Eturauhassyöpä

Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 27.05.2014 | Tila: voimassa | Aihepiiri(t): Kirurgia, Syöpätaudit, Urologia, Yleislääketiede

Mikä on Käypä hoito -suositus?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä

Suositus
Näytönastekatsaukset
Lisätietoa
Kuvat ja kaaviot

Sisällys Piilota sisällys

Eturauhassyöpä

Keskeinen sanoma
Kohderyhmät ja tarkoitus
Epidemiologia
Periytyvä alttius
Ulkoiset riskitekijät
Eturauhassyövän ehkäisy
Diagnostiikka
Eturauhassyövän hoito
Eturauhassyöpäpotilaan jälkiseuranta
Eturauhassyövän seulonta
Työryhmä
- Sidonnaisuudet
Kirjallisuusviite
Vastuun rajaus
Tiedonhakukäytäntö
Kirjallisuutta

PDF Tulosta

Eturauhassyöpä

Käypä hoito

27.5.2014

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä

Opi ja ota käyttöön

Strukturoitu vastauspohja prostatabiopsioille «Strukturoitu vastauspohja prostatabiopsioille»1

Strukturoitu vastauspohja totaaliprostatektomianäytteelle «Strukturoitu vastauspohja totaaliprostatektomianäytteelle»2

Paikallisen eturauhassyövän eri hoitomahdollisuuksia «Paikallisen eturauhassyövän eri hoitomahdollisuuksia»1

S-PSA:n viitearvot eri-ikäisillä miehillä «S-PSA:n viitearvot eri-ikäisillä miehillä»1

Koosteet

Suosituksen tulostettava versio (pdf) «»1

Tiivistelmä suomeksi «Eturauhassyöpä»1 ja englanniksi «Prostate cancer»2

Potilaalle

Potilaalle suomeksi «Eturauhassyöpä, miesten yleisin syöpä Suomessa»3 ja ruotsiksi «Prostatacancer, den vanligaste formen av cancer hos män i Finland»4

Muut suositukset

Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu «Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu»5

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «»1

Keskeinen sanoma

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2010 maassamme todettiin 4 700 uutta eturauhassyöpätapausta, taudin diagnoosi oli 40 000 miehellä ja tautiin kuoli 850 miestä. Sairastuneiden keski-ikä on 70 vuotta.
Vahvimmat tunnistetut riskitekijät ovat ikä, etninen tausta, periytyvä alttius (2–5 %) ja ympäristötekijät.
Varhaisvaiheessa eturauhassyöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita tai oireet ovat hyvänlaatuisille eturauhas- ja virtsarakkosairauksille tyypillisiä virtsaamisoireita. Pitkälle edenneen eturauhassyövän oireena on etäpesäkkeistä johtuva luustokipu tai -murtuma.
Syöpädiagnoosi tehdään eturauhasesta otettujen koepalojen mikroskooppisella tutkimuksella, jolla määritetään syövän aggressiivisuus ja laajuus. Lisäksi tunnustellaan eturauhanen ja määritetään seerumin PSA-pitoisuus. Luuston gammakuvaus tehdään yleensä silloin, jos potilaalla on luustoperäisiksi sopivia kipuja, PSA-pitoisuus on yli 20 µg/l tai hänellä on muita suuren riskin syövän ominaisuuksia. Näiden tutkimusten sekä potilaan iän, peruskunnon, perussairauksien ja odotettavissa olevan eliniän perusteella kullekin potilaalle suositellaan juuri hänelle parasta tiedossa olevaa hoitomuotoa. Potilasta informoidaan eri hoitovaihtoehtojen sivuvaikutuksista ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon hoidon valinnassa.
Paikallisessa pienen uusiutumisriskin eturauhassyövässä hoitoina käytetään aktiiviseurantaa, radikaalileikkausta tai ulkoista tai lyhytetäisyyksistä sädehoitoa. Pienen riskin potilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa. Kohtalaisen riskin syövässä hoidoiksi suositellaan leikkaushoitoa tai ulkoista sädehoitoa, johon yhdistetään lyhytaikainen (4–6 kk) esiliitännäishormonihoito parantamaan hoitotuloksia, tai pelkkää suuriannoksista sädehoitoa ilman hormonihoitoa. Suuren riskin syövässä taas suositellaan leikkaus- tai sädehoitoa tai usein niiden yhdistelmiä ja hormonihoitoa ja sädehoitoon yhdistetään pitkäaikainen (2–3 vuotta) hormonihoito. Jos eturauhassyövän etenemisen riski potilaan elinaikana katsotaan pieneksi joko potilaan perussairauksien tai korkean iän takia, päädytään passiiviseen seurantaan ja oireita yleensä hoidetaan hormonaalisella hoidolla.
Paikallisesti edenneen eturauhassyövän hoito on potilas- ja tautikohtaista. Käytettävissä olevat hoitomuodot ovat radikaalileikkaus tai ulkoinen sädehoitohoito (+hormonihoito) ja hormonihoito.
Etäpesäkkeinen eturauhassyöpä hoidetaan hormonihoidolla. Kastraatioresistentin metastasoineen eturauhassyövän hoito tähtää oireiden vähentämiseen ja elämänlaadun parantamiseen.
Eturauhassyövän ennuste on parantunut viimeisten 15 vuoden aikana. Sairastuneiden suhteellinen elossaolo-osuus on viiden vuoden kohdalla 93 %. Paikallista, hyvin erilaistunutta eturauhassyöpää sairastavien miesten kymmenen vuoden elossaoloennuste on hoitomuodosta riippumatta sama. Kohtalaisen- ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito lisää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa. Levinnyttä, etäpesäkkeitä lähettänyttä eturauhassyöpää sairastavien miesten keskimääräinen elinaikaennuste on 2–3 vuotta.
Eturauhassyöpäpotilaan jälkiseuranta voidaan toteuttaa erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa joko lääkärin tai hoitajan järjestämänä tai automatisoidusti. Seuranta toteutetaan aina hoidosta riippumatta yksilöllisesti. Radikaalihoidon jälkeen (eturauhasen poistoleikkaus, sädehoito) PSA-seuranta yksinään riittää seurantatutkimukseksi.
Eturauhassyövän rutiiniseulontaa ei toistaiseksi suositella.

Kohderyhmät ja tarkoitus

Suositus on tarkoitettu sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoitoon.
Tavoitteena on parantaa eturauhassyövän diagnostiikkaa ja luoda yhtenäinen hoito- ja seurantakäytäntö.

Epidemiologia

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2010 todettiin 4 697 uutta tapausta (www «http://www.cancerregistry.fi»1), mikä on 33 % kaikista miesten uusista syöpätapauksista. Ikävakioitu ilmaantuvuus on 89/100 000.
Eturauhassyöpään kuoli 845 miestä, ikävakioitu kuolleisuus 13,4/100 000. Kuolleisuus on pysynyt viime vuosina suhteellisen vakiona. Suomalaisella miehellä on 80 ikävuoteen mennessä 13 % riski sairastua ja 4,3 % riski kuolla eturauhassyöpään.
Sairastuneita miehiä oli 39 502 vuonna 2011. Sairastuneiden keski-ikä on 70 vuotta.
Eturauhassyöpä on yleisin teollistuneissa länsimaissa, kuten Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa eturauhassyöpä on mustaihoisilla yleisempi kuin valkoihoisilla «Merrill RM, Brawley OW. Prostate cancer incidence and mortality rates among white and black men. Epidemiology 1997;8:126-31 »1, «Brawley OW. Trends in prostate cancer in the United States. J Natl Cancer Inst Monogr 2012;2012:152-6 »2, «Eheman C, Henley SJ, Ballard-Barbash R ym. Annual Report to the Nation on the status of cancer, 1975-2008, featuring cancers associated with excess weight and lack of sufficient physical activity. Can»3, «Center MM, Jemal A, Lortet-Tieulent J ym. International variation in prostate cancer incidence and mortality rates. Eur Urol 2012;61:1079-92 »4. Vähiten eturauhassyöpää esiintyy Japanissa ja Kiinassa «Center MM, Jemal A, Lortet-Tieulent J ym. International variation in prostate cancer incidence and mortality rates. Eur Urol 2012;61:1079-92 »4, «Walsh PC, Retik AB, Vaughan ED, Wain AJ (toim.) Campbell´s Urology. 7. painos, 1998»5.
Eturauhassyöpä esiintyy latenttina, vain histologisesti todettavana 30 %:lla yli 50-vuotiaista ja 70–80 %:lla yli 80-vuotiaista miehistä. Yksi kymmenestä latentista eturauhassyövästä kehittyy kliiniseksi syöväksi «Jemal A, Murray T, Ward E ym. Cancer statistics, 2005. CA Cancer J Clin 2005;55:10-30 »6, «Breslow N, Chan CW, Dhom G ym. Latent carcinoma of prostate at autopsy in seven areas. The International Agency for Research on Cancer, Lyons, France. Int J Cancer 1977;20:680-8 »7.
Riskitekijöiden merkitystä eturauhassyövän synnyssä ei tunneta tarkasti. Vahvimmat tunnistetut riskitekijät ovat ikä, etninen tausta, periytyvä alttius ja ympäristötekijät.

Periytyvä alttius

Eturauhassyövistä noin 2–5 % on periytyvään syöpäalttiuteen liittyviä ja noin 15–20 % perheittäin esiintyviä «Pakkanen S, Baffoe-Bonnie AB, Matikainen MP ym. Segregation analysis of 1,546 prostate cancer families in Finland shows recessive inheritance. Hum Genet 2007;121:257-67 »8, «Grönberg H, Damber L, Damber JE. Familial prostate cancer in Sweden. A nationwide register cohort study. Cancer 1996;77:138-43 »9, «Bratt O. Hereditary prostate cancer: clinical aspects. J Urol 2002;168:906-13 »10.
- Eturauhassyövän esiintyminen vähintään kolmella ensimmäisen asteen sukulaisella tai kahdella ensimmäisen asteen sukulaisella alle 55 vuoden iässä viittaa vahvasti perittyyn eturauhassyöpäalttiuteen «Pakkanen S, Baffoe-Bonnie AB, Matikainen MP ym. Segregation analysis of 1,546 prostate cancer families in Finland shows recessive inheritance. Hum Genet 2007;121:257-67 »8, «Steinberg GD, Carter BS, Beaty TH ym. Family history and the risk of prostate cancer. Prostate 1990;17:337-47 »11, «Carter BS, Beaty TH, Steinberg GD ym. Mendelian inheritance of familial prostate cancer. Proc Natl Acad Sci U S A 1992;89:3367-71 »12.
- Periytyvään eturauhassyöpäalttiuteen liittyvissä tapauksissa tauti todetaan keskimäärin noin 6–7 vuotta varhaisemmin kuin sporadisissa syövissä, mutta kliiniseltä taudinkuvaltaan ne eivät poikkea sporadisista syövistä «Bratt O. Hereditary prostate cancer: clinical aspects. J Urol 2002;168:906-13 »10, «Pakkanen S, Kujala PM, Ha N ym. Clinical and histopathological characteristics of familial prostate cancer in Finland. BJU Int 2012;109:557-63 »13.
- Skandinaavisessa kaksostutkimuksessa osoitettiin, että ympäristötekijöillä on suurempi merkitys eturauhassyövän kehittymisessä kuin perintötekijöillä «Lichtenstein P, Holm NV, Verkasalo PK ym. Environmental and heritable factors in the causation of cancer--analyses of cohorts of twins from Sweden, Denmark, and Finland. N Engl J Med 2000;343:78-85 »14.
Yleisimmistä syövistä vahvin merkitys perintötekijöillä oli eturauhassyövässä «Ympäristötekijöillä on suurempi merkitys eturauhassyövän puhkeamisessa kuin hereditaarisilla tekijöillä. Eturauhassyövässä periytyvien tekijöiden selitysosuus on kuitenkin jopa 43 %.»B. Kytkentätutkimuksissa on todettu useita eturauhassyövän riskialueita eri kromosomeissa. Nykyisin on tunnistettu kolme vahvasti periytyvään alttiuteen liittyvää geeniä ja useita syöpäriskiä modifioivia geenimuutoksia «Ishak MB, Giri VN. A systematic review of replication studies of prostate cancer susceptibility genetic variants in high-risk men originally identified from genome-wide association studies. Cancer Epi»15, «Jin G, Lu L, Cooney KA ym. Validation of prostate cancer risk-related loci identified from genome-wide association studies using family-based association analysis: evidence from the International Cons»16.
Periytyvän eturauhassyöpäriskin arvioimiseen ei kliinisessä käytössä ole geenitestiä. Geneettiset muutokset näyttävät selittävän eturauhassyövän etenemistä ja kastraatioresistenssin syntyä «Taplin ME, Bubley GJ, Shuster TD ym. Mutation of the androgen-receptor gene in metastatic androgen-independent prostate cancer. N Engl J Med 1995;332:1393-8 »17, «Koivisto P, Kononen J, Palmberg C ym. Androgen receptor gene amplification: a possible molecular mechanism for androgen deprivation therapy failure in prostate cancer. Cancer Res 1997;57:314-9 »18, «Tomlins SA, Rhodes DR, Perner S ym. Recurrent fusion of TMPRSS2 and ETS transcription factor genes in prostate cancer. Science 2005;310:644-8 »19, «Yu J, Yu J, Mani RS ym. An integrated network of androgen receptor, polycomb, and TMPRSS2-ERG gene fusions in prostate cancer progression. Cancer Cell 2010;17:443-54 »20, «Sharifi N, Dahut WL, Figg WD. The genetics of castration-resistant prostate cancer: what can the germline tell us? Clin Cancer Res 2008;14:4691-3 »21.

Ulkoiset riskitekijät

Ympäristötekijöiden merkityksen puolesta puhuvat tutkimukset, joissa eturauhassyövän pienen esiintyvyyden maista suuren esiintyvyyden maihin muuttavien miesten eturauhassyöpäriski suurenee merkitsevästi «Zaridze DG, Boyle P, Smans M. International trends in prostatic cancer. Int J Cancer 1984;33:223-30 »22.
Vihreästä teestä, isoflavonoideista, lykopeenista, vihanneksista ja omega-3-polytyydyttymättömistä rasva-hapoista voi olla hyötyä eturauhassyövän ehkäisyssä tai eturauhassyövän etenemisen estossa. Runsas rasvan, lihan (erityisesti hyvin kypsennetyn lihan) ja monivitamiinivalmisteiden käyttö voi liittyä suurentuneeseen eturauhassyöpäriskiin «Hori S, Butler E, McLoughlin J. Prostate cancer and diet: food for thought? BJU Int 2011;107:1348-59 »23, «Van Patten CL, de Boer JG, Tomlinson Guns ES. Diet and dietary supplement intervention trials for the prevention of prostate cancer recurrence: a review of the randomized controlled trial evidence. J »24.
D-vitamiinin saannin vähäisyys ja D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttavien geneettisten muutosten on todettu suurentavan eturauhassyöpään sairastumisen riskiä «Ahn J, Albanes D, Berndt SI ym. Vitamin D-related genes, serum vitamin D concentrations and prostate cancer risk. Carcinogenesis 2009;30:769-76 »25, «Shui IM, Mucci LA, Kraft P ym. Vitamin D-related genetic variation, plasma vitamin D, and risk of lethal prostate cancer: a prospective nested case-control study. J Natl Cancer Inst 2012;104:690-9 »26.
Liikunnan on todettu pienentävän eturauhassyövän riskiä «Liu Y, Hu F, Li D ym. Does physical activity reduce the risk of prostate cancer? A systematic review and meta-analysis. Eur Urol 2011;60:1029-44 »27. Tupakointi taas vaikuttaa suurentavan aggressiivisen eturauhassyövän riskiä, ja se saattaa myös lisätä eturauhassyövän etenemistä «Merrill RM, Brawley OW. Prostate cancer incidence and mortality rates among white and black men. Epidemiology 1997;8:126-31 »1, «Zu K, Giovannucci E. Smoking and aggressive prostate cancer: a review of the epidemiologic evidence. Cancer Causes Control 2009;20:1799-810 »28. Alkoholin kulutuksen ja eturauhassyöpäriskin välillä ei todettu yhteyttä «Bagnardi V, Blangiardo M, La Vecchia C ym. A meta-analysis of alcohol drinking and cancer risk. Br J Cancer 2001;85:1700-5 »29, «Rota M, Scotti L, Turati F ym. Alcohol consumption and prostate cancer risk: a meta-analysis of the dose-risk relation. Eur J Cancer Prev 2012;21:350-9 »30.
Sukupuolitaudit näyttävät suurentavan eturauhassyövän riskiä «Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate cancer and sexually transmitted diseases: a meta-analysis. Fam Med 2005;37:506-12 »31, «Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer. N Engl J Med 2003;349:366-81 »32, «MacLennan GT, Eisenberg R, Fleshman RL ym. The influence of chronic inflammation in prostatic carcinogenesis: a 5-year followup study. J Urol 2006;176:1012-6 »33. Krooninen eturauhastulehdus ja muut eturauhasen tulehdustilat voivat niin ikään altistaa eturauhassyövälle «Dennis LK, Lynch CF, Torner JC. Epidemiologic association between prostatitis and prostate cancer. Urology 2002;60:78-83 »34.
Lisätietoa ympäristötekijöiden vaikutuksesta eturauhassyövän riskiin on suosituksen sähköisessä tausta-aineistossa «Ympäristötekijöiden vaikutus eturauhassyövän riskiin»3.

Eturauhassyövän ehkäisy

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa 55–75-vuotiailla miehillä, joilla ei tutkimuksen alussa ollut todettavissa syöpää, todettiin 5-alfareduktaasin estäjien (finasteridi ja dutasteridi) käytön pienentävän eturauhassyöpädiagnoosin riskiä 4–7 vuoden käytön aikana noin 25 %. Lääkkeiden käytön yhteydessä on kuitenkin todettu hieman enemmän huonosti erilaistuneita eturauhassyöpiä «5-alfareduktaasin estäjät (finasteridi ja dutasteridi) vähentävät noin 25 % eturauhassyöpädiagnoosin riskiä 4−7 vuoden käytön aikana. Lääkkeiden käytön yhteydessä on kuitenkin todettu hieman enemmän huonosti erilaistuneita eturauhassyöpiä.»A.

Diagnostiikka

Riskiryhmäluokitus

Eturauhassyövän (T1–2c, N0, M0) riskiryhmäluokitusta käytetään paikallisen eturauhassyövän hoitovalinnoissa ja potilaan ennusteen arvioinnissa «Heidenreich (chair), P.J. Bastian, J. Bellmunt, M. Bolla, S. Joniau, M.D. Mason, V. Matveev, N. Mottet, T.H. van der Kwast, T. Wiegel, F. Zattoni. Guidelines on Prostate Cancer. Update March 2013 . ht»35:
- Pienen riskin ryhmä:
  - Kliininen T1–T2a, N0, M0 ja
  - Gleasonin pisteet < 7 ja
  - PSA-pitoisuus < 10 µg/l
- Kohtalaisen riskin ryhmä:
  - T2b tai
  - Gleasonin pisteet 7 (3 + 4) tai
  - PSA-pitoisuus 10–20 µg/l
- Suuren riskin ryhmä:
  - T2c, kliininen T3a tai
  - Gleasonin pisteet 7 (4 + 3) tai 8–10 tai
  - PSA-pitoisuus > 20 µg/l
- Erittäin suuren riskin ryhmä
  - Kliininen T3b–T4 tai mikä tahansa T-luokka, N1

Ennuste

Eturauhassyöpään sairastuneiden suhteellinen elossaolo-osuus 1 vuoden kuluttua diagnoosista on 98 % ja 5 vuoden kuluttua 93 %.
- Eturauhassyövän ennuste on parantunut viimeisten 15 vuoden aikana (www «http://www.cancer.fi/syoparekisteri/tilastot/syopapotilaiden-eloonjaamisluvut/»2).
Tärkeimmät ennustetekijät ovat kasvaimen levinneisyys, syövän erilaistumisaste ja PSA-arvo diagnoosin aikaan.
- Eturauhassyövistä 55 % todetaan paikallisina ja 23 % etäpesäkkeitä lähettäneinä (www «http://www.cancer.fi/syoparekisteri/tilastot»3).
Paikallista, hyvin erilaistunutta eturauhassyöpää sairastavien miesten 10 vuoden elossaoloennuste on hoitomuodosta riippumatta sama (90–94 %). Hoitomuotoja ovat
- aktiivinen seuranta ja tarvittaessa radikaalihoidot (leikkaus tai sädehoito)
- välitön radikaalihoito
- konservatiivinen seuranta ja tarvittaessa endokriininen hoito «Paikallisen syövän eri hoitovaihtoehtojen välillä ei ole tehty satunnaistettuja vertailevia tutkimuksia. Hyvin erilaistuneen paikallisen syövän ennuste on ilmeisesti aina hyvä.»B.
Kohtalaisen- ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito pidentää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä samaa hyötyä ei näytä olevan «Kohtalaisen ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito lisää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä hyötyä ei näyttäisi olevan. Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty sädehoidolla. Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa. Radikaali prostatektomia on ainoa eturauhassyövän hoitomuoto, josta on osoitettu elinaikaa pidentävä hyöty pelkkään passiiviseen seurantaan verrattuna.»A.
Levinnyttä, etäpesäkkeitä lähettänyttä eturauhassyöpää sairastavien miesten keskimääräinen elinaikaennuste on 2–3 vuotta ja 5 vuoden suhteellinen elossaolo-osuus 33 %.
Kastraatioresistenssissä levinneessä eturauhassyöpäpotilaan odotettavissa oleva elinaika on 6–18 kuukautta «Metastasoituneen ja kastraatioresistentin levinneen eturauhassyöpäpotilaan odotettavissa olevaa elinaikaa voidaan pidentää 2–5 kuukautta solunsalpaajahoidoilla.»A.

Eturauhassyövän TNM-luokitus

Primaarikasvain (T-luokka):
- TX: Kasvainta ei voida määrittää.
- T0: Primaarikasvaimesta ei ole viitettä.
- T1: Kasvain ei ole palpoitavissa eikä visualisoitavissa.
- T1a: Kasvain on histologinen sattumalöydös. ≤ 5 % poistetusta kudoksesta on kasvainta.
- T1b: Kasvain on histologinen sattumalöydös. yli 5 % poistetusta kudoksesta on kasvainta.
- T1c: Kasvain on todettu (esim. suurentuneen PSA-arvon vuoksi tehdyssä) neulabiopsiassa.
- T2: Kasvain on rajoittunut eturauhaseen.
- T2a: Kasvain on rajoittunut yhteen lohkoon (≤ 50 % lohkosta).
- T2b: Kasvain on rajoittunut yhteen lohkoon (yli 50 % lohkosta).
- T2c: Kasvain on rajoittunut molempiin lohkoihin.
- T3: Kasvain tunkeutuu eturauhaskapselin läpi.
- T3a: Kasvain on kasvanut toispuolisesti tai molemminpuolisesti kapselin läpi.
- T3b: Kasvain tunkeutuu rakkularauhaseen.
- T4: Kasvain on fiksoitunut tai tunkeutuu muihin lähielimiin kuin rakkularauhasiin: virtsarakon kaulaan, ulompaan sulkijalihakseen, peräsuoleen, lantiopohjan lihaksiin tai lantion seinämään.
Alueelliset imusolmukkeet (N-luokka):
- NX: Alueellisia imusolmukkeita ei voida määrittää.
- N0: Alueellisia imusolmuke-etäpesäkkeitä ei ole.
- N1: Alueellisia imusolmuke-etäpesäkkeitä on.
Etäpesäkkeet kauempana (M-luokka):
- MX: Etäpesäkkeitä ei voida määrittää.
- M0: Etäpesäkkeitä ei ole.
- M1: Etäpesäkkeitä on.
- M1a: Etäpesäkkeitä on myös muissa kuin alueellisissa imusolmukkeissa.
- M1b: Etäpesäkkeitä on luissa.
- M1c: Etäpesäkkeitä on muissa elimissä.
Ks. artikkelit «Sobin LH, Wittekind Ch (eds.), TNM Classification of malignant tumours. 6th edn. Wiley-Liss: New York, 2002»36 ja «Cheng L, Montironi R, Bostwick DG ym. Staging of prostate cancer. Histopathology 2012;60:87-117 »37.

Oireet

Varhaisvaiheen eturauhassyöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita. Tyypillistä kliinistä oirekuvaa ei ole, vaan ensioireet ovat enimmäkseen samanlaisia kuin eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa ja muissa virtsaamishäiriöitä aiheuttavissa sairauksissa, kuten eturauhastulehdus, virtsatietulehdus, virtsarakon toimintahäiriöt, virtsaputken ahtauma ja virtsarakon tuumori. Ks. Käypä hoito -suositus Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu «Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu»5. Toisinaan eturauhassyövän ensimmäinen oire on etäpesäkkeistä johtuva luustokipu tai patologinen murtuma.

Tutkimukset

Primaaritutkimukset yleislääkärin vastaanotolla

Eturauhasen tunnustelu (tuseeraus per rectum, TPR) on perustutkimus, ja se tulee tehdä huolellisesti. Eturauhanen ja siinä palpoitavissa olevat mahdolliset kovettumat ja kyhmyt on arvioitava. Samalla pitää tutkia peräsuoli ja peräaukon seutu. Kyhmy ei läheskään aina merkitse syöpää, mutta se on aihe urologin konsultaatioon. Ks. Käypä hoito -suositus Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu «Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu»5.
Kokonais-PSA:n (PSA) viitearvot vaihtelevat eri ikäkausina (ks. taulukko «S-PSA:n viitearvot eri-ikäisillä miehillä»1), «Oesterling JE, Cooner WH, Jacobsen SJ ym. Influence of patient age on the serum PSA concentration. An important clinical observation. Urol Clin North Am 1993;20:671-80 »38. PSA-pitoisuus on elinspesifinen muttei syövälle spesifinen. Pitoisuus saattaa suurentua myös eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa, virtsatietulehduksessa ja eturauhastulehduksessa, mutta se ennustaa syövän todennäköisyyttä (ks. taulukko «PSA-pitoisuus ja eturauhassyövän todennäköisyys»2), «PSA:lla ei ole optimaalista normaalin ylärajaa.»B.
PSA:sta 5–40 % on seerumissa vapaana. Vapaan PSA:n pitoisuuden määrityksestä on todennäköisesti hyötyä, kun arvioidaan eturauhasbiopsian tarpeellisuutta, jos pitoisuus on 2,5–10 µg/l (taulukko «PSA-pitoisuus ja eturauhassyövän todennäköisyys»2), «PSA:lla ei ole optimaalista normaalin ylärajaa.»B.
Jos PSA-pitoisuus on 2,5–10 µg/l ja vapaan PSA:n osuus yli 25 %, eturauhassyövän vaara on varsin pieni eikä jatkotutkimuksia tarvita, ellei eturauhasen palpaatio herätä epäilyä syövästä. Jos vapaan PSA:n osuus on 10–20 %, hoitava lääkäri tekee ratkaisun jatkotoimenpiteistä tuseerauksen ja oireiden perusteella. Potilasta voidaan seurata tai lähettää urologille eturauhasen koepala harkintaa varten.
Syöpädiagnoosin todennäköisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon seerumin PSA:n sekä vapaan PSA:n prosenttiosuuden ohella potilaan ikä ja eturauhasen koko.
Jos PSA-pitoisuus on 2,5–10 µg/l ja PSA:n nousunopeus (PSA velocity, PSAV) yli 0,75 µg/l vuodessa, syöpälöydöksen riski on jonkin verran suurentunut ja suositellaan urologin konsultaatiota . PSAV:tä määritettäessä täytyisi olla käytössä 3 tulosta vähintään yhden vuoden ajalta. Määrityksestä saattaa olla hyötyä, kun arvioidaan, tulisiko eturauhasesta ottaa koepaloja. Ks. kohta Eturauhassyövän seulonta «»2.
- Yli 0,4 µg/l/v:n PSAV on parempi ennustetekijä kuin ikä, PSA tai perhe- tai etninen tausta «Loeb S, Roehl KA, Catalona WJ ym. Prostate specific antigen velocity threshold for predicting prostate cancer in young men. J Urol 2007;177:899-902 »39.
- PSA:n kahdentumisajalla (PSA doubling time, PSADT) yksinään on merkitystä leikkauksenjälkeisen ennusteen kannalta. Jos pitoisuuden kahdentumisaika on alle 2 vuotta, syövän etenemisen riski 5 vuoden kuluttua eturauhasen poistoleikkauksesta on merkitsevästi suurempi kuin silloin, jos kahdentumisaika on yli 2 vuotta «Patel DA, Presti JC Jr, McNeal JE ym. Preoperative PSA velocity is an independent prognostic factor for relapse after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2005;23:6157-62 »40, «O'Brien MF, Cronin AM, Fearn PA ym. Pretreatment prostate-specific antigen (PSA) velocity and doubling time are associated with outcome but neither improves prediction of outcome beyond pretreatment P»41.
- PSAV ja PSA-pitoisuus ovat riippumattomasti yhteydessä biopsiassa saatuun Gleasonin pistearvoon «Pinsky PF, Andriole G, Crawford ED ym. Prostate-specific antigen velocity and prostate cancer gleason grade and stage. Cancer 2007;109:1689-95 »42.
- PSA-pitoisuuden varhainen ja nopea suurentuminen saattaa olla hoitotoimenpiteiden aihe.

Taulukko 1. S-PSA:n viitearvot eri-ikäisillä miehillä
Ikä (v)	S-PSA (µg/l)
40–49	alle 2,5
50–59	alle 3,5
60–69	alle 4,5
70–79	alle 6,5

Taulukko 2. PSA-pitoisuus ja eturauhassyövän todennäköisyys
Seerumin tai plasman PSA-pitoisuus	Eturauhassyövän todennäköisyys
Kokonais-PSA-pitoisuus (µg/l)	%
0–2	1
2–4	15
4–10	25
yli 10	yli 50
Vapaan PSA:n osuus (%), kun kokonais-PSA-pitoisuus on 4–10 µg/l
0–10	56
10–15	28
15–20	20
20–25	16
yli 25	8

Jatkotutkimukset urologian poliklinikassa

Urologian poliklinikassa tehtävät tutkimukset tähtäävät eturauhassyövän histologiseen diagnostiikkaan, levinneisyyden selvittämiseen ja hoitolinjojen valintaan.
Transrektaalinen kaikututkimus (TRUÄ) ja koepalat:
- Huomiota kiinnitetään eturauhasen kokoon, muotoon ja sisäiseen kaikurakenteeseen. Eturauhasen vyöhykkeet, virtsaputki ja siemenheittotiehyet tunnistetaan ja rakkularauhasten muoto ja kaikurakenne selvitetään. TRUÄ:llä ei voida sulkea pois eturauhassyöpää mutta sen avulla voidaan ottaa eturauhasesta koepalat kudosopilliseen tutkimukseen, johon diagnoosi perustuu.
- Koepalojen ottamisen jälkeen yleisimmät komplikaatiot ovat verinen siemenneste (37,4 %), yli vuorokauden kestävä verivirtsaisuus (14,5 %) ja yleensä alle 2 vuorokautta kestävä peräsuoliverenvuoto. Viime vuosina sairaalahoitoa vaativia koepalojen ottamisen jälkeisiä infektiokomplikaatioita (eturauhasen tulehdus, yli 38,5 °C:n kuume ja lisä(kives-)tulehdus) on ollut 1–2 % «Ihezue CU, Smart J, Dewbury KC ym. Biopsy of the prostate guided by transrectal ultrasound: relation between warfarin use and incidence of bleeding complications. Clin Radiol 2005;60:459-63; discussio»43.
- Varfariini- tai pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä ei tarvitse tauottaa ennen koepalojen ottoa «Ihezue CU, Smart J, Dewbury KC ym. Biopsy of the prostate guided by transrectal ultrasound: relation between warfarin use and incidence of bleeding complications. Clin Radiol 2005;60:459-63; discussio»43. Eturauhasen puudutusta suositellaan, ja antibioottiprofylaksia on aiheellinen.
Luuston gammakuvaus:
- Eturauhassyövän tavallisin leviämispaikka on luusto. Radioisotooppikartoitus on ensisijaistutkimus luuston etäpesäkkeitä epäiltäessä. Yksittäiset positiiviset löydökset isotooppikartoituksessa tulisi kuitenkin varmistaa muilla kuvantamistutkimuksilla.
- Luustometastaasien todennäköisyys erittäin pieni (alle 1 %) jos seerumin PSA-pitoisuus on < 20 µg/l «Ennen hoitoa mitattu pieni seerumin PSA-pitoisuus ( lt; 10 µg/l) on luotettava merkki siitä, että luustokartassa havaittavia luustometastaaseja ei ole.»B. Luuston isotooppikuvantaminen tulisi tehdä uusille eturauhassyöpäpotilaille, joilla on luustoperäisiä kipuja, PSA-pitoisuus on yli 20 µg/l tai AFOS-pitoisuus on suurentunut tai kyseessä on huonosti erilaistunut syöpä (Gleasonin pisteet 8–10).
- Seurannan aikana tulisi tehdä isotooppikartoitus, jos potilaalle ilmaantuu luustoperäisiä kipuja tai hänen PSA- tai AFOS-arvonsa suurenee nopeasti.
Muut tutkimukset:
- Rutiinikäytössä ei ole muita tutkimuksia. Jos epäillään etäpesäkkeitä muualla kuin luustossa, voidaan käyttää tilanteen mukaan röntgenkuvauksia, kaikututkimuksia, tietokonekuvausta tai magneettikuvausta.
- Eturauhassyövän paikallisen tilanteen selvittäminen tietokonetomografialla ei ole riittävän hyvä eturauhassyövän levinneisyyden tutkimisessa «Lee N, Newhouse JH, Olsson CA ym. Which patients with newly diagnosed prostate cancer need a computed tomography scan of the abdomen and pelvis? An analysis based on 588 patients. Urology 1999;54:490-»44. Sen avulla ei pystytä määrittämään luotettavasti eturauhasen kokoa tai rakennetta eikä syövän kasvamista kapselin läpi. Magneettikuvaus lienee herkin eturauhasen kuvantamismenetelmä «Allen DJ, Hindley R, Clovis S ym. Does body-coil magnetic-resonance imaging have a role in the preoperative staging of patients with clinically localized prostate cancer? BJU Int 2004;94:534-8 »45.
- Käytettävissä ei ole kuvantamismenetelmää, joka antaisi riittävän kuvan etäpesäkkeistä lantion imusolmukkeissa. Diagnostiikan on siten perustuttava imusolmukkeiden kokoon. Yleisenä periaatteena pidetään, että läpimitaltaan alle 1,5 cm:n kokoinen solmuke katsotaan normaaliksi, 1–2 cm:n kokoinen epäilyttäväksi ja yli 2 cm:n kokoinen etäpesäkkeeksi.
- Lantion imusolmukkeiden etäpesäkkeet voidaan todeta varmasti ainoastaan leikkauksen yhteydessä otetuista näytteistä.
- PET-kuvaus (positroniemissiotomografia) on edelleen kokeellinen tutkimustapa eturauhassyövässä, eikä siitä ole hyötyä rutiinitutkimuksena. Erityistilanteissa siitä saattaa kuitenkin olla hyötyä.
  - T-luokitusta arvioitaessa 11C-koliini-PET-kuvauksen tarkkuus on noin 70 %, mutta sillä on taipumus aliluokitukseen «Rinnab L, Blumstein NM, Mottaghy FM ym. 11C-choline positron-emission tomography/computed tomography and transrectal ultrasonography for staging localized prostate cancer. BJU Int 2007;99:1421-6 »46. N-luokituksessa taas 18F-koliini-PET/TT-kuvaustulokset olivat huonot pienten (< 5 mm) metastaasien löytämisessä «Husarik DB, Miralbell R, Dubs M ym. Evaluation of [(18)F]-choline PET/CT for staging and restaging of prostate cancer. Eur J Nucl Med Mol Imaging 2008;35:253-63 »47.
  - Sen sijaan 11C-koliini-PET/TT-kuvaustulokset ovat lupaavampia, joskin niiden sensitiivisyys jää pieneksi «Schiavina R, Scattoni V, Castellucci P ym. 11C-choline positron emission tomography/computerized tomography for preoperative lymph-node staging in intermediate-risk and high-risk prostate cancer: comp»48.
  - M-luokitusta arvioitaessa 18F-fluoridi-PET/TT on sensitiivinen ja spesifinen luuston etäpesäkkeiden löytämisessä «Even-Sapir E, Metser U, Mishani E ym. The detection of bone metastases in patients with high-risk prostate cancer: 99mTc-MDP Planar bone scintigraphy, single- and multi-field-of-view SPECT, 18F-fluori»49, «Beheshti M, Vali R, Langsteger W. [18F]fluorocholine PET/CT in the assessment of bone metastases in prostate cancer. Eur J Nucl Med Mol Imaging 2007;34:1316-7; author reply 1318-9 »50.
  - Suosituksia PET:n käytöstä ei kuitenkaan voida vielä antaa «Bouchelouche K, Oehr P. Recent developments in urologic oncology: positron emission tomography molecular imaging. Curr Opin Oncol 2008;20:321-6 »51.

