Katsausartikkeliin «Axelsson I, Marnetoft SU. Benefits and harms of si...»1 haettiin helmikuussa 2009 satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa sairauspoissaoloa oli verrattu ei-sairauspoissaoloon sekä erikestoiseen tai koko- vs. osa-aikaiseen sairauspoissaoloon ilman kieli- tai aikarajausta useista lääketieteellisistä tietokannoista (Clinical Evidence, the Cochrane Library, the Campbell Library reviews, PubMed). 1 tutkimuksessa oli selvitetty sairauslomaa interventiona niskan whiplash-vammaan, ja toisessa tutkimuksessa oli käytettävissä suomalainen tutkimusprotokolla sairauslomasta tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitona sisältäen 2 vuoden seurannan. Tutkijoiden mukaan tietoa aiheesta on riittämättömästi.
Norjalaistutkimuksessa «Osterås N, Gulbrandsen P, Kann IC ym. Structured f...»2 selvitettiin strukturoidun toimintakykyarvion vaikutusta osasairauspäivärahan käyttöön perusterveydenhuollossa. 57 yleislääkäriä satunnaistettiin ryvästämällä interventio- (N = 28) tai kontrolliryhmään (N = 29). Interventioryhmä sai 1–3 päivän koulutuksen toimintakykyarvioihin sisältäen 2 kyselyä (Norwegian Function Assessment Scale, työperäiset altisteet ja stressitekijät work description form lomakkeella), muut kysymykset, anamneesi ja kliininen tutkimus. Kontrolliryhmää pyydettiin arvioimaan potilaiden toimintakykyä tavanomaiseen tapaan 8 kuukauden ajanjaksolla vuonna 2005. Tulosmuuttujina olivat potilaiden sairauspoissaolojaksot, osasairauspäivärahalle ohjaaminen, aktiiviselle sairauspoissaololle (active sick leave) tai ammatilliseen kuntoutukseen ohjaaminen.
Interventioryhmä ohjasi aktiivisemmin osasairauspäivärahalle (p < 0,01) ja harvemmin aktiiviseen sairauspoissaoloon (p = 0,04). Sairauspoissaolojen keston osalta ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkittävästi.
Tanskalaistutkimus «Rasmussen CD, Holtermann A, Jørgensen MB ym. A mul...»3 selvitti monimuotoisen työpaikkaintervention merkitystä 594 alaselkäkipupotilaalla, jotka työskentelevät terveydenhuollossa (nurses aides). Tutkittavat satunnaistettiin ryväksittäin 12 viikon interventioryhmään, joka sisälsi 12 ohjattua fyysisen harjoittelun kertaa, 2 kognitiivis-behavioraalista terapiakertaa ja 5 ergonomiaan keskittynyttä harjoituskertaa (participatory ergonomics) tai kontrolliryhmään (ei interventiota).
Interventiolla ei ollut vaikutusta selkäkivuista aiheutuneiden sairauspoissaolojen määrään.
Katsaus «Cullen KL, Irvin E, Collie A ym. Effectiveness of ...»4 selvitti työhönpaluuta tuki- ja liikuntaelin-, mielenterveys- ja kipuongelmissa tavoitteena arvioida erityyppisten interventioiden vaikuttavuutta työhönpaluun tukemisessa. 7 tietokantaa haettiin ajalta 1/1990–4/2015 , ja ne tuottivat 8 898 viitettä. 2 arvioijaa arvioi mukaan otettujen tutkimusten laadun. Katsaukseen otettiin 36 artikkelia, joiden interventiot ryhmiteltiin terveyteen, työn muokkaukseen, palvelujen koordinaatioon ja useisiin näistä kohdistuviin interventioihin. Yhteensä 19 tutkimusta oli RCT-tutkimuksia, 7 kontrolloituja ei satunnaistettuja ja 10 kohorttitutkimuksia ajankohtaisin (n = 4) tai historiallisin (n = 4) tai sekä että (n = 2) vertailuryhmin. Seuranta-aika vaihteli 4 viikosta 10 vuoteen, mutta oli 17 tutkimuksessa 1 vuoden mittainen.
Terveyteen ja työn sisältöön kohdistetut interventiot vähensivät menetettyä työaikaa. Yhdistelmäinterventiot vähensivät kustannuksia, ja mielenterveysongelmissa ne paransivat toimintakykyä työhönpaluun jälkeen. Tutkijat suosittelevat katsauksen perusteella metodien yhdistämistä työhönpaluun tukemisessa. Tuloksia käsiteltiin sanallisesti, eikä meta-analyysiä tehty tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi.