| Tekijät | Aineisto | Ajanjakso | Ikä (vuotta) | Tarkastelun kohde | Arviointiperuste | Esiintyvyys ja ilmaantuvuus | Kommentti |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Puura ym. 1998 «Puura K, Almqvist F, Tamminen T, ym. Psychiatric d...»3 | Etelä-Suomen syntymäkohortti 1981 (osa Lapset-aineistosta) | 1989–91 | 8–9 | Psyykkisten häiriöiden yleisyys DSM-III-R-kriteerien mukaisesti | Vaihe 1: lapsen, vanhempien ja opettajien täyttämät kyselyt (Rutter scale, The Children's Depression Inventory CDI), 3 397 lasta; vaihe 2: kyselyihin vastanneista satunnaisesti poimittujen lasten (Diagnostic Interview Schedule for Children, DISC) ja vanhempien (Isle of Wight Interview) puolistrukturoitu haastattelu, 279 lasta | Esiintyvyys oli vanhempien haastattelun perusteella 6,6 %, pojilla 10,8 % ja tytöillä 1,4 % ja lapsen haastattelun perusteella 0,6 %, pojilla 1,1 %, tytöillä 0,1 % |
|
| Almqvist ym. 1999 «Almqvist F, Puura K, Kumpulainen K, ym. Psychiatri...»4 | Lapset-aineisto (koko maan kattava syntymäkohortti 1981) | 1989–91 | 8–9 | Häiriöt DSM-III-R-kriteerien mukaisesti | Vaihe 1: lapsen, vanhempien ja opettajien täyttämät kyselyt (Rutter scale, The Children's
Depression Inventory CDI), 60 007 lasta; vaihe 2: kyselyihin vastannaista satunnaisesti valittujen lasten (Diagnostic Interview Schedule for Children, DISC) ja vanhempien puolistrukturoitu haastattelu (Isle of Wight Interview), 435 lasta |
Esiintyvyys 7,1 % pojilla 11,3 %, tytöillä 2,9 % |
Tavoitteena oli selvittää lasten mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä palvelujärjestelmän
kehittämiseksi. Virallinen diagnoosijärjestelmä oli ICD 9, kliinisessä työssä käytettiin DSM-III-R-kriteereitä. Tutkimuksessa käytetyt menetelmät kartoittavat kaikkia lasten psyykkisiä häiriöitä. |
| Airaksinen ym. 2004 «Airaksinen EM, Michelsson K, Jokela V. The occurre...»5 | 20 000 asukkaan kaupungin 0–2-luokkalaiset lukuun ottamatta erityisryhmissä opiskelevia | 1998 | 6–8 | ADHD-diagnoosien määrä (ICD-10) | ADHD-diagnoosit tarkistettiin sairauskertomuksista ilmoitettujen vaikeuksien ja aiempien tutkimusten perustella sekä ViiVi-kyselyssä + 2 SD:n katkaisurajan ylittäneiden osalta, 471 lasta | Esiintyvyys 5,9 % | Osa ViiVi-kyselyn validointitutkimusta, esiintyvyys ei ollut tutkimuksen ensisijainen kohde. |
| Hurtig ym. 2005 «Hurtig T, Taanila A, Ebeling H, ym. Attention and ...»6 | Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 | 2000–2001 | 15 | ADHD-oireiden esiintyminen | Nuorten täyttämä YSR-kysely (6 888 nuorta) ja vanhempien täyttämät SWAN-kysely (6 643 vastausta) | Esiintyvyys pojilla 6,5 % ja tytöillä 3,1 % (SWAN-kyselyn perusteella) Tytöt ilmoittivat enemmän oireita YSR:ssä kuin pojat. |
Tyttöjen vanhemmat vastasivat useammin kuin poikien. ADHD-oireet olivat yleisempiä eroperheistä tulevilla nuorilla ja vähäisempiä suurissa perheissä. |
| Smalley ym. 2007 «Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK, ym. Prevalenc...»8 | Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 | 2001–2003 | 16–18 | ADHD-oireiden esiintyminen | Nuorten ja vanhempien täyttämä ADHD-oirekysely (SWAN) | Esiintyvyys lapsuudessa 12,6 %, nuoruusiässä 8,5 %, lapsuuden ja nuoruuden aikana 6,7 %, elinikäinen esiintyvyys 18,2 % |
Pojat:tytöt 5,7:1, yhdistetyn tyypin esiintyvyys 8 %, tarkkaamattomuushäiriön 64 %, yliaktiivis-impulsiivisen 8 % |
| Atladottir ym. 2015 «Atladottir HO, Gyllenberg D, Langridge A, ym. The ...»10 | Rekisteritutkimus (Hilmo) | 1990–2011 | 5–20 | Muutos ADHD-diagnoosien määrässä (lisäksi arvioitu muita häiriöitä) | Vuosina 1990–2007 syntyneille vuoteen 2011 mennessä erikoissairaanhoidossa annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi | Esiintyvyys 4–6-vuotiaat: 0,3 % 7–9-vuotiaat: 1,2 % 10–12-vuotiaat: 2,0 % 13–15-vuotiaat: 2,1 % 16–18-vuotiaat: 1,8 % 19–21-vuotiaat 1,4 % kaikki ikäryhmät: 1,5 % 10 vuoden seurannassa esiintyvyys kasvoi Suomessa 183 % (95 % luottamusväli 163–205 %), Tanskassa 295 % (95 % luottamusväli 266–326 %) ja Ruotsissa 721 % (95 % luottamusväli 594–871 %) |
Artikkelissa ilmoitetaan diagnoosien määrä ja ikäryhmän koko syntymäkohorttien mukaisesti. Tähän taulukkoon on erikseen laskettu annettujen lukujen perusteella esiintyvyys ikävuosittain. |
| Joelsson ym. 2016 «Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D, ym. Demographi...»11 | Rekisteritutkimus (Hilmo) | 1996–2011 | 7–21 | ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen diagnoosikoodi | Vuosina 1991–2005 syntyneille vuoteen 2011 mennessä erikoissairaanhoidossa annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi | Ensimmäinen diagnoosi keskimäärin 7,6 vuoden iässä, kumulatiivinen ilmaantuvuus 21-vuotiailla
2,3 %, 77 %:lla samanaikainen sairaus |
Tutkimukseen kuului 100 lapsen validaatiotutkimus: 88 % täytti kaikki ICD-10-kriteerit,
95 % oirekriteerit vanhempien ja 99 % opettajien arvioimana, 65 %:lla alku ennen 7
vuoden ikää. Pojat:tytöt 5,3:1 |
| Sayal ym. 2017 «Sayal K, Chudal R, Hinkka-Yli-Salomäki S, ym. Rela...»14 | Rekisteritutkimus (Hilmo) | 1998–2011 | 7–21 | ADHD-diagnoosien esiintyminen syntymäkuukauden perusteella | Vuosina 1991–2004 syntyneille mennessä aikaisintaan 7 vuoden iässä annettu ICD-9:n tai ICD-10:n mukainen ADHD-diagnoosi. Tutkimuksessa vertailtiin myös vuosien 1998–2003 ja 2004–2011 eroja. | Kumulatiivinen ilmaantuvuus pojilla oli 1,26 % ja tytöillä 1,31 %. Touko-elokuussa syntyneillä ilmaantuvuusluku oli 1,37 ja syys-joulukuussa syntyneillä 1,64 verrattuna tammi-helmikuussa syntyneisiin. | Suhteellisen iän vaikutus ei liittynyt samanaikaiseen käytös- tai uhmakkuushäiriöön. Ilmaantuvuus oli suurempaa loppuvuodesta syntyneillä, ja ilmiö näkyi vahvemmin tarkasteltaessa vuosia 2004–2011. |
| Vuori, Vuorenmaa ym. 2024 «Vuori M, Vuorenmaa M, Ervasti E, Tuovinen E, Aalto...»18 | Rekisteritutkimus (Hilmo) | 2015 ja 2022 | 7–17 | ADHD-diagnoosit | Vuotena 2015 tai 2022 annettujen ADHD-diagnoosien määrä. Yksityisessä terveydenhuollossa tehdyt diagnoosit eivät ole mukana vuoden 2015 luvuissa, mutta ovat vuoden 2022 luvuissa (Hilmo-rekisterin kattavuuden muutoksen vuoksi). |
Samanikäiseen väestöön suhteutettuna 7–17-vuotiaiden poikien ADHD-diagnoosien yleisyys
oli 2,9 % vuonna 2015 ja 8,3 % vuonna 2022. Samalla ajanjaksolla 7–17-vuotiaiden tyttöjen ADHD-diagnoosien yleisyys kasvoi 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin. |
ADHD-diagnoosien yleisyys vaihtelee hyvinvointialueittain. Lapsilla (7–12-vuotiaat)
yleisyyden vaihteluväli vuonna 2022 oli 2,0–20,3 % ja osoittautui suuremmaksi kuin
nuorten (13–17-vuotiaat) ADHD-diagnoosien yleisyyden aluevaihtelu (2,9–13,9 %). THL:n tilastoraportti |
| Auro ym. 2024 «Auro K, Holopainen I, Perola M, ym. Attention-Defi...»21 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kelan lääkerekisteri) | 2015, 2020, 2022 | Kaikki | Elinaikainen esiintyvyys ja Ilmaantuvuus, lääkehoidon yleisyys, pandemian vaikutus |
Vuosina 1969–2022 asetettu uusi ADHD-diagnoosi tai vuosina 1994–2022 ostettu ensimmäinen
ADHD-lääke Hilmo-rekisterissä ovat erikoissairaanhoidon osastopotilaiden diagnoosit vuodesta 1969, polikliinisten potilaiden diagnoosit vuodesta 1998, perusterveydenhuollon diagnoosit vuodesta 2011 ja yksityisvastaanotoilla annetut diagnoosit vuodesta 2020. |
Vuonna 2022 elinaikainen esiintyvyys oli 2,76 % (kaikki ikäryhmät) 0–12-vuotiailla pojilla ja tytöillä 2015: 2,70 % ja 0,70 % 2020: 4,58 % ja 1,28 % 2022: 6,85 % ja 2,23 % 13–20-vuotiailla pojilla ja tytöillä 2015: 5,72 % ja 1,70 % 2020: 8,95 % ja 3,38 % 2022: 11,68 % ja 5,90 % 21–30-vuotiailla miehillä ja naisilla 2015: 2,40 % ja 0,97 % 2020: 4,72 % ja 2,38 % 2022: 6,81 % ja 4,70 % 31–55-vuotiailla miehillä ja naisilla 2015: 0,76 % ja 0,48 % 2020: 1,39 % ja 1,04 % 2022: 2,24 % ja 1,99 % yli 55-vuotiailla miehillä ja naisilla 2015: 0,07 % ja 0,06 % 2020: 0,14 % ja 0,10 % 2022: 0,22 % ja 0,17 % kaikissa ikäryhmissä 2015:1,52 % ja 0,53 %, yhteensä 1,02 % 2020: 2,54 % ja 1,08 %, yhteensä 1,80 % 2022: 3,57 % ja 1,97 %, yhteensä 2,76 % Ilmaantuvuus/100 000 0–12-vuotiaat pojat ja tytöt 2015: 721 ja 186 2020: 1 243 ja 388 2021: 1 745 ja 707 13–20-vuotiaat pojat ja tytöt 2015: 218 ja 181 2020: 522 ja 577 2022: 856 ja 1 488 21–30-vuotiaat miehet ja naiset 2015: 128 ja 118 2020: 256 ja 316 2022: 609 ja 1 100 31–55-vuotiaat miehet ja naiset 2015: 56 ja 53 2020: 126 ja 140 2022: 311 ja 427 yli 55-vuotiaat miehet ja naiset 2015: 2,83 ja 1,95 2020: 5,42 ja 4,78 2022: 14 ja 13 kaikissa ikäryhmissä miehet, naiset ja kaikki yhteensä 2015: 163, 72 ja 117 2020: 297, 180 ja 238 2022: 482, 472 ja 477 |
Miesten ja naisten diagnoosien suhde 1,8:1 lapsilla 2,7:1, nuorilla 2,1:1 Uuden ADHD-diagnoosin todennäköisyys oli pandemian aikana pienin heinäkuussa ADHD-diagnoosien määrä lisääntyi pandemian aikana erityisesti 13–20-vuotiailla tytöillä 2020: 577/100 000 2022: 1 488/100 000 sekä 21–30-vuotiailla naisilla 2020: 361/100 000 2022: 1 100/100 000 |
| Westman ym. 2025 «Westman E, Prami T, Kallio A, ym. Increase in Occu...»22 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) | 2015–2020 | Kaikki | ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus, lääkkeiden käyttö, iän, sukupuolen mukaisesti, YTA-alueittain tarkasteltuna | Julkisessa terveydenhuollossa annettu ADHD-diagnoosi (F90) (myös muun diagnoosin yhteydessä)
tai sähköinen resepti tai ainakin yksi korvattu ADHD-lääkeosto tai myönnetty rajattu erityiskorvattavuuspäätös |
Vuonna 2020 esiintyvyys alle 12-vuotiailla pojilla 4,2 % ja tytöillä 1,1 %, 13–17-vuotiailla pojilla 6,7 % ja tytöillä 2,6 %, yli 18-vuotiailla miehillä 0,7 % ja naisilla 0,6 %. |
Sukupuolten väliset erot olivat suurimmat lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta näyttivät