Histopatologinen analyysi

Kun koepalanäyte lähetetään histologiseen tutkimukseen, tulee ilmoittaa seuraavat esitiedot:
- eturauhasen palpaatiolöydös ja koko
- PSA-arvot
- mahdolliset aiemmat diagnoosit ja hoidot, myös muiden elinten syövät ja niiden hoidot. Esimerkiksi hormonihoito, 5-alfa-reduktaasin estäjät tai muut hoidot voivat vaikuttaa eturauhasen solujen morfologiaan ja syövän luokitteluun.
- biopsioiden ottokohdat. Kohdat tulee kirjata lähetteeseen tai noudattaa sovittua näytteenottokarttaa.
Eturauhasesta otetaan TRUÄ:n avulla tarvittava määrä näytteitä, yleensä 10–12 biopsiaa.
- 12 biopsiaa osoittaa eturauhassyövän merkitsevästi paremmin kuin 6, jos PSA-pitoisuus on yli 4 µg/l «Emiliozzi P, Scarpone P, DePaula F ym. The incidence of prostate cancer in men with prostate specific antigen greater than 4.0 ng/ml: a randomized study of 6 versus 12 core transperineal prostate biop»52.
- 12 biopsian näytteestä löydetään enemmän radikaalia hoitoa vaativia eturauhassyöpiä kuin 6 biopsian näytteestä ja merkitsevästi enemmän ei-radikaalia hoitoa tarvitsevia syöpiä «Canto EI, Singh H, Shariat SF ym. Effects of systematic 12-core biopsy on the performance of percent free prostate specific antigen for prostate cancer detection. J Urol 2004;172:900-4 »53.
- 18–24 biopsian näytteistä ei ole löydetty merkitsevästi enemmän syöpää, mutta toimenpiteeseen liittyviä haittavaikutuksia on esiintynyt enemmän «Eichler K, Hempel S, Wilby J ym. Diagnostic value of systematic biopsy methods in the investigation of prostate cancer: a systematic review. J Urol 2006;175:1605-12 »54.
- Biopsiat on suositeltavaa ottaa eri näytepurkkeihin tai ainakin eri puolen koepalat eri purkkeihin ja mahdolliset paikalliset muutokset omaan purkkiinsa.
- On syytä ottaa näytteitä myös kohdista, joissa syövän epäillään kasvavan kapselin läpi tai rakkularauhasiin «Eichler K, Hempel S, Wilby J ym. Diagnostic value of systematic biopsy methods in the investigation of prostate cancer: a systematic review. J Urol 2006;175:1605-12 »54.
Uusintabiopsiat on syytä ottaa, jos kliinisestä syöpäepäilystä huolimatta biopsioissa ei löydetä syöpää. Jos epäily eturauhassyövästä on herännyt pelkästään PSA-löydöksen pohjalta eikä biopsianäytteissä todeta syöpää mutta biopsioissa todetaan multifokaalinen PIN (Prostatic Intraepithelial Neoplasia) tai ASAP (Atypical Small Acinar Proliferation) tai herää epäily syövästä, suositellaan myös uusintabiopsioita «Merrimen JL, Jones G, Walker D ym. Multifocal high grade prostatic intraepithelial neoplasia is a significant risk factor for prostatic adenocarcinoma. J Urol 2009;182:485-90; discussion 490 »55.
Tavallisimman eturauhassyövän adenokarsinooman mikroskooppisessa erilaistumisasteen määrityksessä noudatetaan kasvainrauhasten arkkitehtuurin arviointiin perustuvaa modifioitua Gleasonin pisteytystä «Epstein JI, Allsbrook WC Jr, Amin MB ym. The 2005 International Society of Urological Pathology (ISUP) Consensus Conference on Gleason Grading of Prostatic Carcinoma. Am J Surg Pathol 2005;29:1228-42 »56, joka ennustaa eturauhassyövän käyttäytymistä paremmin kuin perinteinen Gleasonin pisteytys «Modifioitu Gleasonin pisteytys ennustaa eturauhassyövän käyttäytymistä paremmin kuin perinteinen Gleasonin pisteytys.»B. Modifioidun pisteytyksen käyttö on aiheuttanut Gleasonin pistesumman suurenemista «Billis A, Guimaraes MS, Freitas LL ym. The impact of the 2005 international society of urological pathology consensus conference on standard Gleason grading of prostatic carcinoma in needle biopsies. »57.
Strukturoidun vastauspohjan «Strukturoitu vastauspohja prostatabiopsioille»1 käyttö on tarpeellista, kun annetaan vastauksia biopsianäytteistä. Taulukko voidaan täyttää ottokohdittain silloin, kun kunkin biopsian lokalisaatio on tiedossa ja biopsiat on käsitelty erikseen. Tällöin Gleasonin pisteytyskin annetaan biopsioittain. Vastauksessa tulee ilmoittaa myös biopsianäytteiden kokonaislukumäärä, biopsioiden pituus, syöpää sisältävien biopsioiden osuus sekä syövän pituus, tilavuusosuus ja lokalisaatio, jos se on tiedossa. Kaikkien biopsioiden yhteinen Gleasonin pisteytys on syytä antaa, koska biopsioiden otto- ja käsittelytapojen vaihtelu aiheuttaa pisteytykseen suurta vaihtelua «Berney DM, Algaba F, Camparo P ym. The reasons behind variation in Gleason grading of prostatic biopsies: areas of agreement and misconception among 266 European pathologists. Histopathology 2014;64:4»58. Syövän kasvu hermojen ympärille ja eturauhasen ulkopuolelle tulee myös mainita.
Syöpärekisteri-ilmoituksessa syöpä luokitellaan N0:ksi, kun kliininen tautiluokitus on T1–2, PSA < 10 µg/l ja Gleasonin pisteet < 7. Muissa tapauksissa tarvitaan kuvantamistutkimusta tai lymfadenektomiaa. Etäpesäkkeiden luokka on M0, jos PSA < 20 µg/l ja Gleasonin pisteet ≤ 7. Jos Gleasonin pisteet ovat > 7 tai PSA > 20µg/l, M0-luokitus edellyttää luuston gammakuvausta.

Prostatektomianäytteen käsittely ja histopatologia

Eturauhasen radikaalileikkauspreparaatti on suositeltavaa lähettää laboratorioon tuorenäytteenä. Leikkauspreparaatti merkitään sovituin puolimerkinnöin ja myös mahdolliset kapselirepeämät merkitään.
Patologian laboratoriossa näyte käsitellään seuraavasti:
- Resektiomarginaalit merkitään kudosväreillä erikseen sovitulla tavalla, joka mahdollistaa syövän sijainnin ja marginaalien arvioinnin.
- Eturauhanen käsitellään histopatologista tutkimusta varten standardoidulla tavalla.
- Histopatologisella tutkimuksella tarkennetaan biopsioiden vastauksessa annettua histopatologista luokitusta ja määritetään patologinen levinneisyysaste (pTN). Patologin vastaus annetaan taulukkomuotoisena «Strukturoitu vastauspohja totaaliprostatektomianäytteelle»2.

Eturauhassyövän hoito

Paikallisen eturauhassyövän hoito (T1–2, Nx-0, M0)

Hoitoratkaisuun vaikuttavat taudin riskiluokitus (kliininen levinneisyysluokitus, histopatologinen luokitus ja syövän osuus, PSA), potilaan elinajan odote (muut sairaudet, ikä, yleiskunto), potilaan odotukset (hoitojen haittavaikutusprofiili, psyyke, persoonallisuus) ja paikalliset olot (etäisyydet, hoitomahdollisuudet). Hoitoratkaisusta päätetään hoitoneuvottelussa potilaan ja mahdollisesti hänen omaistensa kanssa niin, että arvioidaan potilaan jäljellä oleva elinaika ja suhteutetaan se oireisen ja mahdollisesti elinaikaa lyhentävän eturauhassyövän riskiin, ks. kuva «Paikallisen eturauhassyövän eri hoitomahdollisuuksia»1

. Hoitoneuvottelussa on pyrittävä objektiivisesti esittämään hoitovaihtoehdot olemassa olevan tutkimustiedon valossa ja pyrittävä peilaamaan niitä myös oman yksikön tuloksiin.
Toistaiseksi ei ole julkaistu satunnaistettua tutkimusta, jossa olisi verrattu aktiiviseurantaa, leikkausta ja sädehoitoa toisiinsa paikallisen eturauhassyövän hoitona. Retrospektiivisissä aineistoissa nähdään usein etu radikaalisen prostatektomian hyväksi «Paikallisen eturauhassyövän leikkaushoitoon liittynee pienempi taudin uusiutumisen riski kuin sädehoitoon.»C. Kohtalaisen ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito pidentää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä samaa hyötyä ei näytä olevan «Kohtalaisen ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito lisää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä hyötyä ei näyttäisi olevan. Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty sädehoidolla. Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa. Radikaali prostatektomia on ainoa eturauhassyövän hoitomuoto, josta on osoitettu elinaikaa pidentävä hyöty pelkkään passiiviseen seurantaan verrattuna.»A. Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty sädehoidolla.

Aktiivinen seuranta

Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa «Kohtalaisen ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito lisää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä hyötyä ei näyttäisi olevan. Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty sädehoidolla. Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa. Radikaali prostatektomia on ainoa eturauhassyövän hoitomuoto, josta on osoitettu elinaikaa pidentävä hyöty pelkkään passiiviseen seurantaan verrattuna.»A. Heitä voidaankin usein seurata aktiivisesti ilman välitöntä leikkaus- tai sädehoitoa. Jos ennalta asetetut kriteerit taudin muuttumisesta kliinisesti merkitykselliseksi täyttyvät seurannan aikana, potilas hoidetaan parantavasti leikkaus- tai sädehoidolla ennen taudin etenemistä.
Tyypilliset kriteerit ovat
- Gleasonin pisteet ≤ 6
- PSA < 10µg/l
- < T3
- transrektaalisessa kaikututkimuksessa otetuissa 10–12 koepalassa vain vähän syöpää (yleensä korkeintaan kahdessa neulanäytteessä) «Dall'Era MA, Albertsen PC, Bangma C ym. Active surveillance for prostate cancer: a systematic review of the literature. Eur Urol 2012;62:976-83 »59, «Bangma CH, Roobol MJ. Defining and predicting indolent and low risk prostate cancer. Crit Rev Oncol Hematol 2012;83:235-41 »60.
Koepalojen merkitys on oleellinen, ja ennen hoitopäätöstä tulee olla saatu edustavat näytteet.
Aktiiviseuranta perustuu toistuviin PSA-määrityksiin, kliinisiin tutkimuksiin ja uusintakoepaloihin. Jos tauti muuttuu kliinisesti merkitykselliseksi (yleisimpinä kriteereinä Gleasonin pisteiden suureneminen > 6:een, syöpä yli kahdessa neulanäytteessä tai PSA:n nopea suurenemisnopeus (PSA:n kahdentumisaika < 3 vuotta)), potilaalle suositellaan radikaalihoitoa «Dall'Era MA, Albertsen PC, Bangma C ym. Active surveillance for prostate cancer: a systematic review of the literature. Eur Urol 2012;62:976-83 »59.
Aktiivisella seurannalla pyritään vähentämään ylidiagnostiikan aiheuttamia ylihoitoihin liittyviä haittavaikutuksia (seksuaalitoimintojen häiriöt, virtsavaivat, suolen toiminnan häiriöt). Seurannalla ei vaikuta olevan merkittäviä elämänlaatuhaittoja lyhyellä aikavälillä, mutta kaikille ajatus syövän seuraamisesta ei sovi «van den Bergh RC, Korfage IJ, Bangma CH. Psychological aspects of active surveillance. Curr Opin Urol 2012;22:237-42 »61.
Toistaiseksi ei ole julkaistu prospektiivista satunnaistettua tutkimusta, jossa aktiiviseurantaa olisi verrattu välittömään parantavaan hoitoon. Kun otetaan huomioon pienen riskin eturauhassyövän erinomainen ennuste, kyseisen tutkimuksen tekeminen on äärimmäisen hankalaa. Englannissa käynnissä olevassa ProtecT-tutkimuksessa sitä yritetään, mutta tulosten saaminen vie todennäköisesti vielä 5–10 vuotta «Donovan J, Mills N, Smith M ym. Quality improvement report: Improving design and conduct of randomised trials by embedding them in qualitative research: ProtecT (prostate testing for cancer and treatm»62.

Radikaalinen prostatektomia

Paikallisessa eturauhassyövässä radikaalinen prostatektomian tavoitteena on poistaa kaikki syöpäkudos, parantaa siten potilas ja samalla minimoida haittavaikutukset. Tarvittaessa toimenpiteeseen yhdistetään laajennettu lantion alueen imusolmukkeiden poisto.
Radikaalinen prostatektomia on ainoa eturauhassyövän hoitomuoto, jonka on osoitettu pidentävän elinaikaa passiiviseen seurantaan verrattuna «Kohtalaisen ja suuren riskin paikallisen eturauhassyövän leikkaushoito lisää potilaiden odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta pienen riskin eturauhassyövässä hyötyä ei näyttäisi olevan. Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty sädehoidolla. Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on erinomainen jopa ilman hoitoa. Radikaali prostatektomia on ainoa eturauhassyövän hoitomuoto, josta on osoitettu elinaikaa pidentävä hyöty pelkkään passiiviseen seurantaan verrattuna.»A.
Radikaalinen prostatektomia voidaan tehdä avoimesti tai mini-invasiivisesti tavanmukaisena tähystysleikkauksena tai robottiavusteisesti. Nykyisin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa suurin osa leikkauksista tehdään robottiavusteisesti «Lowrance WT, Eastham JA, Savage C ym. Contemporary open and robotic radical prostatectomy practice patterns among urologists in the United States. J Urol 2012;187:2087-92 »63. Robottiavusteisen tekniikan etuja ovat pienempi leikkaukseen liittyvä verenvuoto, vähäisempi postoperatiivinen kipu ja lyhyempi sairaalassaoloaika sekä lyhyempi sairasloma «Novara G, Ficarra V, Rosen RC ym. Systematic review and meta-analysis of perioperative outcomes and complications after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:431-52 »64, «Hohwü L, Akre O, Pedersen KV ym. Open retropubic prostatectomy versus robot-assisted laparoscopic prostatectomy: a comparison of length of sick leave. Scand J Urol Nephrol 2009;43:259-64 »65, «Montorsi F, Wilson TG, Rosen RC ym. Best practices in robot-assisted radical prostatectomy: recommendations of the Pasadena Consensus Panel. Eur Urol 2012;62:368-81 »66. Onkologisten tekijöiden (marginaalipositiivisuus) osalta robottiavusteisen leikkauksen ei ole osoitettu olevan avointa tekniikkaa huonompi «Novara G, Ficarra V, Mocellin S ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting oncologic outcome after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:382-404 »67, ja funktionaalisten tekijöiden (virtsanpidätyskyky, erektiohäiriöt) osalta robottiavusteisella tekniikalla saattaa olla jonkin verran etuja «Ficarra V, Novara G, Rosen RC ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting urinary continence recovery after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:405-17 »68, «Ficarra V, Novara G, Ahlering TE ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting potency rates after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:418-30 »69.
Virtsanpidätyskyvyn ja erektiohäiriöiden osalta julkaistut tulokset vaihtelevat huomattavasti tutkimuksittain. Asiaan vaikuttavat paitsi erot potilasmateriaalissa myös leikkaavan kirurgin taidot ja kokemus. Hoitoneuvottelutilanteessa onkin oleellista tietää kyseisen yksikön tulokset.
Leikkausstrategia (hermojen säästäminen, imusolmukkeiden poisto) päätetään aina yksilöllisesti ja yhdessä potilaan kanssa. Päätöstä tehdessä tulee arvioida riski syövän kasvamisesta eturauhasen kapselin läpi sekä imusolmuke-etäpesäkkeiden riski. Lisäksi tulee ottaa huomioon potilaan leikkausta edeltävä tilanne funktionaalisten tekijöiden osalta ja potilaan odotukset.
Pienen riskin potilailla imusolmuke-etäpesäkkeiden todennäköisyys on pieni eikä imusolmukkeiden poistoa tarvitse tehdä. Keskisuuren tai suuren riskin potilailla imusolmukkeiden poistoa taas suositellaan. Tällöin tulisi tehdä laajennettu imusolmukkeiden poisto «Heidenreich A, Ohlmann CH, Polyakov S. Anatomical extent of pelvic lymphadenectomy in patients undergoing radical prostatectomy. Eur Urol 2007;52:29-37 »70, «Briganti A, Blute ML, Eastham JH ym. Pelvic lymph node dissection in prostate cancer. Eur Urol 2009;55:1251-65 »71. Tyypillinen laajennettu imusolmukkeiden poisto käsittää obturatoralueen imusolmukkeet, imusolmukkeet iliacasuonten päältä mediaalisena rajana virtsanjohdin sekä imusolmukkeet sisemmän lonkkavaltimon vierestä ja mahdollisesti presakraaliset imusolmukkeet «Joniau S, Van den Bergh L, Lerut E ym. Mapping of pelvic lymph node metastases in prostate cancer. Eur Urol 2013;63:450-8 »72. Imusolmukkeiden poiston suurin merkitys on taudin levinneisyyden määrittämisessä, mutta sillä saattaa olla myös terapeuttista merkitystä «Schumacher MC, Burkhard FC, Thalmann GN ym. Good outcome for patients with few lymph node metastases after radical retropubic prostatectomy. Eur Urol 2008;54:344-52 »73. Yhtään prospektiivista satunnaistettua tutkimusta asiasta ei kuitenkaan ole. Imusolmukkeiden poistoon liittyy suurentunut komplikaatioiden riski «Joniau S, Van den Bergh L, Lerut E ym. Mapping of pelvic lymph node metastases in prostate cancer. Eur Urol 2013;63:450-8 »72, «Eifler JB, Levinson AW, Hyndman ME ym. Pelvic lymph node dissection is associated with symptomatic venous thromboembolism risk during laparoscopic radical prostatectomy. J Urol 2011;185:1661-5 »74.
Radikaalisen prostatektomian jälkeinen ennuste on erinomainen, ja se riippuu syövän riskiluokituksesta. SPCG-4 tutkimuksessa tautispesifinen elossaolo-osuus 15 vuotta leikkauksesta oli 85,4 % ja passiivisessa seurantaryhmässä 79,3 % «Bill-Axelson A, Holmberg L, Ruutu M, Garmo H ym. Radical prostatectomy versus watchful waiting in early prostate cancer. N Engl J Med 2011;364:1708-17 »75. Eturauhassyöpäkuoleman riski oli kuitenkin seitsemänkertainen potilailla, joilla syöpä oli leikkauspreparaatissa kasvanut eturauhasen kapselin läpi. Pivot-tutkimuksessa tautispesifinen elossaolo-osuus 10-vuoden kohdalla oli radikaaliprostatektomiaryhmässä 94,2 % ja passiivisessa seurantaryhmässä 91,6 % «Wilt TJ, Brawer MK, Jones KM ym. Radical prostatectomy versus observation for localized prostate cancer. N Engl J Med 2012;367:203-13 »76. Radikaalileikkauksen jälkeisen uusiutumisen itsenäisiä ennustetekijöitä ovat muun muassa leikkausta edeltävä kokonais-PSA-pitoisuus, Gleasonin pisteet, pT-luokitus sekä imusolmuke-etäpesäkkeet. Ennustetekijöitä on yhdistetty nomogrammeiksi, joiden tarkkuus on tyypillisesti 70–80 % «Capitanio U, Briganti A, Gallina A ym. Predictive models before and after radical prostatectomy. Prostate 2010;70:1371-8 »77, «Stephenson AJ, Scardino PT, Eastham JA ym. Postoperative nomogram predicting the 10-year probability of prostate cancer recurrence after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2005;23:7005-12 »78.
Leikkaukseen yhdistetystä hormonaalisesti hoidosta ei ole osoitettu olevan hyötyä «Shelley MD, Kumar S, Wilt T ym. A systematic review and meta-analysis of randomised trials of neo-adjuvant hormone therapy for localised and locally advanced prostate carcinoma. Cancer Treat Rev 2009;»79.

Passiivinen seuranta

Passiiviseen seurantaan päädytään, jos eturauhassyövän etenemisen riski potilaan elinaikana katsotaan hyvin pieneksi joko potilaan perussairauksien tai korkean iän aiheuttaman lyhyen elinajanodotteen takia.
Jos syöpä myöhemmin etenee ja aiheuttaa oireita, aloitetaan yleensä hormonaalinen hoito.

Ulkoinen sädehoito

Ulkoisella sädehoidolla voidaan hoitaa paikallista ja paikallisesti levinnyttä eturauhassyöpää.
- Hoito annetaan kolmiulotteisella konformaalisella tai intensiteettimuokatulla (konformaalisella eli kohteenmukaisella kolmiulotteisella) tekniikalla eturauhasen ja siemenrakkuloiden tyvien alueelle vähintään 72–74 Gy:n kokonaisannoksena.
- Harkinnan mukaan siemenrakkulat voidaan jättää sädehoitoalueen ulkopuolelle 45–50 Gy:n jälkeen.
- Pienen riskin syövissä voidaan sädettää pelkkä eturauhanen.
Lantion imusolmukkeiden sädehoito ad 45–50 Gy saattaa lisätä progressiovapaata elinaikaa liitännäishormonihoitoa saavilla suuren uusimisriskin eturauhassyöpäpotilailla, mutta näyttö asiasta on niukkaa «Lantion imusolmukkeiden sädehoito saattaa lisätä progressiovapaata elinaikaa korkean uusimisriskin eturauhassyöpäpotilailla, jotka saavat liitännäishormonihoitoa ja joilla syövän imusolmukkeisiin leviämisen riskin arvioidaan olevan suuri, mutta näyttö on niukkaa.»C.
Sädehoitosuunnitelmassa määritetään syöpäkasvaimen tai eturauhasen ja sitä ympäröivien elinten saamat sädeannokset annos-tilavuushistogrammin (Dose-Volume-Histogram, DVH) avulla ja pyritään minimoimaan virtsarakon ja peräsuolen saama sädeannos
Konformaalisella sädehoitotekniikalla päästään yleensä 72 Gy:n kokonaisannokseen. Suuremmat annokset vaativat haittavaikutusten vähentämiseksi erikoistekniikoita, kuten intensiteettimuokattua sädehoitoa (IMRT) tai kuvantamisohjauksista sädehoitoa (IGRT) tai näiden yhdistelmää. Kolmiulotteinen konformaalinen sädehoito vähentää merkittävästi kuratiivisen eturauhassyövän sädehoidon välittömiä ja myöhäisiä haittavaikutuksia tavanomaiseen sädehoitotekniikkaan verrattuna «3D-konformaalinen sädehoito vähentää kuratiivisen eturauhassyövän sädehoidon välittömiä ja myöhäisiä haittavaikutuksia konventionaaliseen sädehoitotekniikkaan verrattuna.»A. Intensiteettimuokattu sädehoito taas vähentää haittavaikutuksia tavanomaiseen kolmiulotteiseen konformaaliseen sädehoitoon verrattuna «Vora SA, Wong WW, Schild SE ym. Analysis of biochemical control and prognostic factors in patients treated with either low-dose three-dimensional conformal radiation therapy or high-dose intensity-mod»80, «Lips I, Dehnad H, Kruger AB ym. Health-related quality of life in patients with locally advanced prostate cancer after 76 Gy intensity-modulated radiotherapy vs. 70 Gy conformal radiotherapy in a pros»81.
Kuvantamisohjauksista sädehoitoa varten eturauhaseen asetetaan muutama kultajyvä vähintään kaksi viikkoa aikaisemmin, jotta eturauhanen olisi paikannettavissa konekuvauksen avulla päivittäin ennen sädehoidon antamista.
Eturauhasen sädeannoksen suurentaminen ad 76–80 Gy pidentää todennäköisesti kliinistä ja biokemiallista relapsitonta aikaa paikallisessa kohtalaisen ja suuren uusiutumisriskin eturauhassyövässä «Sädeannoksen nosto ad 78–80 Gy pidentää kliinistä ja PSA-relapsivapaata aikaa paikallisessa eturauhassyövässä, jossa on keskikorkean ja korkean riskin piirteitä, mutta vielä ei tiedetä, onko annoksen nostolla vaikutusta elinaikaan.»A.
Radikaalin ulkoisen sädehoidon jälkeen tavoitteena on saada PSA-pitoisuus mahdollisimman pieneksi, vähintään alle arvon 1 µg/l. Pieni PSA:n minimiarvo (nadir) ja pitkä aika sen saavuttamiseen korreloivat suotuisasti biokemiallisesti relapsittomaan ja etäpesäkkeettömään aikaan «Ray ME, Thames HD, Levy LB ym. PSA nadir predicts biochemical and distant failures after external beam radiotherapy for prostate cancer: a multi-institutional analysis. Int J Radiat Oncol Biol Phys 20»82. Pelkän sädehoidon (70 Gy) jälkeen 5–6 vuoden kuluttua 54–79 % potilaista on ilman biokemiallista relapsia «Sädeannoksen nosto ad 78–80 Gy pidentää kliinistä ja PSA-relapsivapaata aikaa paikallisessa eturauhassyövässä, jossa on keskikorkean ja korkean riskin piirteitä, mutta vielä ei tiedetä, onko annoksen nostolla vaikutusta elinaikaan.»A. Osuus riippuu oleellisesti riskiluokituksesta.
Paikallisessa tai paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä lyhytaikainen (4–6 kk) yhdistetty esiliitännäishormonihoito (LHRH-analogi + antiandrogeeni) ja ulkoinen sädehoito ad 70 Gy parantavat paikallista hallintaa sekä biokemiallista relapsitonta ja kliinistä tautivapaata aikaa pelkkään sädehoitoon verrattuna sekä elinaikaa etenkin kohtalaisen riskin potilailla «Keskikorkean tai korkean riskin paikallisessa tai paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä lyhyt (4–6 kuukauden) neoadjuvantti kombinoitu hormonihoito parantaa paikalliskontrollia, biokemiallista PSA-relapsivapaata ja tautivapaata aikaa pelkkään sädehoitoon verrattuna sekä elinaikaa etenkin keskikorkean riskin potilailla.»A. Esiliitännäishormonihoidon tulisi alkaa vähintään kaksi kuukautta ennen sädehoitoa ja jatkua sädehoidon ajan.
- Paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä radikaali sädehoito pitkäaikaiseen hormonihoitoon yhdistettynä pidentää elinaikaa pelkkään pitkäaikaiseen hormonihoitoon verrattuna «Paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä radikaali sädehoito pitkäaikaiseen hormonihoitoon yhdistettynä pidentää elinaikaa pelkkään hormonihoitoon verrattuna.»A. Sädehoito aloitetaan 2–3 kuukauden kuluttua hormonihoidon alkamisesta.
Liitännäissolunsalpaajahoidon ja sädehoidon+hormonihoidon yhdistelmä on vielä kokeellinen.
Lupaavia tuloksia on saatu yhdistämällä ulkoinen sädehoito hypofraktioituun suuren annosnopeuden HDR-tykösädehoitoon tai toteuttamalla koko ulkoinen sädehoito hypofraktioidusti «Arcangeli S, Strigari L, Gomellini S ym. Updated results and patterns of failure in a randomized hypofractionation trial for high-risk prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;84:1172-8 »83, «Martinez AA, Gonzalez J, Ye H ym. Dose escalation improves cancer-related events at 10 years for intermediate- and high-risk prostate cancer patients treated with hypofractionated high-dose-rate boost»84, «Dearnaley D, Syndikus I, Sumo G ym. Conventional versus hypofractionated high-dose intensity-modulated radiotherapy for prostate cancer: preliminary safety results from the CHHiP randomised controlled»85.
- Suuren riskin syövässä pelkkä sädeannoksen lisääminen ei taudin suuren leviämisriskin vuoksi riitä vaan tarvitaan hormonihoitoa «Jereczek-Fossa BA, Orecchia R. Evidence-based radiation oncology: definitive, adjuvant and salvage radiotherapy for non-metastatic prostate cancer. Radiother Oncol 2007;84:197-215 »86. Taudin paikallinen hallinta sekä tauditon aika ja kokonaiselinaika pidentyvät merkitsevästi enemmän pitkäaikaisella (2–3 vuotta) hormonihoidolla (LHRH-analogi) ja ulkoisella sädehoidolla kuin pelkällä sädehoidolla (ad 70 Gy) «Korkean riskin potilailla pitkä (2–3 vuotta) hormonihoito ulkoiseen sädehoitoon yhdistettynä parantaa paikalliskontrollia, tautivapaata aikaa ja kokonaiselinaikaa merkittävästi pelkkään sädehoitoon verrattuna.»A. Suuren riskin potilailla ulkoiseen sädehoitoon yhdistetty pitkä (3 v) liitännäishormonihoito on parempi kuin lyhyt (6 kk) liitännäishormonihoito «Korkean riskin potilailla ulkoiseen sädehoitoon yhdistetty pitkä liitännäishormonihoito on parempi kuin lyhyt liitännäishormonihoito.»A.
On vielä vasta vähän tietoa siitä, tulisiko kohtalaisen ja suuren riskin syövässä yhdistää hormonihoito ja suuriannoksinen sädehoito «Dearnaley DP, Hall E, Lawrence D ym. Phase III pilot study of dose escalation using conformal radiotherapy in prostate cancer: PSA control and side effects. Br J Cancer 2005;92:488-98 »87, «Dearnaley DP, Sydes MR, Graham JD ym. Escalated-dose versus standard-dose conformal radiotherapy in prostate cancer: first results from the MRC RT01 randomised controlled trial. Lancet Oncol 2007;8:47»88.
Paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä pitkäaikainen antiandrogeenihoito sädehoitoon liitettynä viivästyttää taudin etenemistä ja pidentää kokonaiselinaikaa pelkkään sädehoitoon verrattuna «Paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä pitkäaikainen antiandrogeenihoito sädehoitoon liitettynä pidentää progressiovapaata elinaikaa ja kokonaiselinaikaa pelkkään sädehoitoon verrattuna.»A.
Eturauhassyövän sädehoidon haitat ilmenevät virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston oireina, etenkin peräsuolen, oireina ja toimintahäiriöinä. Ks. lisätietoa aiheesta suosituksen sähköisestä tausta-aineistosta «Eturauhassyövän sädehoidon haittavaikutukset»4.

Leikkauksenjälkeinen eli liitännäissädehoito

Liitännäis- eli adjuvanttihoidolla tarkoitetaan radikaalin paikallishoidon jälkeistä täydentävää hoitoa tilanteessa, jossa ei ole viitteitä jäännöskasvaimesta (PSA-pitoisuus on mittaamattomissa) mutta ennustetekijöiden perusteella taudin uusiutumisen riski on vähintään kohtalaisen suuri.
Liitännäishoidon tavoite on estää taudin uusiminen ja pidentää elossaoloaikaa. Liitännäissädehoito aloitetaan 2–6 kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Syövän biokemiallista tai kliinistä uusiutumista ei kehity kaikille suuren uusiutumisriskin potilaille «Vis AN, Schröder FH, van der Kwast TH. The actual value of the surgical margin status as a predictor of disease progression in men with early prostate cancer. Eur Urol 2006;50:258-65 »89, «Bolla M, van Poppel H, Collette L ym. Postoperative radiotherapy after radical prostatectomy: a randomised controlled trial (EORTC trial 22911). Lancet 2005;366:572-8 »90, «Thompson IM Jr, Tangen CM, Paradelo J ym. Adjuvant radiotherapy for pathologically advanced prostate cancer: a randomized clinical trial. JAMA 2006;296:2329-35 »91, «Wiegel T, Bottke D, Steiner U ym. Phase III postoperative adjuvant radiotherapy after radical prostatectomy compared with radical prostatectomy alone in pT3 prostate cancer with postoperative undetect»92.
Suuren uusiutumisriskin potilailla postoperatiivinen sädehoito vähentää merkittävästi biokemiallisia ja paikallista uusiutumista. Lisäksi se saattaa vähentää etäpesäkkeiden ilmaantumista ja pidentää elossaoloaikaa «Korkean uusiutumisriskin potilailla postoperatiivinen sädehoito vähentää biokemiallisia uusiutumia ja saattaa vähentää paikallisuusiutumia, etäpesäkkeiden ilmaantumista ja lisätä elossaoloaikaa verrattuna pelkkään seurantaan.»A. Hormonihoidon yhdistäminen sädetykseen saattaa parantaa biokemiallista hoitotulosta verrattuna pelkkään sädetykseen, mutta sen vaikutus ennusteeseen on epäselvä «Corn BW, Winter K, Pilepich MV. Does androgen suppression enhance the efficacy of postoperative irradiation? A secondary analysis of RTOG 85-31. Radiation Therapy Oncology Group. Urology 1999;54:495-5»93, «King CR, Presti JC Jr, Gill H ym. Radiotherapy after radical prostatectomy: does transient androgen suppression improve outcomes? Int J Radiat Oncol Biol Phys 2004;59:341-7 »94.
Leikkauksen jälkeiseen sädehoitoon ryhtymistä harkitaan yksilöllisesti.
Liitännäissädehoidon vaihtoehtona on seuranta ja tarvittaessa toisen vaiheen sädehoito. Satunnaistettuja liitännäissädehoitoa ja toisen vaiheen sädehoitoa vertaavia tutkimuksia on meneillään, mutta niiden tuloksista ei ole vielä raportoitu.
Leikkauksen jälkeinen sädehoito aiheuttaa virtsaamiseen ja suolen toimintaan kohdistuvia välittömiä ja myöhäisiä haittavaikutuksia «Eturauhassyövän sädehoidon haittavaikutukset»4.

Toisen vaiheen sädehoito

Toisen vaiheen sädehoidolla tarkoitetaan eturauhaspesän sädehoitoa tilanteessa, jossa primaarin leikkaushoidon jälkeen ilmenevä eturauhassyövän uusiutuma on todennäköisesti vain paikallinen.
PSA-arvo voi jäädä suurentuneeksi heti leikkauksen jälkeen tai alkaa suurentua myöhemmin oltuaan ensin mittaamattomissa.
Toisen vaiheen sädehoito saattaa useiden retrospektiivisten tutkimusten perusteella johtaa valikoiduilla potilailla taudin pitkäaikaiseen biokemialliseen kontrolliin «Ohri N, Dicker AP, Trabulsi EJ ym. Can early implementation of salvage radiotherapy for prostate cancer improve the therapeutic ratio? A systematic review and regression meta-analysis with radiobiolog»95, «Cremers RG, van Lin EN, Gerrits WL ym. Efficacy and tolerance of salvage radiotherapy after radical prostatectomy, with emphasis on high-risk patients suited for adjuvant radiotherapy. Radiother Oncol»96, «Stephenson AJ, Scardino PT, Kattan MW ym. Predicting the outcome of salvage radiation therapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2007;25:2035-41 »97, ja viitteitä on myös syöpäspesifisen elossaoloajan pitenemisestä «Eturauhasen leikkauspesän sädehoito leikkauksen jälkeisen biokemiallisen uusiman hoitona (toisen vaiheen sädehoito eli salvage-sädehoito) saattaa valikoiduilla potilailla johtaa taudin pitkäaikaiseen biokemialliseen hallintaan ja elinajan pitenemiseen.»C
Tutkimuksissa parhaat hoitotulokset on todettu, kun PSA-arvo ennen toisen vaiheen sädehoitoa on ollut < 0,4 µg/l «Wiegel T, Bottke D, Steiner U ym. Phase III postoperative adjuvant radiotherapy after radical prostatectomy compared with radical prostatectomy alone in pT3 prostate cancer with postoperative undetect»92, «Stephenson AJ, Scardino PT, Kattan MW ym. Predicting the outcome of salvage radiation therapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2007;25:2035-41 »97, «Siegmann A, Bottke D, Faehndrich J ym. Salvage radiotherapy after prostatectomy - what is the best time to treat? Radiother Oncol 2012;103:239-43 »98.
Odotettavissa oleva hoitovaste riippuu muun muassa alkuperäisen syövän ominaisuuksista ja levinneisyydestä, tautivapaasta ajasta sekä PSA-pitoisuudesta ja sen suurentumisnopeudesta uusiutuman yhteydessä «Ohri N, Dicker AP, Trabulsi EJ ym. Can early implementation of salvage radiotherapy for prostate cancer improve the therapeutic ratio? A systematic review and regression meta-analysis with radiobiolog»95, «Stephenson AJ, Scardino PT, Kattan MW ym. Predicting the outcome of salvage radiation therapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2007;25:2035-41 »97.
Toisen vaiheen sädehoitoon ryhtymistä harkitaan yksilöllisesti.
Hormonihoidon ja toisen vaiheen sädehoidon yhdistämisen hyödystä ei ole toistaiseksi varmaa näyttöä «Jang JW, Hwang WT, Guzzo TJ ym. Upfront androgen deprivation therapy with salvage radiation may improve biochemical outcomes in prostate cancer patients with post-prostatectomy rising PSA. Int J Radia»99.
Sädehoitoa harkittaessa on otettava huomioon sen mahdolliset haittavaikutukset. Ks. Ulkoisen sädehoidon haittavaikutukset «Eturauhassyövän sädehoidon haittavaikutukset»4 ja merkitys elämän laatuun.

Lyhytetäisyyksinen sädehoito (brakyterapia)

Lyhytetäisyyksisessä sädehoidossa eturauhasen sisälle viedään radioaktiivisia jyväsiä paikallisesti kaikukuvausohjauksessa. Säteilyssä käytetään 125 I -jyväsiä, joiden säteilyn puoliintumisaika on 60 vuorokautta. Kyseessä on kertaluonteinen, lyhytjälkihoitoinen toimenpide, joka tehdään nukutuksessa tai lannepuudutuksessa.
- Potilaat eivät aiheuta säteilyvaaraa ympäristöön. Jos lyhytetäisyyksisen sädehoidon saanut potilas menehtyy vuoden kuluessa toimenpiteestä, tuhkaus ei ole sallittu ilman eturauhasen poistoa «International Commission on Radiological Protection. Radiation safety aspects of brachytherapy for prostate cancer using permanently implanted sources. A report of ICRP Publication 98. Ann ICRP 2005;3»100.
Toimenpide soveltuu parhaiten pienen uusiutumisriskin potilaille (T1c–T2bN0M0, Gleasonin pisteet < 6, PSA-pitoisuus alle 10 µg/l) tai keskisuuren riskin potilaille «Grimm P, Billiet I, Bostwick D ym. Comparative analysis of prostate-specific antigen free survival outcomes for patients with low, intermediate and high risk prostate cancer treatment by radical thera»101, «Taira AV, Merrick GS, Galbreath RW ym. Natural history of clinically staged low- and intermediate-risk prostate cancer treated with monotherapeutic permanent interstitial brachytherapy. Int J Radiat O»102, «Ash D. Advances in radiotherapy for prostate cancer. Br J Radiol 2005;78 Spec No 2:S112-6 »103.
Suhteellisia vasta-aiheita ovat runsaat virtsausvaivat, huono virtsasuihku, suuri jäännösvirtsamäärä, kookas keskilohko, kookas eturauhanen ja vastikään tehty eturauhasen höyläys.
Esiliitännäishoito ei pidennä tauditonta aikaa «Ash D. Advances in radiotherapy for prostate cancer. Br J Radiol 2005;78 Spec No 2:S112-6 »103, «Ash D, Al-Qaisieh B, Bottomley D ym. The impact of hormone therapy on post-implant dosimetry and outcome following Iodine-125 implant monotherapy for localised prostate cancer. Radiother Oncol 2005;75»104.
Lähietäisyyksisen sädehoidon jälkeen noin 32–50 %:lla potilaista esiintyy noin 1–2 vuoden kuluttua toimenpiteestä PSA-ponnahdus (bounce). Tavallisin se on alle 65-vuotiailla «Thompson A, Keyes M, Pickles T ym. Evaluating the Phoenix definition of biochemical failure after (125)I prostate brachytherapy: Can PSA kinetics distinguish PSA failures from PSA bounces? Int J Radia»105, «Hinnen KA, Battermann JJ, van Roermund JG ym. Long-term biochemical and survival outcome of 921 patients treated with I-125 permanent prostate brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2010;76:1433-»106.
- On tärkeää erottaa ilmiö taudin aktivoitumisen aiheuttamasta PSA-pitoisuuden suurenemisesta.
- Ponnahduksista 90 % tapahtui 3 ensimmäisen vuoden aikana. Lyhytetäisyyksisen sädehoidon potilailla ponnahduksen kokeneilla tauditon aika on pidempi ja eturauhassyöpäkuolleisuus pienempi kuin muilla «Hinnen KA, Monninkhof EM, Battermann JJ ym. Prostate specific antigen bounce is related to overall survival in prostate brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;82:883-8 »107. 10 vuoden tautivapaa aika (Phoenix määritelmä), eturauhassyöpä kuolleisuus ja yleinen kuolleisuus olivat ponnahduksen kokeneilla, 90 %, 99 %, ja 88 % ja ei ponnahdusta kokeneilla vastaavasti 70 %, 93 %, ja 82 %. Arvioitu 70 % taudin biokemiallinen uusiutumisriski väheneminen ponnahdusryhmässä.
PSA-residiivittömien potilaiden osuus pitkäaikaisseurannassa (10–15 v) on 85–97 %. Pienen riskin potilailla osuus on 86–99 %, kohtalaisen riskin potilailla 78–97 % ja suuren riskin potilailla 62–91% «Taira AV, Merrick GS, Galbreath RW ym. Natural history of clinically staged low- and intermediate-risk prostate cancer treated with monotherapeutic permanent interstitial brachytherapy. Int J Radiat O»102, «Stone NN, Stone MM, Rosenstein BS ym. Influence of pretreatment and treatment factors on intermediate to long-term outcome after prostate brachytherapy. J Urol 2011;185:495-500 »108, «Potters L, Morgenstern C, Calugaru E ym. 12-year outcomes following permanent prostate brachytherapy in patients with clinically localized prostate cancer. J Urol 2008;179:S20-4 »109, «Sylvester JE, Grimm PD, Wong J ym. Fifteen-year biochemical relapse-free survival, cause-specific survival, and overall survival following I(125) prostate brachytherapy in clinically localized prostat»110, «Peinemann F, Grouven U, Hemkens LG ym. Low-dose rate brachytherapy for men with localized prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2011;7:CD008871 »111.
- PSA-pitoisuuden suurenemisesta vapaiden osuus on 5 vuoden kohdalla yhtäläinen lyhytetäisyyksisessä sädehoidossa 91,8 % ja leikkauksessa 91 % «Peinemann F, Grouven U, Hemkens LG ym. Low-dose rate brachytherapy for men with localized prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2011;7:CD008871 »111.
Tautispesifinen elossaolo-osuus on 12 vuoden seurannassa 94–99 % «Taira AV, Merrick GS, Galbreath RW ym. Natural history of clinically staged low- and intermediate-risk prostate cancer treated with monotherapeutic permanent interstitial brachytherapy. Int J Radiat O»102, «Hinnen KA, Battermann JJ, van Roermund JG ym. Long-term biochemical and survival outcome of 921 patients treated with I-125 permanent prostate brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2010;76:1433-»106, «Stone NN, Stone MM, Rosenstein BS ym. Influence of pretreatment and treatment factors on intermediate to long-term outcome after prostate brachytherapy. J Urol 2011;185:495-500 »108.

Kokeelliset eturauhassyövän hoidot

Jäädytyshoitoa eli kryoablaatiota, HIFU:ta (High Intensity Frequency Uiltrasound) ja fokaalista hoitoa, joista jälkimmäisessä hoito pyritään kohdistamaan arvioidulle syöpäalueelle hoitamatta koko eturauhasta esimerkiksi HIFU:lla, lyhytetäisyyksellä sädehoidolla tai erilaisilla lämpö/jäädytyshoidoilla, on edelleen pidettävä kokeellisena hoitona eturauhassyövän hoidossa, eikä niistä ole pitkäaikaistuloksia.

Paikallisesti edenneen ja etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoito

Ks. lisätietoa aiheesta suosituksen sähköisestä tausta-aineistosta «Eturauhassyövän endokriininen hoito»5.

Paikallisesti edenneen eturauhassyövän hoito (T3–4NXM0)

Hoitolinja on potilas- ja tautikohtainen. Käytettävissä olevat hoitomuodot ovat seuranta, radikaalihoidot ja hormonihoito.

Etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoito (TXNX–1M1)

Vaikeaoireinen potilas hoidetaan kiireellisesti kastraatiolla:
- kivestenpoistoleikkaus tai
- GnRH-antagonistihoito.
Vähäoireinen potilas hoidetaan kastraatiolla:
- kivestenpoistoleikkaus tai
- GnHR-antagonistihoito tai
- GnRH-agonistihoito ja kahden viikon antiandrogeenihoito.

Endokriininen eli hormonaalinen hoito

Hormonihoito tehoaa eturauhassyövässä hyvin «Tammela TL. Endocrine prevention and treatment of prostate cancer. Mol Cell Endocrinol 2012;360:59-67 »112, «Palmberg C, Koivisto P, Visakorpi T ym. PSA decline is an independent prognostic marker in hormonally treated prostate cancer. Eur Urol 1999;36:191-6 »113.
- Hormonihoito on ensisijainen vaihtoehto seuraavissa tilanteissa, kun paikallinen radikaalihoito ei tule kyseeseen:
- 1) levinnyt eturauhassyöpä
- 2) paikallisen radikaalihoidon jälkeinen PSA-pitoisuuden suurentuminen
- 3) esiliitännäis- ja liitännäishoitona sädehoidon yhteydessä.

Kastraatio

Kivekset poistetaan leikkauksessa tai toteutetaan lääkkeellisesti GnRH (LHRH) -agonisteilla tai -antagonisteilla «Loblaw DA, Mendelson DS, Talcott JA ym. American Society of Clinical Oncology recommendations for the initial hormonal management of androgen-sensitive metastatic, recurrent, or progressive prostate c»114, «Sharifi N, Gulley JL, Dahut WL. Androgen deprivation therapy for prostate cancer. JAMA 2005;294:238-44 »115.
Kivesten poistoleikkaus tai GnRH-antagonisti on ensisijainen hoitovaihtoehto, jos selkäydinkompression uhkaa, potilaalla on aivoissa etäpesäkkeet tai hänellä on kovat kivut.
Haittavaikutuksia ovat hikoilu, kuumat aallot ja punoitus kasvoissa, lihasmassan vähentyminen, impotenssi, anemia, osteoporoosi painon ja rasvan lisääntyminen ja metabolinen oireyhtymä.

Hormonaalisen hoidon aloituksen ajankohta

Tutkimusnäytön puuttuessa ei voida antaa täsmällistä suositusta siitä, tulisiko hormonaalinen hoito aloittaa paikallisesti levinneessä tai etäpesäkkeitä levittäneessä taudissa aikaisessa vaiheessa vai myöhemmin «Loblaw DA, Mendelson DS, Talcott JA ym. American Society of Clinical Oncology recommendations for the initial hormonal management of androgen-sensitive metastatic, recurrent, or progressive prostate c»114.

Kastraatioresistentin metastasoineen eturauhassyövän hoito

Eturauhassyöpä määritellään kastraatioresistentiksi, jos se alkaa edetä, vaikka seerumin testosteronipitoisuus on kastraatiotasolla (alle 1,73 nmol/l).
Hoito tähtää oireiden vähentämiseen ja elämänlaadun parantamiseen.
- Aminobisfosfonaateilla (tsoledronihappo ja ibandronaatti) on saatu ehkäistyksi erityisesti subkliinisiä murtumia ja hidastetuksi taudin etenemistä luustossa «Saad F, Karakiewicz P, Perrotte P. The role of bisphosphonates in hormone-refractory prostate cancer. World J Urol 2005;23:14-8 »125. Denosumabi on näitäkin tehokkaampi «Denosumabi estää luustotapahtumia tehokkaammin kuin tsoledronihappo.»B. Sekä denosumabi että bisfosfonaatit voivat aiheuttaa leuan osteonekroosia, minkä vuoksi hampaiston on oltava kunnossa ennen kuin hoito aloitetaan.
- Dosetakselipohjaisella solunsalpaajalääkityksellä saavutetaan keskimäärin 2 kuukautta pidempi elossaoloaika kuin mitoksantronipohjaisella solunsalpaajahoidolla «Hormoniresistentissä eturauhassyövässä doketakselipohjaisella solunsalpaajahoidolla saavutetaan keskimäärin kaksi kuukautta pidempi elossaoloaika mitoksantronipohjaiseen solunsalpaajahoitoon verrattuna.»A. Elossaoloajan keskimääräinen pidentyminen on sama niin oireisilla, vähäoireisilla kuin oireettomilla potilailla, joten solunsalpaajahoidon aloitusta voidaan oireettomilla myös siirtää oireiseen vaiheeseen. Jos potilas on saanut vasteen ensilinjan dosetakselihoidolle, sama hoito voidaan aloittaa uudelleen taudin edetessä «Loriot Y, Massard C, Gross-Goupil M ym. The interval from the last cycle of docetaxel-based chemotherapy to progression is associated with the efficacy of subsequent docetaxel in patients with prostat»126, «Eymard JC, Oudard S, Gravis G ym. Docetaxel reintroduction in patients with metastatic castration-resistant docetaxel-sensitive prostate cancer: a retrospective multicentre study. BJU Int 2010;106:974»127, «Beer TM, Ryan CW, Venner PM ym. Intermittent chemotherapy in patients with metastatic androgen-independent prostate cancer: results from ASCENT, a double-blinded, randomized comparison of high-dose ca»128.
- Toisen linjan solunsalpaajahoito kabatsitakselilla pidentää keskimääräistä elossaoloaikaa 2,4 kuukautta mitoksantronipohjaiseen solunsalpaajahoitoon verrattuna «Toisen linjan solunsalpaajahoito kabatsitakselilla lisää elossaoloaikaa 2,4 kuukautta mitoksantronipohjaiseen solunsalpaajahoitoon verrattuna.»B.
- Mitoksantroni yhdistettynä prednisoniin toisen linjan solunsalpaaja hoitona lievittää oireita lyhytaikaisesti «Berthold DR, Pond GR, Soban F ym. Docetaxel plus prednisone or mitoxantrone plus prednisone for advanced prostate cancer: updated survival in the TAX 327 study. J Clin Oncol 2008;26:242-5 »129, «de Bono JS, Oudard S, Ozguroglu M ym. Prednisone plus cabazitaxel or mitoxantrone for metastatic castration-resistant prostate cancer progressing after docetaxel treatment: a randomised open-label tri»130.
Kun ensivaiheen endokriinisen hoidon teho on lakannut, hormonihoidon muuttaminen voi auttaa. Hoitovasteet ovat kuitenkin yleensä lyhytaikaisia «de Bono JS, Oudard S, Ozguroglu M ym. Prednisone plus cabazitaxel or mitoxantrone for metastatic castration-resistant prostate cancer progressing after docetaxel treatment: a randomised open-label tri»130.
Toisen polven antiandrogeenit (androgeenisignalointireitin inhibiittorit, ARSI), kuten entsalutamidi, jonka vaikutus tulee androgeenireseptorin salpauksen kautta, estävät entistä tehokkaammin androgeenisignalointireitin toimintaa. Niiltä puuttuu myös agonistinen vaikutus, joka on vanhojen antiandrogeenien haitallinen ominaisuus. Lääkkeet ovat hyvin siedettyjä.
- Entsalutamidin on osoitettu pidentävän merkittävästi elinaikaa potilailla, jotka sairastivat kastraatioresistenttiä metastasoitunutta eturauhassyöpää ja jotka olivat jo saaneet dosetakselisolunsalpaajahoidon «Androgeenisignaloinnin tehokkaalla estolla saadaan vielä kastraatioresistentissäkin eturauhassyövässä hoitovastetta.»A.
Sytokromi P450 17 (CYP 17) on keskeinen entsyymi androgeenien biosynteesissä.
- Abirateronin (CYP 17:n salpaaja) on osoitettu yhteiskäytössä prednisolonin kanssa pidentävän merkittävästi elinaikaa potilailla, jotka olivat jo saaneet dosetakselisolunsalpaajahoidon «Androgeenisignaloinnin tehokkaalla estolla saadaan vielä kastraatioresistentissäkin eturauhassyövässä hoitovastetta.»A.
- Abirateronin ja prednisolonin yhteiskäytön on osoitettu pidentävän merkittävästi radiologisesti arvioitua taudin etenemättömyysaikaa, viivästyttävän potilaan kliinisen tilanteen huononemista ja solunsalpaajahoidon alkamista sekä mahdollisesti pidentävän elinaikaa potilailla, jotka eivät olleet vielä saaneet solunsalpaajahoitoa «Ryan CJ, Smith MR, de Bono JS ym. Abiraterone in metastatic prostate cancer without previous chemotherapy. N Engl J Med 2013;368:138-48 »131.
- Hoidon haittavaikutuksena voi kehittyä nesteretentiota, kudosödeemaa, hypertensiota ja hypokalemiaa.
Radium-223 (dikloridi) on radiolääke, alfasäteilijä, jolla voidaan sekä merkittävästi viivästyttää (5,8 kk) tautiin liittyvien luustotapahtumien ilmaantumista että pidentää kokonaiselossaoloaikaa (noin 3,6 kk) parhaaseen mahdolliseen oireenmukaiseen hoitoon verrattuna potilailla, joilla on oireita aiheuttavia luustoetäpesäkkeitä ja joille ei suunnitella annettavaksi solunsalpaajahoitoa «Alfaradin viivästyttää luustotapahtumia ja pidentää elossaoloaikaa.»A.
Vähäoireista potilasta voidaan hoitaa pelkästään prednisonilla «Heng DY, Chi KN. Prednisone monotherapy in asymptomatic hormone refractory prostate cancer. Can J Urol 2006;13:3335-9 »132.

Edenneen eturauhassyövän oireenmukainen hoito

Pitkälle edenneen eturauhassyövän aiheuttamia elämänlaatua heikentäviä oireita lievitetään aktiivisella oireenmukaisella hoidolla.
Metastasoinnista aiheutuvat luustokivut ovat tavallisia, ja potilaille on annettava asianmukainen kipulääkitys. Ks. Lääkärin käsikirjan artikkeli Syöpäkivun lääkehoito «Syöpäkivun lääkehoito»6.
Luustokipua on mahdollista lievittää tehokkaasti myös sädehoidolla. Luustoetäpesäkekipujen hoitona kerta-annossädehoito on yhtä tehokas kuin jaksotettu sädehoito «Luustoetäpesäkekipujen hoitona kerta-annossädehoito on yhtä tehokas kuin jaksotettu sädehoito.»A. Kivut lievittyvät kahdella kolmasosalla potilaista noin 2 viikossa. Kolmasosalla kivut lievittyvät kokonaan ja puolella pitkäaikaisesti «Wu JS, Wong R, Johnston M ym. Meta-analysis of dose-fractionation radiotherapy trials for the palliation of painful bone metastases. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2003;55:594-605 »133, «Sze WM, Shelley M, Held I ym. Palliation of metastatic bone pain: single fraction versus multifraction radiotherapy - a systematic review of the randomised trials. Cochrane Database Syst Rev 2004;1:CD»134. Kaikkia luustoetäpesäkkeitä ei ole tarpeen sädettää. Palliatiivisen sädehoidon aiheita ovat huono vaste kipulääkitykseen, kantavan luun murtuma tai sen uhka.
Luustoetäpesäkkeet saattavat aiheuttaa patologisen murtuman. Jos todetaan patologisen murtuman vaara, on ennakoivasti harkittava murtuman ortopedisen tukemisen ja sädehoidon yhdistelmähoitoa. Selkäytimen pinneoireet tai -löydökset (esim. parapareesin uhka) aiheellistavat päivystysluonteiset tutkimukset «Patchell RA, Tibbs PA, Regine WF ym. Direct decompressive surgical resection in the treatment of spinal cord compression caused by metastatic cancer: a randomised trial. Lancet 2005;366:643-8 »135.
Radioisotooppihoitoja (strontium, samarium, radium 223) voidaan käyttää laajan luustometastasoinnin aiheuttaman kivun lievitykseen ulkoisen sädehoidon vaihtoehtona «Radioisotooppihoidoilla (strontium-89 and samarium-153) on mahdollista lievittää laajasta syövän luustometastasoinnista johtuvaa kipua, kun perinteisen kipulääkityksen teho ei ole riittävä ja luustometastasointi on osoitettu luuston gammakuvauksella, mutta radioisotooppihoito ei korvaa perinteistä ulkoista sädehoitoa.»A. (Huom. radioisotooppihoito on myös sädehoitoa)
Sädehoidosta saattaa olla hyötyä vatsan alueen etäpesäkkeiden aiheuttamaan alavartalon tai jalkojen voimakkaaseen turvotukseen sekä paikallisesti pitkälle edenneen taudin aiheuttamiin kipuihin, verivirtsaisuuteen tai estyneeseen virtsan tai ulosteen kulkuun.
Eturauhassyövän leviäminen paikallisesti saattaa aiheuttaa virtsankulun estymisen. Jos tukos on vain eturauhasen kohdalla, hoitona voidaan käyttää eturauhasen höyläysleikkausta tai rakkopistokatetrin tai kestokatetrin asettamista. Syöpäkudos voi levitä virtsarakon kaulasta kohti rakon pohjaa tukkeuttaen toisen tai kummankin virtsanjohtimen laskukohdan, jolloin ilmaantuu tois- tai molemminpuolinen hydronefroosi, kreatiniinipitoisuus suurenee ja pitkälle edenneessä tilanteessa ilmaantuu uremia. Hoitona asennetaan virtsanjohtimiin kaksois-J-stentit joko retrogradisesti tai röntgenlääkärin toimenpiteenä antegradisella tekniikalla. Joskus stenttien asettaminen ei onnistu ja joudutaan asettamaan pyelostooma.
Levinnyttä eturauhassyöpää sairastavilla miehillä saattaa esiintyä anemiaa, jota hoidetaan tarvittaessa punasolusiirroin «Nalesnik JG, Mysliwiec AG, Canby-Hagino E. Anemia in men with advanced prostate cancer: incidence, etiology, and treatment. Rev Urol 2004;6:1-4 »136.

Eturauhassyöpäpotilaan jälkiseuranta

Potilaan seuranta voidaan toteuttaa joko erikoissairaanhoidossa tai avoterveydenhuollossa.
- Seurannasta voi huolehtia joko lääkäri tai hoitaja, tai se voidaan myös osittain automatisoida (PSA-määritykset).
Passiivista seurantaa lukuun ottamatta eturauhassyöpäpotilaita tulisi seurata määräajoin, pyrittiinpä syövän parantamiseen tai oireenmukaiseen hoitoon.
Passiivisessa seurannassa määräaikaisseurantaa ei välttämättä tarvita lainkaan, mutta potilaan tai häntä hoitavan avoterveydenhuollon lääkärin sovitaan olevan yhteydessä urologian yksikköön, jos potilaalla epäillään eturauhassyövän aiheuttamia oireita.
Seuranta toteutetaan kuitenkin aina hoidosta riippumatta yksilöllisesti siten, että otetaan huomioon taudin levinneisyysaste, aggressiivisuus ja potilaan yleistila ja muut sairaudet.
Radikaalileikkauksen jälkeen PSA-pitoisuuden nousu tasolle 0,2 µg/l tai yli merkitsee biokemiallista uusiutumista. Noin puolella radikaalileikatuista potilaista arvo ei jatka suurenemistaan 0,2 µg/l:n jälkeen «Amling CL, Bergstralh EJ, Blute ML ym. Defining prostate specific antigen progression after radical prostatectomy: what is the most appropriate cut point? J Urol 2001;165:1146-51 »137. Sädehoidon jälkeen biokemialliseksi uusiutumiseksi katsotaan käytetyistä neoadjuvantti- tai adjuvanttihormonihoidoista riippumatta PSA-pitoisuuden suureneminen 2 µg/l yli saavutetun matalimman hoidon jälkeisen tason (PSA-nadir) «Roach M 3rd, Hanks G, Thames H Jr ym. Defining biochemical failure following radiotherapy with or without hormonal therapy in men with clinically localized prostate cancer: recommendations of the RTOG»138. Biokemiallinen uusiutuminen ei ole lisähoidon aloittamisen välitön indikaatio.
Aktiivisesta seurannasta ks. Paikallisen eturauhassyövän hoito/aktiivinen seuranta «»3.
Radikaalisen prostatektomian jälkeinen taudin uusiutuminen kannattaa hoitaa varhaisessa vaiheessa, koska varhaisen hoidon on osoitettu olevan tehokkaampaa kuin myöhempi hoito «Stephenson AJ, Scardino PT, Kattan MW ym. Predicting the outcome of salvage radiation therapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2007;25:2035-41 »97, «Swanson GP, Hussey MA, Tangen CM ym. Predominant treatment failure in postprostatectomy patients is local: analysis of patterns of treatment failure in SWOG 8794. J Clin Oncol 2007;25:2225-9 »139, «Stephenson AJ, Bolla M, Briganti A ym. Postoperative radiation therapy for pathologically advanced prostate cancer after radical prostatectomy. Eur Urol 2012;61:443-51 »140. Ks. myös kohta Toisen vaiheen sädehoito «»4.
PSA-seuranta yksinään riittää seurantatutkimukseksi «Pound CR, Partin AW, Eisenberger MA ym. Natural history of progression after PSA elevation following radical prostatectomy. JAMA 1999;281:1591-7 »141, «Chaplin BJ, Wildhagen MF, Schroder FH ym. Digital rectal examination is no longer necessary in the routine follow-up of men with undetectable prostate specific antigen after radical prostatectomy: the»142. Jos kyseessä on hyvin huonosti erilaistunut syöpä, voidaan harkinnan mukaan käyttää myös muita tutkimuksia. Jos leikkaus on radikaali, PSA-pitoisuuden pitäisi pienentyä mittaamattomiin (< 0,05 µg/l).
Ensimmäinen seurantakäynti leikkaavaan yksikköön on suositeltavaa tehdä 3 kuukauden sisällä leikkauksesta. Jos käynnillä ei ilmene mitään toimenpiteitä vaativaa, PSA-pitoisuus on pudonnut mittaamattomiin ja leikkaus oli radikaali, seuranta voidaan siirtää avoterveydenhuoltoon.
Taudin uusiutumisen riski on suurin ensimmäisten vuosien aikana. Kolmen vuoden ajan leikkauksesta PSA-määritys on suositeltavaa tehdä puolen vuoden välein ja sen jälkeen vuoden välein. Jos PSA-pitoisuus muuttuu mitattavaksi (0,2–0,4 ng/ml), potilas on suositeltavaa lähettää urologiseen yksikköön jatkohoitoarvioon.
Radikaalin sädehoidon jälkeinen seuranta järjestetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin radikaalisen prostatektomian jälkeen.
Hormonihoitoa saavan potilaan seuranta tulee järjestää yksilöllisesti.

Eturauhassyövän seulonta

Eturauhasen syöpä täyttää osan suuren joukon seulonnalle yleisesti asetettavia ehtoja.
- Taudilla on suuri kansanterveydellinen merkitys.
- Eturauhassyövälle on olemassa seulontamenetelmiä, joilla se voidaan löytää varhaisessa vaiheessa.
- Varhaisvaiheen eturauhassyöpä on mahdollista hoitaa parantavasti, eikä sille ole primaaripreventiota.
Tärkein seulontamenetelmä on PSA-pitoisuuden määritys. Muita menetelmiä ovat transrektaaliset tutkimukset, palpaatio ja kaikututkimus.
Vaikka PSA-pitoisuuteen perustuva seulonta pienentää eturauhassyövän kuolleisuutta merkittävästi (21–29 %), sen absoluuttinen vaikutus on pieni.
Ylidiagnostiikka on eturauhassyöpäseulonnan suurin ongelma, sillä se aiheuttaa ylihoitoa, jolloin miehet altistuvat tarpeettomasti hoidon komplikaatioille «Seulonta pienentää eturauhassyöpäkuolleisuutta, mutta sen hinta on korkea.»B.
Rutiinimaista seulontaa eturauhassyövän löytämiseksi ei voida suositella.
Seulontaohjelmia ei kannata aloittaa ennen kuin seulonta joko opitaan kohdentamaan siitä hyötyviin miehiin tai seulontatesti poimii vain ne miehet, joilla on vaarallinen eturauhassyöpä.
PSA:n tutkimista ei pidä kieltää miehiltä, joilla on virtsaamisoireita tai joilla on huoli siitä, että he sairastavat eturauhassyöpää, kunhan heille kerrotaan, mihin PSA:n tutkiminen voi johtaa «Wolf AM, Nasser JF, Wolf AM ym. The impact of informed consent on patient interest in prostate-specific antigen screening. Arch Intern Med 1996;156:1333-6 »143.
- Kun PSA-koe otetaan oireettomalta mieheltä, on riskinä löytää syöpä, joka ei hitaan etenemisensä vuoksi johda kuolemaan, vaadi hoitoa eikä välttämättä aiheuta oireitakaan. Tällaisen syövän löytyminen voi johtaa tarpeettomiin hoitoihin ja niiden aiheuttamiin haittoihin.
Miehillä, joiden lähisuvussa on ollut kaksi tai useampia eturauhassyöpätauksia tai lähisukulaisen eturauhassyöpä on todettu keskimääräistä nuorempana (alle 55-vuotiaana), PSA:n määritys ja seuranta 1–4 vuoden välein ovat suositeltavia.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä

Eturauhassyöpä-suosituksen historiatiedot «Eturauhassyöpä, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»6

Puheenjohtaja:

Sirpa Aaltomaa, dosentti, ylilääkäri; KYS:n kirurgian klinikka

Jäsenet:

Pekka Jousilahti, erikoislääkäri, tutkimusprofessori; THL, Käypä hoito -toimittaja

Vesa Kataja, erikoislääkäri, dosentti, johtajaylilääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Merja Korpela, erikoislääkäri; OYS:n syöpätautien ja hematologian vastuualue

Paula Kujala, dosentti, ylilääkäri ja vastuualuejohtaja; Fimlab Laboratoriot Oy:n patologian vastuualue

Matti Laato, LT, urologian professori ja ylilääkäri; TYKS, urologia

Paula Lindholm, dosentti, osastonylilääkäri; TYKS:n syöpätautien klinikka

Mika Matikainen, dosentti, ylilääkäri; HYKS:n urologian klinikka

Antti Rannikko, dosentti, osastonylilääkäri; HUS

Raija Sipilä, LT; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Käypä hoito -toimittaja

Teuvo Tammela, professori, ylilääkäri ja vastuualuejohtaja; TAYS:n kirurgian vastuualue ja Tampereen yliopisto

Sidonnaisuudet

Sirpa Aaltomaa: Luentopalkkio (Astellas, GSK, Jansen), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Medac, Novartis, Sanofi)

Pekka Jousilahti: Ei sidonnaisuuksia

Vesa Kataja: Asiantuntijapalkkio (Pfizer), Luentopalkkio (Sanofi-Aventis, Pfizer, Astellas, MSD), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Pfizer, Astellas, Sanofi-Aventis)

Merja Korpela: Asiantuntijapalkkio (Bayer Oy), Luentopalkkio (Janssen-Cilag Oy), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Roche Oy)

Paula Kujala: Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Amgen)

Matti Laato: Ei sidonnaisuuksia

Paula Lindholm: Luentopalkkio (Sanofi-Aventis, GSK, Astellas), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Novartis, Sobi, Bayer)

Mika Matikainen: Asiantuntijapalkkio (Amgen, Bayer HealthCare, Janssen), Luentopalkkio (Abbott, Amgen, Astellas, GSK, Janssen), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Amgen, Astellas, Ferring, GSK, Janssen, Sanofi-Aventis)

Antti Rannikko: Apuraha (EVO, Syöpäsäätiö), Asiantuntijapalkkio (Suomen Urologipalvelu Oy), Johtokunnan tms jäsenyys (Suomen Urologipalvelu Oy), Työsuhde (Suomen Urologipalvelu Oy), Luentopalkkio (Eri yrityksiä), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Amgen, Astellas, Orion)

Raija Sipilä: Ei sidonnaisuuksia

Teuvo Tammela: Apuraha (Nordisk Canser Union, Pirkanmaan Syöpäyhdistys, Sigrid Juseliuksen säätiö, Suomen Akatemia, Syöpäjärjestöt), Asiantuntijapalkkio (Amgen, Astellas, GSK, GSK, Orion), Luentopalkkio (Amgen, GSK), Lisenssitulo tai tekijänpalkkio (Duodecimin oppikirjat: Urologia, Syöpätaudit, Kirurgia)

