Sydämen vajaatoiminta

Keskeinen sisältö

Sydämen vajaatoiminnassa hoitovalinnat nojaavat tietoon taustalla olevan sydänsairauden tyypistä, vasemman kammion supistuvuudesta ja oireyhtymän vaikeusasteesta.
Systolisen sydämen vajaatoiminnan lääke- ja laitehoidosta on runsaasti tutkimusnäyttöä.
Sydämen vajaatoiminnassa, jossa vasemman kammion supistuvuus on normaali tai korkeintaan hieman alentunut (diastolinen sydämen vajaatoiminta), tutkimusnäyttö ennustetta parantavasta lääkehoidosta on lisääntynyt.
Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus perusterveydenhuollossa sekä yhdessä potilaan kanssa laadittu potilaskeskeinen terveys- ja hoitosuunnitelma ovat tärkeitä sydämen vajaatoimintaa sairastaville.
Verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin hyvä hoito auttaa ehkäisemään sekä sydämen vajaatoimintaa että todetun sydämen vajaatoiminnan pahenemista.
Liikunnan on osoitettu vaikuttavan myönteisesti potilaan elämänlaatuun, fyysiseen suorituskykyyn ja oireiluun sekä parantavan ennustetta.
Potilaan omahoidon tukemisella voidaan vähentää sairaalahoidon tarvetta ja parantaa elämänlaatua.
Palliatiivisen hoidon tarpeen oikea-aikainen arviointi parantaa sydämen vajaatoimintapotilaan elämänlaatua ja sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheen hoitoa sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta.

Keskeiset suositukset

Diagnostiikka

Diagnoosi edellyttää tyypillisiä oireita ja/tai kliinisiä löydöksiä, jotka johtuvat sydämen rakenteellisesta poikkeavuudesta tai toiminnallisesta häiriöistä, ja joko suurentuneita natriureettisten peptidien pitoisuuksia tai osoitusta kohonneista täyttöpaineista.
Diagnoosiin tarvitaan hyvä anamneesi ja status, EKG, keuhkojen röntgenkuvaus, natriureettisten peptidien määritys sekä sydämen ultraäänitutkimus.
Diagnoosin jälkeen tulee selvittää sydämen vajaatoiminnan etiologia. Sekä oireyhtymää että sen aiheuttaneen sydänsairauden ICD-koodin kirjaamista hoitokertomukseen suositellaan.

Luokittelu

Sydämen vajaatoiminnan kulku on yksilöllinen ja oireet pitkään piileviä. Potilaiden hoitoon olisi hyvä päästä vaikuttamaan jo oireettomassa vaiheessa «Sydämen vajaatoiminnan eri vaiheet ja kongestion vaikeutuminen»1.
Sydämen vajaatoiminta voidaan luokitella monella tavalla:
- sydämen vajaatoiminnan kliinisen vaiheen mukaan «Sydämen vajaatoiminnan eri vaiheet ja kongestion vaikeutuminen»1,
- uuteen, äkilliseen tai krooniseen sydämen vajaatoimintaan sekä
- perinteisesti vasemman kammion supistusvireyden (ejektiofraktion, EF) mukaan systoliseen ja diastoliseen vajaatoimintaan.
- Oireiden vaikeusastetta kuvataan NYHA luokituksella.

Kuva 1.

Sydämen vajaatoiminnan eri vaiheet ja kongestion vaikeutuminen

Mukailtu lähteestä: Palazzuoli A, Mullens W. Cardiac congestion assessed by natriuretic peptides oversimplifies the definition and treatment of heart failure. ESC Heart Failure 2021;8:3453-7

Hoito

Sydämen vajaatoiminnan hoidon peruslääkitykseen kuuluvat ACE:n estäjä (tai ATR-salpaaja), SGLT2:n estäjä, beetasalpaaja ja mineralokortikoidireseptorin salpaaja (MRA). Lääkkeiden ennustenäyttö on sitä vahvempi, mitä alempi ejektiofraktio on.
ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin salpaajia suositellaan kaikille sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille.
Beetasalpaajia tulee käyttää kaikille potilaille systolisen sydämen vajaatoiminnan (HFrEF) lääkehoidossa.
- Diastolisessa sydämen vajaatoiminnassa beetasalpaaja on usein aiheen eteisvärinän hoitoon.
ACE:n estäjät «ACE:n estäjät vähentävät sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja vähentävät uusia sairaalahoitoja niillä potilailla, joiden vasemman kammion systolinen funktio on alentunut.»A ja beetasalpaajat «Beetasalpaajat vähentävät sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta sekä uusia sairaalahoitoja niillä potilailla, joiden vasemman kammion systolinen funktio on alentunut.»A vähentävät kuolleisuutta ja uusia sairaalahoitoja systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.
SGLT2:n estäjät (dapagliflotsiini ja empagliflotsiini) vähentävät sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja riippumatta vasemman kammion ejektiofraktiosta «SGLT2-estäjät (dapagliflotsiini ja empagliflotsiini) vähentävät sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja riippumatta vasemman kammion ejektiofraktiosta.»A.
Mineralokortikoidireseptorin salpaajaa (spironolaktoni tai eplerenoni) suositellaan käytettäväksi sydämen vajaatoiminnan hoidossa.
Mineralokortikoidireseptorin salpaajat vähentävät systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavien kuolleisuutta ja uusintasairaalahoitojen määrää vajaatoimintaoireiden vaikeusasteesta riippumatta «Mineralokortikoidireseptorin salpaajat (MRA) vähentävät systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja uusintasairaalahoitojen määrää vajaatoimintaoireiden vaikeusasteesta riippumatta.»A ja saattavat vähentää diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavien kuolleisuutta ja uusia sairaalahoitoja «Spironolaktoni saattaa vähentää diastolisen sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja uusia sairaalahoitoja.»C.
Angiotensiinireseptorin salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmähoito voidaan systolisessa sydämen vajaatoiminnassa ottaa käyttöön ACE:n estäjän tai angiotensiinireseptorin salpaajan tilalle niillä potilailla, joilla on edellä mainitusta lääkityksestä huolimatta vielä haittaavia sydämen vajaatoiminnan oireita (NYHA II–IV).
Diureetteja kuuluu käyttää potilaille, joilla on nestekertymiä.

Hoidon järjestäminen ja seuranta

Kun potilaalla todetaan sydämen vajaatoiminta, hoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden vajaatoiminnan todennäköinen syy, taudin vaikeusaste ja potilaan muut sairaudet.
Palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä (koulutus, kotikäynnit, puhelinseuranta) vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien kuolleisuutta ja sairaalahoitojaksoja «Palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä (koulutus, kotikäynnit, puhelinseuranta) vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja sairaalahoitojaksoja.»A.
Sydämen vajaatoiminnan omahoidon suunnittelussa (liikunta, ruokavalio, suolan käyttö, nesteiden käyttö, päihteettömyys, lääkityksen itsesäätely) on erityisen tärkeää tukea potilaan toimintakykyä arjessa.
Sydämen vajaatoimintaa sairastaville suositellaan sekä kestävyysliikuntaa että lihaskuntoharjoittelua.

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä

Jyri Lommi (Puheenjohtaja)

Johan Lassus (Kokoava kirjoittaja)

Satu Brinkmann

Juhani Junttila

Jorma Kokkonen

Eliisa Koljonen

Eero Mervaala (Käypä hoito -toimittaja)

Pirjo Mustonen

Markku Pentikäinen

Pirjo Posio

Heikki Ukkonen

Sydämen vajaatoiminta

Keskeinen sisältö

Keskeiset suositukset

Diagnostiikka

Luokittelu

Hoito

Hoidon järjestäminen ja seuranta

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus

Muut versiot

Sydämen vajaatoiminta

Keskeinen sisältö

Keskeiset suositukset

Diagnostiikka

Luokittelu

Hoito

Hoidon järjestäminen ja seuranta

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus

Muut versiot

Jaa