Alzheimerin taudin (AT) diagnoosi vaatii perehtyneisyyttä kliinisen oirekuvan ja biologisen merkkiaineiden tulosten yhdistämiseen.
On esitetty useita erilaisia AT:n diagnostisia kriteeristöjä, joista osa on tarkoitettu tutkimuskäyttöön. Eri kriteeristöt painottavat eri tavalla kliinisen oirekuvan ja biologisten merkkitekijöiden merkitystä diagnoosissa. Esitämme alla IWG:n (International Working Group) Alzheimerin taudin kliinisen diagnoosin kriteerit, joita suositellaan käytettäväksi Suomessa «Dubois B, Villain N, Frisoni GB ym. Clinical diagn...»1:
IWG:n kriteereiden mukaan Alzheimerin tauti on kliinis-biologinen ja edellyttää sekä tyypillisen oirekuvan että beeta-amyloidi- ja tau-patologiaan viittavan biomerkkiaineen positiivisuutta. Tämä voi olla joko PET-kuvantamiseen tai selkäydinnestenäytteeseen perustuva. Selkäydinnestenäytettä suositellaan, koska sillä saadaan samalla kertaa tietoa sekä beeta-amyloidi- että tau-patologiasta.
AT diagnoosi edellyttää aina osoitettua merkkiainepositiivisuutta. Kuitenkin hyvin iäkkäillä (esim. yli 85-vuotiaat «Frisoni GB, Festari C, Massa F, ym. European inter...»2) voidaan tyytyä toteamaan AT:ta muistuttava kliininen oireyhtymä ilman merkkiaineosoitusta «Dubois B, Villain N, Frisoni GB ym. Clinical diagn...»1.
Tyypilliset kliiniset Alzheimerin tautiin viittaavat oirekuvat ovat:
Amnestinen muoto «»:
Posteriorinen kortikaalinen atrofia «Crutch SJ, Schott JM, Rabinovici GD ym. Consensus ...»3:
Logopeninen etenevä afasia «Gorno-Tempini ML, Hillis AE, Weintraub S ym. Class...»4:
Kriteeristö esittää Alzheimerin taudin todennäköisyydelle beeta-amyloidi- ja tau-patologian eri yhdistelmien perusteella 3 eri astetta: todennäköinen, mahdollinen tai epätodennäköisen kliininen Alzheimerin tauti.
Epätyypillisiä Alzheimerin taudin kliinisiä oirekuvia ovat muun muassa käyttäytymiseen tai toiminnanohjauksen muutoksiin painottuva oirekuva, kortikobasaalinen oireyhtymä, etenevä sujumaton afasia tai semanttinen dementia.