Varhaisen toteamisen tarkoituksena on löytää lapset, joilla on kehityksellisiä kielellisiä ongelmia. Ilman tukea nämä vaikeudet voivat haitata oppimista ja myöhempää kehitystä. Lasten kielellinen kehitys on yksilöllistä, ja normaali vaihtelu on varsin suurta, joten on vaikeaa ennakoida, selviääkö yksittäinen lapsi ilman erityistä tukea. Siksi toimintatapa, jossa "katsotaan ja odotetaan", ei ole perusteltu «Kaiser AP, Chow JC, Cunningham JE. A Case for Earl...»1, «Sansavini A, Favilla ME, Guasti MT, ym. Developmen...»2.
Kehityksellisiä kielellisiä vaikeuksia koskevat systemaattiset katsaukset osoittavat, ettei meillä toistaiseksi ole tutkimustietoa siitä, millä tietyillä menetelmillä ja missä iässä kielellisen kehityksen poikkeamia tulisi väestötasolla seuloa. Samoin tutkimustieto seulonnan hyödyllisyydestä on riittämätöntä «Sansavini A, Favilla ME, Guasti MT, ym. Developmen...»2, «Bao X, Komesidou R, Hogan TP. A Review of Screener...»3, «Jullien S. Screening for language and speech delay...»4, «So KKH, To CKS. Systematic Review and Meta-Analysi...»5. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsia, joilla on kielellisen kehityksen vaikeuksien riski, voitaisi tai tulisi tunnistaa. Lasten toistuva kehityksen seuranta on tarpeen erityisesti riskiperheiden lasten kohdalla tai mikäli lapsen kielellisestä kehityksestä on jo varhaisvaiheessa huolta.
Kun huoli lapsen puheen, kielen ja kommunikaation kehityksestä herää vanhempien, varhaiskasvatuksen tai neuvolan havaintojen perusteella, arvioinnin lähtökohtana käytetään tietoa tyypillisestä ja keskimääräisestä kehityksestä. Tätä kuvaavat esimerkiksi taulukossa Kielenkehityksen keskeisiä saavutuksia «Kielenkehityksen keskeisiä saavutuksia»1 esitetyt virstanpylväät. Tutkimustieto tukee ajatusta, että tällaiset kehityksen vaiheet ovat hyödyllisiä myös ongelmien havaitsemisessa «Luinge MR, Post WJ, Wit HP, ym. The ordering of mi...»6.
Tietoa tyypillisestä kielellisestä kehityksestä voidaan täydentää taulukossa Kielenkehityksen piirteitä «Kielenkehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin»2 esitetyillä varoitusmerkeillä. Ne ovat havaittavissa ilman erityisiä arviointimenetelmiä tai testejä kuuntelemalla lapsen puhetta ja havainnoimalla vuorovaikutusta sekä haastattelemalla lapsen hyvin tuntevia aikuisia. Huoli herää usein, kun lapsen puheenkehitys viivästyy. Kielellisen kehityksen vaikeus on todennäköinen, jos lapsella esiintyy esimerkiksi seuraavia piirteitä «Siiskonen T, Aro T, Ketonen R. Joko se puhuu. Kiel...»7, «Sansavini A, Favilla ME, Guasti MT, ym. Developmen...»2, «Bao X, Komesidou R, Hogan TP. A Review of Screener...»3:
Jos näitä piirteitä ei ilmene, kyse on todennäköisesti (vaikkakaan ei täysin varmasti) normaalin kielenkehityksen vaihtelusta. Jos edellä kuvattuja piirteitä esiintyy, on syytä epäillä kehityshäiriötä, johon liittyy myös kielenkehityksen ongelmia (esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö, autismikirjon häiriöt, kehitysvammaisuus).
Neuvoloissa käytetään Lene-menetelmää «Valtonen R, Mustonen K, työryhmä. Lene. Leikki-ikä...»8, joka on 2,5–6-vuotiaiden lasten kehityksen seulontamenetelmä. Siinä arvioidaan useita kehityksen osa-alueita, myös puheen tuottamista ja ymmärtämistä hyödyntäen sekä havaintoja että vanhempien ja varhaiskasvatuksen tietoa. Esikielellisen kommunikaation ja varhaisen kielenkehityksen arviointiin ja seurantaan on käytettävissä seulontamenetelmänä ESIKKO-kysely 6–24 kuukauden ikäisille «Laakso M-L, Eklund K, Poikkeus AM. ESIKKO – Lapsen...»9 sekä lapsen varhaisen sanaston kehityksen seulontamenetelmänä SANASEULA – Lapsen varhaisen sanaston kehityksen seulontamenetelmä «Stolt S, Vehkavuori S. SANASEULA Lapsen varhaisen ...»10.
Varhaisessa arvioinnissa ja tuen varmistamisessa käytössä on ainakin neljä toisiaan täydentävää menetelmää: