Muistisairaus tulee pyrkiä diagnosoimaan jo varhaisessa vaiheessa. Lääkkeetön hoito aloitetaan aina diagnoosin jälkeen, lisäksi potilaan kokonaisvaltaiseen hoitosuunnitelmaan kuuluu spesifinen muistisairauden lääkehoito. Päivitetyssä suosituksessa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon myös muistisairauksia sairastavien ja heidän läheistensä näkemykset hoidosta.
Ikä on tiedonkäsittelyn heikentymisen ja muistioireiden tärkein riskitekijä. Muistisairauksia voidaan todennäköisesti kuitenkin ehkäistä vaikuttamalla muun muassa tunnettuihin valtimotautien riskitekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen.
Hoidon tavoitteena on muistisairauden varhainen diagnosointi. Taudinmääritys ja hoidon arviointi edellyttävät erityisosaamista ja kokemusta – tutkimukset ja seuranta tulee keskittää esimerkiksi muistipoliklinikoille.
”Potilaan muistioireiden syy tulee selvittää, eli tiedonkäsittelyn oireiden tunnistaminen ja tutkiminen jo varhaisessa vaiheessa on tärkeää ”, korostaa suositustyöryhmän puheenjohtaja, professori Juha Rinne Tyksistä.
Muistisairauden diagnoosin jälkeen aloitetaan aina lääkkeetön hoito, jonka lisäksi myös spesifinen lääkehoito kuuluu muistisairaan potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon.
”Muistisairauksien lääkehoidostakin on hyötyä vain silloin, kun se on osa hoidon laajaa kokonaisuutta ”, Rinne painottaa.
Muistisairauksien hoidossa keskeistä on potilaan oirekokonaisuuden kartoittaminen. Sen perusteella on mahdollista laatia yksilöllinen hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelma, jota tarkistetaan 6–12 kuukauden välein. Potilaan tilaa seurataan erityisesti muistipoliklinikoilla ja muistitiimeissä.
Potilas kohdataan ihmisenä, ei muistisairaana
90 prosentilla muistisairauksia sairastavista ilmenee jossain vaiheessa neuropsykiatrisia oireita eli käytösoireita. Ne heikentävät elämänlaatua, lisäävät palvelujen tarvetta ja ovat tärkein ympärivuorokautisen hoidon syy. Neuropsykiatristen oireiden ehkäisy ja kartoittaminen kuuluvat muistisairauspotilaiden seurantaan.
Oireiden ilmaantuessa tai pahentuessa tulee selvittää somaattisten sairauksien tai muiden laukaisevien tekijöiden (esimerkiksi kivun) osuus potilaan oireisiin. Useimpien neuropsykiatristen oireiden hoidossa lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia. Psyykenlääkkeitä käytettäessä lääkehoidon tarvetta tulee seurata säännöllisesti.
Päivitetyssä suosituksessa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon myös muistisairauksia sairastavien ja heidän läheistensä näkemykset hoidosta. Sekä muistisairaat itse että heidän läheisensä ovat painottaneet potilaan kohtaamisen tärkeyttä ihmisenä, ei vain muistipotilaana.
Omaisten osallistumista pidetään merkittävänä, samoin tiedon saantia, hoidon jatkuvuutta ja muistihoitajan roolia. Vaikka muistitutkimuksiin pääsy on helpottunut viime vuosina, parannettavaa on edelleen varhaisten muistiongelmien ja oireiden tunnistamisessa sekä erityistason diagnostisiin tutkimuksiin pääsyssä.
”Potilaiden ja omaisten näkemykset ovat aivan keskeisiä muistisairauspotilaan tutkimuksessa ja hoidossa”, Juha Rinne summaa.
Tutustu päivitettyyn Muistisairauksien Käypä hoito -suositukseen »