Takaisin

Eosinofiilinen ruokatorven tulehdus ruoka-allergian oireena

Näytönastekatsaukset
Kaija-Leena Kolho
14.8.2014

Näytön aste: C

Eosinofiilinen ruokatorven tulehdus on harvinainen etiologialtaan tuntematon oireyhtymä, jossa osa potilaista saattaa hyötyä yksittäisen tai muutaman ruoka-allergeenin eliminaatiosta.

Systemaattinen katsaus «Liacouras CA, Furuta GT, Hirano I ym. Eosinophilic...»1 vuodelta 2011 arvioi eosinofiilisestä esofagiitista ajanjaksolla syyskuu 2006 ja elokuu 2010 julkaistuja tutkimuksia. Katsauksen tekemiseen osallistui 33 asiantuntijaa, jotka hyväksyivät katsauksen suositukset. Katsauksen mukaan eosinofiilisen esofagiitin oireena on nielemisvaikeus ja diagnoosi edellyttää endoskopiaa, jossa lähes aina todetaan makroskooppiset muutokset. Kudospalassa tulee olla huomattava eosinofilia ja tulehdusmuutoksia. IgE-välitteinen ruoka-allergia todetaan arviolta 15–40 % potilaista, mutta testimenetelmät vaihtelevat eri tutkimusten välillä. Jos potilaalla todetaan eosinofiilinen esofagiitti, suositetaan tavanomaisia allergiatutkimuksia ihotesteineen ja S-IgE-määrityksineen ja tarvittaessa ohjausta anafylaktisen reaktion varalta. Yksittäisen testin tulos ei kuitenkaan ennusta sitä, liittyykö jokin ruoka-aine eosinofiilisen esofagiitin aktiivisuuteen.

Tutkimuksen mukaan ruokavaliosta tulisi elimioida sellaiset ruoka-aineet, joiden voidaan objektiivisesti osoittaa liittyvän potilaan eosinofiiliseen esofagiittiin mutta muita ruokarajoituksia ei tarvita. Tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, miten eliminaation merkitys voidaan todeta muuten kuin seuraamalla tähystystutkimuksella eosfagiitin olemassaoloa. Dieettimuutokset tulee tehdä ravitsemusterapeutin neuvonnassa, ja on oleellista, että ruokavaliorajoituksia ei jatketa tarpeettomasti.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Katsauksen heikkoutena on tekstin väite, että aluksi pitää joko eliminoida tavallisimmat ruoka-allergeenit (maito, soija, pähkinä, kananmuna) tai sellainen ruoka-aine, joka on allergiatutkimuksissa todettu IgE-välitteisen ruoka-allergian aiheuttajaksi, mutta ruoka-aineallergian diagnostiikasta ja eliminaatiokokeiluista ei anneta tarkempia ohjeita. Oletettavasti syynä on se, että tällaista näyttöön perustuvaa tietoa ei ole. Katsauksessa painotetaan, että ruoka-aineet tulee pyrkiä palauttamaan ruokavalioon yksitellen mahdollisimman pian samalla seuraten taudin aktiivisuutta. Ruokatorven tähystystutkimus on lapsilla nukutustutkimus, ja jos siinä on todettu eosinofiilinen esofagiitti, seuranta suunnitellaan yksilöllisesti. Tauti on toistaiseksi maassamme harvinainen.

Katsaus «Allen KJ, Heine RG. Eosinophilic esophagitis: tria...»2 vuodelta 2011 esittelee eosinofiilisen esofagiitin diagnostiset kriteerit perustuen ensimmäiseen kansainväliseen konsensuslausumaan vuodelta 2006. Se kuvaa erittäin hyvin vuoteen 2010 asti tehdyt tutkimukset ja tuo esiin diagnostiikan ja hoidon kannalta kliinisesti merkittäviä asioita ja tutkimuksen haasteita. Katsaus sisältää yhteensä 102 viittettä ja päätyy oleellisesti samoihin johtopäätöksiin kuin edellä oleva tutkimus «Liacouras CA, Furuta GT, Hirano I ym. Eosinophilic...»1.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tanskalaisessa tutkimuksessa «Dalby K, Nielsen RG, Kruse-Andersen S ym. Eosinoph...»3 seurattiin prospektiivisesti 1.12.2005–31.5.2007 Etelä-Tanskan alueella tehtyjä 0–16-vuotiaiden endoskopialöydöksiä, kun tähystysindikaationa oli epäily gastroesofageaalisesta refluksitaudista ja potilaalla oli vatsakipua ja nielemisvaikeuksia. Yläruuansulatuskanavan tähystystutkimuksia tehtiin 78, ja näistä kuudessa todettiin eosinofiiliseen esofagiittiin sopiva löydös. Eosinofiilisen esofagiitin vuotuinen insidenssi oli 0,16/100 000 lasta. Eosinofiilistä esofagiittia sairastavista kolmelle tehtiin kaksoissokkoaltistus ja yhdelle avoin altistus: ruoka-allergia (lehmänmaito, kananmuna tai vehnä) todettiin neljällä kuudesta.

Vaikka potilaiden oireet vähenivät ruoka-eliminaation aikana, kolmen kuukauden kuluttua tehdyssä seurantatähystystutkimuksessa ei havaittu merkittävää muutosta ruokatorven eosinofiilikertymässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsaus «Elliott EJ, Thomas D, Markowitz JE. Non-surgical i...»4, «»1 tunnisti kolme RCT-työtä eosinofiilisen esofagiitin hoidosta. Näistä kahdessa tutkittiin yhteensä 116 lapsipotilasta ja yhdessä työssä 11 aikuista.

Flutikasoni ja prednisoni olivat lumetta tehokkaampia sekä oireiden lievittämisessä että tulehduksen hoidossa, mutta hoidon päättymisen jälkeen oireet palasivat useimmiten jo kuuden viikon kuluttua. Puolen vuoden kuluttua lähes joka toinen potilas oireili.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvitetty IL-5-estäjien tehoa. Alustavat tutkimustulokset ovat lupaavia.

Kommentti

Systemaattisia tutkimuksia on tehty vielä vähän eikä taudin synnystä, tarvittavasta hoidosta tai pitkäaikaisennusteesta ole vielä riittävästi tutkittua tietoa. Kortikoidihoidolla noin joka toinen potilas saa jonkinlaisen vasteen, mutta oireet uusiutuvat suurimmalla osalla. Eosinofiilisen esofagiitin riski on lisääntynyt atoopikoilla, mutta tauti on maassamme toistaiseksi hyvin harvinainen. Ruoka-allergian yhteys oireisiin ja tulehduksen vaikeusasteeseen ei ole yksiselitteinen; mahdollisesti osalle potilaista maidon tai muun yksittäisen allergeenin välttämäisestä on hyötyä. Joillekin potilaille kehittyy ajanmyötä ruokatorveen sidekudoslisää, joka voi liittyä nielemisvaikeuksiin.

Kirjallisuutta

  1. Liacouras CA, Furuta GT, Hirano I ym. Eosinophilic esophagitis: updated consensus recommendations for children and adults. J Allergy Clin Immunol 2011;128:3-20.e6; quiz 21-2 «PMID: 21477849»PubMed
  2. Allen KJ, Heine RG. Eosinophilic esophagitis: trials and tribulations. J Clin Gastroenterol 2011;45:574-82 «PMID: 21415771»PubMed
  3. Dalby K, Nielsen RG, Kruse-Andersen S ym. Eosinophilic oesophagitis in infants and children in the region of southern Denmark: a prospective study of prevalence and clinical presentation. J Pediatr Gastroenterol Nutr 2010;51:280-2 «PMID: 20512060»PubMed
  4. Elliott EJ, Thomas D, Markowitz JE. Non-surgical interventions for eosinophilic esophagitis. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004065 «PMID: 20238328»PubMed