Takaisin Tulosta

ADHD:n ja lääkehoidon yleisyyttä koskevat tutkimukset Suomessa

Lisätietoa aiheesta
Anita Puustjärvi
19.5.2025
  • ADHD:n yleisyyttä voidaan tarkastella esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden määritelmillä.
    • Esiintyvyys kuvaa sairastuneiden määrää tietyllä hetkellä (sairastamista), ilmaantuvuus uusien tapausten määrää (sairastumista).
    • Esiintyvyyden tai ilmaantuvuuden muutos tarkoittaa tarkasteluajankohdan aikana tapahtunutta muutos. Suhteellinen muutos voi olla suuri, vaikka absoluuttinen muutos olisi pieni.
    • Elinaikainen esiintyvyys ja kumulatiivinen ilmaantuvuus tarkoittavat tapausten lukumäärää suhteessa koko (siihenastiseen) elinaikaan.
  • Esiintyvyyslukujen tarkoituksena on kuvata häiriön yleisyyttä olemassa olevan tutkimustiedon perusteella. Meta-analyyseissä esitetään tavallisimmin esiintyvyystutkimuksissa esitettyjen lukujen perusteella laskettu esiintyvyyden mediaani, mitä ei tule pitää ohjeellisena esiintyvyyden ylärajana. Esiintyvyyslukuihin vaikuttavat «Thomas R, Sanders S, Doust J, ym. Prevalence of at...»1, «Popit S, Serod K, Locatelli I, ym. Prevalence of a...»2:
    • esiintyvyyden arviointi- ja esittämistapa (esiintyvyys tiettynä ajankohtana, esiintyvyys tietyllä ajanjaksolla, uusien diagnoosien ilmaantuvuus määriteltynä ajankohtana, kumulatiivinen esiintyvyys tai ilmaantuvuus, esiintyvyyden tai ilmaantuvuuden muutos)
    • arvion perustana käytetty aineisto (sukupuoli, maantieteellinen alue, väestö- ja ikäryhmä)
    • tutkimusmenetelmä (rekisteritutkimus, väestöpohjainen epidemiologinen tutkimus)
    • aineiston kattavuus (esimerkiksi rekistereihin eri ajankohtina koottu tieto, tutkimukseen mukaan ottamisen ja pois sulkemisen kriteerit, kato)
    • esiintyvyystiedon kartoittamisen menetelmä (esimerkiksi ilmoitetut oireet, oirekysely, haastattelututkimus, diagnoosien tai korvattujen lääkeostojen määrä erilaisissa rekistereissä).
      • Merkitystä voi olla myös esimerkiksi haastattelututkimuksissa sillä, kuka haastattelee tai tulkitsee vastaukset.
    • tutkittavan asian määrittely (esimerkiksi oirekyselyjen pisteraja, diagnoosikriteerit)
    • rekisterien kattavuuteen liittyvät rajoitukset ja huomioon otettavat seikat (kerätty tieto, virhelähteet).
  • ADHD:n esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta Suomessa on julkaistu tutkimuksia vuodesta 1998 lähtien ja lääkehoidosta vuodesta 2006 lähtien.
    • Vanhimmat esiintyvyystutkimukset on toteutettu osana laajempia syntymäkohorttitutkimuksia ja ne perustuvat vanhempien, opettajien ja osassa tutkimuksista nuorten ilmoittamiin oireisiin. Saatu arvio kuvaa koettuja sairauden oireita väestöotoksessa, mikä voi poiketa todennetuista diagnooseista.
    • Uudemmat tutkimukset ovat rekisteritutkimuksia ja perustuvat viranomaisrekistereissä oleviin tietoihin, kuten hoitoilmoitusmerkintöihin (diagnoosi tai käynnin syy) tai korvattavien lääkeostojen määrään. Luku kuvaa diagnoosin tai hoitoa saaneiden määrää, mikä voi poiketa häiriön todellisesta esiintyvyydestä esimerkiksi, jos hoitoon pääsyssä on viiveitä.
      • Joissakin rekisteritutkimuksissa on käytetty kaltaistettuja verrokkeja ilmiön tarkastelun apuna.
    • Molemmissa tutkimustavoissa on virhelähteitä ja rajoituksia, eivätkä luvut ole täysin verrattavissa toisiinsa.
  • Suomessa esiintyvyyden, ilmaantuvuuden ja lääkehoidon yleisyyden arvioinnissa keskeisimpiä viranomaisrekistereitä ovat THL:n hoitoilmoitusrekisteri ja Kelan lääkerekisteri
    • THL:n hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) löytyvät osastopotilaiden diagnoosit vuodesta 1969, polikliinisten potilaiden diagnoosit vuodesta 1998, kaikki julkisen terveydenhuollon yksiköissä annetut diagnoosit vuodesta 2011 (sisältää myös kouluterveydenhuollon), Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä (YTHS) annetut diagnoosit vuodesta 2015 alkaen ja yksityisvastaanotoilla sekä työterveyshuollossa annetut diagnoosit vuodesta 2020 (ks. myös «https://thl.fi/tilastot-ja-data/aineistot-ja-palvelut/tilastojen-laatu-ja-periaatteet/laatuselosteet/perusterveydenhuolto»1 ja «https://thl.fi/tilastot-ja-data/aineistot-ja-palvelut/tilastojen-laatu-ja-periaatteet/laatuselosteet/esh»2).
    • Diagnoositietojen oikeellisuus on riippuvainen tiedonantajien toimittamien ja viime kädessä ammattilaisten potilastietojärjestelmiin kirjaamien tietojen laadusta ja oikeellisuudesta. Rekisteriin kertyvissä tiedoissa voi olla puutteita tai viiveitä myös teknisistä syistä.
      • Potilastietojärjestelmän muutosten takia Vantaan, Keravan ja Helsingin Hilmo-tiedonsiirrossa on havaittu ongelmia vuosina 2019–2023.
      • Perheneuvolat ovat sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa, eivätkä niissä tehdyt diagnoosit välttämättä ole päätyneet terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin. Ennen hyvinvointialueuudistusta perheneuvoloiden lääkärit tekivät ADHD:n diagnostiikka ja aloittivat lääkehoitoja, mutta kirjaamiskäytännöissä oli alueellisia eroja. Hyvinvointialueille siirtymisen jälkeen diagnostinen arviointi ja hoito ovat pääosin siirtyneet terveydenhuollon yksiköihin.
    • Kelan hallinnoimasta Sairausvakuutuksesta korvattavat lääketoimitukset -rekisteristä (lääkerekisteri) löytyvät kaikki kyseisenä ajankohtana Suomessa myyntiluvalliset lääkkeet, joista on maksettu lääkekorvausta. Merkitystä ei ole sillä, missä lääkemääräys on tehty.
      • Rekisterissä eivät ole mukana lääkkeet, joista ei makseta korvausta. Sellaisia ovat esimerkiksi ilman reseptiä myynnissä olevat valmisteet tai erityisluvalliset valmisteet.
      • ADHD-lääkkeet ovat tulleet myyntiluvallisiksi ja korvattaviksi eri aikoina, ja myös aikuisten ADHD:n lääkehoidon korvattavuudessa on tapahtunut vuosien aikana muutoksia, jotka vaikuttavat rekisteritietojen vertailtavuuteen.
    • Tilastoja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että sijaishuollon yksiköissä asuvia alaikäisiä koskevat tiedot voivat tilastoitua joko kotikunnan tai terveydenhuollon yksikön sijaintipaikan mukaisesti sen mukaan, miten ja mitä tietoa on haettu. Henkilöperusteisissa tietohauissa tiedot kohdentuvat kotipaikan mukaisesti.
  • Alla olevista taulukoista ensimmäiseen «ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus Suomessa. ...»1 on koottu suosituksen valmistumiseen mennessä julkaistut esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta koskevat tutkimukset ja toiseen «ADHD-lääkehoidon yleisyys....»2 lääkehoidon yleisyyttä koskevat tutkimukset.
    • Osassa tutkimuksista on arvioitu sekä ADHD:n että lääkehoidon yleisyyttä, ja ne ovat mukana molemmissa taulukoissa.
Taulukko 1. ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus Suomessa.
Tekijät Aineisto Ajanjakso Ikä (vuotta) Tarkastelun kohde Arviointiperuste Esiintyvyys ja ilmaantuvuus Kommentti
Puura ym. 1998 «Puura K, Almqvist F, Tamminen T, ym. Psychiatric d...»3 Etelä-Suomen syntymäkohortti 1981 (osa Lapset-aineistosta) 1989–91 8–9 Psyykkisten häiriöiden yleisyys DSM-III-R-kriteerien mukaisesti Vaihe 1: lapsen, vanhempien ja opettajien täyttämät kyselyt (Rutter scale, The Children's Depression Inventory CDI), 3 397 lasta; vaihe 2: kyselyihin vastanneista satunnaisesti poimittujen lasten (Diagnostic Interview Schedule for Children, DISC) ja vanhempien (Isle of Wight Interview) puolistrukturoitu haastattelu, 279 lasta Esiintyvyys oli
vanhempien haastattelun perusteella 6,6 %, pojilla 10,8 % ja tytöillä 1,4 % ja
lapsen haastattelun perusteella 0,6 %, pojilla 1,1 %, tytöillä 0,1 %
Almqvist ym. 1999 «Almqvist F, Puura K, Kumpulainen K, ym. Psychiatri...»4 Lapset-aineisto (koko maan kattava syntymäkohortti 1981) 1989–91 8–9 Häiriöt DSM-III-R-kriteerien mukaisesti Vaihe 1: lapsen, vanhempien ja opettajien täyttämät kyselyt (Rutter scale, The Children's Depression Inventory CDI), 60 007 lasta;
vaihe 2: kyselyihin vastannaista satunnaisesti valittujen lasten (Diagnostic Interview Schedule for Children, DISC) ja vanhempien puolistrukturoitu haastattelu (Isle of Wight Interview), 435 lasta
Esiintyvyys 7,1 %
pojilla 11,3 %, tytöillä 2,9 %
Tavoitteena oli selvittää lasten mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä palvelujärjestelmän kehittämiseksi.
Virallinen diagnoosijärjestelmä oli ICD 9, kliinisessä työssä käytettiin DSM-III-R-kriteereitä.
Tutkimuksessa käytetyt menetelmät kartoittavat kaikkia lasten psyykkisiä häiriöitä.
Airaksinen ym. 2004 «Airaksinen EM, Michelsson K, Jokela V. The occurre...»5 20 000 asukkaan kaupungin 0–2-luokkalaiset lukuun ottamatta erityisryhmissä opiskelevia 1998 6–8 ADHD-diagnoosien määrä (ICD-10) ADHD-diagnoosit tarkistettiin sairauskertomuksista ilmoitettujen vaikeuksien ja aiempien tutkimusten perustella sekä ViiVi-kyselyssä + 2 SD:n katkaisurajan ylittäneiden osalta, 471 lasta Esiintyvyys 5,9 % Osa ViiVi-kyselyn validointitutkimusta, esiintyvyys ei ollut tutkimuksen ensisijainen kohde.
Hurtig ym. 2005 «Hurtig T, Taanila A, Ebeling H, ym. Attention and ...»6 Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 2000–2001 15 ADHD-oireiden esiintyminen Nuorten täyttämä YSR-kysely (6 888 nuorta) ja vanhempien täyttämät SWAN-kysely (6 643 vastausta) Esiintyvyys pojilla 6,5 % ja tytöillä 3,1 % (SWAN-kyselyn perusteella)
Tytöt ilmoittivat enemmän oireita YSR:ssä kuin pojat.
Tyttöjen vanhemmat vastasivat useammin kuin poikien.
ADHD-oireet olivat yleisempiä eroperheistä tulevilla nuorilla ja vähäisempiä suurissa perheissä.
Smalley ym. 2007 «Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK, ym. Prevalenc...»8 Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 2001–2003 16–18 ADHD-oireiden esiintyminen Nuorten ja vanhempien täyttämä ADHD-oirekysely (SWAN) Esiintyvyys lapsuudessa 12,6 %, nuoruusiässä 8,5 %,
lapsuuden ja nuoruuden aikana 6,7 %,
elinikäinen esiintyvyys 18,2 %
Pojat:tytöt 5,7:1,
yhdistetyn tyypin esiintyvyys 8 %,
tarkkaamattomuushäiriön 64 %,
yliaktiivis-impulsiivisen 8 %
Atladottir ym. 2015 «Atladottir HO, Gyllenberg D, Langridge A, ym. The ...»10 Rekisteritutkimus (Hilmo) 1990–2011 5–20 Muutos ADHD-diagnoosien määrässä (lisäksi arvioitu muita häiriöitä) Vuosina 1990–2007 syntyneille vuoteen 2011 mennessä erikoissairaanhoidossa annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi Esiintyvyys
4–6-vuotiaat: 0,3 %
7–9-vuotiaat: 1,2 %
10–12-vuotiaat: 2,0 %
13–15-vuotiaat: 2,1 %
16–18-vuotiaat: 1,8 %
19–21-vuotiaat 1,4 %
kaikki ikäryhmät: 1,5 %
10 vuoden seurannassa esiintyvyys kasvoi Suomessa 183 % (95 % luottamusväli 163–205 %), Tanskassa 295 % (95 % luottamusväli
266–326 %) ja Ruotsissa 721 % (95 % luottamusväli 594–871 %)
Artikkelissa ilmoitetaan diagnoosien määrä ja ikäryhmän koko syntymäkohorttien mukaisesti. Tähän taulukkoon on erikseen laskettu annettujen lukujen perusteella esiintyvyys ikävuosittain.
Joelsson ym. 2016 «Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D, ym. Demographi...»11 Rekisteritutkimus (Hilmo) 1996–2011 7–21 ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen diagnoosikoodi Vuosina 1991–2005 syntyneille vuoteen 2011 mennessä erikoissairaanhoidossa annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi Ensimmäinen diagnoosi keskimäärin 7,6 vuoden iässä, kumulatiivinen ilmaantuvuus 21-vuotiailla 2,3 %,
77 %:lla samanaikainen sairaus
Tutkimukseen kuului 100 lapsen validaatiotutkimus: 88 % täytti kaikki ICD-10-kriteerit, 95 % oirekriteerit vanhempien ja 99 % opettajien arvioimana, 65 %:lla alku ennen 7 vuoden ikää.
Pojat:tytöt 5,3:1
Sayal ym. 2017 «Sayal K, Chudal R, Hinkka-Yli-Salomäki S, ym. Rela...»14 Rekisteritutkimus (Hilmo) 1998–2011 7–21 ADHD-diagnoosien esiintyminen syntymäkuukauden perusteella Vuosina 1991–2004 syntyneille mennessä aikaisintaan 7 vuoden iässä annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi. Tutkimuksessa vertailtiin myös vuosien 1998–2003 ja 2004–2011 eroja. Kumulatiivinen ilmaantuvuus pojilla oli 1,26 % ja tytöillä 1,31 %. Touko-elokuussa syntyneillä ilmaantuvuusluku oli 1,37 ja syys-joulukuussa syntyneillä 1,64 verrattuna tammi-helmikuussa syntyneisiin. Suhteellisen iän vaikutus ei liittynyt samanaikaiseen käytös- tai uhmakkuushäiriöön. Ilmaantuvuus oli suurempaa loppuvuodesta syntyneillä, ja ilmiö näkyi vahvemmin tarkasteltaessa vuosia 2004–2011.
Vuori, Vuorenmaa ym. 2024 «Vuori M, Vuorenmaa M, Ervasti E, Tuovinen E, Aalto...»18 Rekisteritutkimus (Hilmo) 2015 ja 2022 7–17 ADHD-diagnoosit Vuotena 2015 tai 2022 annettujen ADHD-diagnoosien määrä.
Yksityisessä terveydenhuollossa tehdyt diagnoosit eivät ole mukana vuoden 2015 luvuissa, mutta ovat vuoden 2022 luvuissa (Hilmo-rekisterin kattavuuden muutoksen vuoksi).
Samanikäiseen väestöön suhteutettuna 7–17-vuotiaiden poikien ADHD-diagnoosien yleisyys oli 2,9 % vuonna 2015 ja 8,3 % vuonna 2022.
Samalla ajanjaksolla 7–17-vuotiaiden tyttöjen ADHD-diagnoosien yleisyys kasvoi 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin.
ADHD-diagnoosien yleisyys vaihtelee hyvinvointialueittain. Lapsilla (7–12-vuotiaat) yleisyyden vaihteluväli vuonna 2022 oli 2,0–20,3 % ja osoittautui suuremmaksi kuin nuorten (13–17-vuotiaat) ADHD-diagnoosien yleisyyden aluevaihtelu (2,9–13,9 %).
THL:n tilastoraportti
Auro ym. 2024 «Auro K, Holopainen I, Perola M, ym. Attention-Defi...»21 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kelan lääkerekisteri) 2015, 2020, 2022 Kaikki Elinaikainen esiintyvyys ja Ilmaantuvuus,
lääkehoidon yleisyys, pandemian vaikutus
Vuosina 1969–2022 asetettu uusi ADHD-diagnoosi tai vuosina 1994–2022 ostettu ensimmäinen ADHD-lääke
Hilmo-rekisterissä ovat erikoissairaanhoidon
osastopotilaiden diagnoosit vuodesta 1969, polikliinisten potilaiden diagnoosit vuodesta 1998, perusterveydenhuollon diagnoosit vuodesta 2011 ja yksityisvastaanotoilla annetut diagnoosit vuodesta 2020.
Vuonna 2022 elinaikainen esiintyvyys oli 2,76 % (kaikki ikäryhmät)
0–12-vuotiailla pojilla ja tytöillä
2015: 2,70 % ja 0,70 %
2020: 4,58 % ja 1,28 %
2022: 6,85 % ja 2,23 %
13–20-vuotiailla pojilla ja tytöillä
2015: 5,72 % ja 1,70 %
2020: 8,95 % ja 3,38 %
2022: 11,68 % ja 5,90 %
21–30-vuotiailla miehillä ja naisilla
2015: 2,40 % ja 0,97 %
2020: 4,72 % ja 2,38 %
2022: 6,81 % ja 4,70 %
31–55-vuotiailla miehillä ja naisilla
2015: 0,76 % ja 0,48 %
2020: 1,39 % ja 1,04 %
2022: 2,24 % ja 1,99 %
yli 55-vuotiailla miehillä ja naisilla
2015: 0,07 % ja 0,06 %
2020: 0,14 % ja 0,10 %
2022: 0,22 % ja 0,17 %
kaikissa ikäryhmissä
2015:1,52 % ja 0,53 %, yhteensä 1,02 %
2020: 2,54 % ja 1,08 %, yhteensä 1,80 %
2022: 3,57 % ja 1,97 %, yhteensä 2,76 %
Ilmaantuvuus/100 000
0–12-vuotiaat pojat ja tytöt
2015: 721 ja 186
2020: 1 243 ja 388
2021: 1 745 ja 707
13–20-vuotiaat pojat ja tytöt
2015: 218 ja 181
2020: 522 ja 577
2022: 856 ja 1 488
21–30-vuotiaat miehet ja naiset
2015: 128 ja 118
2020: 256 ja 316
2022: 609 ja 1 100
31–55-vuotiaat miehet ja naiset
2015: 56 ja 53
2020: 126 ja 140
2022: 311 ja 427
yli 55-vuotiaat miehet ja naiset
2015: 2,83 ja 1,95
2020: 5,42 ja 4,78
2022: 14 ja 13
kaikissa ikäryhmissä miehet, naiset ja kaikki yhteensä
2015: 163, 72 ja 117
2020: 297, 180 ja 238
2022: 482, 472 ja 477
Miesten ja naisten diagnoosien suhde 1,8:1
lapsilla 2,7:1, nuorilla 2,1:1
Uuden ADHD-diagnoosin todennäköisyys oli pandemian aikana pienin heinäkuussa
ADHD-diagnoosien määrä lisääntyi pandemian aikana erityisesti 13–20-vuotiailla tytöillä
2020: 577/100 000
2022: 1 488/100 000
sekä 21–30-vuotiailla naisilla
2020: 361/100 000
2022: 1 100/100 000
Westman ym. 2025 «Westman E, Prami T, Kallio A, ym. Increase in Occu...»22 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) 2015–2020 Kaikki ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus, lääkkeiden käyttö, iän, sukupuolen mukaisesti, YTA-alueittain tarkasteltuna Julkisessa terveydenhuollossa annettu ADHD-diagnoosi (F90) (myös muun diagnoosin yhteydessä) tai sähköinen resepti tai ainakin yksi korvattu ADHD-lääkeosto
tai myönnetty rajattu erityiskorvattavuuspäätös
Vuonna 2020 esiintyvyys
alle 12-vuotiailla pojilla 4,2 % ja tytöillä 1,1 %,
13–17-vuotiailla pojilla 6,7 % ja tytöillä 2,6 %,
yli 18-vuotiailla miehillä 0,7 % ja naisilla 0,6 %.
Sukupuolten väliset erot olivat suurimmat lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta näyttivät tasaantuvan aikuisilla.
Vuosien 2015–2020 aikana vuosittainen esiintyvyys yli kaksinkertaistui kaikilla YTA-alueilla.
Ilmaantuvuus oli suurinta alle 12-vuotiailla pojilla ja kasvoi kaikissa ikäryhmissä kummallakin sukupuolella.
Vuori, Paavilainen ym. 2025 «Vuori M, Paavilainen M, Vuorenmaa M, Tuovinen E, A...»24 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) 2023 7–17 Vähintään kerran käyntisyynä tai pää-, sivu- tai pitkäaikaisdiagnoosina ADHD-diagnoosi Esiintyvyys vuonna 2023 oli 7–12-vuotiailla pojilla 11,3 % ja tytöillä 3,9 %, nuoruusikäisillä pojilla 9,5 % ja tytöillä 5,7 %
Alakouluikäisten tyttöjen diagnoosien yleisyys vaihteli alueittain välillä 2,3–9,2 % ja poikien välillä 7,0–21,5 %. Nuoruusikäisten poikien diagnoosien esiintyvyys vaihteli välillä 5,2–16,3 % ja tyttöjen välillä 3,4–9,6 %.
Esiintyvyys pojilla ja tytöillä hyvinvointialueittain
Pohjois-Karjala:
7–12-vuotiaat: 21,5 % ja 9,2 %
13–17-vuotiaat: 16,3 % ja 9,6 %
Etelä-Savo:
7–12-vuotiaat: 17,2 % ja 7,1 %
13–17-vuotiaat: 14,2 % ja 8,0 %
Pohjois-Savo:
7–12-vuotiaat: 16,0 % ja 5,3 %
13–17-vuotiaat: 12,1 % ja 7,0 %
Kymenlaakso:
7–12-vuotiaat: 14,7 % ja 4,8 %
13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 7,4 %
Etelä-Karjala:
7–12-vuotiaat: 13,1 % ja 4,6 %
13–17-vuotiaat: 9,5 % ja 5,2 %
Lappi
7–12-vuotiaat: 12,7 % ja 4,5 %
13–17-vuotiaat: 11,3 % ja 7,1 %
Varsinais-Suomi
7–12-vuotiaat: 12,6 % ja 4,6 %
13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 6,6 %
Kanta-Häme
7–12-vuotiaat: 12,4 % ja 4,1 %
13–17-vuotiaat: 8,4 % ja 4,7 %
Vantaa ja Kerava:
7–12-vuotiaat: 12,0 % ja 4,2 %
13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 6,7 %
Keski-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 11,9 % ja 4,2 %
13–17-vuotiaat: 8,3 % ja 5,3 %
Päijät-Häme
7–12-vuotiaat: 11,8 % ja 3,8 %
13–17-vuotiaat: 10,3 % ja 4,7 %
Pirkanmaa
7–12-vuotiaat: 11,6 % ja 3,9 %
13–17-vuotiaat: 10,6 % ja 6,6 %
Satakunta
7–12-vuotiaat: 11,2 % ja 4,0 %
13–17-vuotiaat: 8,7 % ja 5,6 %
Helsinki
7–12-vuotiaat: 10,8 % ja 4,0 %
13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 5,9 %
Keski-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,5 %
13–17-vuotiaat: 9,9 % ja 5,9 %
Keski-Suomi
7–12-vuotiaat: 10,6 % ja 3,7 %
13–17-vuotiaat: 9,4 % ja 6,4 %
Itä-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,4 %
13–17-vuotiaat: 7,4 % ja 3,4 %
Kainuu:
7–12-vuotiaat: 9,5 % ja 3,2 %
13–17-vuotiaat: 9,1 % ja 6,2 %
Etelä-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 9,5 % ja 3,0 %
13–17-vuotiaat: 8,3 % ja 4,9 %
Pohjois-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,8 %
13–17-vuotiaat: 6,0 % ja 3,9 %
Länsi-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 8,3 % ja 2,7 %
13–17-vuotiaat: 7,6 % ja 5,1 %
Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 7,0 % ja 2,3 %
13–17-vuotiaat: 5,2 % ja 3,4 %
ADHD-diagnoosit ja ADHD-lääkkeiden käyttö olivat yleisimpiä Itä-Suomessa (5,3–7,7 %) ja harvinaisimpia Pohjanmaalla ja Helsingissä (1,7–2,0 %).
THL:n tilastoraportti
  • Taulukossa mainitut kyselylomakkeet:
    • Rutter scale: vanhempien ja opettajan täytettäväksi tarkoitettu psyykkisten oireiden kysely
    • The Children's Depression Inventory CDI: lasten masennusoirekysely
    • Diagnostic Interview Schedule for Children, DISC: lapsen puolistrukturoitu haastattelu, jolla arvioidaan psyykkisten häiriöiden mahdollisuutta
    • Isle of Wight Interview: vanhemmille suunnattu lapsen oireita kartoittava puolistrukturoitu kysely, joka kattaa tavallisimmat psyykkiset häiriöt
    • YSR (Youth Self Report): nuorille tarkoitettu oirekysely, joka kuuluu ASEBA-kokonaisuuteen (The Achenbach System of Empirically Based Assessment), ks. «Laaja-alaiset oirekartoitusmenetelmät lasten ADHD-oireiden arvioinnissa»1
    • "ViiVi"-kysely eli FTF (Five to Fifteen): pohjoismainen kysely 5–15-vuotiaiden lasten käyttäytymisen ja neurokognitiivisten vaikeuksien kartoittamiseen, ks. «Lasten ADHD-oireisiin kohdennetut oirekyselyt»2
    • SWAN (Strengths and Weaknesses of Attention-Deficit/Hyperactivity-symptoms and Normal-behaviors): ADHD-oireiden kartoittamiseen kehitetty kyselylomake, joka ei ole Suomessa virallisessa käytössä
Taulukko 2. ADHD-lääkehoidon yleisyys.
Tekijät Aineisto Ajanjakso Ikä Tarkastelun kohde Arviointiperuste Lääkehoidon yleisyys (esiintyvyys ja ilmaantuvuus) Kommentti
Lundström ym. 2006 «Lundström B, Voutilainen A, Sourander A. Keskusher...»7 Rekisteritutkimus (Lääkelaitos, Kela) 1999–2005 7–17 Keskushermostostimulanttien käyttö Lääkemyyntirekisterin tiedot stimulanttien käytöstä vuosilta 1995–2005, Kansaneläkelaitoksen korvaustilasto vuosilta 2004–2005
Sairaala-apteekeista toimitetut stimulantit eivät ole mukana.
Yleisyys vuonna 2005:
7–14-vuotiaat: 0,45 %
0–17-vuotiaat: 0,30 %
koko väestö: 0,08 %
7–14-vuotiailla sairaanhoitopiireittäin suurimmasta pienimpään:
Varsinais-Suomi: 0,73 %
Etelä-Savo: 0,65 %
Etelä-Karjala: 0,62 %
Satakunta: 0,61 %
Päijät-Häme 0,55 %
Vaasa 0,55 %
Pohjois-Karjala 0,54 %
Keski-Suomi 0,51 %
Itä-Savo 0,48 %
Pohjois-Savo 0,46 %
HUS 0,41 %
Kymenlaakso 0,41 %
Pirkanmaa 0,36 %
Pohjois-Pohjanmaa 0,34 %
Kanta-Häme 0,33 %
Lappi 0,32 %
Kainuu 0,30 %
Keski-Pohjanmaa 0,30 %
Etelä-Pohjanmaa 0,24 %
Länsi-Pohja 0,23 %
Ahvenanmaa 0,19 %
Artikkeliin on koottu tietoa myös stimulanttihoidon historiasta. Vuodesta 1968 vuoteen 1998 asti stimulanttihoidon käyttö oli Suomessa hyvin vähäistä. Vuonna 1999 potilaiden kokonaismäärä oli 274. Vuosien 1999–2005 aikana määrä kasvoi 4 343 potilaaseen. Poikien ja tyttöjen suhde 12:n ja 8:n välillä. Lääkkeitä määräsivät pääosin lastenpsykiatrit, lastenneurologit ja vähäisemmässä määrin lastenlääkärit.
Zoega ym. 2011 «Zoëga H, Furu K, Halldórsson M, ym. Use of ADHD dr...»9 Rekisteritutkimus (Kela) 2007 Kaikki ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa Vähintään yksi korvattava ADHD-lääkeosto vuoden 2007 aikana
Atomoksetiini- tai amfetamiinivalmisteet eivät olleet korvattavia eivätkä näy tilastoissa.
Lääkehoidon yleisyys vuonna 2007
kaikki ikäryhmät 1,23/1 000,
7–15-vuotiaat kaikki 6,41/1 000
7–10-vuotiaat pojat 11,30/1 000 ja tytöt 1,90/1 000
Yleisyys muissa Pohjoismaissa kaikki ikäryhmät Tanska 2,41/1 000, Ruotsi 2,52/1 000, Norja 4,73/1 000, Islanti 12,46/1 000,
7–15-vuotiaat: Tanska 9,30/1 000, Ruotsi 9,58/1 000, Norja 18,10/1 000, Islanti 47,06/1 000
Karlstad ym. 2016 «Karlstad Ø, Zoëga H, Furu K, ym. Use of drugs for ...»12 Rekisteritutkimus
(Kela)
2008–2012 18–64 ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa Vähintään yksi korvattava lääkeosto, ei lääkeostoja edellisten 24 kuukauden aikana (ilmaantuvuus)
Varhainen lääkkeen lopetus: enintään kaksi korvattavaa lääkeostoa ensimmäisen vuoden aikana
Metyylifenidaatti ei tutkimusajankohtana ollut korvattava yli 30-vuotiailla aikuisilla.
Lääkehoidon yleisyys
vuonna 2008 miehillä 1,0/1 000 ja naisilla 0,6/1 000
vuonna 2012 miehillä 1,2/1 000 ja naisilla 0,8/1 000
Vuonna 2008 lääkehoito oli yleisintä 25–34-vuotiailla miehillä (2,0/1 000) ja 18–24- sekä 25–35-vuotiailla naisilla (1,1/1 000).
Vuonna 2012 se oli yleisintä 18–24-vuotiailla miehillä (3,1/1 000) ja samanikäisillä naisilla (1,6/1 000).
Lääkehoidon yleisyys ja ilmaantuvuus olivat vertailumaista pienimmät Suomessa. Maakohtaisessa tarkastelussa esiintyvyys kasvoi kaikissa muissa maissa Suomea lukuun ottamatta. Kasvu oli suurinta Islannissa.
Lääkehoito loppui ensimmäisenä hoitovuotena 21 %:lla uusista lääkkeensaajista.
53 %:lla miehistä ja 64 %:lla naisista oli muu samanaikainen psyykenlääkitys.
Furu ym. 2017 «Furu K, Karlstad Ø, Zoega H, ym. Utilization of St...»13 Rekisteritutkimus (Kela) 2008–2012 0–17 ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa Vähintään yksi korvattu lääkeosto, ei lääkeostoja edellisten 24 kuukauden aikana (ilmaantuvuus) Lääkehoidon yleisyys oli 0,5.
Vuonna 2012 lääkehoidon ilmaantuvuus oli suurin 6–17-vuotiaila Islannissa (pojilla 17,0/1 000 ja tytöillä 8,5/1 000), pienin pojilla Tanskassa (4,8/1 000) ja tytöillä Suomessa (1,6/1 000).
Maakohtaiset tiedot ilmoitettiin pääosin kuvaajissa, tarkkoja lukuja kaikista maista ja kaikilta vuosilta ei raportoitu.
Raman ym. 2018 «Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S, ym. Trends in atte...»15 Rekisteritutkimus (Kela) 2001–2015 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat ADHD-lääkkeiden käyttö 13 maassa Vähintään yksi korvattava ADHD-lääkeosto vuodessa (riippumatta diagnoosista) Suomessa keskimääräinen muutos vuosittaisessa ADHD-lääkkeiden käytössä oli 3–18-vuotiailla 0,11 % (0,11–0,12) ja
19-vuotialla tai vanhemmilla 0,01 % (0,00–0,02).
Vuonna 2010 miesten ja naisten lääkehoidon suhde oli 4:1, lapsilla 6,3:1, aikuisilla 2,7:1.
Lääkehoidon keskimääräinen esiintyvyys vaihteli 3–18-vuotiailla vuonna 2010 eri maissa välillä 0,27–6,69 % ja oli Pohjoismaissa 1,95 %. Lääkehoito oli lapsilla yleisempää Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa kuin Suomessa, aikuisilla kaikissa muissa Pohjoismaissa.
Lääkehoidon absoluuttinen määrä oli Suomessa pieni, mutta muutos suuri. Lääkehoidon absoluuttinen määrä oli suurin ja muutos pienin USA:ssa.
Vuori, Koski-Pirilä ym. 2020 «Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, ym. Gende...»16 Rekisteritutkimus (Kela) 2008–2018 6–17 ADHD-lääkkeiden esiintyvyyden muutos Vähintään yksi korvattava lääkeosto Vuonna 2008 lääkehoidon yleisyys oli lapsuusikäisillä pojilla 1,26 % ja tytöillä 0,21 %,
nuoruusikäisillä pojilla 0,93 %, ja tytöillä 0,14 %.
Vuonna 2018 lääkehoidon yleisyys oli lapsuusikäisillä pojilla 4,42 % ja tytöillä 0,99 %, nuoruusikäisillä pojilla 4,21 % ja tytöillä 1,28 %.
ADHD-lääkkeiden käyttö oli yleisempää niillä 6–12-vuotialla pojilla ja tytöillä, jotka olivat syntyneet touko-elokuussa tai syys-joulukuussa.
Vuori, Martikainen ym. 2020 «Vuori M, Martikainen JE, Koski-Pirilä A, ym. Child...»17 Rekisteritutkimus (Kela) 2017 10–12 Syntymäajan vaikutus ADHD-lääkkeiden käyttöön vuosina 2005–2007 syntyneillä lapsilla Ensimmäinen korvattu lääkeosto vuoden 2017 loppuun mennessä Vuonna 2017 lääkehoidon yleisyys oli pojilla 6,0–6,4 % ja tytöillä 1,8 %. Syys-joulukuussa 2007 syntyneillä pojilla HR oli 1,5 (95 % luottamusväli: 1,3–1,7) ja tytöillä 2,0 (95 %: 1,5–2,8). Pojilla HR pysyi samana eri vuosina syntyneillä. Syys-joulukuussa 2005 syntyneillä tytöillä HR oli 1,4 (95 %: 1,1–1,8) ja 2007 syntyneillä 1,7 (95 %: 1,3–2,2).
Aalto-Setälä, Vuori 2023 «Aalto-Setälä T, Vuori M. Lasten ADHD-lääkehoidon y...»19 Rekisteritutkimus (Kela) 2019–2022 6–12 Vuonna 2019 lääkehoidon yleisyys oli 6–12-vuotiailla pojilla 5,1 % ja tytöillä 1,2 %.
Vuonna 2022 lääkehoidon yleisyys oli 6–12-vuotiailla pojilla 8,0 % ja tytöillä 2,3 %.
Pääkirjoitus, ei tieteellinen artikkeli
Kolari ym. 2024 «Kolari TA, Vuori M, RÄttÖ H, ym. Incidence of ADHD...»20 Rekisteritutkimus (Kela) 2008–2019 6–18 ADHD-lääkehoidon yleisyys ja ilmaantuvuus Ainakin yksi korvattava lääkeosto, ei lääkeostoja vuosina 2006–2007 Lääkehoidon ilmaantuvuus oli
vuonna 2008 kaikilla lapsilla ja nuorilla 2,1/1 000, pojilla 3,54/1 000 ja tytöillä 0,65/1 000 ja
vuonna 2019 kaikilla 9,0/1 000, pojilla 13,4/1 000 ja tytöillä 4,8/1 000.
Vuonna 2019 ilmaantuvuus oli suurinta 6–8-vuotiailla pojilla, 23,4/1 000.
ADHD-lääkkeiden ilmaantuvuus kasvoi kaikkina vuosina. Ilmaantuvuuden lisääntyminen oli suurempaa tytöillä kuin pojilla.
Auro ym. 2024 «Auro K, Holopainen I, Perola M, ym. Attention-Defi...»21 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) 2015, 2020, 2022 Kaikki Elinaikainen esiintyvyys,
lääkehoidon yleisyys, pandemian vaikutus
Vuosina 1969–2022 asetettu uusi ADHD-diagnoosi tai vuosina 1994–2022 ostettu ensimmäinen ADHD-lääke Lääkehoidon yleisyys (tarkasteluvuoden loppuun mennessä)
0–12-vuotiailla pojilla ja tytöillä
2015: 1,75 % ja 0,38 %
2020: 3,28 % ja 0,78 %
2022: 4,54 %ja 1,23 %
13–20-vuotiailla:
2015: 3,60 % ja 0,88 %
2020: 6,38 % ja 2,71 %
2022: 8,35 % ja 3,57 %
21–30-vuotiailla
2015: 1,06 % ja 0,46 %
2020: 2,61 % ja 1,34 %
2022: 3,94 % ja 2,55 %
31–55-vuotiailla
2015: 0,38 % ja 0,27 %
2020: 0,80 % ja 0,69 %
2022: 1,27 % ja 1,19 %
yli 55-vuotiailla
2015: 0,04 % ja 0,03 %
2020: 0,07 % ja 0,06 %
2024: 0,10 % ja 0,09 %
kaikissa ikäryhmissä
2015: 0,87 % ja 0,28 %, kaikki 0,57 %
2020: 1,65 % ja 0,67 %, kaikki 1,15 %
2022: 2,27 % ja 1,14 %, kaikki 1,69 %
Lääkehoidon määrässä ei havaittu ylimääräistä lisääntymistä suhteessa diagnoosien määrän lisääntymiseen.
Miesten diagnoosien suhde naisiin lääkehoidossa 2:1
Westman ym. 2025 «Westman E, Prami T, Kallio A, ym. Increase in Occu...»22 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) 2015–2020 Kaikki ikäryhmät ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus, lääkkeiden käyttö, iän, sukupuolen mukaisesti, YTA-alueittain tarkasteltuna ADHD-diagnoosi (F90) (myös muun diagnoosin yhteydessä), sähköinen resepti, ainakin yksi korvattu ADHD-lääkeosto
tai myönnetty rajattu erityiskorvattavuuspäätös
Lääkehoitoa saaneiden suhde ADHD:n esiintyvyyteen pysyi tarkasteluvuosina noin 80 %:ssa (78,9 > 80,6)
lapsilla 78,5 > 81,8
nuorilla 82,8 > 83,3
aikuisilla 77,0 > 78,5 diagnoosien määrän lisääntymisestä huolimatta.
Lääkehoidon esiintyvyydessä havaittiin notkahdus nuoruusiän lopussa.
Lääkehoidettujen osuus on pienempi kuin Ruotsissa, jossa se vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan oli 84,5 % (Giacobini 2018 «Giacobini MB, Medin E, Ahnemark LJ, Russo CP. Prev...»23).
Uusista potilaista 24 % ei saanut mitään lääkettä ensimmäisen vuoden aikana diagnoosin asettamisen jälkeen.
Vuori, Paavilainen ym. 2025 «Vuori M, Paavilainen M, Vuorenmaa M, Tuovinen E, A...»24 Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) 2023 7–17 Vähintään yksi korvattu lääkeosto ADHD-lääkkeiden käytön yleisyys oli pääsääntöisesti noin 4–7 %.
Pohjois-Karjala, pojat ja tytöt
7–12-vuotiaat: 18,3 % ja 7,7 %
13–17-vuotiaat: 13,6 % ja 6,8 %
Pohjois-Savo:
7–12-vuotiaat: 17,2 % ja 5,3 %
13–17-vuotiaat: 12,6 % ja 6,8 %
Etelä-Savo
7–12-vuotiaat: 15,1 % ja 6,1 %
13–17-vuotiaat: 12,0 % ja 6,1 %
Lappi
7–12-vuotiaat: 12,8 % ja 4,1 %
13–17-vuotiaat: 12,6 % ja 7,3 %
Varsinais-Suomi
7–12-vuotiaat: 12,5 % ja 4,1 %
13–17-vuotiaat: 11,0 % ja 6,0 %
Etelä-Karjala
7–12-vuotiaat: 11,9 % ja 4,1 %
13–17-vuotiaat: 9,8 % ja 5,3 %
Kanta-Häme
7–12-vuotiaat: 11,7 % ja 3.6 %
13–17-vuotiaat: 7,8 % ja 4,3 %
Satakunta
7–12-vuotiaat: 11,6 % ja 4,0 %
13–17-vuotiaat: 9,6 % ja 5,7 %
Kymenlaakso
7–12-vuotiaat: 11,5 % ja 3,1 %
13–17-vuotiaat: 9,8 % ja 5,7 %
Pirkanmaa
7–12-vuotiaat: 11,3 % ja 3,6 %
13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 6,7 %
Keski-Suomi
7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,6 %
13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 5,5 %
Päijät-Häme
7–12-vuotiaat: 10,4 % ja 3,1 %
13–17-vuotiaat: 9,0 % ja 3,7 %
Keski-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 9,9 % ja 3,1 %
13–17-vuotiaat: 9,4 % ja 5,3 %
Keski-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 9,2 % ja 2,4 %
13–17-vuotiaat: 7,4 % ja 3,9 %
Pohjois-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,3 %
13–17-vuotiaat: 6,9 % ja 3,6 %
Etelä-Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,7 %
13–17-vuotiaat: 7,5 % ja 4,1 %
Itä-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 8,3 % ja 2,3 %
13–17-vuotiaat: 6,7 % ja 2,8 %
Kainuu
7–12-vuotiaat: 8,1 % ja 2,8 %
13–17-vuotiaat: 8,1 % ja 4,3 %
Länsi-Uusimaa
7–12-vuotiaat: 7,4 % ja 2,2 %
13–17-vuotiaat: 7,0 % ja 4,2 %
Vantaa ja Kerava
7–12-vuotiaat: 7,4 % ja 2,1 %
13–17-vuotiaat: 6,9 % ja 4,1 %
Helsinki
7–12-vuotiaat: 6,3 % ja 2,0 %
13–17-vuotiaat: 6,6 % ja 3,7 %
Pohjanmaa
7–12-vuotiaat: 6,1 % ja 1,7 %
13–17-vuotiaat: 5,2 % ja 2,8 %
ADHD-diagnoosit ja ADHD-lääkkeiden käyttö oli yleisintä Itä-Suomessa (5,3–7,7 %) ja harvinaisinta Pohjanmaalla ja Helsingissä (1,7–2,0 %).
THL:n tilastoraportti
Vuori ym. 2025 «Vuori M, Ruokoniemi P, Aalto-Setälä T. ADHD-lääkeh...»25 Rekisteritutkimus (Kela) 2017–2024 6–8-vuotiaat pojat lääkehoidon aloitus (ilmaantuvuus) lääkehoidon aloittaneiden määrä suhteessa samanikäiseen väestöön Lääkehoidon yleisyys oli 1,4 % vuonna 2017, 3,2 % vuonna 2023 ja 2,9 % vuonna 2024.
Alueittain lääkehoidon ilmaantuvuus oli 6-8-vuotiailla pojilla v 23 ja v 24 (suurimmista pienimpiin): Pohjois-Savo 5,7 % ja 5,0 %,
Kymenlaakso 4,5 % ja 4,7 %,
Pohiois-Karjala 5,9 % ja 4,6 %,
Etelä-Savo 4,6 % ja 4,4 %,
Lappi 3,6 % ja 4,2 %,
Etelä-Karjala 5,7 % ja 4,0 %,
Satakunta 4,5 % ja 3,9 %,
Varsinais-Suomi 4,4 %-3,7 %,
Keski-Pohjamaa 3,4 % v 24,
Kanta-Häme 4,1 % ja 3,3 %,
Keski-Suomi 3,6 % ja 3,1 %,
Pirkanmaa 3,9 % ja 3,1 %,
Itä-Uusimaa 2,5 % ja 3,0 %,
Päijät-Häme 2,9 % ja 3,1 %,
Pohjois-Pohjanmaa 2,8 % ja 2,9 %,
Etelä-Pohjanmaa 3,0 % ja 2,7 %,
Keski-Uusimaa 2,8 % ja 2,6 %,
Kainuu 3,1 % ja 2,1 %,
Länsi-Uusimaa 2,1 % ja 2,0 %,
Pohjanmaa 1,4 % ja 2,0 %,
Vantaa ja Kerava 2,2 % ja 1,7 %,
Helsinki 1,6 % v 24
Lääkehoidon kasvutrendissä oli havaittavissa taite koko maassa, kaikilla YTA-alueilla ja kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä v 2024.
Lääkehoidon yleisyys kasvoi kuitenkin kuudella hyvinvointialueella, näistä kahdella prosentin verran.
Tutkmus on julkaistu Kelan tutkimusblogina. Ahvenanmaa ei ole mukana tarkastelussa

Kirjallisuutta

  1. Thomas R, Sanders S, Doust J, ym. Prevalence of attention-deficit/hyperactivity disorder: a systematic review and meta-analysis. Pediatrics 2015;135(4):e994-1001 «PMID: 25733754»PubMed
  2. Popit S, Serod K, Locatelli I, ym. Prevalence of attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD): systematic review and meta-analysis. Eur Psychiatry 2024;67(1):e68 «PMID: 39381949»PubMed
  3. Puura K, Almqvist F, Tamminen T, ym. Psychiatric disturbances among prepubertal children in southern Finland. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1998;33(7):310-8 «PMID: 9689893»PubMed
  4. Almqvist F, Puura K, Kumpulainen K, ym. Psychiatric disorders in 8-9-year-old children based on a diagnostic interview with the parents. Eur Child Adolesc Psychiatry 1999;8 Suppl 4():17-28 «PMID: 10654130»PubMed
  5. Airaksinen EM, Michelsson K, Jokela V. The occurrence of inattention, hyperactivity, impulsivity and coexisting symptoms in a population study of 471 6-8-year old children based on the FTF (Five to Fifteen) questionnaire. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 3():23-30 «PMID: 15692876»PubMed
  6. Hurtig T, Taanila A, Ebeling H, ym. Attention and behavioural problems of Finnish adolescents may be related to the family environment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14(8):471-8 «PMID: 16341505»PubMed
  7. Lundström B, Voutilainen A, Sourander A. Keskushermostostimulanttien käyttö Suomessa. Suom Lääkäril 2006;49:5184–5189.
  8. Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK, ym. Prevalence and psychiatric comorbidity of attention-deficit/hyperactivity disorder in an adolescent Finnish population. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46(12):1575-83 «PMID: 18030079»PubMed
  9. Zoëga H, Furu K, Halldórsson M, ym. Use of ADHD drugs in the Nordic countries: a population-based comparison study. Acta Psychiatr Scand 2011;123(5):360-7 «PMID: 20860726»PubMed
  10. Atladottir HO, Gyllenberg D, Langridge A, ym. The increasing prevalence of reported diagnoses of childhood psychiatric disorders: a descriptive multinational comparison. Eur Child Adolesc Psychiatry 2015;24(2):173-83 «PMID: 24796725»PubMed
  11. Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D, ym. Demographic Characteristics and Psychiatric Comorbidity of Children and Adolescents Diagnosed with ADHD in Specialized Healthcare. Child Psychiatry Hum Dev 2016;47(4):574-82 «PMID: 26399420»PubMed
  12. Karlstad Ø, Zoëga H, Furu K, ym. Use of drugs for ADHD among adults-a multinational study among 15.8 million adults in the Nordic countries. Eur J Clin Pharmacol 2016;72(12):1507-1514 «PMID: 27586399»PubMed
  13. Furu K, Karlstad Ø, Zoega H, ym. Utilization of Stimulants and Atomoxetine for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder among 5.4 Million Children Using Population-Based Longitudinal Data. Basic Clin Pharmacol Toxicol 2017;120(4):373-379 «PMID: 27911044»PubMed
  14. Sayal K, Chudal R, Hinkka-Yli-Salomäki S, ym. Relative age within the school year and diagnosis of attention-deficit hyperactivity disorder: a nationwide population-based study. Lancet Psychiatry 2017;4(11):868-875 «PMID: 29033006»PubMed
  15. Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S, ym. Trends in attention-deficit hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5(10):824-835 «PMID: 30220514»PubMed
  16. Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, ym. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008-2018. Scand J Public Health 2020;48(3):303-307 «PMID: 31985349»PubMed
  17. Vuori M, Martikainen JE, Koski-Pirilä A, ym. Children's Relative Age and ADHD Medication Use: A Finnish Population-Based Study. Pediatrics 2020;146(4): «PMID: 32958613»PubMed
  18. Vuori M, Vuorenmaa M, Ervasti E, Tuovinen E, Aalto-Setälä T. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys 2022. ADHD-diagnoosit yleistyvät tasaisesti – sukupuoli- ja alue-erot ovat melko suuria. THL Tilastoraportti 1/2024, 23.1.2024
  19. Aalto-Setälä T, Vuori M. Lasten ADHD-lääkehoidon yleistymiskehitys ei näytä tasaantuvan. Pääkirjoitus. Duodecim 2023;139(22):1811-3
  20. Kolari TA, Vuori M, RÄttÖ H, ym. Incidence of ADHD medication use among Finnish children and adolescents in 2008-2019: a need for practice changes? Scand J Public Health 2024;():14034948231219826 «PMID: 38425045»PubMed
  21. Auro K, Holopainen I, Perola M, ym. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Diagnoses in Finland During the COVID-19 Pandemic. JAMA Netw Open 2024;7(6):e2418204 «PMID: 38935377»PubMed
  22. Westman E, Prami T, Kallio A, ym. Increase in Occurrence of Attention Deficit Hyperactivity Disorder Differs by Age Group and Gender-Finnish Nationwide Register Study. Brain Behav 2025;15(1):e70253 «PMID: 39829159»PubMed
  23. Giacobini MB, Medin E, Ahnemark LJ, Russo CP. Prevalence. "Patient Characteristics, and Pharmacological Treatment of Children, Adolescents, and Adults Diagnosed with ADHD in Sweden." Journal of Attention Disorders 2018;22:3-13. https://doi.org/10.1177/1087054714554617
  24. Vuori M, Paavilainen M, Vuorenmaa M, Tuovinen E, Aalto-Setälä T. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys 2023 ADHD-diagnoosit yleistyvät edelleen – sukupuolierot kaventuvat erityisesti nuoruusikäisessä väestössä. THL tilastoraportti 4/25 https://www.julkari.fi/handle/10024/151005
  25. Vuori M, Ruokoniemi P, Aalto-Setälä T. ADHD-lääkehoidon aloittaminen on 6–8-vuotiailla pojilla huomattavan yleistä, vaikka kasvutrendi näyttää taittuneen. Kelan tutkimusblogi, julkaistu 3.4.2025. https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1191279/adhd-laakehoidon-aloittaminen-on-6-8-vuotiailla-pojilla-huomattavan-yleista-vaikka-kasvutrendi-nayttaa-taittuneen?types=tutkimusblogi&categories=l%C3%A4%C3%A4kkeet