tasaantuvan aikuisilla. Vuosien 2015–2020 aikana vuosittainen esiintyvyys yli kaksinkertaistui kaikilla YTA-alueilla. Ilmaantuvuus oli suurinta alle 12-vuotiailla pojilla ja kasvoi kaikissa ikäryhmissä kummallakin sukupuolella. |
| Vuori, Paavilainen ym. 2025 «Vuori M, Paavilainen M, Vuorenmaa M, Tuovinen E, A...»24 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) | 2023 | 7–17 | Vähintään kerran käyntisyynä tai pää-, sivu- tai pitkäaikaisdiagnoosina ADHD-diagnoosi | Esiintyvyys vuonna 2023 oli 7–12-vuotiailla pojilla 11,3 % ja tytöillä 3,9 %, nuoruusikäisillä
pojilla 9,5 % ja tytöillä 5,7 % Alakouluikäisten tyttöjen diagnoosien yleisyys vaihteli alueittain välillä 2,3–9,2 % ja poikien välillä 7,0–21,5 %. Nuoruusikäisten poikien diagnoosien esiintyvyys vaihteli välillä 5,2–16,3 % ja tyttöjen välillä 3,4–9,6 %. Esiintyvyys pojilla ja tytöillä hyvinvointialueittain Pohjois-Karjala: 7–12-vuotiaat: 21,5 % ja 9,2 % 13–17-vuotiaat: 16,3 % ja 9,6 % Etelä-Savo: 7–12-vuotiaat: 17,2 % ja 7,1 % 13–17-vuotiaat: 14,2 % ja 8,0 % Pohjois-Savo: 7–12-vuotiaat: 16,0 % ja 5,3 % 13–17-vuotiaat: 12,1 % ja 7,0 % Kymenlaakso: 7–12-vuotiaat: 14,7 % ja 4,8 % 13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 7,4 % Etelä-Karjala: 7–12-vuotiaat: 13,1 % ja 4,6 % 13–17-vuotiaat: 9,5 % ja 5,2 % Lappi 7–12-vuotiaat: 12,7 % ja 4,5 % 13–17-vuotiaat: 11,3 % ja 7,1 % Varsinais-Suomi 7–12-vuotiaat: 12,6 % ja 4,6 % 13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 6,6 % Kanta-Häme 7–12-vuotiaat: 12,4 % ja 4,1 % 13–17-vuotiaat: 8,4 % ja 4,7 % Vantaa ja Kerava: 7–12-vuotiaat: 12,0 % ja 4,2 % 13–17-vuotiaat: 11,2 % ja 6,7 % Keski-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 11,9 % ja 4,2 % 13–17-vuotiaat: 8,3 % ja 5,3 % Päijät-Häme 7–12-vuotiaat: 11,8 % ja 3,8 % 13–17-vuotiaat: 10,3 % ja 4,7 % Pirkanmaa 7–12-vuotiaat: 11,6 % ja 3,9 % 13–17-vuotiaat: 10,6 % ja 6,6 % Satakunta 7–12-vuotiaat: 11,2 % ja 4,0 % 13–17-vuotiaat: 8,7 % ja 5,6 % Helsinki 7–12-vuotiaat: 10,8 % ja 4,0 % 13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 5,9 % Keski-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,5 % 13–17-vuotiaat: 9,9 % ja 5,9 % Keski-Suomi 7–12-vuotiaat: 10,6 % ja 3,7 % 13–17-vuotiaat: 9,4 % ja 6,4 % Itä-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,4 % 13–17-vuotiaat: 7,4 % ja 3,4 % Kainuu: 7–12-vuotiaat: 9,5 % ja 3,2 % 13–17-vuotiaat: 9,1 % ja 6,2 % Etelä-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 9,5 % ja 3,0 % 13–17-vuotiaat: 8,3 % ja 4,9 % Pohjois-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,8 % 13–17-vuotiaat: 6,0 % ja 3,9 % Länsi-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 8,3 % ja 2,7 % 13–17-vuotiaat: 7,6 % ja 5,1 % Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 7,0 % ja 2,3 % 13–17-vuotiaat: 5,2 % ja 3,4 % |
ADHD-diagnoosit ja ADHD-lääkkeiden käyttö olivat yleisimpiä Itä-Suomessa (5,3–7,7
%) ja harvinaisimpia Pohjanmaalla ja Helsingissä (1,7–2,0 %). THL:n tilastoraportti |
| Tekijät | Aineisto | Ajanjakso | Ikä | Tarkastelun kohde | Arviointiperuste | Lääkehoidon yleisyys (esiintyvyys ja ilmaantuvuus) | Kommentti |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lundström ym. 2006 «Lundström B, Voutilainen A, Sourander A. Keskusher...»7 | Rekisteritutkimus (Lääkelaitos, Kela) | 1999–2005 | 7–17 | Keskushermostostimulanttien käyttö | Lääkemyyntirekisterin tiedot stimulanttien käytöstä vuosilta 1995–2005, Kansaneläkelaitoksen
korvaustilasto vuosilta 2004–2005 Sairaala-apteekeista toimitetut stimulantit eivät ole mukana. |
Yleisyys vuonna 2005: 7–14-vuotiaat: 0,45 % 0–17-vuotiaat: 0,30 % koko väestö: 0,08 % 7–14-vuotiailla sairaanhoitopiireittäin suurimmasta pienimpään: Varsinais-Suomi: 0,73 % Etelä-Savo: 0,65 % Etelä-Karjala: 0,62 % Satakunta: 0,61 % Päijät-Häme 0,55 % Vaasa 0,55 % Pohjois-Karjala 0,54 % Keski-Suomi 0,51 % Itä-Savo 0,48 % Pohjois-Savo 0,46 % HUS 0,41 % Kymenlaakso 0,41 % Pirkanmaa 0,36 % Pohjois-Pohjanmaa 0,34 % Kanta-Häme 0,33 % Lappi 0,32 % Kainuu 0,30 % Keski-Pohjanmaa 0,30 % Etelä-Pohjanmaa 0,24 % Länsi-Pohja 0,23 % Ahvenanmaa 0,19 % |
Artikkeliin on koottu tietoa myös stimulanttihoidon historiasta. Vuodesta 1968 vuoteen 1998 asti stimulanttihoidon käyttö oli Suomessa hyvin vähäistä. Vuonna 1999 potilaiden kokonaismäärä oli 274. Vuosien 1999–2005 aikana määrä kasvoi 4 343 potilaaseen. Poikien ja tyttöjen suhde 12:n ja 8:n välillä. Lääkkeitä määräsivät pääosin lastenpsykiatrit, lastenneurologit ja vähäisemmässä määrin lastenlääkärit. |
| Zoega ym. 2011 «Zoëga H, Furu K, Halldórsson M, ym. Use of ADHD dr...»9 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2007 | Kaikki | ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa | Vähintään yksi korvattava ADHD-lääkeosto vuoden 2007 aikana Atomoksetiini- tai amfetamiinivalmisteet eivät olleet korvattavia eivätkä näy tilastoissa. |
Lääkehoidon yleisyys vuonna 2007 kaikki ikäryhmät 1,23/1 000, 7–15-vuotiaat kaikki 6,41/1 000 7–10-vuotiaat pojat 11,30/1 000 ja tytöt 1,90/1 000 |
Yleisyys muissa Pohjoismaissa kaikki ikäryhmät Tanska 2,41/1 000, Ruotsi 2,52/1 000,
Norja 4,73/1 000, Islanti 12,46/1 000, 7–15-vuotiaat: Tanska 9,30/1 000, Ruotsi 9,58/1 000, Norja 18,10/1 000, Islanti 47,06/1 000 |
| Karlstad ym. 2016 «Karlstad Ø, Zoëga H, Furu K, ym. Use of drugs for ...»12 | Rekisteritutkimus (Kela) |
2008–2012 | 18–64 | ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa | Vähintään yksi korvattava lääkeosto, ei lääkeostoja edellisten 24 kuukauden aikana
(ilmaantuvuus) Varhainen lääkkeen lopetus: enintään kaksi korvattavaa lääkeostoa ensimmäisen vuoden aikana Metyylifenidaatti ei tutkimusajankohtana ollut korvattava yli 30-vuotiailla aikuisilla. |
Lääkehoidon yleisyys vuonna 2008 miehillä 1,0/1 000 ja naisilla 0,6/1 000 vuonna 2012 miehillä 1,2/1 000 ja naisilla 0,8/1 000 Vuonna 2008 lääkehoito oli yleisintä 25–34-vuotiailla miehillä (2,0/1 000) ja 18–24- sekä 25–35-vuotiailla naisilla (1,1/1 000). Vuonna 2012 se oli yleisintä 18–24-vuotiailla miehillä (3,1/1 000) ja samanikäisillä naisilla (1,6/1 000). |
Lääkehoidon yleisyys ja ilmaantuvuus olivat vertailumaista pienimmät Suomessa. Maakohtaisessa
tarkastelussa esiintyvyys kasvoi kaikissa muissa maissa Suomea lukuun ottamatta. Kasvu
oli suurinta Islannissa. Lääkehoito loppui ensimmäisenä hoitovuotena 21 %:lla uusista lääkkeensaajista. 53 %:lla miehistä ja 64 %:lla naisista oli muu samanaikainen psyykenlääkitys. |
