Yllätys, ehkä jopa pienoinen järkytys; näin voisi ajoittain kuvata työryhmän jäsenen tuntoja, kun hän hoitosuosituksen päivityksen alussa ryhtyy tutustumaan tiedonhaun tuloksiin. Esimerkiksi juuri käynnistyneen Lihavuus-suosituksen päivitykseen tehdyssä tiedonhaussa lääkehoidoista hakutulokseen osui tiukkojenkin rajausten jälkeen melkein 400 viitettä! Tämä konkretisoi sen, että yksittäisellä lääkärillä ei ole mahdollisuutta pysyä kärryillä uudesta tutkimustiedosta ja arvioida sen luotettavuutta. Hoitosuosituksiin koottu ja arvioitu tieto onkin arvokas linkki tutkimustiedon siirtymisessä käytäntöön. Mutta miten uusi tieto muuttuu hoitosuosituksesta hoidoksi?
Lihavuus-suosituksen edellisellä päivityskierroksella vuonna 2020 suositukseen tehtiin laajoja muutoksia. Halusimme usean toimijan yhteistyönä selvittää, miten muutokset ovat siirtyneet terveydenhuollon ammattihenkilöiden käytäntöihin ja vastaavatko resurssit suosituksen linjauksia. Kyselyyn vastasi 760 lihavuuden ehkäisy- ja hoitotyötä tekevää terveydenhuollon ammattilaista ja heidän esihenkilöään.
Puolet kyselyyn vastanneista oli tutustunut suositukseen, pääosin itsenäisesti. Vain noin joka kymmenes oli käsitellyt suositusta työyhteisössään tai koulutuksessa. Tutustuminen oli yleisempää niillä, jotka hoitivat lihavuutta viikoittain kuin harvemmin hoitavilla.
Päivitetyn suosituksen linjaukset, kuten puheeksiotto potilaslähtöisesti ja puheeksioton ja lihavuuteen liittyvien tietojen kirjaaminen, toteutuvat vastaajien mukaan melko hyvin. Noin kaksi kolmasosaa vastasi arvioivansa lihavuutta Käypä hoito -suosituksen mukaisesti ja laati potilaan kanssa kokonaisvaltaisen hoitosuunnitelman. Suurin osa vastaajista kertoi tekevänsä lihavuuden elintapahoitoa, noin kaksi kolmasosaa aikuisten parissa työskentelevistä toteutti lääkehoitoa ja lähetti potilaita lihavuusleikkaukseen, ja neljäsosa hyödynsi niukkaenergisiä dieettejä.
Vain noin 20–30 % vastaajista piti lihavuuden ehkäisyyn tai hoitoon kohdennettuja resursseja riittävinä omassa työyhteisöissään tai alueellaan. Monet vastaajista eivät olleet perehtyneet alueensa tai organisaationsa lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimintatapoihin eivätkä olleet tietoisia sovituista hoitopoluista. Vaikka ryhmätoiminta on kustannustehokkaana tapana suosituksen mukaan keskeinen lihavuuden hoitomuoto, alle puolet aikuisten parissa työskentelevistä vastaajista raportoi ryhmätoiminnasta alueellaan. Lapsille, nuorille ja lapsiperheille järjestetty ryhmätoiminta oli vastaajien mukaan vielä harvinaisempaa. Moniammatillinen yhteistyö oli vastaajien mukaan melko yleistä, vaikka moniammatilliset hoitotiimit vaikuttavat olevan harvinaisia.
Kyselymme tulokset ovat suuntaa antavia ja kuvaavat kyselyyn vastanneiden arvioita työstään ja lihavuuden ehkäisyn ja hoidon resursseista. Joitain johtopäätelmiä voidaan kuitenkin tehdä.
Aiheesta kiinnostuneet tuntevat suosituksen ja sen sisällön. He myös kokivat toimivansa suosituksen mukaan. Entä ne terveydenhuollon ammattilaiset, joiden työhön lihavuuden ehkäisy ja hoito kuuluu harvemmin. Koska lihavuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste, tulisi heidänkin tuntea suositus. Miten he saisivat tiedon muuttuneesta tutkimustiedosta?
Hoitosuosituksiin kootaan ja arvioidaan tutkimustieto tietyn sairauden osalta. Tämä on ensimmäinen linkki uuden tutkimustiedon saattamisessa käytäntöön. Hoitokäytäntöjen muutokseen tarvitaan kuitenkin hoitosuosituksen julkaisun lisäksi aktiivisia ja muutosta tukevia toimia. Matalan kynnyksen toimi voisi olla hoitosuositusten käsitteleminen työyhteisöissä. Kyselymme perusteella tällainen toimintatapa oli melko harvinainen.
Resursseja pidettiin riittämättöminä, toisaalta oman alueen resurssit ja toimintamallit eivät olleet läheskään kaikille tuttuja. On selvää, että resurssien riittävyys tai riittämättömyys ja tietämys hoitopoluista heijastuu herkästi myös hoidon toteutukseen. Eikö oman alueen käytännöt ja resurssit sopisi kuin nenä päähän yhteen hoitosuosituksen kanssa käsiteltäväksi työyhteisössä?
Kannustakin työyhteisöissä yhdessä käsittelemään hoitosuosituksia, pohtimaan yhteisiä toimintatapoja, osaamista ja tarjolla olevia resursseja. Näin saamme tutkitun tiedon käytäntöön – potilaiden parhaaksi!
Lue lisää: Suonpää M, Vähäkangas M, Dalbom L, Häkkänen P, Järvi L, Männistö S, Sipilä R, Suojanen L, Mäki P. (2025) Lihavuuden Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja toimeenpano – Kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 10/2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Kyselytutkimus toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot ry:n, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, HUS Perusterveydenhuollon yksikön sekä Suomen Lihavuustutkijat ry:n yhteistyönä.