Takaisin Tulosta

Olkapään jännevaivat

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä
12.4.2022

Käypä hoito -suositus «Olkapään jännevaivat»1

Keskeinen sisältö

Yleisin olkapään jännevaiva on kiertäjäkalvosimen (rotator cuff) jänteen rappeumaperäinen tauti (tendinopatia). Jänteen läpäisevä repeämä voi kehittyä rappeuman myötä tai syntyä äkillisen tapaturman seurauksena. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen. Ensisijainen kuvantaminen on röntgenkuvaus. Rappeumaperäiset jännevaivat hoidetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa, ja tärkein hoito on fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu. Kirurgista hoitoa harkitaan läpäisevissä jännerepeämissä, lähinnä jos repeämä todetaan tapaturman seurauksena.

Etiologia ja kliininen kuva

Olkapään jännevaivojen esiintyvyys kasvaa selvästi iän myötä. Niiden riskiä suurentavat olkaniveltä kuormittavat suuret voimat, toistoliikkeet ja pitkään jatkuvat olkavarren kohoasennot. Jänteen läpäisevä repeämä voi kehittyä pahenevan rappeuman myötä tai syntyä äkillisessä tapaturmassa joko rappeutuneeseen tai terveeseen jänteeseen. Kiertäjäkalvosimen jännevaivan tyypillinen oire on levossa tai rasituksessa tai molemmissa tuntuva kipu. Rasituskipu ilmenee etenkin vaakatason yläpuolisissa liikkeissä. Läpäisevään repeämään liittyviä oireita ovat lisäksi aktiivisen liikelaajuuden rajoittuminen ja voiman heikkeneminen.

Oireet, diagnostiikka

Olkapään vaivojen diagnostiikka perustuu esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen. Tarvittaessa diagnostiikkaa täydennetään kuvantamisilla, joista ensisijainen on röntgenkuvaus. Tapaturman jälkeen tarvitaan aina röntgenkuvaus. Tarvittaessa tehdään lisäkuvantamisia. Magneettikuvauksen ja ultraäänitutkimuksen tarkkuus ja herkkyys ovat kiertäjäkalvosimen repeämän tutkimisessa hyviä «Magneettikuvauksen ja kaikututkimuksen sekä spesifisyys että sensitiivisyys ovat hyviä kiertäjäkalvosimen repeämän tutkimisessa.»A. Ultraäänitutkimuksen osuvuudessa on kuitenkin suuri merkitys radiologin harjaantuneisuudella. Magneettikuvaus tehdään vain olkasairauksien hoitoon perehtyneen erikoislääkärin lähetteestä.

Hoito

Läpäiseviä kiertäjäkalvosimen repeämiä esiintyy varsin yleisesti myös oireettomilla potilailla. Oireeton jännesairaus ei vaadi omahoidon (esim. kuormituksen säätely) lisäksi muuta hoitoa. Oireilevat, rappeumaperäiset jännevaivat hoidetaan ensisijaisesti konservatiivisesti perusterveydenhuollossa. Ellei alkuvaiheen omahoito lievitä oireita, tärkein hoito on fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu. Harjoitteluterapia lievittää oireita kiertäjäkalvosimen tendinopatiassa «Harjoitteluterapia lievittää oireita kiertäjäkalvosimen tendinopatiassa.»A. Terapeuttisen harjoittelun perusperiaatteisiin kuuluvat riittävän pitkä hoitojakso (vähintään 3 kuukautta), harjoittelun säännöllisyys (kotiharjoitteet) ja harjoitteiden riittävä progressio yksilöllisesti. Terapeuttisessa harjoittelussa käytetään fysioterapeutin ohjaamia aktiivisia menetelmiä esimerkiksi hartiaseudun lihasvoimien, asennon ja hallinnan parantamiseksi, ja olkanivelen liikkuvuuden palauttamiseksi. Fysikaalisilla laitehoidoilla (sähkö, ultraääni, laser) ei ole merkittävää hyötyä olkapään jännevaivojen hoidossa. Olkalisäkkeen alainen glukokortikoidiruiske ilmeisesti lievittää kipua paremmin kuin puudute tai lumehoito lyhyessä seurannassa «Olkalisäkkeen alainen glukokortikoidiruiske ilmeisesti lievittää kipua paremmin kuin puudute tai lumehoito lyhyessä seurannassa.»B. Näin ollen sitä voidaan käyttää tendinopatian oireiden alkuvaiheessa, mutta mahdollisiin pistoshoitoihin on syytä liittää ohjatun harjoittelun aloittaminen.

Olkalisäkkeen avarrusleikkauksesta ei ole lisähyötyä fysioterapeutin ohjaamaan harjoitteluun olkalisäkkeen alaisen kivun hoidossa «Olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä fysioterapeutin ohjaamaan harjoitteluun verrattuna olkalisäkkeen alaisen kivun hoidossa.»A. Kirurgista hoitoa harkitaan läpäisevissä kiertäjäkalvosimen jännerepeämissä, tapaturmaperäisissä repeämissä heti alkuvaiheessa ja rappeumaperäisissä repeämissä etenkin työikäisillä potilailla, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito tuota tulosta. Fyysisesti aktiivisen potilaan tapaturman jälkeen todettu kiertäjäkalvosinrepeämä, johon liittyy merkittävä voiman heikkeneminen, joka ei parane akuutin kipuvaiheen rauhoituttua, on selkein leikkaushoidon aihe.

Kiertäjäkalvosimen läpäisevään repeämään liittyvää pitkäkestoista oiretta potevilla potilailla leikkaushoito yhdistettynä fysioterapiaan saattaa johtaa parempaan tulokseen kuin pelkkä fysioterapia «Kiertäjäkalvosimen läpäisevään repeämään liittyvää pitkäkestoista oiretta potevilla potilailla leikkaushoito yhdistettynä fysioterapiaan saattaa johtaa parempaan tulokseen kuin pelkkä fysioterapia.»C. Näin ollen leikkausta voidaan harkita rappeumaperäisessäkin tilanteessa, jos asianmukainen kuntoutus ei riittävästi helpota oireita, ja potilaan lapalihakset ovat kunnossa. Kiertäjäkalvosimen korjausleikkaukseen ei kannattane ryhtyä, jos röntgenkuvassa todetaan nivelrikko tai selkeästi madaltunut olkalisäkkeen alainen tila.

Hoitomuodosta riippumatta olkapään jännevaivan aiheuttama oireilu usein pitkittyy. Sairauspoissaolon pitkittymisen ehkäisemiseksi on työterveyshuollossa syytä selvittää mahdollisuudet työn sisällön ja työympäristön muutoksiin, osa-aikatyöhön tms., jotta potilas pystyisi toimintakykynsä heikkenemisestä huolimatta tekemään työtä.

Hoidon porrastus

Suurin osa olkapään jännevaivoista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa. Kiireellinen lähete ortopedille tehdään, jos kyseessä on tuore, tapaturmaperäinen kiertäjäkalvosimen repeämä, jonka oireet eivät helpota tapaturman jälkeisen akuutin kipuvaiheen rauhoituttua. Myös työkyvyttömyys, joka jatkuu asianmukaisesta pitkäkestoisesta (noin 3 kuukautta) aktiivisesta konservatiivisesta hoidosta huolimatta, on lähettämisen aihe. Ei-kiireellinen lähete ortopedille tai fysiatrille tehdään, jos kipu ja aktiivisen liikkeen rajoitus eivät asianmukaisesti toteutetusta pitkäkestoisesta (3–6 kuukautta) konservatiivisesta hoidosta huolimatta helpotu riittävästi ja työ- ja toimintakyky ovat merkittävästi heikentyneet.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä

Vesa Lepola (pj.)

Juha Paloneva

Marja-Liisa Huuskonen

Mauri Kallinen

Jaro Karppinen

Kimmo Mattila

Ville Mattila

Jukka Raittinen

Jari Rautiainen

Esa-Pekka Takala

Ville Äärimaa