Kirjallisuusviite

Eturauhassyöpä (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»4

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

Merrill RM, Brawley OW. Prostate cancer incidence and mortality rates among white and black men. Epidemiology 1997;8:126-31 «PMID: 9229202»PubMed
Brawley OW. Trends in prostate cancer in the United States. J Natl Cancer Inst Monogr 2012;2012:152-6 «PMID: 23271766»PubMed
Eheman C, Henley SJ, Ballard-Barbash R ym. Annual Report to the Nation on the status of cancer, 1975-2008, featuring cancers associated with excess weight and lack of sufficient physical activity. Cancer 2012;118:2338-66 «PMID: 22460733»PubMed
Center MM, Jemal A, Lortet-Tieulent J ym. International variation in prostate cancer incidence and mortality rates. Eur Urol 2012;61:1079-92 «PMID: 22424666»PubMed
Walsh PC, Retik AB, Vaughan ED, Wain AJ (toim.) Campbell´s Urology. 7. painos, 1998
Jemal A, Murray T, Ward E ym. Cancer statistics, 2005. CA Cancer J Clin 2005;55:10-30 «PMID: 15661684»PubMed
Breslow N, Chan CW, Dhom G ym. Latent carcinoma of prostate at autopsy in seven areas. The International Agency for Research on Cancer, Lyons, France. Int J Cancer 1977;20:680-8 «PMID: 924691»PubMed
Pakkanen S, Baffoe-Bonnie AB, Matikainen MP ym. Segregation analysis of 1,546 prostate cancer families in Finland shows recessive inheritance. Hum Genet 2007;121:257-67 «PMID: 17203302»PubMed
Grönberg H, Damber L, Damber JE. Familial prostate cancer in Sweden. A nationwide register cohort study. Cancer 1996;77:138-43 «PMID: 8630920»PubMed
Bratt O. Hereditary prostate cancer: clinical aspects. J Urol 2002;168:906-13 «PMID: 12187189»PubMed
Steinberg GD, Carter BS, Beaty TH ym. Family history and the risk of prostate cancer. Prostate 1990;17:337-47 «PMID: 2251225»PubMed
Carter BS, Beaty TH, Steinberg GD ym. Mendelian inheritance of familial prostate cancer. Proc Natl Acad Sci U S A 1992;89:3367-71 «PMID: 1565627»PubMed
Pakkanen S, Kujala PM, Ha N ym. Clinical and histopathological characteristics of familial prostate cancer in Finland. BJU Int 2012;109:557-63 «PMID: 21507186»PubMed
Lichtenstein P, Holm NV, Verkasalo PK ym. Environmental and heritable factors in the causation of cancer--analyses of cohorts of twins from Sweden, Denmark, and Finland. N Engl J Med 2000;343:78-85 «PMID: 10891514»PubMed
Ishak MB, Giri VN. A systematic review of replication studies of prostate cancer susceptibility genetic variants in high-risk men originally identified from genome-wide association studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2011;20:1599-610 «PMID: 21715604»PubMed
Jin G, Lu L, Cooney KA ym. Validation of prostate cancer risk-related loci identified from genome-wide association studies using family-based association analysis: evidence from the International Consortium for Prostate Cancer Genetics (ICPCG). Hum Genet 2012;131:1095-103 «PMID: 22198737»PubMed
Taplin ME, Bubley GJ, Shuster TD ym. Mutation of the androgen-receptor gene in metastatic androgen-independent prostate cancer. N Engl J Med 1995;332:1393-8 «PMID: 7723794»PubMed
Koivisto P, Kononen J, Palmberg C ym. Androgen receptor gene amplification: a possible molecular mechanism for androgen deprivation therapy failure in prostate cancer. Cancer Res 1997;57:314-9 «PMID: 9000575»PubMed
Tomlins SA, Rhodes DR, Perner S ym. Recurrent fusion of TMPRSS2 and ETS transcription factor genes in prostate cancer. Science 2005;310:644-8 «PMID: 16254181»PubMed
Yu J, Yu J, Mani RS ym. An integrated network of androgen receptor, polycomb, and TMPRSS2-ERG gene fusions in prostate cancer progression. Cancer Cell 2010;17:443-54 «PMID: 20478527»PubMed
Sharifi N, Dahut WL, Figg WD. The genetics of castration-resistant prostate cancer: what can the germline tell us? Clin Cancer Res 2008;14:4691-3 «PMID: 18676736»PubMed
Zaridze DG, Boyle P, Smans M. International trends in prostatic cancer. Int J Cancer 1984;33:223-30 «PMID: 6693200»PubMed
Hori S, Butler E, McLoughlin J. Prostate cancer and diet: food for thought? BJU Int 2011;107:1348-59 «PMID: 21518228»PubMed
Van Patten CL, de Boer JG, Tomlinson Guns ES. Diet and dietary supplement intervention trials for the prevention of prostate cancer recurrence: a review of the randomized controlled trial evidence. J Urol 2008;180:2314-21; discussion 2721-2 «PMID: 18930254»PubMed
Ahn J, Albanes D, Berndt SI ym. Vitamin D-related genes, serum vitamin D concentrations and prostate cancer risk. Carcinogenesis 2009;30:769-76 «PMID: 19255064»PubMed
Shui IM, Mucci LA, Kraft P ym. Vitamin D-related genetic variation, plasma vitamin D, and risk of lethal prostate cancer: a prospective nested case-control study. J Natl Cancer Inst 2012;104:690-9 «PMID: 22499501»PubMed
Liu Y, Hu F, Li D ym. Does physical activity reduce the risk of prostate cancer? A systematic review and meta-analysis. Eur Urol 2011;60:1029-44 «PMID: 21802197»PubMed
Zu K, Giovannucci E. Smoking and aggressive prostate cancer: a review of the epidemiologic evidence. Cancer Causes Control 2009;20:1799-810 «PMID: 19562492»PubMed
Bagnardi V, Blangiardo M, La Vecchia C ym. A meta-analysis of alcohol drinking and cancer risk. Br J Cancer 2001;85:1700-5 «PMID: 11742491»PubMed
Rota M, Scotti L, Turati F ym. Alcohol consumption and prostate cancer risk: a meta-analysis of the dose-risk relation. Eur J Cancer Prev 2012;21:350-9 «PMID: 22095143»PubMed
Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate cancer and sexually transmitted diseases: a meta-analysis. Fam Med 2005;37:506-12 «PMID: 15988645»PubMed
Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer. N Engl J Med 2003;349:366-81 «PMID: 12878745»PubMed
MacLennan GT, Eisenberg R, Fleshman RL ym. The influence of chronic inflammation in prostatic carcinogenesis: a 5-year followup study. J Urol 2006;176:1012-6 «PMID: 16890681»PubMed
Dennis LK, Lynch CF, Torner JC. Epidemiologic association between prostatitis and prostate cancer. Urology 2002;60:78-83 «PMID: 12100928»PubMed
Heidenreich (chair), P.J. Bastian, J. Bellmunt, M. Bolla, S. Joniau, M.D. Mason, V. Matveev, N. Mottet, T.H. van der Kwast, T. Wiegel, F. Zattoni. Guidelines on Prostate Cancer. Update March 2013 . http://www.uroweb.org/gls/pdf/09_Prostate_Cancer_LR.pdf «http://www.uroweb.org/gls/pdf/09_Prostate_Cancer_LR.pdf»5
Sobin LH, Wittekind Ch (eds.), TNM Classification of malignant tumours. 6th edn. Wiley-Liss: New York, 2002
Cheng L, Montironi R, Bostwick DG ym. Staging of prostate cancer. Histopathology 2012;60:87-117 «PMID: 22212080»PubMed
Oesterling JE, Cooner WH, Jacobsen SJ ym. Influence of patient age on the serum PSA concentration. An important clinical observation. Urol Clin North Am 1993;20:671-80 «PMID: 7505975»PubMed
Loeb S, Roehl KA, Catalona WJ ym. Prostate specific antigen velocity threshold for predicting prostate cancer in young men. J Urol 2007;177:899-902 «PMID: 17296371»PubMed
Patel DA, Presti JC Jr, McNeal JE ym. Preoperative PSA velocity is an independent prognostic factor for relapse after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2005;23:6157-62 «PMID: 16135482»PubMed
O'Brien MF, Cronin AM, Fearn PA ym. Pretreatment prostate-specific antigen (PSA) velocity and doubling time are associated with outcome but neither improves prediction of outcome beyond pretreatment PSA alone in patients treated with radical prostatectomy. J Clin Oncol 2009;27:3591-7 «PMID: 19506163»PubMed
Pinsky PF, Andriole G, Crawford ED ym. Prostate-specific antigen velocity and prostate cancer gleason grade and stage. Cancer 2007;109:1689-95 «PMID: 17330856»PubMed
Ihezue CU, Smart J, Dewbury KC ym. Biopsy of the prostate guided by transrectal ultrasound: relation between warfarin use and incidence of bleeding complications. Clin Radiol 2005;60:459-63; discussion 457-8 «PMID: 15767103»PubMed
Lee N, Newhouse JH, Olsson CA ym. Which patients with newly diagnosed prostate cancer need a computed tomography scan of the abdomen and pelvis? An analysis based on 588 patients. Urology 1999;54:490-4 «PMID: 10475360»PubMed
Allen DJ, Hindley R, Clovis S ym. Does body-coil magnetic-resonance imaging have a role in the preoperative staging of patients with clinically localized prostate cancer? BJU Int 2004;94:534-8 «PMID: 15329107»PubMed
Rinnab L, Blumstein NM, Mottaghy FM ym. 11C-choline positron-emission tomography/computed tomography and transrectal ultrasonography for staging localized prostate cancer. BJU Int 2007;99:1421-6 «PMID: 17355373»PubMed
Husarik DB, Miralbell R, Dubs M ym. Evaluation of [(18)F]-choline PET/CT for staging and restaging of prostate cancer. Eur J Nucl Med Mol Imaging 2008;35:253-63 «PMID: 17926036»PubMed
Schiavina R, Scattoni V, Castellucci P ym. 11C-choline positron emission tomography/computerized tomography for preoperative lymph-node staging in intermediate-risk and high-risk prostate cancer: comparison with clinical staging nomograms. Eur Urol 2008;54:392-401 «PMID: 18456393»PubMed
Even-Sapir E, Metser U, Mishani E ym. The detection of bone metastases in patients with high-risk prostate cancer: 99mTc-MDP Planar bone scintigraphy, single- and multi-field-of-view SPECT, 18F-fluoride PET, and 18F-fluoride PET/CT. J Nucl Med 2006;47:287-97 «PMID: 16455635»PubMed
Beheshti M, Vali R, Langsteger W. [18F]fluorocholine PET/CT in the assessment of bone metastases in prostate cancer. Eur J Nucl Med Mol Imaging 2007;34:1316-7; author reply 1318-9 «PMID: 17476505»PubMed
Bouchelouche K, Oehr P. Recent developments in urologic oncology: positron emission tomography molecular imaging. Curr Opin Oncol 2008;20:321-6 «PMID: 18391633»PubMed
Emiliozzi P, Scarpone P, DePaula F ym. The incidence of prostate cancer in men with prostate specific antigen greater than 4.0 ng/ml: a randomized study of 6 versus 12 core transperineal prostate biopsy. J Urol 2004;171:197-9 «PMID: 14665875»PubMed
Canto EI, Singh H, Shariat SF ym. Effects of systematic 12-core biopsy on the performance of percent free prostate specific antigen for prostate cancer detection. J Urol 2004;172:900-4 «PMID: 15310993»PubMed
Eichler K, Hempel S, Wilby J ym. Diagnostic value of systematic biopsy methods in the investigation of prostate cancer: a systematic review. J Urol 2006;175:1605-12 «PMID: 16600713»PubMed
Merrimen JL, Jones G, Walker D ym. Multifocal high grade prostatic intraepithelial neoplasia is a significant risk factor for prostatic adenocarcinoma. J Urol 2009;182:485-90; discussion 490 «PMID: 19524976»PubMed
Epstein JI, Allsbrook WC Jr, Amin MB ym. The 2005 International Society of Urological Pathology (ISUP) Consensus Conference on Gleason Grading of Prostatic Carcinoma. Am J Surg Pathol 2005;29:1228-42 «PMID: 16096414»PubMed
Billis A, Guimaraes MS, Freitas LL ym. The impact of the 2005 international society of urological pathology consensus conference on standard Gleason grading of prostatic carcinoma in needle biopsies. J Urol 2008;180:548-52; discussion 552-3 «PMID: 18550106»PubMed
Berney DM, Algaba F, Camparo P ym. The reasons behind variation in Gleason grading of prostatic biopsies: areas of agreement and misconception among 266 European pathologists. Histopathology 2014;64:405-11 «PMID: 24102975»PubMed
Dall'Era MA, Albertsen PC, Bangma C ym. Active surveillance for prostate cancer: a systematic review of the literature. Eur Urol 2012;62:976-83 «PMID: 22698574»PubMed
Bangma CH, Roobol MJ. Defining and predicting indolent and low risk prostate cancer. Crit Rev Oncol Hematol 2012;83:235-41 «PMID: 22033113»PubMed
van den Bergh RC, Korfage IJ, Bangma CH. Psychological aspects of active surveillance. Curr Opin Urol 2012;22:237-42 «PMID: 22357407»PubMed
Donovan J, Mills N, Smith M ym. Quality improvement report: Improving design and conduct of randomised trials by embedding them in qualitative research: ProtecT (prostate testing for cancer and treatment) study. Commentary: presenting unbiased information to patients can be difficult. BMJ 2002;325:766-70 «PMID: 12364308»PubMed
Lowrance WT, Eastham JA, Savage C ym. Contemporary open and robotic radical prostatectomy practice patterns among urologists in the United States. J Urol 2012;187:2087-92 «PMID: 22498227»PubMed
Novara G, Ficarra V, Rosen RC ym. Systematic review and meta-analysis of perioperative outcomes and complications after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:431-52 «PMID: 22749853»PubMed
Hohwü L, Akre O, Pedersen KV ym. Open retropubic prostatectomy versus robot-assisted laparoscopic prostatectomy: a comparison of length of sick leave. Scand J Urol Nephrol 2009;43:259-64 «PMID: 19353381»PubMed
Montorsi F, Wilson TG, Rosen RC ym. Best practices in robot-assisted radical prostatectomy: recommendations of the Pasadena Consensus Panel. Eur Urol 2012;62:368-81 «PMID: 22763081»PubMed
Novara G, Ficarra V, Mocellin S ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting oncologic outcome after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:382-404 «PMID: 22749851»PubMed
Ficarra V, Novara G, Rosen RC ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting urinary continence recovery after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:405-17 «PMID: 22749852»PubMed
Ficarra V, Novara G, Ahlering TE ym. Systematic review and meta-analysis of studies reporting potency rates after robot-assisted radical prostatectomy. Eur Urol 2012;62:418-30 «PMID: 22749850»PubMed
Heidenreich A, Ohlmann CH, Polyakov S. Anatomical extent of pelvic lymphadenectomy in patients undergoing radical prostatectomy. Eur Urol 2007;52:29-37 «PMID: 17448592»PubMed
Briganti A, Blute ML, Eastham JH ym. Pelvic lymph node dissection in prostate cancer. Eur Urol 2009;55:1251-65 «PMID: 19297079»PubMed
Joniau S, Van den Bergh L, Lerut E ym. Mapping of pelvic lymph node metastases in prostate cancer. Eur Urol 2013;63:450-8 «PMID: 22795517»PubMed
Schumacher MC, Burkhard FC, Thalmann GN ym. Good outcome for patients with few lymph node metastases after radical retropubic prostatectomy. Eur Urol 2008;54:344-52 «PMID: 18511183»PubMed
Eifler JB, Levinson AW, Hyndman ME ym. Pelvic lymph node dissection is associated with symptomatic venous thromboembolism risk during laparoscopic radical prostatectomy. J Urol 2011;185:1661-5 «PMID: 21419428»PubMed
Bill-Axelson A, Holmberg L, Ruutu M, Garmo H ym. Radical prostatectomy versus watchful waiting in early prostate cancer. N Engl J Med 2011;364:1708-17 «PMID: 21542742»PubMed
Wilt TJ, Brawer MK, Jones KM ym. Radical prostatectomy versus observation for localized prostate cancer. N Engl J Med 2012;367:203-13 «PMID: 22808955»PubMed
Capitanio U, Briganti A, Gallina A ym. Predictive models before and after radical prostatectomy. Prostate 2010;70:1371-8 «PMID: 20623635»PubMed
Stephenson AJ, Scardino PT, Eastham JA ym. Postoperative nomogram predicting the 10-year probability of prostate cancer recurrence after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2005;23:7005-12 «PMID: 16192588»PubMed
Shelley MD, Kumar S, Wilt T ym. A systematic review and meta-analysis of randomised trials of neo-adjuvant hormone therapy for localised and locally advanced prostate carcinoma. Cancer Treat Rev 2009;35:9-17 «PMID: 18926640»PubMed
Vora SA, Wong WW, Schild SE ym. Analysis of biochemical control and prognostic factors in patients treated with either low-dose three-dimensional conformal radiation therapy or high-dose intensity-modulated radiotherapy for localized prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2007;68:1053-8 «PMID: 17398023»PubMed
Lips I, Dehnad H, Kruger AB ym. Health-related quality of life in patients with locally advanced prostate cancer after 76 Gy intensity-modulated radiotherapy vs. 70 Gy conformal radiotherapy in a prospective and longitudinal study. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2007;69:656-61 «PMID: 17512127»PubMed
Ray ME, Thames HD, Levy LB ym. PSA nadir predicts biochemical and distant failures after external beam radiotherapy for prostate cancer: a multi-institutional analysis. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2006;64:1140-50 «PMID: 16198506»PubMed
Arcangeli S, Strigari L, Gomellini S ym. Updated results and patterns of failure in a randomized hypofractionation trial for high-risk prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;84:1172-8 «PMID: 22537541»PubMed
Martinez AA, Gonzalez J, Ye H ym. Dose escalation improves cancer-related events at 10 years for intermediate- and high-risk prostate cancer patients treated with hypofractionated high-dose-rate boost and external beam radiotherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;79:363-70 «PMID: 21195875»PubMed
Dearnaley D, Syndikus I, Sumo G ym. Conventional versus hypofractionated high-dose intensity-modulated radiotherapy for prostate cancer: preliminary safety results from the CHHiP randomised controlled trial. Lancet Oncol 2012;13:43-54 «PMID: 22169269»PubMed
Jereczek-Fossa BA, Orecchia R. Evidence-based radiation oncology: definitive, adjuvant and salvage radiotherapy for non-metastatic prostate cancer. Radiother Oncol 2007;84:197-215 «PMID: 17532494»PubMed
Dearnaley DP, Hall E, Lawrence D ym. Phase III pilot study of dose escalation using conformal radiotherapy in prostate cancer: PSA control and side effects. Br J Cancer 2005;92:488-98 «PMID: 15685244»PubMed
Dearnaley DP, Sydes MR, Graham JD ym. Escalated-dose versus standard-dose conformal radiotherapy in prostate cancer: first results from the MRC RT01 randomised controlled trial. Lancet Oncol 2007;8:475-87 «PMID: 17482880»PubMed
Vis AN, Schröder FH, van der Kwast TH. The actual value of the surgical margin status as a predictor of disease progression in men with early prostate cancer. Eur Urol 2006;50:258-65 «PMID: 16413660»PubMed
Bolla M, van Poppel H, Collette L ym. Postoperative radiotherapy after radical prostatectomy: a randomised controlled trial (EORTC trial 22911). Lancet 2005;366:572-8 «PMID: 16099293»PubMed
Thompson IM Jr, Tangen CM, Paradelo J ym. Adjuvant radiotherapy for pathologically advanced prostate cancer: a randomized clinical trial. JAMA 2006;296:2329-35 «PMID: 17105795»PubMed
Wiegel T, Bottke D, Steiner U ym. Phase III postoperative adjuvant radiotherapy after radical prostatectomy compared with radical prostatectomy alone in pT3 prostate cancer with postoperative undetectable prostate-specific antigen: ARO 96-02/AUO AP 09/95. J Clin Oncol 2009;27:2924-30 «PMID: 19433689»PubMed
Corn BW, Winter K, Pilepich MV. Does androgen suppression enhance the efficacy of postoperative irradiation? A secondary analysis of RTOG 85-31. Radiation Therapy Oncology Group. Urology 1999;54:495-502 «PMID: 10475361»PubMed
King CR, Presti JC Jr, Gill H ym. Radiotherapy after radical prostatectomy: does transient androgen suppression improve outcomes? Int J Radiat Oncol Biol Phys 2004;59:341-7 «PMID: 15145146»PubMed
Ohri N, Dicker AP, Trabulsi EJ ym. Can early implementation of salvage radiotherapy for prostate cancer improve the therapeutic ratio? A systematic review and regression meta-analysis with radiobiological modelling. Eur J Cancer 2012;48:837-44 «PMID: 21945099»PubMed
Cremers RG, van Lin EN, Gerrits WL ym. Efficacy and tolerance of salvage radiotherapy after radical prostatectomy, with emphasis on high-risk patients suited for adjuvant radiotherapy. Radiother Oncol 2010;97:467-73 «PMID: 20817287»PubMed
Stephenson AJ, Scardino PT, Kattan MW ym. Predicting the outcome of salvage radiation therapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. J Clin Oncol 2007;25:2035-41 «PMID: 17513807»PubMed
Siegmann A, Bottke D, Faehndrich J ym. Salvage radiotherapy after prostatectomy - what is the best time to treat? Radiother Oncol 2012;103:239-43 «PMID: 22119375»PubMed
Jang JW, Hwang WT, Guzzo TJ ym. Upfront androgen deprivation therapy with salvage radiation may improve biochemical outcomes in prostate cancer patients with post-prostatectomy rising PSA. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;83:1493-9 «PMID: 22401922»PubMed
International Commission on Radiological Protection. Radiation safety aspects of brachytherapy for prostate cancer using permanently implanted sources. A report of ICRP Publication 98. Ann ICRP 2005;35:iii-vi, 3-50 «PMID: 16330284»PubMed
Grimm P, Billiet I, Bostwick D ym. Comparative analysis of prostate-specific antigen free survival outcomes for patients with low, intermediate and high risk prostate cancer treatment by radical therapy. Results from the Prostate Cancer Results Study Group. BJU Int 2012;109 Suppl 1:22-9 «PMID: 22239226»PubMed
Taira AV, Merrick GS, Galbreath RW ym. Natural history of clinically staged low- and intermediate-risk prostate cancer treated with monotherapeutic permanent interstitial brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2010;76:349-54 «PMID: 19467793»PubMed
Ash D. Advances in radiotherapy for prostate cancer. Br J Radiol 2005;78 Spec No 2:S112-6 «PMID: 16306633»PubMed
Ash D, Al-Qaisieh B, Bottomley D ym. The impact of hormone therapy on post-implant dosimetry and outcome following Iodine-125 implant monotherapy for localised prostate cancer. Radiother Oncol 2005;75:303-6 «PMID: 15890423»PubMed
Thompson A, Keyes M, Pickles T ym. Evaluating the Phoenix definition of biochemical failure after (125)I prostate brachytherapy: Can PSA kinetics distinguish PSA failures from PSA bounces? Int J Radiat Oncol Biol Phys 2010;78:415-21 «PMID: 20133083»PubMed
Hinnen KA, Battermann JJ, van Roermund JG ym. Long-term biochemical and survival outcome of 921 patients treated with I-125 permanent prostate brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2010;76:1433-8 «PMID: 19540075»PubMed
Hinnen KA, Monninkhof EM, Battermann JJ ym. Prostate specific antigen bounce is related to overall survival in prostate brachytherapy. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;82:883-8 «PMID: 21300477»PubMed
Stone NN, Stone MM, Rosenstein BS ym. Influence of pretreatment and treatment factors on intermediate to long-term outcome after prostate brachytherapy. J Urol 2011;185:495-500 «PMID: 21167528»PubMed
Potters L, Morgenstern C, Calugaru E ym. 12-year outcomes following permanent prostate brachytherapy in patients with clinically localized prostate cancer. J Urol 2008;179:S20-4 «PMID: 18405743»PubMed
Sylvester JE, Grimm PD, Wong J ym. Fifteen-year biochemical relapse-free survival, cause-specific survival, and overall survival following I(125) prostate brachytherapy in clinically localized prostate cancer: Seattle experience. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;81:376-81 «PMID: 20864269»PubMed
Peinemann F, Grouven U, Hemkens LG ym. Low-dose rate brachytherapy for men with localized prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2011;7:CD008871 «PMID: 21735436»PubMed
Tammela TL. Endocrine prevention and treatment of prostate cancer. Mol Cell Endocrinol 2012;360:59-67 «PMID: 22465099»PubMed
Palmberg C, Koivisto P, Visakorpi T ym. PSA decline is an independent prognostic marker in hormonally treated prostate cancer. Eur Urol 1999;36:191-6 «PMID: 10450001»PubMed
Loblaw DA, Mendelson DS, Talcott JA ym. American Society of Clinical Oncology recommendations for the initial hormonal management of androgen-sensitive metastatic, recurrent, or progressive prostate cancer. J Clin Oncol 2004;22:2927-41 «PMID: 15184404»PubMed
Sharifi N, Gulley JL, Dahut WL. Androgen deprivation therapy for prostate cancer. JAMA 2005;294:238-44 «PMID: 16014598»PubMed
Iversen P, Tyrrell CJ, Kaisary AV ym. Bicalutamide monotherapy compared with castration in patients with nonmetastatic locally advanced prostate cancer: 6.3 years of followup. J Urol 2000;164:1579-82 «PMID: 11025708»PubMed
Tyrrell CJ, Blake GM, Iversen P ym. The non-steroidal antiandrogen, bicalutamide ('Casodex'), may preserve bone mineral density as compared with castration: results of a preliminary study. World J Urol 2003;21:37-42 «PMID: 12756493»PubMed
Sieber PR, Keiller DL, Kahnoski RJ ym. Bicalutamide 150 mg maintains bone mineral density during monotherapy for localized or locally advanced prostate cancer. J Urol 2004;171:2272-6, quiz 2435 «PMID: 15126801»PubMed
Wirth MP, Hakenberg OW, Froehner M. Antiandrogens in the treatment of prostate cancer. Eur Urol 2007;51:306-13; discussion 314 «PMID: 17007995»PubMed
O'Connor KM, Fitzpatrick JM. Side-effects of treatments for locally advanced prostate cancer. BJU Int 2006;97:22-8 «PMID: 16336322»PubMed
Maximum androgen blockade in advanced prostate cancer: an overview of the randomised trials. Prostate Cancer Trialists' Collaborative Group. Lancet 2000;355:1491-8 «PMID: 10801170»PubMed
Eisenberger MA, Blumenstein BA, Crawford ED ym. Bilateral orchiectomy with or without flutamide for metastatic prostate cancer. N Engl J Med 1998;339:1036-42 «PMID: 9761805»PubMed
Samson DJ, Seidenfeld J, Schmitt B ym. Systematic review and meta-analysis of monotherapy compared with combined androgen blockade for patients with advanced prostate carcinoma. Cancer 2002;95:361-76 «PMID: 12124837»PubMed
Salonen AJ, Viitanen J, Lundstedt S ym. Finnish multicenter study comparing intermittent to continuous androgen deprivation for advanced prostate cancer: interim analysis of prognostic markers affecting initial response to androgen deprivation. J Urol 2008;180:915-9; discussion 919-20 «PMID: 18635219»PubMed
Saad F, Karakiewicz P, Perrotte P. The role of bisphosphonates in hormone-refractory prostate cancer. World J Urol 2005;23:14-8 «PMID: 15666171»PubMed
Loriot Y, Massard C, Gross-Goupil M ym. The interval from the last cycle of docetaxel-based chemotherapy to progression is associated with the efficacy of subsequent docetaxel in patients with prostate cancer. Eur J Cancer 2010;46:1770-2 «PMID: 20483588»PubMed
Eymard JC, Oudard S, Gravis G ym. Docetaxel reintroduction in patients with metastatic castration-resistant docetaxel-sensitive prostate cancer: a retrospective multicentre study. BJU Int 2010;106:974-8 «PMID: 20230389»PubMed
Beer TM, Ryan CW, Venner PM ym. Intermittent chemotherapy in patients with metastatic androgen-independent prostate cancer: results from ASCENT, a double-blinded, randomized comparison of high-dose calcitriol plus docetaxel with placebo plus docetaxel. Cancer 2008;112:326-30 «PMID: 17960793»PubMed
Berthold DR, Pond GR, Soban F ym. Docetaxel plus prednisone or mitoxantrone plus prednisone for advanced prostate cancer: updated survival in the TAX 327 study. J Clin Oncol 2008;26:242-5 «PMID: 18182665»PubMed
de Bono JS, Oudard S, Ozguroglu M ym. Prednisone plus cabazitaxel or mitoxantrone for metastatic castration-resistant prostate cancer progressing after docetaxel treatment: a randomised open-label trial. Lancet 2010;376:1147-54 «PMID: 20888992»PubMed
Ryan CJ, Smith MR, de Bono JS ym. Abiraterone in metastatic prostate cancer without previous chemotherapy. N Engl J Med 2013;368:138-48 «PMID: 23228172»PubMed
Heng DY, Chi KN. Prednisone monotherapy in asymptomatic hormone refractory prostate cancer. Can J Urol 2006;13:3335-9 «PMID: 17187697»PubMed
Wu JS, Wong R, Johnston M ym. Meta-analysis of dose-fractionation radiotherapy trials for the palliation of painful bone metastases. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2003;55:594-605 «PMID: 12573746»PubMed
Sze WM, Shelley M, Held I ym. Palliation of metastatic bone pain: single fraction versus multifraction radiotherapy - a systematic review of the randomised trials. Cochrane Database Syst Rev 2004;1:CD004721 «PMID: 15106258»PubMed
Patchell RA, Tibbs PA, Regine WF ym. Direct decompressive surgical resection in the treatment of spinal cord compression caused by metastatic cancer: a randomised trial. Lancet 2005;366:643-8 «PMID: 16112300»PubMed
Nalesnik JG, Mysliwiec AG, Canby-Hagino E. Anemia in men with advanced prostate cancer: incidence, etiology, and treatment. Rev Urol 2004;6:1-4 «PMID: 16985564»PubMed
Amling CL, Bergstralh EJ, Blute ML ym. Defining prostate specific antigen progression after radical prostatectomy: what is the most appropriate cut point? J Urol 2001;165:1146-51 «PMID: 11257657»PubMed
Roach M 3rd, Hanks G, Thames H Jr ym. Defining biochemical failure following radiotherapy with or without hormonal therapy in men with clinically localized prostate cancer: recommendations of the RTOG-ASTRO Phoenix Consensus Conference. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2006;65:965-74 «PMID: 16798415»PubMed
Swanson GP, Hussey MA, Tangen CM ym. Predominant treatment failure in postprostatectomy patients is local: analysis of patterns of treatment failure in SWOG 8794. J Clin Oncol 2007;25:2225-9 «PMID: 17538167»PubMed
Stephenson AJ, Bolla M, Briganti A ym. Postoperative radiation therapy for pathologically advanced prostate cancer after radical prostatectomy. Eur Urol 2012;61:443-51 «PMID: 22036777»PubMed
Pound CR, Partin AW, Eisenberger MA ym. Natural history of progression after PSA elevation following radical prostatectomy. JAMA 1999;281:1591-7 «PMID: 10235151»PubMed
Chaplin BJ, Wildhagen MF, Schroder FH ym. Digital rectal examination is no longer necessary in the routine follow-up of men with undetectable prostate specific antigen after radical prostatectomy: the implications for follow-up. Eur Urol 2005;48:906-10 «PMID: 16126322»PubMed
Wolf AM, Nasser JF, Wolf AM ym. The impact of informed consent on patient interest in prostate-specific antigen screening. Arch Intern Med 1996;156:1333-6 «PMID: 8651843»PubMed
2012 ASCO Annual Meeting. Oral Abstract Session, Genitourinary Cancer (Prostate) Updated analysis of the phase III, double-blind, randomized, multinational study of radium-223 chloride in castration-resistant prostate cancer (CRPC) patients with bone metastases (ALSYMPCA). Citation: J Clin Oncol 2012;30(Suppl): LBA4512.
Albertsen PC, Hanley JA, Penson DF ym. 13-year outcomes following treatment for clinically localized prostate cancer in a population based cohort. J Urol 2007;177:932-6 «PMID: 17296379»PubMed
Al-Mamgani A, van Putten WL, Heemsbergen WD ym. Update of Dutch multicenter dose-escalation trial of radiotherapy for localized prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2008;72:980-8 «PMID: 18495377»PubMed
Andriole GL, Bostwick DG, Brawley OW ym. Effect of dutasteride on the risk of prostate cancer. N Engl J Med 2010;362:1192-202 «PMID: 20357281»PubMed
Baker SG, Lichtenstein P, Kaprio J ym. Genetic susceptibility to prostate, breast, and colorectal cancer among Nordic twins. Biometrics 2005;61:55-63 «PMID: 15737078»PubMed
Bauman G, Charette M, Reid R ym. Radiopharmaceuticals for the palliation of painful bone metastasis-a systemic review. Radiother Oncol 2005;75:258-70 «PMID: 16299924»PubMed
Bill-Axelson A, Holmberg L, Filén F ym. Radical prostatectomy versus watchful waiting in localized prostate cancer: the Scandinavian prostate cancer group-4 randomized trial. J Natl Cancer Inst 2008;100:1144-54 «PMID: 18695132»PubMed
Bill-Axelson A, Holmberg L, Ruutu M ym. Radical prostatectomy versus watchful waiting in early prostate cancer. N Engl J Med 2005;352:1977-84 «PMID: 15888698»PubMed
Bolla M, de Reijke TM, Van Tienhoven G ym. Duration of androgen suppression in the treatment of prostate cancer. N Engl J Med 2009;360:2516-27 «PMID: 19516032»PubMed
Bolla M, van Poppel H, Tombal B ym. Postoperative radiotherapy after radical prostatectomy for high-risk prostate cancer: long-term results of a randomised controlled trial (EORTC trial 22911). Lancet 2012;380:2018-27 «PMID: 23084481»PubMed
Bolla M, Van Tienhoven G, Warde P ym. External irradiation with or without long-term androgen suppression for prostate cancer with high metastatic risk: 10-year results of an EORTC randomised study. Lancet Oncol 2010;11:1066-73 «PMID: 20933466»PubMed
Bul M, Zhu X, Valdagni R ym. Active surveillance for low-risk prostate cancer worldwide: the PRIAS study. Eur Urol 2013;63:597-603 «PMID: 23159452»PubMed
Catalona WJ, Partin AW, Slawin KM ym. Use of the percentage of free prostate-specific antigen to enhance differentiation of prostate cancer from benign prostatic disease: a prospective multicenter clinical trial. JAMA 1998;279:1542-7 «PMID: 9605898»PubMed
Catalona WJ, Richie JP, Ahmann FR ym. Comparison of digital rectal examination and serum prostate specific antigen in the early detection of prostate cancer: results of a multicenter clinical trial of 6,630 men. J Urol 1994;151:1283-90 «PMID: 7512659»PubMed
Chow E, Zeng L, Salvo N ym. Update on the systematic review of palliative radiotherapy trials for bone metastases. Clin Oncol (R Coll Radiol) 2012;24:112-24 «PMID: 22130630»PubMed
Crook J, Ludgate C, Malone S ym. Final report of multicenter Canadian Phase III randomized trial of 3 versus 8 months of neoadjuvant androgen deprivation therapy before conventional-dose radiotherapy for clinically localized prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2009;73:327-33 «PMID: 18707821»PubMed
D'Amico AV, Chen MH, Renshaw AA ym. Androgen suppression and radiation vs radiation alone for prostate cancer: a randomized trial. JAMA 2008;299:289-95 «PMID: 18212313»PubMed
de Bono JS, Logothetis CJ, Molina A ym. Abiraterone and increased survival in metastatic prostate cancer. N Engl J Med 2011;364:1995-2005 «PMID: 21612468»PubMed
Denham JW, Steigler A, Lamb DS ym. Short-term neoadjuvant androgen deprivation and radiotherapy for locally advanced prostate cancer: 10-year data from the TROG 96.01 randomised trial. Lancet Oncol 2011;12:451-9 «PMID: 21440505»PubMed
Di Lorenzo G, Perdonà S, De Placido S ym. Gynecomastia and breast pain induced by adjuvant therapy with bicalutamide after radical prostatectomy in patients with prostate cancer: the role of tamoxifen and radiotherapy. J Urol 2005;174:2197-203 «PMID: 16280763»PubMed
Finne P, Auvinen A, Aro J ym. Estimation of prostate cancer risk on the basis of total and free prostate-specific antigen, prostate volume and digital rectal examination. Eur Urol 2002;41:619-26; discussion 626-7 «PMID: 12074779»PubMed
Finne P, Auvinen A, Määttänen L ym. Diagnostic value of free prostate-specific antigen among men with a prostate-specific antigen level of <3.0 microg per liter. Eur Urol 2008;54:362-70 «PMID: 18006214»PubMed
Fizazi K, Carducci M, Smith M ym. Denosumab versus zoledronic acid for treatment of bone metastases in men with castration-resistant prostate cancer: a randomised, double-blind study. Lancet 2011;377:813-22 «PMID: 21353695»PubMed
Fizazi K, Scher HI, Molina A ym. Abiraterone acetate for treatment of metastatic castration-resistant prostate cancer: final overall survival analysis of the COU-AA-301 randomised, double-blind, placebo-controlled phase 3 study. Lancet Oncol 2012;13:983-92 «PMID: 22995653»PubMed
Fransson P, Lund JA, Damber JE ym. Quality of life in patients with locally advanced prostate cancer given endocrine treatment with or without radiotherapy: 4-year follow-up of SPCG-7/SFUO-3, an open-label, randomised, phase III trial. Lancet Oncol 2009;10:370-80 «PMID: 19286422»PubMed
Gleave ME, Coupland D, Drachenberg D ym. Ability of serum prostate-specific antigen levels to predict normal bone scans in patients with newly diagnosed prostate cancer. Urology 1996;47:708-12 «PMID: 8650870»PubMed
Greene KL, Albertsen PC, Babaian RJ ym. Prostate specific antigen best practice statement: 2009 update. J Urol 2013;189:S2-S11 «PMID: 23234625»PubMed
Heijnsdijk EA, Wever EM, Auvinen A ym. Quality-of-life effects of prostate-specific antigen screening. N Engl J Med 2012;367:595-605 «PMID: 22894572»PubMed
Horwitz EM, Bae K, Hanks GE ym. Ten-year follow-up of radiation therapy oncology group protocol 92-02: a phase III trial of the duration of elective androgen deprivation in locally advanced prostate cancer. J Clin Oncol 2008;26:2497-504 «PMID: 18413638»PubMed
Jones CU, Hunt D, McGowan DG ym. Radiotherapy and short-term androgen deprivation for localized prostate cancer. N Engl J Med 2011;365:107-18 «PMID: 21751904»PubMed
Kantoff PW, Halabi S, Conaway M ym. Hydrocortisone with or without mitoxantrone in men with hormone-refractory prostate cancer: results of the cancer and leukemia group B 9182 study. J Clin Oncol 1999;17:2506-13 «PMID: 10561316»PubMed
Kuban DA, Tucker SL, Dong L ym. Long-term results of the M. D. Anderson randomized dose-escalation trial for prostate cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2008;70:67-74 «PMID: 17765406»PubMed
Lawton CA, DeSilvio M, Roach M 3rd ym. An update of the phase III trial comparing whole pelvic to prostate only radiotherapy and neoadjuvant to adjuvant total androgen suppression: updated analysis of RTOG 94-13, with emphasis on unexpected hormone/radiation interactions. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2007;69:646-55 «PMID: 17531401»PubMed
Lichtenstein P, De Faire U, Floderus B ym. The Swedish Twin Registry: a unique resource for clinical, epidemiological and genetic studies. J Intern Med 2002;252:184-205 «PMID: 12270000»PubMed
Lilja H, Ulmert D, Björk T ym. Long-term prediction of prostate cancer up to 25 years before diagnosis of prostate cancer using prostate kallikreins measured at age 44 to 50 years. J Clin Oncol 2007;25:431-6 «PMID: 17264339»PubMed
Lutz S, Berk L, Chang E ym. Palliative radiotherapy for bone metastases: an ASTRO evidence-based guideline. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;79:965-76 «PMID: 21277118»PubMed
Lu-Yao GL, Yao SL. Population-based study of long-term survival in patients with clinically localised prostate cancer. Lancet 1997;349:906-10 «PMID: 9093251»PubMed
McLeod DG, Iversen P, See WA ym. Bicalutamide 150 mg plus standard care vs standard care alone for early prostate cancer. BJU Int 2006;97:247-54 «PMID: 16430622»PubMed
Morikawa LK, Roach M 3rd. Pelvic nodal radiotherapy in patients with unfavorable intermediate and high-risk prostate cancer: evidence, rationale, and future directions. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;80:6-16 «PMID: 21481721»PubMed
Morris DE, Emami B, Mauch PM ym. Evidence-based review of three-dimensional conformal radiotherapy for localized prostate cancer: an ASTRO outcomes initiative. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2005;62:3-19 «PMID: 15850897»PubMed
Ozen H, Akyol F, Toktas G ym. Is prophylactic breast radiotherapy necessary in all patients with prostate cancer and gynecomastia and/or breast pain? J Urol 2010;184:519-24 «PMID: 20620411»PubMed
Parker C, Nilsson S, Heinrich D ym. Alpha emitter radium-223 and survival in metastatic prostate cancer. N Engl J Med 2013;369:213-23 «PMID: 23863050»PubMed
Petrylak DP, Tangen CM, Hussain MH ym. Docetaxel and estramustine compared with mitoxantrone and prednisone for advanced refractory prostate cancer. N Engl J Med 2004;351:1513-20 «PMID: 15470214»PubMed
Pilepich MV, Winter K, Lawton CA ym. Androgen suppression adjuvant to definitive radiotherapy in prostate carcinoma--long-term results of phase III RTOG 85-31. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2005;61:1285-90 «PMID: 15817329»PubMed
Pommier P, Chabaud S, Lagrange JL ym. Is there a role for pelvic irradiation in localized prostate adenocarcinoma? Preliminary results of GETUG-01. J Clin Oncol 2007;25:5366-73 «PMID: 18048817»PubMed
Roach M 3rd, Bae K, Speight J ym. Short-term neoadjuvant androgen deprivation therapy and external-beam radiotherapy for locally advanced prostate cancer: long-term results of RTOG 8610. J Clin Oncol 2008;26:585-91 «PMID: 18172188»PubMed
Scher HI, Fizazi K, Saad F ym. Increased survival with enzalutamide in prostate cancer after chemotherapy. N Engl J Med 2012;367:1187-97 «PMID: 22894553»PubMed
Schröder FH, Hugosson J, Roobol MJ ym. Prostate-cancer mortality at 11 years of follow-up. N Engl J Med 2012;366:981-90 «PMID: 22417251»PubMed
See WA, Tyrrell CJ, CASODEX Early Prostate Cancer Trialists' Group. The addition of bicalutamide 150 mg to radiotherapy significantly improves overall survival in men with locally advanced prostate cancer. J Cancer Res Clin Oncol 2006;132 Suppl 1:S7-16 «PMID: 16896884»PubMed
Shelley M, Harrison C, Coles B ym. Chemotherapy for hormone-refractory prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2006;4:CD005247 «PMID: 17054249»PubMed
Souhami L, Bae K, Pilepich M ym. Impact of the duration of adjuvant hormonal therapy in patients with locally advanced prostate cancer treated with radiotherapy: a secondary analysis of RTOG 85-31. J Clin Oncol 2009;27:2137-43 «PMID: 19307511»PubMed
Southwest Oncology Group, Berry DL, Moinpour CM ym. Quality of life and pain in advanced stage prostate cancer: results of a Southwest Oncology Group randomized trial comparing docetaxel and estramustine to mitoxantrone and prednisone. J Clin Oncol 2006;24:2828-35 «PMID: 16782921»PubMed
Stephenson AJ, Shariat SF, Zelefsky MJ ym. Salvage radiotherapy for recurrent prostate cancer after radical prostatectomy. JAMA 2004;291:1325-32 «PMID: 15026399»PubMed
Tannock IF, de Wit R, Berry WR ym. Docetaxel plus prednisone or mitoxantrone plus prednisone for advanced prostate cancer. N Engl J Med 2004;351:1502-12 «PMID: 15470213»PubMed
Tannock IF, Osoba D, Stockler MR ym. Chemotherapy with mitoxantrone plus prednisone or prednisone alone for symptomatic hormone-resistant prostate cancer: a Canadian randomized trial with palliative end points. J Clin Oncol 1996;14:1756-64 «PMID: 8656243»PubMed
Thompson IM, Goodman PJ, Tangen CM ym. The influence of finasteride on the development of prostate cancer. N Engl J Med 2003;349:215-24 «PMID: 12824459»PubMed
Thompson IM, Pauler DK, Goodman PJ ym. Prevalence of prostate cancer among men with a prostate-specific antigen level < or =4.0 ng per milliliter. N Engl J Med 2004;350:2239-46 «PMID: 15163773»PubMed
Thompson IM, Tangen CM, Paradelo J ym. Adjuvant radiotherapy for pathological T3N0M0 prostate cancer significantly reduces risk of metastases and improves survival: long-term followup of a randomized clinical trial. J Urol 2009;181:956-62 «PMID: 19167731»PubMed
Tolonen TT, Kujala PM, Tammela TL ym. Overall and worst gleason scores are equally good predictors of prostate cancer progression. BMC Urol 2011;11:21 «PMID: 21978318»PubMed
Trock BJ, Han M, Freedland SJ ym. Prostate cancer-specific survival following salvage radiotherapy vs observation in men with biochemical recurrence after radical prostatectomy. JAMA 2008;299:2760-9 «PMID: 18560003»PubMed
Tyrrell CJ, Payne H, Tammela TL ym. Prophylactic breast irradiation with a single dose of electron beam radiotherapy (10 Gy) significantly reduces the incidence of bicalutamide-induced gynecomastia. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2004;60:476-83 «PMID: 15380582»PubMed
Uemura H, Hoshino K, Sasaki T ym. Usefulness of the 2005 International Society of Urologic Pathology Gleason grading system in prostate biopsy and radical prostatectomy specimens. BJU Int 2009;103:1190-4 «PMID: 19076142»PubMed
Van der Kwast TH, Bolla M, Van Poppel H ym. Identification of patients with prostate cancer who benefit from immediate postoperative radiotherapy: EORTC 22911. J Clin Oncol 2007;25:4178-86 «PMID: 17878474»PubMed
Warde P, Mason M, Ding K ym. Combined androgen deprivation therapy and radiation therapy for locally advanced prostate cancer: a randomised, phase 3 trial. Lancet 2011;378:2104-11 «PMID: 22056152»PubMed
Warren KS, Chodak GW, See WA ym. Are bone scans necessary in men with low prostate specific antigen levels following localized therapy? J Urol 2006;176:70-3; discussion 73-4 «PMID: 16753371»PubMed
Verkasalo PK, Kaprio J, Koskenvuo M ym. Genetic predisposition, environment and cancer incidence: a nationwide twin study in Finland, 1976-1995. Int J Cancer 1999;83:743-9 «PMID: 10597189»PubMed
Viani GA, Bernardes da Silva LG, Stefano EJ. Prevention of gynecomastia and breast pain caused by androgen deprivation therapy in prostate cancer: tamoxifen or radiotherapy? Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;83:e519-24 «PMID: 22704706»PubMed
Viani GA, Stefano EJ, Afonso SL. Higher-than-conventional radiation doses in localized prostate cancer treatment: a meta-analysis of randomized, controlled trials. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2009;74:1405-18 «PMID: 19616743»PubMed
Vickers A, Bennette C, Steineck G ym. Individualized estimation of the benefit of radical prostatectomy from the Scandinavian Prostate Cancer Group randomized trial. Eur Urol 2012;62:204-9 «PMID: 22541389»PubMed
Widmark A, Klepp O, Solberg A ym. Endocrine treatment, with or without radiotherapy, in locally advanced prostate cancer (SPCG-7/SFUO-3): an open randomised phase III trial. Lancet 2009;373:301-8 «PMID: 19091394»PubMed
Wiegel T, Lohm G, Bottke D ym. Achieving an undetectable PSA after radiotherapy for biochemical progression after radical prostatectomy is an independent predictor of biochemical outcome--results of a retrospective study. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2009;73:1009-16 «PMID: 18963539»PubMed
Zelefsky MJ, Eastham JA, Cronin AM ym. Metastasis after radical prostatectomy or external beam radiotherapy for patients with clinically localized prostate cancer: a comparison of clinical cohorts adjusted for case mix. J Clin Oncol 2010;28:1508-13 «PMID: 20159826»PubMed
Zietman AL, Bae K, Slater JD ym. Randomized trial comparing conventional-dose with high-dose conformal radiation therapy in early-stage adenocarcinoma of the prostate: long-term results from proton radiation oncology group/american college of radiology 95-09. J Clin Oncol 2010;28:1106-11 «PMID: 20124169»PubMed
Zietman AL, Viani GA. RETRACTED: High-dose conformal radiotherapy reduces prostate cancer-specific mortality: results of a meta-analysis Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;83:e619-e625. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2013;85:899 «PMID: 23577347»PubMed

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää

OPI JA OTA KÄYTTÖÖN

KOOSTEET

POTILAALLE

MUUT SUOSITUKSET

Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu

LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT

Kirjallisuusviite

Kuva

Linkki toiselle sivustolle

Lisätietoa

Näytönastekatsaus

PDF-tiedosto

PubMed-abstrakti

Taulukko

OPI JA OTA KÄYTTÖÖN

KOOSTEET

LIITEAINEISTOT

MUUT SUOSITUKSET

LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT

Eturauhassyöpä

Keskeinen sanoma

Kohderyhmät ja tarkoitus

Epidemiologia

Periytyvä alttius

Ulkoiset riskitekijät

Eturauhassyövän ehkäisy

Diagnostiikka

Riskiryhmäluokitus

Ennuste

Eturauhassyövän TNM-luokitus

Oireet

Tutkimukset

Primaaritutkimukset yleislääkärin vastaanotolla

Jatkotutkimukset urologian poliklinikassa

Histopatologinen analyysi

Prostatektomianäytteen käsittely ja histopatologia

Eturauhassyövän hoito

Paikallisen eturauhassyövän hoito (T1–2, Nx-0, M0)

Aktiivinen seuranta

Radikaalinen prostatektomia

Passiivinen seuranta

Ulkoinen sädehoito

Leikkauksenjälkeinen eli liitännäissädehoito

Toisen vaiheen sädehoito

Lyhytetäisyyksinen sädehoito (brakyterapia)

Kokeelliset eturauhassyövän hoidot

Paikallisesti edenneen ja etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoito

Paikallisesti edenneen eturauhassyövän hoito (T3–4NXM0)

Etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoito (TXNX–1M1)

Endokriininen eli hormonaalinen hoito

Kastraatio

Antiandrogeenit

Maksimaalinen androgeenisalpaus

Jaksottainen andgrogeenisalpaus

Hormonaalisen hoidon aloituksen ajankohta

Kastraatioresistentin metastasoineen eturauhassyövän hoito

Edenneen eturauhassyövän oireenmukainen hoito

Eturauhassyöpäpotilaan jälkiseuranta

Eturauhassyövän seulonta

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä

Sidonnaisuudet

Kirjallisuusviite

Vastuun rajaus

Tiedonhakukäytäntö

Kirjallisuutta