi poskiontelontulehduksen yhteydessä yläleuan hampaat saattavat tuntua kipeiltä ja liikkuvilta.

Jännityspäänsärky saattaa olla osa purentaelimen toimintahäiriötä. Se paranee usein, kun purentaelin saadaan kuntoon purentafysiologisella hoidolla.

Purentaelimen ja kaularangan toimintahäiriöiden oireet muistuttavat osittain toisiaan. Ne, jotka tarvitsevat hoitoa purentaelimen toimintahäiriöihin, kärsivät niskakivusta kaksi tai kolme kertaa useammin kuin muut. Purentafysiologinen hoito voi lievittää potilaan kaularankaoireita.

Fibromyalgiaan saattaa liittyä suunavaus- ja pureskeluvaikeuksia sekä kasvosärkyä.

Yleissairaudet ja leukanivel

Tuki- ja liikuntelimistön sairaudet, kuten reumataudit, voivat vioittaa myös leukaniveltä. Akuutissa vaiheessa hammaslääkäri yhdessä hoitavan lääkärin kanssa keskittyy estämään leukanivelen tulehdusta ja kudosmuutoksia. Taudin rauhallisessa vaiheessa tavoitteena on varmistaa purentaelimistön ja leukanivelen toiminta. Purentakiskot ja tarvittaessa purentaa tasapainottava hionta ja proteettinen hoito, voimisteluharjoitukset, fysioterapeuttiset hoidot ja kortisoniruiskeet kuuluvat hoitovalikoimaan, josta kullekin potilaalle valitaan soveltuvimmat menetelmät.

Tavoitteena normaali toiminta

Purentafysiologisen hoidon tavoitteena on kipujen vähentäminen, lihaksiin ja niveliin kohdistuvan kuormituksen pienentäminen ja normaalin toiminnan palauttaminen. Hoito lähtee aina potilaan yksilöllisistä ongelmista ja vaivojen ja niistä aiheutuvien haittojen vaikeusasteesta. Etenkin vaikeimmissa tapauksissa hoitojen yhdistämisellä saadaan paremmat tulokset kuin yksittäisellä hoidolla.

Oleellinen osa hoitoa on potilaan informoiminen. Vaivojen yleisyys, niiden taustat, purennan, hampaiden kiristelyn ja stressin osuus on tärkeää selvittää. Hyvästä hoitovasteesta ja ennusteestakin on tärkeää puhua. Akuutin tilanteen hoitoon potilas saa ohjeet kipulääkityksen käytöstä ja alaleuan rentoutuksesta.

Monia hoitokeinoja

Purentaelimistön toimintahäiriön hoito aloitetaan yleensä hammaslääkärin antamalla kiskohoidolla.

Akuutissa vaiheessa voidaan tarvita lääkitystäkin. Vaihtoehtoja on paljon ja sopivin lääkitys valitaan vaivojen vaikeuden ja muun muassa potilaan mahdollisten muiden sairauksien ja niissä käytettävien lääkkeiden mukaan.

Fysioterapeuttisista hoidoista voi olla apua kiputilojen hoidossa. Hoitojen kirjo on laaja puremalihasten manuaalisesta käsittelystä ja alaleuan liikeharjoituksista akupunktuuriin. Potilaan itse tekemät harjoitukset ovat myös tärkeitä.

Akuutin vaiheen jälkeen voidaan tarvittaessa käyttää purennan tasapainottamishiontaa. Purennan kuntoutus hammasproteesi- ja/tai oikomishoidolla saattaa myös tulla tarpeelliseksi.

Vaikeissa nivelongelmatapauksissa saatetaan tarvita joskus apuun kirurgiakin.

Lasten ja nuorten hoito on samanlaista kuin aikuistenkin. Tavallisin hoito on purentakisko.

Tärkeä muistaa:

Hoito tehoaa yleensä hyvin purentaelimen vaivoihin. Hoito räätälöidään monia vaihtoehtoja punniten kunkin potilaan tarpeisiin sopivaksi. Tavallisin hoitomuoto on purentakisko. Vain suhteellisen harvoin potilas tarvitsee muuta kuin hammaslääkärin antamaa hoitoa. Poikkeuksena ovat eräät yleissairaudet, kuten reumataudit, joissa hoitotoimet suunnitellaan yhdessä perustautia hoitavan lääkärin kanssa.

Katso myös

Jos sinulle on valmistettu purentakisko, myös sen hoito-ohjeet löydät tästä «http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50057j.pdf»3.

Tekstin on Lääkäriseura Duodemin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet professori, purentafysiologian erikoishammaslääkäri Yrsa Le Bell Turun yliopistosta ja HLL, terveydenhuollon erikoishammaslääkäri Anne Hiiri Suomen Hammaslääkäriseura Apolloniasta. Vuonna 2013 valmistuneen päivityksen on lisäksi tarkistanut Käypä hoito -toimittaja, parodontologian erikoishammaslääkäri Marja Pöllänen Turusta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.