Kamperin ym. Cochrane-katsauksessa «Kamper SJ, Apeldoorn AT, Chiarotto A, ym. Multidis...»1 löydettiin 41 pitkittynyttä epäspesifistä alaselkäkipua (kivun kesto yli 12 viikkoa) koskevaa satunnaistettua vertailututkimusta (yhteensä 6 858 potilasta) moniammatillisen kuntoutuksen vaikutuksesta kipuun ja toimintakykyyn sekä työkykyyn verrattuna ei-moniammatillisesti toteutettuun hoitoon. Moniammatillisella biopsykososiaalisella kuntoutuksella katsauksessa tarkoitettiin kuntoutusta, joka sisälsi fyysisen komponentin lisäksi psykologisen tai sosiaalisen tai työhön kohdistuvan komponentin, joka kuului integroituun ohjelmaan. Lisäksi kuntoutuksen toteuttajana tuli olla ammattilaisia vähintään kahdesta eri ammattiryhmästä. 13 tutkimuksessa arvioitiin olevan pieni harhan riski. 33 tutkimusta oli tehty Euroopassa, ja 15 tutkimuksessa lähikontakteja kuntoutuksessa oli yli 100 tuntia.
Katsauksen perusteella arvioitiin olevan kohtalaista näyttöä siitä, että moniammatillinen kuntoutus hieman vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Pitkäaikaisessa seurannassa (> 12 kk) standardoitu keskimääräinen ero moniammatillisen kuntoutuksen ja tavanomaisen hoidon välillä oli kivun voimakkuudessa 0,21 (95 % luottamusväli 0,04–0,37) ja toimintakyvyssä 0,23 (95 % luottamusväli 0,06–0,4). Cochranen kirjoittajien mukaan ero kummassakin voi olla kliinisesti merkittävä tässä potilasryhmässä. Työkyvyn suhteen moniammatillinen kuntoutus ei ole tavanomaista hoitoa tehokkaampaa. Verrattaessa moniammatillista kuntoutusta fyysiseen harjoitteluun olivat standardoidut keskimääräiset erot suurempia, mutta meta-analyysissä oli mukana yksi selkeästi positiiviseen suuntaan poikkeava tutkimus tutkimusryhmästä, jonka työskentelyssä on sittemmin havaittu vilppiä «Negrini S, Ceravolo MG, Ferriero G, ym. Trust/untr...»2, «O'Connell NE, Moore RA, Stewart G, ym. Investigati...»3. Tämän tutkimuksen poiston jälkeen heterogeenisuus oli vähäisempi ja meta-analyysit eivät arviomme mukaan enää olleet merkittäviä kivussa ja toimintakyvyssä. Fyysiseen harjoitteluun verrattuna moniammatillinen kuntoutus parantaa työkykyä pitkäaikaisessa seurannassa, joka katsauksen kirjoittajien mukaan on kliinisesti merkittävä löydös.
Tutkimusten laatu oli vaihtelevaa, mutta herkkyysanalyysin perusteella heikkolaatuiset tutkimukset eivät merkittävästi vaikuttaneet katsauksen tulokseen. Lähikontaktien tuntimäärien perusteella arvioidussa annosvasteanalyysissä (pieni vs suuri intensiteetti) ei ollut eroja.
Tanskalaisessa satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Fisker A, Langberg H, Petersen T, ym. Effects of a...»4 vertailtiin varhaista moniammatillista työhön kytkeytyvää kuntoutusta tavanomaiseen hoitoon vähintään kaksi viikkoa kestäneessä alaselkäkivussa. Oireiden kesto oli keskimäärin kuitenkin noin 22 kuukautta, joten kyse oli pitkittyneestä selkäkivusta. Potilaiden tuli olla sairauslomalla, tai heillä tuli olla merkittävä sairauspoissaolon riski, jotta heidät voitiin hyväksyä mukaan tutkimukseen. Interventioryhmän potilaat saivat tavanomaisen hoidon lisäksi moniammatillisen tiimin arvion (hoitovastuussa oleva fysioterapeutti työkykykoordinaattorin roolissa, psykologi, ergonomisti, työterveyslääkäri ja Kelaa vastaavan viraston "tapausvastaava" (case-manager)). Fysioterapeutti koordinoi hoitoprosessia, ja eri ammattilaisia konsultoitiin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Työryhmä keskusteli potilaan tilanteesta kuukausittain. Moniammatillinen hoito kesti korkeintaan 12 viikkoa, ja siihen kuului enintään viisi psykologin vastaanottoa. Päävastemuuttujana oli työkyvyttömyys. Lähtötilanteessa moniammatillisessa ryhmässä (n = 407) 52 % potilaista oli sairauslomalla, kun taas tavanomaisen hoidon ryhmässä (n = 363) 51 % potilaista oli sairauslomalla. Vajaa kolmannes potilaista keskeytti vuoden seurantaan mennessä. Kuuden kuukauden kohdalla sairauslomalla oli 23 % potilaista ja vuoden kohdalla 16 % kummassakin ryhmässä. Toissijaiset vastemuuttujat (kivun voimakkuus, toimintakyky, elämänlaatu, psykologinen stressi, pelko-välttämiskäyttäytyminen) paranivat merkittävästi molemmissa ryhmissä, eikä ryhmien välillä ollut eroa.