Ruotsalaiseen etenevään (2006–2018) kohorttitutkimukseen «Trullenque-Eriksson A, Derks J, Andersson JS. Onse...»1 otettiin mukaan 506 19-vuotiasta, joiden parodontiumin tilaa seurattiin kansallisesta rekisteristä (SKaPa) keskimäärin 11 vuoden ajan. Alkutilanteessa rekisteröitiin tupakointistatus käyttäen modifioituja askivuosia (käytännössä jaettiin 2:lla). Vuosittaiset seurantatiedot saatiin 345 nuorelta. Seurannassa selvitettiin hampaiden lukumäärä, niiden hampaiden määrä, joissa oli 4–5 mm syviä tai 6 mm syviä tai syvempiä ientaskuja (lukuun ottamatta viisaudenhampaita). Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli parodontiitin ilmaantuvuus seuranta-aikana (6 mm syviä tai syvempiä ientaskuja todettiin kahdessa tai useammassa hampaassa). Parodontiitti kehittyi seuranta-aikana 9,8 %:lle. Riskitekijöiksi todettiin alkutilanteen tupakointi (modifioidut askivuodet) (HR 2,35; 95 % luottamusväli 1,34–4,13) ja 4–5 mm syvien ientaskujen määrä (HR 1,04; 95 % luottamusväli 1,01–1,07).
Etenevään kohorttitutkimukseen «Rosa GM, Lucas GQ, Lucas ON. Cigarette smoking and...»2 otettiin mukaan vuosina 2001–2002 Argentiinan yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden toisen vuosikurssin opiskelijoita yhteensä 81. Tutkimukseen osallistuvien piti olla iältään 17–26-vuotiaita, heillä ei saanut olla alkutilanteessa pitkäaikaissairauksia, meneillään oikomishoitoa eikä diagnosoitua parodontiittia. Tupakoitsijoiden ryhmä (n = 42) koostui niistä, jotka olivat polttaneet viimeisten 2 vuoden ajan ≥ 10 savuketta/vrk, tupakoimattomat (39) eivät olleet koskaan tupakoineet. Seurantatutkimuksen aluksi kaikille tehtiin kliininen ja röntgenologinen suun ja hampaiden tutkimus, anti-infektiivinen parodontologinen hoito ja omahoidon ohjeistus (keskimäärin 6 hoitokäynnillä). Hoitotulos arvioitiin kliinisesti 15 vuorokauden kuluttua, ja luukato (luureunan etäisyys kiillesementtirajalta, luun tiheys) arvioitiin alkutilanteessa röntgenkuvista sekä 180, 365 ja 545 vuorokauden kuluttua. Analyysit teki yksi sokkoutettu tutkija. Röntgenkuvat otettiin yksilöllisellä vertikaalisella bitewing-tekniikalla, ja digitaaliset kuvat analysoitiin tietokoneohjelmalla. Alveoliluureunan etäisyys kiillesementtirajalta mitattiin 12 kohdasta premolaari- ja molaarialueilta, ja luun tiheyden arviointiin käytettiin CADIA-menetelmää sekä subtraktioanalyysiä. Alveoliluureunan etäisyys kiillesementtirajalta ei muuttunut tupakoimattomilla, mutta kasvoi tupakoitsijoilla noin 0,4 mm seuranta-ajan kuluessa. Tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien välinen ero oli merkittävä kaikissa mittauspisteissä (p < 0,01). Tupakoitsijoilla luun tiheys oli heikompi kaikissa aikapisteissä ja huononi merkitsevästi seuranta-ajan kuluessa. Ero tupakoimattomiin oli merkitsevä (p < 0,01).
Kohorttitutkimukseen «Shiloah J, Patters MR, Waring MB. The prevalence o...»3 otettiin mukaan terveitä tupakoivia (n = 25) ja tupakoimattomia (n = 25) nuoria (21–35-vuotiaita), joilla ei ollut parodontiittia (parodontium oli joko terve tai heillä oli lievä ientulehdus). Tupakoivien ryhmään kuuluvat olivat polttaneet vähintään 1,5 askivuotta. Tupakoimattomat eivät olleet koskaan tupakoineet. Heille tehtiin parodontiumin kliininen tutkimus ja heiltä kerättiin subgingivaaliset mikrobinäytteet. Kliinisissä parodontiumin mittauksissa ei todettu eroja ryhmien välillä, mutta tupakoitsijoista merkitsevästi suuremmalta osalta (7/25) löytyi parodontopatogeenejä verrattuna tupakoimattomiin (1/25), p = 0,02. Askivuosien määrällä oli vaikutusta asiaan. Kaikki, joilta patogeenejä löytyi, olivat polttaneet vähintään 5 askivuotta. Tupakoitsijoiden riski parodontopatogeenien löytymiseen oli suurentunut (vetosuhde, OR 18 (95 % luottamusväli 1,6–204).
Kohorttitutkimus 15–16-vuotiailla suomalaisilla «Heikkinen AM, Pajukanta R, Pitkäniemi J, ym. The e...»4 selvitti nuorten tupakoitsijoiden parodontiumin tilannetta. Tutkimukseen kutsuttiin 545 nuorta yhdestä ikäkohortista, ja 501 nuorta antoi suostumuksensa. He täyttivät kyselylomakkeen tupakointitavoistaan, ja heille tehtiin kliininen sekä röntgenologinen (BW-kuvaus) suun ja hampaiden tutkimus. Tupakoivilla nuorilla todettiin enemmän hammaskiveä ja runsaammin syventyneitä (4 mm syviä tai syvempiä) ientaskuja (4–5,3 % pinnoista) kuin tupakoimattomilla (1,6–2,9 % pinnoista), p = 0,001. Tupakoinnin annos-vastesuhde todettiin myös tässä tutkimuksessa. Saman kohortin tupakoivilla naispuolisilla nuorilla todettiin myös subgingivaalisissa mikrobinäytteissä PCR-tukimuksessa «Heikkinen AM, Pitkäniemi J, Kari K, ym. Effect of ...»5 tilastollisesti merkitsevästi enemmän Treponema denticolaa ja Tannerella forsythiaa, RR verrattuna tupakoimattomiin vastaavasti 2,4 (95 % luottamusväli 1,3–4,7) ja 2,2, (95 % luottamusväli 1,2–4,1).
Kommentti:
Parodontiittia esiintyy jo 15–30-vuotiailla nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tupakoivien nuorten leukojen alueen luun tiheys ja alveoliluutaso näyttää olevan huonontunut. Heillä myös esiintyy useammin parodontiittiin liittyviä patogeenejä kuin niillä, jotka eivät tupakoi. Näytönastekatsauksessa esitettyjen tutkimusten lisäksi puolalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Gabiec K, Bagińska J, Łaguna W, ym. ...»6 tarkasteltiin hampaiden menetykseen assosioituvia tekijöitä. Kaikissa ikäryhmissä riskitekijöiksi havaittiin naissukupuoli, matala koulutustaso, suuri BMI, suuri paastoverensokeriarvo, tupakointi, edellinen hammashoitokäynti yli vuosi sitten ja hampaiden harjaus harvemmin kuin kahdesti päivässä. Pitkäaikainen tupakointi lisäsi hampaiden menetystä 20–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Toisessa 10 vuoden takautuvassa kohortin seurantatutkimuksessa «Modin C, Rinon CD, Faham A, ym. Periodontitis in y...»7 todettiin, että alle 36-vuotiailla nuorilla tupakoinnin ja suuren vuotoprosentin lisäksi hoidon keskeyttäminen suurensi marginaalisen luukadon etenemisen riskiä.