Prospektiiviseen kohorttitutkimukseen «Rosa GM, Lucas GQ, Lucas ON. Cigarette smoking and...»1 otettiin mukaan vuosina 2001–2002 Argentiinan yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden toisen vuosikurssin opiskelijoita yhteensä 81. Tutkimukseen osallistuvien piti olla iältään 17–26-vuotiaita, heillä ei saanut olla alkutilanteessa systeemisairauksia, meneillään oikomishoitoa eikä parodontiittia. Tupakoitsijoiden ryhmä (n = 42) koostui niistä, jotka olivat polttaneet viimeisen 2 vuoden ajan ≥ 10 savuketta/vrk, ei-tupakoitsijat (39) eivät olleet koskaan tupakoineet. Seurantatutkimuksen aluksi kaikille tehtiin kliininen ja röntgenologinen tutkimus sekä anti-infektiivinen parodontologinen hoito ja omahoidon ohjeistus (keskimäärin 6 hoitokäynnillä). Hoitotulos arvioitiin kliinisesti 15 vuorokauden kuluttua, ja röntgenologinen luukato (luureunan etäisyys kiillesementtirajalta, luun tiheys) arvioitiin alkutilanteessa sekä 180, 365 ja 545 vuorokauden kuluttua. Analyysit teki yksi sokkoutettu tutkija. Röntgenkuvat otettiin yksilöllisellä vertikaalisella bitewing-tekniikalla, ja digitaaliset kuvat analysoitiin tietokoneohjelmalla. Alveoliluureunan etäisyys kiillesementtirajalta mitattiin 12 kohdasta premolaari- ja molaarialueilta, ja luun tiheyden arviointiin käytettiin CADIA-menetelmää sekä subtraktioanalyysiä. Alveoliluureunan etäisyys kiillesementtirajalta ei muuttunut tupakoimattomilla, mutta kasvoi tupakoitsijoilla noin 0,4 mm seuranta-ajan kuluessa. Tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien välinen ero oli merkittävä kaikissa mittauspisteissä (p < 0,01). Tupakoitsijoilla luun tiheys oli heikompi kaikissa aikapisteissä ja huononi merkitsevästi seuranta-ajan kuluessa. Ero tupakoimattomiin oli merkitsevä (p < 0,01).
Kohorttitutkimukseen «Shiloah J, Patters MR, Waring MB. The prevalence o...»2 otettiin mukaan terveitä tupakoivia (n = 25) ja tupakoimattomia (n = 25) nuoria (21–35-vuotiaita), joilla ei ollut parodontiittia (parodontium oli joko terve tai heillä oli lievä ientulehdus). Tupakoivien ryhmään kuuluvat olivat polttaneet vähintään 1,5 askivuotta. Tupakoimattomat eivät olleet koskaan tupakoineet. Heille tehtiin parodontiumin kliininen tutkimus ja heiltä kerättiin subgingivaaliset mikrobinäytteet. Kliinisissä parodontiumin mittauksissa ei todettu eroja ryhmien välillä, mutta tupakoitsijoista merkitsevästi suuremmalta osalta (7/25) löytyi parodontopatogeenejä verrattuna ei-tupakoitsijoihin (1/25), p = 0,02. Askivuosien määrällä oli vaikutusta asiaan. Kaikki, joilta patogeeneja löytyi, olivat polttaneet vähintään 5 askivuotta. Tupakoitsijoiden riski (vetosuhde, OR) parodontopatogeenien löytymiselle oli 18-kertainen (95 % luottamusväli 1,6–204).
Kohorttitutkimus 15–16-vuotiailla suomalaisilla «Heikkinen AM, Pajukanta R, Pitkäniemi J ym. The ef...»3 selvitti parodontiumin tilannetta nuorilla tupakoitsijoilla. Tutkimukseen otettiin mukaan 501 nuorta aikuista, he täyttivät kyselylomakkeen tupakointitavoistaan ja heille tehtiin kliininen sekä röntgenologinen tutkimus. Tupakoivilla nuorilla todettiin enemmän hammaskiveä ja runsaammin syventyneitä (4 mm tai syvempiä) ientaskuja (4–5,3 % pinnoista) kuin tupakoimattomilla (1,6–2,9 % pinnoista), p = 0,001. Tupakoinnin annos-vastesuhde todettiin myös tässä tutkimuksessa.
Parodontiittia alkaa esiintyä jo 15–30-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Tupakoivilla nuorilla näyttää olevan suurempi riski leukojen alueen luun tiheyden ja alveoliluutason huononemiselle sekä parodontopatogeenien esiintyvyydelle. Muutamissa tutkimuksissa «Heikkinen AM, Pajukanta R, Pitkäniemi J ym. The ef...»3 on myös todettu tupakoivilla nuorilla enemmän parodontiittia verrattuna tupakoimattomiin.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: