Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat ovat merkittävä kansanterveydellinen haitta ja sairauskulujen aiheuttaja. Ne lisääntyvät diabeetikoiden ikääntyessä ja heidän määränsä kasvaessa Suomessa. Ongelmia voidaan huomattavasti välttää ennakoinnilla ja varhaisella puuttumisella. Seuranta on aloitettava jo silloin, kun diabetes todetaan.
Diabeetikon jalkaongelmien Käypä hoito -suositus kokoaa yhteen ajanmukaiset ohjeet diabetesta sairastavan jalkojen hoidosta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon moniammatillisen yhteistyön ja tehokkaan hoitoketjun avulla ehkäistään diabeetikon jalan kudosvaurioita ja siten amputaatioita. Diabetesta sairastavan jalkojen kliininen tutkimus tulee tehdä vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useammin, paikallisesti sovitun työnjaon mukaisesti. Tutkimus sisältää riskiluokituksen arvioinnin, joka ohjaa hoitoa ja seurantaa.
Diabetesta sairastavan aikuisen jalkaongelmien ehkäisy ja seuranta tulee aloittaa jo silloin, kun diabetes todetaan. Kun haava on kerran ilmennyt, sen uusiutumisen ehkäisy täytyy muistaa läpi elämän. Kaikkien diabetesta sairastavia hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten tulee antaa potilaille ja näiden läheisille ohjausta jalkojen hoidossa. Jos potilas toteaa jalassaan poikkeavia löydöksiä, kuten haavan, ihorikon, kynnen ympäristön punoituksen tai kivun, hänen tulee ottaa yhteyttä hoitopaikkaansa muutaman vuorokauden kuluessa, ellei paranemisen merkkejä ilmaannu.
Jalkahaavan riskiluokituksiksi suositellaan kansainvälisiä viime vuosina julkaistuja luokituksia, jotka sisältyvät Käypä hoito -suositukseen. Jalkahaavan hoito tulee aloittaa välittömästi, ja pienetkin ihovauriot tulee hoitaa viipymättä.
Diabetesta sairastavan jalkaongelmien ehkäisyn ja hoidon järjestämiseksi perusterveydenhuollon käytössä tulee olla joko paikallinen tai alueellinen moniammatillinen jalkatyöryhmä. Erikoissairaanhoitoa on syytä konsultoida haavan paranemisen pitkittyessä yli kaksi viikkoa, kriittisen iskemian, lievää vakavamman haavainfektion, haavariskiä aiheuttavien virheasentojen tai Charcot’n jalan ollessa kyseessä tai kun tarvitaan erityisarviota jalan kevennyshoidon toteutukseen. Erikoissairaanhoidon vastuulla on myös alueellisen jalkojenhoidon suunnittelu ja kehittäminen.