| Furu ym. 2017 «Furu K, Karlstad Ø, Zoega H, ym. Utilization of St...»13 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2008–2012 | 0–17 | ADHD-lääkkeiden käyttö Pohjoismaissa | Vähintään yksi korvattu lääkeosto, ei lääkeostoja edellisten 24 kuukauden aikana (ilmaantuvuus) | Lääkehoidon yleisyys oli 0,5. Vuonna 2012 lääkehoidon ilmaantuvuus oli suurin 6–17-vuotiaila Islannissa (pojilla 17,0/1 000 ja tytöillä 8,5/1 000), pienin pojilla Tanskassa (4,8/1 000) ja tytöillä Suomessa (1,6/1 000). |
Maakohtaiset tiedot ilmoitettiin pääosin kuvaajissa, tarkkoja lukuja kaikista maista ja kaikilta vuosilta ei raportoitu. |
| Raman ym. 2018 «Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S, ym. Trends in atte...»15 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2001–2015 | 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat | ADHD-lääkkeiden käyttö 13 maassa | Vähintään yksi korvattava ADHD-lääkeosto vuodessa (riippumatta diagnoosista) | Suomessa keskimääräinen muutos vuosittaisessa ADHD-lääkkeiden käytössä oli 3–18-vuotiailla
0,11 % (0,11–0,12) ja 19-vuotialla tai vanhemmilla 0,01 % (0,00–0,02). Vuonna 2010 miesten ja naisten lääkehoidon suhde oli 4:1, lapsilla 6,3:1, aikuisilla 2,7:1. |
Lääkehoidon keskimääräinen esiintyvyys vaihteli 3–18-vuotiailla vuonna 2010 eri maissa
välillä 0,27–6,69 % ja oli Pohjoismaissa 1,95 %. Lääkehoito oli lapsilla yleisempää
Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa kuin Suomessa, aikuisilla kaikissa muissa Pohjoismaissa. Lääkehoidon absoluuttinen määrä oli Suomessa pieni, mutta muutos suuri. Lääkehoidon absoluuttinen määrä oli suurin ja muutos pienin USA:ssa. |
| Vuori, Koski-Pirilä ym. 2020 «Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, ym. Gende...»16 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2008–2018 | 6–17 | ADHD-lääkkeiden esiintyvyyden muutos | Vähintään yksi korvattava lääkeosto | Vuonna 2008 lääkehoidon yleisyys oli lapsuusikäisillä pojilla 1,26 % ja tytöillä 0,21
%, nuoruusikäisillä pojilla 0,93 %, ja tytöillä 0,14 %. Vuonna 2018 lääkehoidon yleisyys oli lapsuusikäisillä pojilla 4,42 % ja tytöillä 0,99 %, nuoruusikäisillä pojilla 4,21 % ja tytöillä 1,28 %. |
ADHD-lääkkeiden käyttö oli yleisempää niillä 6–12-vuotialla pojilla ja tytöillä, jotka olivat syntyneet touko-elokuussa tai syys-joulukuussa. |
| Vuori, Martikainen ym. 2020 «Vuori M, Martikainen JE, Koski-Pirilä A, ym. Child...»17 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2017 | 10–12 | Syntymäajan vaikutus ADHD-lääkkeiden käyttöön vuosina 2005–2007 syntyneillä lapsilla | Ensimmäinen korvattu lääkeosto vuoden 2017 loppuun mennessä | Vuonna 2017 lääkehoidon yleisyys oli pojilla 6,0–6,4 % ja tytöillä 1,8 %. | Syys-joulukuussa 2007 syntyneillä pojilla HR oli 1,5 (95 % luottamusväli: 1,3–1,7) ja tytöillä 2,0 (95 %: 1,5–2,8). Pojilla HR pysyi samana eri vuosina syntyneillä. Syys-joulukuussa 2005 syntyneillä tytöillä HR oli 1,4 (95 %: 1,1–1,8) ja 2007 syntyneillä 1,7 (95 %: 1,3–2,2). |
| Aalto-Setälä, Vuori 2023 «Aalto-Setälä T, Vuori M. Lasten ADHD-lääkehoidon y...»19 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2019–2022 | 6–12 | Vuonna 2019 lääkehoidon yleisyys oli 6–12-vuotiailla pojilla 5,1 % ja tytöillä 1,2
%. Vuonna 2022 lääkehoidon yleisyys oli 6–12-vuotiailla pojilla 8,0 % ja tytöillä 2,3 %. |
Pääkirjoitus, ei tieteellinen artikkeli | ||
| Kolari ym. 2024 «Kolari TA, Vuori M, RÄttÖ H, ym. Incidence of ADHD...»20 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2008–2019 | 6–18 | ADHD-lääkehoidon yleisyys ja ilmaantuvuus | Ainakin yksi korvattava lääkeosto, ei lääkeostoja vuosina 2006–2007 | Lääkehoidon ilmaantuvuus oli vuonna 2008 kaikilla lapsilla ja nuorilla 2,1/1 000, pojilla 3,54/1 000 ja tytöillä 0,65/1 000 ja vuonna 2019 kaikilla 9,0/1 000, pojilla 13,4/1 000 ja tytöillä 4,8/1 000. Vuonna 2019 ilmaantuvuus oli suurinta 6–8-vuotiailla pojilla, 23,4/1 000. |
ADHD-lääkkeiden ilmaantuvuus kasvoi kaikkina vuosina. Ilmaantuvuuden lisääntyminen oli suurempaa tytöillä kuin pojilla. |
| Auro ym. 2024 «Auro K, Holopainen I, Perola M, ym. Attention-Defi...»21 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) | 2015, 2020, 2022 | Kaikki | Elinaikainen esiintyvyys, lääkehoidon yleisyys, pandemian vaikutus |
Vuosina 1969–2022 asetettu uusi ADHD-diagnoosi tai vuosina 1994–2022 ostettu ensimmäinen ADHD-lääke | Lääkehoidon yleisyys (tarkasteluvuoden loppuun mennessä) 0–12-vuotiailla pojilla ja tytöillä 2015: 1,75 % ja 0,38 % 2020: 3,28 % ja 0,78 % 2022: 4,54 %ja 1,23 % 13–20-vuotiailla: 2015: 3,60 % ja 0,88 % 2020: 6,38 % ja 2,71 % 2022: 8,35 % ja 3,57 % 21–30-vuotiailla 2015: 1,06 % ja 0,46 % 2020: 2,61 % ja 1,34 % 2022: 3,94 % ja 2,55 % 31–55-vuotiailla 2015: 0,38 % ja 0,27 % 2020: 0,80 % ja 0,69 % 2022: 1,27 % ja 1,19 % yli 55-vuotiailla 2015: 0,04 % ja 0,03 % 2020: 0,07 % ja 0,06 % 2024: 0,10 % ja 0,09 % kaikissa ikäryhmissä 2015: 0,87 % ja 0,28 %, kaikki 0,57 % 2020: 1,65 % ja 0,67 %, kaikki 1,15 % 2022: 2,27 % ja 1,14 %, kaikki 1,69 % |
Lääkehoidon määrässä ei havaittu ylimääräistä lisääntymistä suhteessa diagnoosien
määrän lisääntymiseen. Miesten diagnoosien suhde naisiin lääkehoidossa 2:1 |
| Westman ym. 2025 «Westman E, Prami T, Kallio A, ym. Increase in Occu...»22 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) | 2015–2020 | Kaikki ikäryhmät | ADHD:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus, lääkkeiden käyttö, iän, sukupuolen mukaisesti, YTA-alueittain tarkasteltuna | ADHD-diagnoosi (F90) (myös muun diagnoosin yhteydessä), sähköinen resepti, ainakin
yksi korvattu ADHD-lääkeosto tai myönnetty rajattu erityiskorvattavuuspäätös |
Lääkehoitoa saaneiden suhde ADHD:n esiintyvyyteen pysyi tarkasteluvuosina noin 80
%:ssa (78,9 > 80,6) lapsilla 78,5 > 81,8 nuorilla 82,8 > 83,3 aikuisilla 77,0 > 78,5 diagnoosien määrän lisääntymisestä huolimatta. Lääkehoidon esiintyvyydessä havaittiin notkahdus nuoruusiän lopussa. |
Lääkehoidettujen osuus on pienempi kuin Ruotsissa, jossa se vuonna 2018 julkaistun
tutkimuksen mukaan oli 84,5 % (Giacobini 2018 «Giacobini MB, Medin E, Ahnemark LJ, Russo CP. Prev...»23). Uusista potilaista 24 % ei saanut mitään lääkettä ensimmäisen vuoden aikana diagnoosin asettamisen jälkeen. |
