Seksitaudit

Muutoksia seksitautien esiintyvyydessä

• Viime vuosina etenkin tippurin esiintyvyys on lisääntynyt voimakkaasti. Vuonna 2017 ilmoitettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautirekisteriin 597 tippuritartuntaa.
• Tippuritartunnoista yli puolet on saatu Suomessa.
• Klamydiatartuntoja todetaan vuosittain yli 14 000 ja ne painottuvat nuoriin aikuisiin.
• Miesten tippuri- ja kuppatartunnoista merkittävä osa on saatu miesten välisessä seksissä.

Diagnostiikan uudet tuulet

• Potilaan haastattelulla selvitetään tartuntariski ja -ajankohta oikea-aikaisen näytteenoton suunnittelemiseksi.
• Seksitavalla on merkitystä näytteenottopaikkojen valinnassa (genitaalialue, anaalikanava, nielu). Jos kyse on ollut miesten välisestä seksistä, on syytä ottaa klamydia- ja tippurinäytteet kaikista mahdollisista tartuntapaikoista.
• Tippuritartunnat ovat nykyään usein oireettomia klamydian tapaan, eikä niitä voi erottaa kliinisesti, joten ne tulee testata samanaikaisesti.
• Nukleiinihapon osoitustesti (CtGcNhO) voidaan ottaa joko ensivirtsasta tai tikkunäytteenä (virtsaputki, kohdunkaulakanava, peräsuoli, nielu, emättimen limakalvo) «Ensivirtsanäyte on yhtä luotettava kuin tikkunäyte Chlamydia trachomatis diagnostiikassa miehillä. Naisilla vaginan limakalvolta otettu tikkunäyte on luotettavin ja suositeltavin.»A.
• Naisilla vaginan limakalvolta hoitopaikassa tai potilaan itse ottama tikkunäyte on osoittautunut ensivirtsanäytettä paremmaksi näytteeksi «Ensivirtsanäyte on yhtä luotettava kuin tikkunäyte Chlamydia trachomatis diagnostiikassa miehillä. Naisilla vaginan limakalvolta otettu tikkunäyte on luotettavin ja suositeltavin.»A.
• Jos tippurin nukleiinihapon osoitustestin tulos on positiivinen, tulee ennen hoidon aloitusta ottaa viljelynäyte antibioottiherkkyyksien selvittämiseksi.
• Ensivirtsa- ja vaginan limakalvon tikkunäytteeseen perustuvaa klamydian ja tippurin kotinäytteenottoa voidaan käyttää testauksen osana, kunhan tutkimusten tarjoaja huolehtii positiivisen löydöksen saaneiden hoitoonohjauksesta ja tartunnanjäljityksestä.
• Positiivinen S-TrpaAb-löydös viittaa joko tuoreeseen kuppainfektioon tai jo aiemmin sairastettuun ja myös hoidettuun tautiin.
• Positiivisesta TrpaAb-näytteestä laboratorio tekee kardiolipiinititrauksen taudin aktiivisuuden arvioimiseksi
• HIV-näyte (S-HIVAgAb) on aiheellinen, jos epäillään muuta seksitautitartuntaa.
• Harkinnan mukaan myös hepatiittitutkimukset tulevat kyseeseen.

Hoidon haasteita

• Klamydian ensisijaiset hoitovaihtoehdot ovat atsitromysiini (1 g kerta-annoksena) tai doksisykliini (100 mg x 2 seitsemän vuorokauden ajan) «Atsitromysiini on yhtä tehokas ja yhtä hyvin siedetty kuin doksisykliini klamydian hoidossa.»A.
• Doksisykliini on suositeltu vaihtoehto nielun, peräaukon ja silmän klamydianhoitoon.
• Tippurin osalta gonokokin resistenssitilanne on vaikeutunut ja tippurin asianmukaiseen hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota.
• Tippuri hoidetaan herkkyysmäärityksen mukaisesti. Jos tätä ei ole käytettävissä ensisijainen hoito on keftriaksoni (500 mg lihakseen kerta-annoksena) yhdistettynä atsitromysiiniin (2 g suun kautta).
• Klamydian ja tippurin hoidon yhteydessä huolehditaan uusien tartuntojen ehkäisemisestä: hoitoon sisältyy seksistä pidättäytyminen viikon ajan ja kondomin käyttö jälkitarkastukseen (neljä viikkoa) asti.
• Jälkitarkastusnäytteet otetaan niistä paikoista, joissa tartunta todettiin ja tutkitaan nukleiinihapon osoitustestillä.
• Primaari- ja sekundaarikupan ensisijaisena hoitona käytetään bentsatiinipenisilliiniä (2,4 milj. IU kerta-annoksena). Keftriaksoni (1 g x 1 lihakseen 10 vuorokauden ajan) on vaihtoehto penisilliiniallergikoille.
• Hoidon jälkeinen serologinen seuranta (S-KardAb) tehdään 1, 3, 6 ja (12) kuukauden kuluttua.

Tartunnan jäljitys muistettava

• Hoitava lääkäri on vastuussa siitä, että yleisvaarallista (kuppa) tai valvottavaa (klamydia, tippuri, hiv) tartuntatautia sairastava potilas ja muut mahdollisesti tartunnan saaneet ohjataan tutkimuksiin ja hoitoon.
• Tartuntatauti-ilmoitus tehdään verkossa THL:lle lääkärin tunnistauduttua terveydenhuollon ammattihenkilön varmennekortilla.
• Tarvittaessa lääkäri voi samalla täyttää myös tartuntatautiepäilyilmoituksen.

Rokotteet

• Käytettävissä on ehkäisevä HPV-rokote.
• Miesten välinen seksi altistaa mm hepatiitti-B tartunnoille, minkä vuoksi ryhmä on lisätty kansalliseen rokotusohjelmaan (hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokote).

Uudet infektiot

• Mycoplasma genitaliumin aiheuttama tartunta tulee huomioida etenkin miehillä, joilla on virtsaputken tulehdus, mutta klamydia- ja tippurinäytteet ovat jääneet negatiivisiksi.
• M. genitalium voidaan nykyään osoittaa nukleiinihapon osoitusmenetelmällä (-MygeNhO).
• Ensijaisena hoitona on atsitromysiini 1. päivänä 500 mg ja 2–5. päivinä 250 mg x1. Seksikumppanit ohjataan tutkimuksiin.
• Tauti ei kuulu valvottaviin tartuntatauteihin.
• Chlamydia trachomatiksen genotyyppien L1–L3 aiheuttamaa harvinaista lymphogranuloma venereumia (LGV) on esiintynyt miesten välisessä seksissä proktiitin aiheuttajana. Nämä L-kannat voidaan erottaa laboratoriossa yleisesti seksiteitse tarttuvista kannoista.
• LGV:n hoitona on doksisykliini 100 mg x 2 kolmen viikon ajan.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Sukupuolitautien Vastustamisyhdistys ry:n asettama työryhmä

Eija Hiltunen-Back (pj.)

Anna Alanen

Mirja Puolakkainen

Pekka Suomalainen

Kirsi Valtonen

Risto Vuento

Hannamari Välimaa

Piia Vuorela

Jorma Komulainen