Keuhkoahtaumatauti Käypä hoito -suositus on päivitetty. Erityisesti seulontaa, diagnostiikkaa ja hoitoa koskevia osuuksia sekä kuvia ja taulukoita on uudistettu.
Edelleen tehokkain tapa ehkäistä keuhkoahtaumatautia on savuttomuus. Pitkään tupakoineiden henkilöiden keuhkoahtaumatautia voidaan seuloa oirekyselyllä ja mikrospirometrialla terveydenhuoltokäyntien yhteydessä.
Keuhkoahtaumataudin diagnostiikka perustuu riskitekijöiden arvioon, oireisiin ja spirometriaan. Spirometriassa todetaan palautumaton obstruktio, ja avaavan lääkkeen antamisen jälkeen FEV1/FVC on alle 0,7. Taudin vaikeuden (lievä, keskivaikea, vaikea) luokittelevat oireet, pahenemisvaiheet ja FEV1-suureen Z-arvo. Liitännäissairaudet huonontavat ennustetta, ja niiden toteaminen sekä suositusten mukainen hoito ovat osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Tupakoinnin lopettaminen ja liikunta ovat keskeinen osa hoitoa. Lääkehoidolla vähennetään oireita, kuten rasituksessa ilmenevää hengenahdistusta, ja estetään pahenemisvaiheita. Lääkitys aloitetaan, jos potilaalla on säännöllisesti keuhkoahtaumataudin oireita tai suuri riski saada pahenemisvaiheita. Oireita hoidetaan ja pahenemisvaiheita estetään inhaloitavalla pitkävaikutteisella avaavalla antikolinergilla, beeta2-agonistilla tai näiden yhdistelmällä. Inhaloitavaa glukokortikoidia kokeillaan, jos potilaalla on samanaikainen astma tai jos on ollut vähintään kaksi keskivaikeaa pahenemisvaihetta tai yksi sairaalahoitoinen pahenemisvaihe ja etenkin jos pahenemisvaiheiden lisäksi veren eosinofiilien (B-Eos) taso on yli 0,3×109 solua/l. Suosituksessa esitetään uutena myös inhaloitavan glukokortikoidin vähentämis- tai lopettamisohjeita.
Potilaalla itsellään on aktiivinen ja vastuullinen rooli sairauden hoidossa. Ohjattu omahoito pahenemisvaiheita varten vahvistaa potilaan valmiuksia sairauden hallinnassa.