Suomessa tehdyssä satunnaistetussa, kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Malmivaara A, Häkkinen U, Aro T ym. The treatment ...»1 186 potilasta arvottiin kolmeen hoitoryhmään. Ryhmässä 1 suositeltiin kahden päivän vuodelepoa, ryhmässä 2 useita kertoja päivässä tehtäviä selän taivutteluharjoituksia ja ryhmässä 3 päivittäisten toimien jatkamista kivun sallimissa rajoissa. Kolmen viikon seurannassa harjoitteluryhmän potilaat olivat useilla tulosmittareilla arvioituina toipuneet merkittävästi hitaammin kuin vertailuryhmän potilaat, myös vuodeleporyhmän potilaat olivat toipuneet hitaammin. Kahdentoista viikon seurannassa sekä vuodelepo- että harjoitteluryhmän potilaat olivat toipuneet vertailuryhmän potilaita huonommin. Erityisen suuret erot olivat sairauslomien pituudessa: vertailuryhmässä keskimääräinen sairausloma-aika oli noin 4,5 vuorokautta, harjoitteluryhmässä 7,5 vuorokauttaja vuodeleporyhmässä noin 9 vuorokautta.
Satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Vroomen PC, de Krom MC, Wilmink JT ym. Lack of eff...»2 183 iskiasoireyhtymäpotilasta määrättiin kahden viikon vuodelepoon tai pelkkään seurantaan. Kahden viikon kuluttua 70 % vuodelevossa olleista ja 65 % verrokeista ilmoitti oireiden lievittyneen. Kolmen kuukauden kuluttua molemmissa ryhmässä 87 % ilmoitti oireiden lievittyneen. Kivussa, koetussa haitassa, sairauslomissa ja leikkausfrekvensseissä ei ollut eroja.
Johtopäätöksenä on, että iskiasoireyhtymässä, johon liittyy kliinisiä löydöksiä, vuodelepo ei johda parempaan toipumiseen kuin sen välttäminen.
Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen «Dahm KT, Brurberg KG, Jamtvedt G ym. Advice to res...»3, «»1 otettiin mukaan kaikkiaan kymmenen satunnaistettua vertailututkimusta (1 963 potilasta). Akuutissa alaselkäkivussa (kaksi satunnaistettua tutkimusta, joissa 401 potilasta) oli kohtalaista näyttöä siitä, että aktiiviseen elämään ohjeistetuilla potilailla oli hieman vähemmän kipua (standardised Mean Difference (SMD) 0,22, 95 % luottamusväli 0,02–0,41) ja heidän toimintakykynsä on hieman parempi (SMD 0,29, 95 % luottamusväli 0,09–0,45) kuin potilailla, joita oli neuvottu olemaan vuodelevossa. Iskiaspotilaiden kohdalla oli kohtalaista näyttöä siitä, että aktiiviseen elämään ohjeistetuilla kipu ei ollut lievempää (SMD -0,03 (95 % luottamusväli -0,24–0,18) ja toimintakyky oli vain viitteellisesti parempi (SMD 0,19 (95 % luottamusväli -0,02–0,41) kuin potilailla, joita oli neuvottu olemaan vuodelevossa. Kolmeen satunnaistettuun tutkimukseen (potilaita yhteensä 931) perusteella on heikkoa näyttöä siitä, että liikeharjoittelun, ohjeen olla aktiivinen tai ohjeen olla vuodelevossa välillä on vain vähän tai ei lainkaan eroa vaikuttavuudessa alaselkäkivussa. Yhden satunnaistetun tutkimuksen (potilaita 250) perusteella on heikkoa näyttöä siitä, että iskiaspotilailla fysioterapian, ohjeen olla aktiivinen tai ohjeen olla vuodelevossa välillä on vähän tai ei lainkaan vaikuttavuuseroa.
Tutkijoiden johtopäätöksenä on, että on kohtalaista näyttöä siitä, että akuutissa alaselkäkivussa ohje pysytellä aktiivisena tuottaa potilaalle pieniä hyötyjä kivun lievittymisenä ja toimintakyvyn paranemisena verrattuna ohjeeseen olla vuodelevossa. Iskiaspotilailla on kohtalaista näyttöä siitä, että vuodelepoa tai aktiivisena pysyttelemistä suosittelevien ohjeiden vaikuttavuudessa on vain vähän tai ei lainkaan eroa. Heikkotasoista näyttöä on siitä, että vuodelepo-ohjeen, liikeharjoittelun tai fysioterapian välillä on vain vähän tai ei lainkaan eroa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: