Kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) yhdeksi taustatekijäksi on ehdotettu liikkeiden tuottamisessa syntyvien sisäisten mallien tai mielikuvien puutteellisuutta tai epätarkkuutta «Hypoteesejä kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) taustamekanismeista»1. Motorinen mielikuva (motor imagery, MI) määritellään dynaamiseksi kognitiiviseksi prosessiksi, jossa yksilö simuloi ja kertaa toimintaa mielen sisäisesti (työmuistissa) ilman, että siihen liittyy motorisen liikkeen tuottamista «Decety J. The neurophysiological basis of motor im...»1. Motoristen taitojen oppimisen ajatellaan liittyvän yksilön kykyyn hyödyntää näitä toimintaa esittäviä mielikuvia (sisäisiä malleja). Vastaavasti liikkeiden tuottamisessa syntyvien sisäisten mallien tai mielikuvien puutteellisuus tai epätarkkuus vaikeuttaa motoristen taitojen oppimista. Motoristen mielikuvien eli sisäisten mallien puutteellisuus on liitetty selkeämmin aivojen otsa- ja päänlaenlohkojen hermoverkkoihin, joissa aiottua liikettä verrataan toteutuneesta liikkeestä saatuun palautetietoon. Sisäisen mallintamisen puutteellisuuden (internal modeling deficit, IMD) onkin ehdotettu olevan keskeinen tekijä motorisen kontrollin ja oppimisen vaikeuksien taustalla «Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavio...»2.
Motorinen peilisolujärjestelmä (ns. mirror neuron system) on toinen keskeinen tämän alueen hermoverkosto, jossa on sekä itse tuotettuihin että havainnoituihin liikkeisiin reagoivia peilisoluja. Sekä havainnoitu että itse tuotettu liike liittyy samantapaisiin aivoaktivaatioihin. Peilisolut tukevat havainnon ja toiminnan yhdistymistä, ja sisäiset mallit mahdollistavat toteutettujen liikkeiden ja toiminnan monitoroinnin ja säätelyn «Lust JM, van Schie HT, Wilson PH, ym. Activation o...»3. Tutkimuksissa on saatu jonkin verran näyttöä sellaisten lasten peilisolujärjestelmän toimintahäiriöstä sekä heikommasta kyvystä jäljitellä toimintaa, joilla on DCD «Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavio...»2, «Adams IL, Lust JM, Wilson PH, ym. Compromised moto...»4.
Mielikuvaharjoittelulla, joka on alun perin kehitetty urheilijoiden suorituksen parantamiseen «Simonsmeier BA, Androniea M, Buecker S ym. The eff...»5, pyritään vahvistamaan sisäisiä malleja ja motorisia mielikuvia. Sitä on sovellettu kuntoutuksessa, ja kohderyhminä ovat olleet muun muassa lapset, joilla on älyllinen kehitysvamma tai CP-vamma «Behrendt F, Zumbrunnen V, Brem L, ym. Effect of Mo...»6. Mielikuvaharjoittelussa lasta pyydetään kuvittelemaan tietyn ruumiinosan liikuttaminen tai liikkeen suorittaminen ilman todellista liikkeen tuottamista. Tämän oletetaan helpottavan lasta oppimaan ennakoimaan toimintansa seurauksia. Kun mielikuvaharjoitteluun yhdistetään todellinen taitoharjoittelu, lapsi hyödyntää näkö- ja liikeaistien välittämää tietoa tehdäkseen tarkkoja ennustuksia itse tuotettujen liikkeiden seurauksista. Tausta-ajatuksena on se, että mielikuvaharjoittelun avulla voidaan vahvistaa motorisia edustuksia, joita tarvitaan ennakoivan liikekontrollin, säätelyn, vahvistumiseen.
Mielikuvaharjoittelua on toteutettu tieteellisissä tutkimuksissa 7–12-vuotiailla lapsilla, joilla on DCD, vaiheittain lyhyinä jaksoina (esim. 5–9 viikon ajan), joissa viikoittaiset tapaamiset ovat olleet 60 minuutin pituisia «Adams ILJ, Smits-Engelsman B, Lust JM, ym. Feasibi...»7, «Wilson PH, Adams IL, Caeyenberghs K, ym. Motor ima...»8. Harjoituskerta etenee esimerkiksi «Adams ILJ, Smits-Engelsman B, Lust JM, ym. Feasibi...»7 siten, että ensin yhdessä määriteltyä tavoitetta eli harjoiteltavaa taitoa (10 min) katsotaan videolta ulkopuolisen henkilön ja harjoittelijan näkökulmasta (noin 10 min). Tämän jälkeen taitoa harjoitellaan mielessä (mielikuvaharjoittelu, 10 min), jonka jälkeen jatketaan varsinaisella taitoharjoittelulla. Viimeinen vaihe on reflektointi, jossa mielikuva- ja taitoharjoittelua arvioidaan ja verrataan toisiinsa. Harjoittelua voidaan tukea kotitehtävillä. Mielikuvaharjoittelua voidaan käyttää erillisenä tai sitä voidaan yhdistää samanaikaiseen toiminnan havainnoimiseen (action observation and motor imagery, AOMI) «Scott MW, Wood G, Holmes PS, ym. Combined action o...»9, «Combined action observation and motor imagery (AO+MI) in children with developmental coordination disorder (DCD)»2. Mielikuvaharjoittelun kesto on ollut näissä kokeellisissa tutkimuksissa verrattain lyhyt, ja harjoittelun intensiteetin lisäämistä onkin ehdotettu harjoitusvaikutusten tehostamiseksi «Wilson PH, Adams IL, Caeyenberghs K, ym. Motor ima...»8. Lisäksi mielikuvaharjoittelua mahdollisesti rajoittavana tekijänä on huomioitava lapsen ikä ja toiminnanohjauksen taso ja mahdolliset vaikeudet (etenkin inhibitiossa) «Behrendt F, Zumbrunnen V, Brem L, ym. Effect of Mo...»6, «Wilson PH, Adams IL, Caeyenberghs K, ym. Motor ima...»8.
Behrendt ym. «Behrendt F, Zumbrunnen V, Brem L, ym. Effect of Mo...»6 tarkastelivat 22 RCT-tutkimusta (1995–2021) sisältäneessä systemaattisessa katsauksessaan ja meta-analyysissaan mielikuvaharjoittelun vaikutuksia lasten motoriseen oppimiseen. Tutkimuksen kohteina olivat tavanomaisesti kehittyneiden lasten lisäksi nuoret, joilla oli todettu kehitysvamma, ja lapset, joilla oli motorisen koordinaation tai oppimisen vaikeuksia. Yhdessäkään tutkimuksessa kohteena ei ollut DCD-diagnoosin saaneita lapsia. Tutkimustulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että mielikuvaharjoittelusta on hyötyä sekä terveiden lasten että lasten, joilla on kehityksen ongelmia, motoriseen suoriutumiseen (mm. urheilusuoritukseen).
Viime vuosien aikana MI-kuntoutustutkimuksia on tehty jonkun verran lapsilla, joilla on DCD. Mielikuvaharjoittelu verrattuna harjoittelemattomuuteen saattaa vahvistaa sellaisten lasten motorista suoriutumista, joilla on keskivaikea tai vaikea DCD. Vaikutuksen suuruus lienee samankaltainen havaintomotorisen harjoittelun kanssa. «Mielikuvaharjoittelu saattaa vahvistaa motorista suoriutumista harjoittelemattomuuteen verrattuna lapsilla, joilla on keskivaikea tai vaikea kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD). Vaikutuksen suuruus lienee samankaltainen kuin havaintomotorisen harjoittelun.»C Lisäksi viimeaikaisissa toiminnan havainnointia ja mielikuvaharjoittelua yhdistäneissä (AOMI) kokeellisissa tutkimuksissa on saatu alustavaa näyttöä siitä, että AOMI-harjoittelulla saatetaan tehostaa motorista oppimista verrattuna menetelmien käyttöön erikseen «Scott MW, Wood G, Holmes PS, ym. Combined action o...»9, «Combined action observation and motor imagery (AO+MI) in children with developmental coordination disorder (DCD)»2.