Takaisin Tulosta

Syömishäiriöoireiden huomioinen lihavuuden hoidossa

Lisätietoa aiheesta
Susanna Anglé
3.3.2020

Syömishäiriöoireiden huomioiminen

  • Eriasteisten syömishäiriöoireiden esiintyvyyttä lihavilla potilailla on vaikeaa arvioida tarkasti, sillä oireet koetaan usein noloina ja häpeällisinä, ja ne saattavat jäädä siksi kertomatta hoitaville henkilöille. Tutkimukset ovat tuottaneet heterogeenisia tuloksia syömishäiriöiden esiintyvyydestä lihavilla, mittausmenetelmistä ja ongelmien määritelmistä riippuen. Oireet voivat haitata painonhallintaa ja mutkistaa lihavuuden hoitoa, joten niiden mahdollisuus on hyvä huomioida.
  • Systemoimattomassa katsauksessa «McCuen-Wurst C, Ruggieri M, Allison KC. Disordered...»1 päädyttiin arvioon, jonka mukaan diagnostiset kriteerit täyttävää ahmintahäiriötä (BED) ja yösyömisoireyhtymää (NES) esiintyisi noin 5–15 %:lla lihavista.

Syömisongelmien moninaisuus

  • Syömiskäyttäytyminen voi olla ongelmallista ja kärsimystä aiheuttavaa, vaikka mikään diagnoosi ei täyttyisi. Puhelinhaastatteluna toteutetussa amerikkalaistutkimuksessa «Chacko SA, Chiodi SN, Wee CC. Recognizing disorder...»2 selvitettiin ongelmallisen syömisen esiintymistä aikuisilla (18–65 vuotta) perusterveydenhuollon potilailla (n = 337; naisia 69 %), joiden BMI oli 35 tai enemmän. Vastaajista 50 % sai korkeat pisteet tunnesyömisessä ja 28 % hallitsemattomassa syömisessä the Three-Factor Eating Questionnaire R-18:lla mitattuna. Tunnesyömisellä viitataan käyttäytymiseen, jossa ruuasta saatavan nautinnon avulla pyritään säätelemään omia tunteita (esim. lievittämään surullisuutta tai tukahduttamaan kiukkua). Mitä enemmän vastaajilla oli tunnesyömistä ja hallitsematonta syömistä, sitä vaikeammaksi he kokivat ruokavaliomuutosten tekemisen. Tutkijat pitävät tärkeänä, että lihavien potilaiden syömisongelmat kartoitetaan ja huomioidaan yksilöllisen hoidon räätälöimisessä.
  • 38 tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa «Heriseanu AI, Hay P, Corbit L ym. Grazing in adult...»3 tarkasteltiin jatkuvan napostelun, ns. laiduntamisen (grazing) yleisyyttä aikuisilla, jotka kärsivät syömishäiriöistä ja/tai lihavuudesta. Tutkimuksista 26 koski lihavuutta. Meta-analyysin mukaan ennen lihavuuden hoitoa jatkuvaa napostelua oli keskimäärin 33,2 %:lla tutkittavista, lihavuuden hoidon jälkeisessä seurannassa 28,2 %:lla, ja väestötutkimuksissa 23,3 %:lla lihavista. Jatkuvan pienten ruokamäärien napostelun havaittiin siis olevan melko yleistä lihavilla. Näyttö siitä, että napostelu (erityisesti sen pakonomainen, hallitsematon muoto) olisi yhteydessä huonompaan vointiin ja huonompaan lihavuuden hoitotulokseen oli sen sijaan epäjohdonmukaista. Tutkijat arvelevat tämän johtuvan mm. siitä, että napostelulle ei ole vakiintunutta määritelmää ja mittaria.
  • Joissakin interventioissa on myös havaittu syömishäiriöoireiden kohenemista painon alentumisen myötä. Peckmezian kollegoineen toteaa systemaattisessa katsauksessaan «Peckmezian T, Hay P. A systematic review and narra...»4, että vain harvoissa painonhallintainterventioissa arvioidaan osallistujien syömishäiriöoireita ja mahdollista muutosta niissä. Näin ollen johtopäätöksiä lihavuuden hoidon tai painonhallintainterventioiden ja syömishäiriöoireiden välisistä yhteyksistä on vaikea tehdä.

Ruokariippuvuus – vai syömisriippuvuus?

  • Yksi lähestymistapa ongelmalliseen syömiseen on ajatus ruokariippuvuudesta (food addiction), riippuvuuden kaltaisesta, herkullisten ruokien hallitsemattomasta ja pakonomaisesta syömisestä. Systemoimattoman katsauksen «Leigh SJ, Morris MJ. The role of reward circuitry ...»5 mukaan 10–25 % ylipainoisista ja lihavista potilaista täyttäisi ruokariippuvuuden kriteerit, mitattuna paljon käytetyn kyselyn, the Yale Food Addiction Scoren «Gearhardt AN, White MA, Masheb RM ym. An examinati...»6, «Gearhardt AN, Corbin WR, Brownell KD. Development ...»7 avulla.
  • Davis kokosi laajan, systemoimattoman katsauksen «Davis C. A commentary on the associations among 'f...»8 ruokariippuvuuden kliinisestä kuvasta ja sen neuropsykologisista ja biologisista yhteyksistä. Hänen mukaansa ongelma on oirekuvaltaan osittain päällekkäinen ahmintahäiriöiden kanssa, mutta se ei ole aivan sama asia. Hän toteaa riippuvuus- sanan sopivuudesta ruuan ja syömiskäyttäytymisen yhteydessä käytävän vilkasta keskustelua. Semanttisesta kiistelystä huolimatta on yhä enemmän näyttöä siitä, että joillakin alttiilla yksilöillä ilmenee riippuvuuden kaltaista, pakonomaista käyttäytymistä suhteessa palkitseviksi koettuihin ruokiin. Se ei tietenkään tarkoita, että lihavuus kaikessa monitekijäisyydessään voitaisiin nähdä riippuvuussairautena «Davis C. A commentary on the associations among 'f...»8.
  • On myös esitetty, että "syömisriippuvuus" nimenä kuvaisi ongelmaa paremmin kuin "ruokariippuvuus" «Hebebrand J, Albayrak Ö, Adan R ym. "Eating addict...»9: katsauksen mukaan pakonomainen ja hallitsematon palkitsevan ruuan syöminen kun muistuttaa enemmän toiminnallisia riippuvuuksia – ruokien ainesosathan eivät ole verrattavissa riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Toiset katsovat, että liikasyömisen nimittäminen riippuvuudeksi on haitallinen tulkinta «Kirschenbaum DS, Krawczyk R. The Food Addiction Co...»10, joka vähentää painonhallintaan pyrkivien tunnetta omasta vastuusta ja vaikutusmahdollisuuksista.

Kommentti:

  • Ongelmallinen syöminen voidaan nähdä jatkumona, jossa vain ääripäähän sijoittuvat (oireiden määrän tai vaikeusasteen perusteella) määritellään varsinaisia syömishäiriöitä sairastaviksi. Syömiskäyttäytyminen ja ruokaan tai kehoon liittyvät kielteiset ajatukset ja tunteet voivat olla pulmallisia ja tuottaa subjektiivista kärsimystä, vaikka minkään diagnoosin kriteerit eivät täyttyisi. Systemaattisen tutkimustiedon vähäisyys ja heterogeeniset tulokset lihavien ongelmallisesta syömiskäyttäytymisestä kertonevat lihavuuden monitekijäisyydestä ja moni-ilmeisyydestä: ei ole yhdenlaista lihavuutta, eikä edes yhdenlaista liikasyömistä. Lihavuutta hoidettaessa tärkeintä on olla tietoinen syömisongelmien mahdollisuudesta. Ne ovat voineet olla osatekijänä lihavuuden synnyssä, ja ne voivat mutkistaa lihavuuden hoitoa. Syömisongelman ytimessä on vaikeus hallita syömistä, olipa diagnoosi tai nimitys sitten ahmintahäiriö, tunnesyöminen tai "syömisriippuvuus". Silloin tarvitaan muun muassa tunteiden huomioimista ja uusien taitojen opettelua – syömiskäyttäytymisen muuttaminen ei ole vain tiedon ja tahdon asia.

Kirjallisuutta

  1. McCuen-Wurst C, Ruggieri M, Allison KC. Disordered eating and obesity: associations between binge-eating disorder, night-eating syndrome, and weight-related comorbidities. Ann N Y Acad Sci 2018;1411:96-105 «PMID: 29044551»PubMed
  2. Chacko SA, Chiodi SN, Wee CC. Recognizing disordered eating in primary care patients with obesity. Prev Med 2015;72:89-94 «PMID: 25572624»PubMed
  3. Heriseanu AI, Hay P, Corbit L ym. Grazing in adults with obesity and eating disorders: A systematic review of associated clinical features and meta-analysis of prevalence. Clin Psychol Rev 2017;58:16-32 «PMID: 28988855»PubMed
  4. Peckmezian T, Hay P. A systematic review and narrative synthesis of interventions for uncomplicated obesity: weight loss, well-being and impact on eating disorders. J Eat Disord 2017;5:15 «PMID: 28469914»PubMed
  5. Leigh SJ, Morris MJ. The role of reward circuitry and food addiction in the obesity epidemic: An update. Biol Psychol 2018;131:31-42 «PMID: 28011401»PubMed
  6. Gearhardt AN, White MA, Masheb RM ym. An examination of the food addiction construct in obese patients with binge eating disorder. Int J Eat Disord 2012;45:657-63 «PMID: 22684991»PubMed
  7. Gearhardt AN, Corbin WR, Brownell KD. Development of the Yale Food Addiction Scale Version 2.0. Psychol Addict Behav 2016;30:113-21 «PMID: 26866783»PubMed
  8. Davis C. A commentary on the associations among 'food addiction', binge eating disorder, and obesity: Overlapping conditions with idiosyncratic clinical features. Appetite 2017;115:3-8 «PMID: 27816464»PubMed
  9. Hebebrand J, Albayrak Ö, Adan R ym. "Eating addiction", rather than "food addiction", better captures addictive-like eating behavior. Neurosci Biobehav Rev 2014;47:295-306 «PMID: 25205078»PubMed
  10. Kirschenbaum DS, Krawczyk R. The Food Addiction Construct May Do More Harm Than Good: Weight Controllers Are Athletes, Not Addicts. Child Obes 2018;14:227-236 «PMID: 29889565»PubMed