| Vuori, Paavilainen ym. 2025 «Vuori M, Paavilainen M, Vuorenmaa M, Tuovinen E, A...»24 | Rekisteritutkimus (Hilmo, Kela) | 2023 | 7–17 | Vähintään yksi korvattu lääkeosto | ADHD-lääkkeiden käytön yleisyys oli pääsääntöisesti noin 4–7 %. Pohjois-Karjala, pojat ja tytöt 7–12-vuotiaat: 18,3 % ja 7,7 % 13–17-vuotiaat: 13,6 % ja 6,8 % Pohjois-Savo: 7–12-vuotiaat: 17,2 % ja 5,3 % 13–17-vuotiaat: 12,6 % ja 6,8 % Etelä-Savo 7–12-vuotiaat: 15,1 % ja 6,1 % 13–17-vuotiaat: 12,0 % ja 6,1 % Lappi 7–12-vuotiaat: 12,8 % ja 4,1 % 13–17-vuotiaat: 12,6 % ja 7,3 % Varsinais-Suomi 7–12-vuotiaat: 12,5 % ja 4,1 % 13–17-vuotiaat: 11,0 % ja 6,0 % Etelä-Karjala 7–12-vuotiaat: 11,9 % ja 4,1 % 13–17-vuotiaat: 9,8 % ja 5,3 % Kanta-Häme 7–12-vuotiaat: 11,7 % ja 3.6 % 13–17-vuotiaat: 7,8 % ja 4,3 % Satakunta 7–12-vuotiaat: 11,6 % ja 4,0 % 13–17-vuotiaat: 9,6 % ja 5,7 % Kymenlaakso 7–12-vuotiaat: 11,5 % ja 3,1 % 13–17-vuotiaat: 9,8 % ja 5,7 % Pirkanmaa 7–12-vuotiaat: 11,3 % ja 3,6 % 13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 6,7 % Keski-Suomi 7–12-vuotiaat: 10,7 % ja 3,6 % 13–17-vuotiaat: 10,0 % ja 5,5 % Päijät-Häme 7–12-vuotiaat: 10,4 % ja 3,1 % 13–17-vuotiaat: 9,0 % ja 3,7 % Keski-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 9,9 % ja 3,1 % 13–17-vuotiaat: 9,4 % ja 5,3 % Keski-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 9,2 % ja 2,4 % 13–17-vuotiaat: 7,4 % ja 3,9 % Pohjois-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,3 % 13–17-vuotiaat: 6,9 % ja 3,6 % Etelä-Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 8,7 % ja 2,7 % 13–17-vuotiaat: 7,5 % ja 4,1 % Itä-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 8,3 % ja 2,3 % 13–17-vuotiaat: 6,7 % ja 2,8 % Kainuu 7–12-vuotiaat: 8,1 % ja 2,8 % 13–17-vuotiaat: 8,1 % ja 4,3 % Länsi-Uusimaa 7–12-vuotiaat: 7,4 % ja 2,2 % 13–17-vuotiaat: 7,0 % ja 4,2 % Vantaa ja Kerava 7–12-vuotiaat: 7,4 % ja 2,1 % 13–17-vuotiaat: 6,9 % ja 4,1 % Helsinki 7–12-vuotiaat: 6,3 % ja 2,0 % 13–17-vuotiaat: 6,6 % ja 3,7 % Pohjanmaa 7–12-vuotiaat: 6,1 % ja 1,7 % 13–17-vuotiaat: 5,2 % ja 2,8 % |
ADHD-diagnoosit ja ADHD-lääkkeiden käyttö oli yleisintä Itä-Suomessa (5,3–7,7 %) ja
harvinaisinta Pohjanmaalla ja Helsingissä (1,7–2,0 %). THL:n tilastoraportti |
|
| Vuori ym. 2025 «Vuori M, Ruokoniemi P, Aalto-Setälä T. ADHD-lääkeh...»25 | Rekisteritutkimus (Kela) | 2017–2024 | 6–8-vuotiaat pojat | lääkehoidon aloitus (ilmaantuvuus) | lääkehoidon aloittaneiden määrä suhteessa samanikäiseen väestöön | Lääkehoidon yleisyys oli 1,4 % vuonna 2017, 3,2 % vuonna 2023 ja 2,9 % vuonna 2024. Alueittain lääkehoidon ilmaantuvuus oli 6-8-vuotiailla pojilla v 23 ja v 24 (suurimmista pienimpiin): Pohjois-Savo 5,7 % ja 5,0 %, Kymenlaakso 4,5 % ja 4,7 %, Pohiois-Karjala 5,9 % ja 4,6 %, Etelä-Savo 4,6 % ja 4,4 %, Lappi 3,6 % ja 4,2 %, Etelä-Karjala 5,7 % ja 4,0 %, Satakunta 4,5 % ja 3,9 %, Varsinais-Suomi 4,4 %-3,7 %, Keski-Pohjamaa 3,4 % v 24, Kanta-Häme 4,1 % ja 3,3 %, Keski-Suomi 3,6 % ja 3,1 %, Pirkanmaa 3,9 % ja 3,1 %, Itä-Uusimaa 2,5 % ja 3,0 %, Päijät-Häme 2,9 % ja 3,1 %, Pohjois-Pohjanmaa 2,8 % ja 2,9 %, Etelä-Pohjanmaa 3,0 % ja 2,7 %, Keski-Uusimaa 2,8 % ja 2,6 %, Kainuu 3,1 % ja 2,1 %, Länsi-Uusimaa 2,1 % ja 2,0 %, Pohjanmaa 1,4 % ja 2,0 %, Vantaa ja Kerava 2,2 % ja 1,7 %, Helsinki 1,6 % v 24 |
Lääkehoidon kasvutrendissä oli havaittavissa taite koko maassa, kaikilla YTA-alueilla
ja kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä v 2024. Lääkehoidon yleisyys kasvoi kuitenkin kuudella hyvinvointialueella, näistä kahdella prosentin verran. Tutkmus on julkaistu Kelan tutkimusblogina. Ahvenanmaa ei ole mukana tarkastelussa |