Kiinnostus kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) taustamekanismeihin on lisännyt erilaisten aivokuvantamistutkimusten määrää huomattavasti viimeisten 15 vuoden aikana. Tutkimusmenetelmät ovat olleet vaihtelevia ja otoskoot pieniä, mikä on vaikeuttanut yhteenvedon tekemistä DCD:n taustamekanismeista.
Vuonna 2016 Wilsonin ym. ryhmän DCD:n taustamekanismeja käsitelleessä kirjallisuuskatsauksessa löydöksinä oli ohuempi aivokuoren paksuus oikeassa otsalohkossa ja poikkeava hermoverkkojen toiminta etuotsalohkon, päälaenlohkon ja pikkuaivojen alueella verrattuna verrokkiryhmään. Lisäksi todettiin heikentynyt hermoverkkotoiminnan aktivaatio tunto- ja liikeaivokuoren alueella sekä muuttuneet rakenteelliset yhteydet hermoverkoissa koko aivojen alueella. Johtopäätöksenä oli, että DCD:n etiologia on monitekijäinen. «Wilson PH, Smits-Engelsman B, Caeyenberghs K, ym. ...»1
Yildirimin ym. työryhmän (2021) aivokuvantamis- ja neurofysiologisten tutkimusten (rakenteellinen ja toiminnallinen MRI, diffuusiotensorikuvaus (DTI), EEG, toiminnallinen lähi-infrapunaspektroskopia (fNIRS)) kokooma-artikkelin pohjalta voidaan tuoda esiin, että näissä aivotutkimuksissa tietyt aivoalueet identifioituvat toistuvasti poikkeavina DCD-lapsilla verrattuna tavanomaisesti kehittyviin lapsiin. «Yildirim C, Acar G, Pola M ym. Neuroimaging in Dev...»2
Tällaisia poikkeavia aivoalueita ovat (ks. lisätietoaineisto «Aivokuvantamis- ja neurofysiologiset tutkimukset kehityksellisessä koordinaatiohäiriössä (DCD)»1, taulukko 1) «Yildirim C, Acar G, Pola M ym. Neuroimaging in Dev...»2:
Subara-Zukic'n työryhmän vuonna 2022 julkaisema systemaattinen katsaus ja meta-analyysi tarjoaa erinomaisen synteesin viimeaikaisista kokeellisista tutkimuksista, jotka liittyvät DCD:hen ja motoriseen ohjaukseen, kognitioon sekä näiden hermostollisiin taustoihin. Meta-analyysissä toiminnallisten magneettikuvausten kokonaisefekti oli hyvin suuri (d = 0,95; 95 % luottamusväli 0,64–1,26). «Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavio...»3
Toiminnallinen magneettikuvaus hienomotoriikkaa ja kognitiivista säätelyä arvioivien tehtävien aikana yhdistettynä lepoverkkotutkimukseen (resting state) on osoittanut aktivaation vähentymistä otsalohkon ja päälaenlohkon välisissä sekä päälaenlohkon ja pikkuaivojen välisissä hermoverkoissa.
Diffuusiotensorikuvauksissa on todettu valkean aineen vähäisempi kytkeytyvyys (konnektiivisuus) otsa- ja päälaenlohkon välisissä hermoverkoissa. Löydökset tukevat ajatusta päälaenlohkon ja pikkuaivojen välisen yhteyden häiriintymisestä DCD:ssä. Juuri tämä hermoverkosto liittyy liikkeen sisäisen mallinnuksen toimintaan.
Aivojen magneettikuvaus- ja neurofysiologisista tutkimuksista saadut tulokset antavat aiheen epäillä, että hermoverkot, jotka ylläpitävät liikkeiden näönvaraista ohjausta ja tarkkaavuutta (etenkin dorsaalinen näkörata) ovat DCD:ssä eniten häiriintyneet, mutta epätyypillinen rakenne ja toiminta liittyy myös ratoihin, jotka välittävät näönvaraista tunnistamista (ventraalinen näkörata). «Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavio...»3