Päivitetyt hoitosuositukset korostavat sepelvaltimotaudin yhtenäistä hoitoketjua akuutista vaiheesta pitkäaikaishoitoon: nopeaa diagnostiikkaa ja hoitoa akuutissa vaiheessa sekä yksilöllistä, riskiperusteista hoitoa kroonistuneessa taudissa.
Akuutti sepelvaltimotautikohtaus ja krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä muodostavat yhtenäisen hoitokokonaisuuden, jossa nopea alkuhoito, yksilöllinen riskinarvio, pitkäjänteinen hoito ja kuntoutus täydentävät toisiaan. Molemmat hoitosuositukset on päivitetty.
Suosituksissa korostuvat aiempaa systemaattisempi hoidon yksilöllistäminen sekä iskemia- ja vuotoriskin rinnakkainen arviointi koko hoitopolun ajan.
Sepelvaltimotautikohtaus: viiveet minimiin ja hoito kohdennetusti
Akuutin sepelvaltimotautikohtauksen diagnostiikka perustuu edelleen oireisiin, EKG-löydöksiin ja troponiinimääritykseen, mutta niiden toteutusta ja diagnostisia kriteerejä on täsmennetty. EKG tulee rekisteröidä viiveettä, ja troponiinin määrityksessä suositaan nopeita 1–3 tunnin algoritmeja. Riskinarvio ohjaa jatkotutkimuksia ja hoitopäätöksiä.
Hoidossa ratkaisevaa on nopeus. ST-nousuinfarktissa ensisijainen hoito on välitön pallolaajennus, ja hoitoon pääsyn viive pyritään minimoimaan. Muissa akuutin sepelvaltimotaudin muodoissa varjoainekuvauksen ajankohta määräytyy potilaan riskinarvion perusteella.
Merkittävä muutos koskee antitromboottista hoitoa. Lääkitys ja sen kesto valitaan aiempaa yksilöllisemmin, ja erityisesti verenvuotoriskin arviointi ohjaa lääkevalintoja ja hoidon kestoa. NSTEMI- ja UAP-potilailla ADP-reseptorin salpaaja aloitetaan pääsääntöisesti angiografian jälkeen.
Ensihoidon, päivystyksen ja jatkohoidon sujuva yhteistyö sekä varhainen mobilisaatio tukevat potilaan hyvää ennustetta.
Krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä: riskitekijöiden hallinta ja kuntoutus keskiössä
Akuutin vaiheen jälkeen painopiste siirtyy ennusteen parantamiseen, oireiden hallintaan ja toimintakyvyn tukemiseen.
Ennakkotodennäköisyyden arviointia on täsmennetty. Diagnostiikassa sepelvaltimoiden TT-kuvantaminen on keskeinen menetelmä ahtauttavan taudin poissulussa, ja kuvantamisessa todettu merkittävä sepelvaltimoiden ateroskleroosi diagnosoidaan sepelvaltimotaudiksi. Hoitosuositus kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös mikroverenkierron häiriöihin.
Hoidon kulmakivenä on riskitekijöiden tehokas hallinta. Lääkehoitoa tehostetaan tarvittaessa yhdistelmähoidoilla, jotka tukevat sekä verensokerin hallintaa että sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä.
Revaskularisaatioon päädytään, jos oireet jatkuvat optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta tai potilaan ennuste sitä edellyttää. Antitromboottinen hoito suunnitellaan yksilöllisesti iskemia- ja vuotoriskin tasapainon perusteella.
Kuntoutuksen ja sydänvalmennuksen merkitys korostuu. Moniammatillinen tuki, digitaaliset hoitopolut ja potilaan aktiivinen rooli ovat keskeisiä hyvän hoitotuloksen saavuttamisessa.