Ahdistuneisuusoireista kärsivän pakolaispotilaan tutkiminen ja hoitaminen noudattaa samoja pääperiaatteita kuin suomalaissyntyisenkin potilaan. Luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamiseen ja terveydenhuollon käytäntöjen kuvaamiseen on kuitenkin varattava tavallista enemmän aikaa. Työskentely ammattitulkin välityksellä on välttämätöntä, jollei potilaalla ja työntekijällä ole kieltä, jota molemmat puhuvat sujuvasti.
Ahdistuneisuusoireilu voi olla yhteydessä maahanmuuttoon liittyvään kuormitukseen, mutta toisinaan se on alkanut selvästi aikaisemmin. Aikaisemmasta oireilusta ei yleensä ole käytettävissä terveydenhuollon ammattilaisten kuvauksia, joten potilaan ja mahdollisuuksien mukaan perheenjäsenten huolellinen haastattelu on tarpeen. Aikaisemman oireilun ja mahdollisten traumaattisten tapahtumien lisäksi on hyvä kerätä tietoa potilaan muista elämäntapahtumista, koulutustaustasta ja kulttuurisista ympäristöistä, joissa hän on elänyt. Lisäksi on hyödyllistä kysyä potilaan omaa käsitystä ongelmiensa syystä ja luonteesta. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisia pelkoja fyysisiin ja psyykkisiin ahdistuneisuusoireisiin liittyy, minkä oireen potilas kokee kaikista häiritsevimmäksi ja kuinka voimakas häpeä oireisiin liittyy «Hinton DE. Multicultural challenges in the deliver...»1. Apuna voidaan käyttää kulttuurista haastattelua (Cultural Formulation Interview), jonka suomenkielinen käännös on saatavissa Psykiatriyhdistykseltä (www.psy.fi/psykiatrisia_tyovalineita «http://www.psy.fi/psykiatrisia_tyovalineita»1).
Arvioinnin tukena voidaan käyttää myös oirekyselyitä, mutta on hyvä huomioida, että käytettävissä ei useinkaan ole potilaan etnisessä ryhmässä päteväksi todettuja mittareita hänen äidinkielellään. Suomalaisessa Maamu-tutkimuksessa selvitettiin HSCL-25:n sekä SCL-90:n somatisaatiota mittaavan osion pätevyyttä venäläisten, kurdien ja somalien keskuudessa «Kuittinen S, García Velázquez R, Castaneda AE, Pun...»2. Mittareiden rakennevaliditeetti osoittautui heikoksi, ja ne vaikuttivat toimivan eri tavoin eri maahanmuuttajaryhmissä «Kuittinen S, García Velázquez R, Castaneda AE, Pun...»2. Ahdistuneisuusoireita ei ollut mahdollista erottaa luotettavasti masennus- tai somatisaatio-oireista eikä niiden vaikeusastetta voitu arvioida näiden mittareiden perusteella «Kuittinen S, García Velázquez R, Castaneda AE, Pun...»2.
Erotusdiagnostiikassa somaattisten syiden sulkeminen pois on tärkeää, sillä pakolaistaustaisilla potilailla on usein diagnosoimattomia somaattisia sairauksia «Rohlof HG, Knipscheer JW, Kleber RJ. Somatization ...»3, «Buhmann CB. Traumatized refugees: morbidity, treat...»4. Toisaalta somaattiset oireet saattavat korostua muun muassa siksi, että potilaat ovat huolestuneempia niistä kuin ahdistuneisuuteen liittyvistä psyykkisistä oireista, he ovat tottuneita asioimaan terveydenhuollossa ensisijaisesti somaattisten sairauksien vuoksi, he käyttävät psyykkisestä kuormituksesta somaattiseen tuntemukseen viittaavaa käsitettä tai kielikuvaa tai he kokevat psyykkisistä oireista keskustelun vaikeaksi tai häpeälliseksi «Hinton DE. Multicultural challenges in the deliver...»1, «Rohlof HG, Knipscheer JW, Kleber RJ. Somatization ...»3, «Kirmayer LJ. Cultural variations in the clinical p...»5.
Ahdistuneisuusoireista pitäisi antaa tietoa potilaan omalla kielellä koulutustaso ja kulttuuritausta huomioiden. Kaikki pakolaispotilaat eivät ole lukutaitoisia ja osalle korkeastikin koulutetuista potilaista suullisesti tai kuvallisesti välitetty tieto saattaa olla kirjallista materiaalia tutumpaa. Tiedon antaminen myös perheenjäsenille on hyödyksi. Potilaan tarkka kuunteleminen on tarpeen, sillä oireisiin voi liittyä esimerkiksi erilaisista fysiologisista selitysmalleista johtuen tulkintoja ja pelkoja, jotka poikkeavat jossain määrin suomalaispotilailla usein esiintyvistä käsityksistä «Hinton DE. Multicultural challenges in the deliver...»1, «Kirmayer LJ. Cultural variations in the clinical p...»5.
On olemassa jonkin verran tutkimuksia, joissa on selvitetty psykoterapian vaikuttavuutta ahdistuneisuusoireisiin pakolaisväestöissä. Tutkittavilla on kuitenkin ollut myös traumaperäinen stressihäiriö, ja hoito on ollut pääasiassa traumaperäisiin oireisiin keskittyvää. Useimmissa pakolaisia koskevissa tutkimuksissa ei ole raportoitu ahdistuneisuushäiriöiden diagnostisten kriteereiden täyttymistä. Vuonna 2014 julkaistun traumaperäisen stressihäiriön Käypä hoito suosituksen tausta-aineistossa on esimerkkejä tutkimuksista, joissa on selvitetty terapian ja kuntoutuksen vaikuttavuutta traumaperäisistä oireista kärsivien pakolaisten ja kidutuksen uhrien hoidossa (ks. taulukko Terapian ja kuntoutuksen vaikuttavuus PTSD:stä ja traumaperäisistä stressioireista kärsivien kidutuksen uhrien hoidossa «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02163&suositusid=hoi50080»2). Mukana on tutkimuksia, joissa mitattiin ahdistuneisuusoireita. Niissä havaittiin hoidon myötä merkitsevää vähenemistä tutkimuksissa, joissa myös traumaperäiset oireet vähenivät. Käypä hoito suosituksen perusteella traumaperäisten oireiden hoidossa hyötyä on ilmeisesti kognitiivisista psykoterapioista, kuten traumakeskeisestä kognitiivisesta käyttäytymispsykoterapiasta ja narratiivisesta altistusterapiasta. Myös tämän jälkeen julkaistujen tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia, vaikka laadukkaita tutkimuksia onkin edelleen niukasti «Nosè M, Ballette F, Bighelli I ym. Psychosocial in...»6, «Slobodin O, de Jong JT. Mental health intervention...»7. Johdonmukaisinta näyttö on narratiivisen altistusterapian osalta «Nosè M, Ballette F, Bighelli I ym. Psychosocial in...»6.
Etnisille vähemmistöille on kehitetty esimerkiksi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia, kulttuurisesti muokattuja psykoterapioita, joissa huomioidaan muun muassa sairauskäsitykset ja niihin liittyvät käsitteet, kulttuuriset arvot sekä kieleen liittyvät asiat «van Loon A, van Schaik A, Dekker J ym. Bridging th...»8, «Carter MM, Mitchell FE, Sbrocco T. Treating ethnic...»9. Näiden vaikuttavuutta ahdistuneisuushäiriöihin on tutkittu, mutta tulokset eivät ole sellaisenaan sovellettavissa Suomessa asuviin pakolaisväestöihin, sillä tutkimukset on toteutettu pääasiassa Yhdysvalloissa, eivätkä useimmat osallistujat ole olleet pakolaisia «van Loon A, van Schaik A, Dekker J ym. Bridging th...»8, «Carter MM, Mitchell FE, Sbrocco T. Treating ethnic...»9. Lisäksi vain harvoissa tutkimuksissa on selvitetty nimenomaan kulttuurisen muokkaamisen merkitystä terapian vaikuttavuuden kannalta «van Loon A, van Schaik A, Dekker J ym. Bridging th...»8, «Carter MM, Mitchell FE, Sbrocco T. Treating ethnic...»9.
Pakolaisten ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoitoa suunniteltaessa on hyvä huomioida eri väestöjen väliset erot lääkeainemetaboliassa. Geneettisistä tekijöistä johtuen erityisen nopeasti tai hitaasti metaboloivien osuus tietyssä maahanmuuttajaryhmässä voi poiketa huomattavasti suomalaissyntyisestä väestöstä. Sen vuoksi lääkeainepitoisuuksia ja lääkkeiden yhteisvaikutuksia voi olla vaikeampi ennakoida «Zhou Y, Ingelman-Sundberg M, Lauschke VM. Worldwid...»10, «Bertilsson L. Metabolism of antidepressant and neu...»11.
Muun muassa amitriptyliiniä, fluoksetiinia ja venlafaksiinia metaboloivasta CYP2D6-entsyymistä useimmilla itäaasialaisilla on muoto, jonka aktiivisuus on tavanomaista alhaisempi, vaikka varsinaisia hitaita metaboloijia alueella on selvästi vähemmän kuin muissa väestöissä «Zhou Y, Ingelman-Sundberg M, Lauschke VM. Worldwid...»10, «Bertilsson L. Metabolism of antidepressant and neu...»11. CYP2D6:n suhteen ultranopeita metaboloijia eli henkilöitä, joilla lääkeainepitoisuus jää tavanomaisella annoksella matalaksi, on erittäin vähän Euroopassa ja Aasiassa, mutta jopa kolmasosa väestöstä eräissä Afrikan maissa «Zhou Y, Ingelman-Sundberg M, Lauschke VM. Worldwid...»10, «Bertilsson L. Metabolism of antidepressant and neu...»11. Muun muassa sitalopraamia, essitalopraamia ja diatsepaamia käytettäessä on huomioitava, että hitaita CYP2C19-metaboloijia on etenkin Aasiassa «Zhou Y, Ingelman-Sundberg M, Lauschke VM. Worldwid...»10. Lääkeainepitoisuuden mittaamista tai metaboloivan entsyymin genotyypitystä kannattaa harkita ainakin tilanteissa, joissa lääkityksestä tulee poikkeuksellisen paljon haittavaikutuksia, vastetta ei saada tavanomaisella annoksella tai potilas tarvitsee useita eri lääkkeitä sairauksiinsa.
On hyvä huomioida, että kaikilla pakolaisilla ei ole samanlaisia tietoja lääkkeiden käytöstä kuin useimmilla suomalaissyntyisillä potilailla. Hoitoon voi liittyä pelkoja ja häpeää tai muita hoitoja voidaan pitää ensisijaisina «Hinton DE. Multicultural challenges in the deliver...»1, «Kirmayer LJ. Cultural variations in the clinical p...»5, «Kortmann F. Transcultural psychiatry: from practic...»12. Psykiatrisiin häiriöihin tarkoitetun lääkehoidon aloittamatta jättämisen ja keskeyttämisen riski maahanmuuttajaväestöissä on todettu monissa tutkimuksissa kohonneeksi «Wallach-Kildemoes H, Thomsen LT, Kriegbaum M ym. A...»13, «Freccero C, Sundquist K, Sundquist J ym. Primary a...»14, «Cruz I, Serna C, Rué M ym. Duration and compliance...»15. Perusteellinen ja mahdollisimman konkreettinen ohjeistus lääkehoidon toteutuksesta on tarpeen. Sitä antaessa on hyvä huomioida potilaan sairauskäsitys «Hinton DE. Multicultural challenges in the deliver...»1, «Kirmayer LJ. Cultural variations in the clinical p...»5, «Kortmann F. Transcultural psychiatry: from practic...»12.