Tsoledronihappo vuosittaisena kertainfuusiona vähentää murtumia osteoporoosia sairastavilla naisilla ja lonkkamurtuman jälkeen (ks. «Tsoledronihappo lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla ja lonkkamurtuman jälkeen.»A). Hoidon teho on ollut epäselvä luustotiheyden ollessa vielä osteopenian alueella.
Tutkijalähtöisessä «Reid IR, Horne AM, Mihov B ym. Fracture Prevention...»1 satunnaistetussa, 2-sokkoutetussa ja lumekontrolloidussa hoitotutkimuksessa annettiin tsoledronihappoinfuusiot (5 mg) tai lumeinfuusio 2 000 naiselle Uuden Seelannin Aucklandin alueella 4 kertaa 18 kuukauden välein.
Keskeisenä sisäänottokriteerinä olivat postmenopausaaliset kotona asuvat naiset, joiden ikä oli ≥ 65 vuotta. Luutiheyden T-luku oli -1,0:n ja -2,5:n välillä joko lonkassa tai reisiluun kaulassa jommallakummalla puolella. T-luku < -2,5 toisella puolella ei estänyt sisäänottoa, jos toinen puoli oli kriteerien mukainen. Myöskään lannerangan T-luku sai olla tiheysosteoporoosin tasoa, mutta korkeampi kuin -3,0. Muita poissulkukriteerejä olivat laskennallinen GFR alle 30 ml/ min/1.73 2, merkittävä sairaus tai syöpä edeltävän 2 vuoden aikana, metabolinen luustosairaus tai säännöllinen luulääkkeiden käyttö edeltävän vuoden aikana (mm. bisfosfonaatit, estrogeeni, prednisoloni 2,5 mg tai suurempi annos / vrk). Ne tutkittavat, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinilisää, saivat vähintään viikkoa ennen infuusiota suun kautta 2,5 mg (100 000 IU) kerta-annoksen kolekalsiferolia ja kuukausittain 1,5 mg annoksen tutkimuksen ajan. Kalsiumlisää ei annettu, mutta tutkittaville ohjeistettiin 1 gramman vuorokautinen dietäärinen kalsiumin saanti. Tutkimusta varten kontaktoitiin 101 909 henkeä, tutkimusta varten arvioitiin 4 552 henkeä ja poissulkukriteerien jälkeen satunnaistettiin 2 000 naista (1:1 tsoledronihappo ja lume). Seurannan päättyessä noin 96:lla %:lla oli keskeiset tiedot käytössä (joko viimeinen tutkimuskäynti tai tieto kuolinsyistä), joten kato oli hyvin vähäinen.
Potilaiden keski-ikä oli 71,5 vuotta, ja heidän keskimääräinen T-luku oli reisiluun kaulasta mitattuna -1,6. Ensisijainen päätetapahtuma eli mikä tahansa murtuma (poislukien sormien, kämmenen, jalkaterän, kallon, kasvojen murtuma) ilmaantui 190:lle naiselle lumeryhmässä (227 murtumaa) ja 122:lle naiselle tsoledronihapporyhmässä (131 murtumaa) (vaarasuhde eli hazard ratio 0,63; 95 % luottamusväli 0,50–0,79; P < 0,001). NNT-luku 6 vuoden ajalle 1 naiselle oli 15, ja NNT-luku 1 murtuman estoon 10. Hoidon teho oli riippumaton lähtötilanteen nikamamurtuman esiintyvyydestä (P = 0,27 yhteisvaikutukselle). Ensisijaisen päätetapahtuman vaarasuhde oli 0,65 (95 % luottamusväli 0,50–0,83) niillä, joilla ei ollut lähtötilanteessa radiologista nikamamurtumaa. Kun poissuljettiin ne 163 naista, joilla T-luku jossakin kohtaa oli alle -2,5, vaarasuhde oli 0,63 (95 % luottamusväli 0,49–0,80) eli 37 %:n riskin alenema. Kaikkiaan 707 naisella oli lähtötilanteessa lonkkamurtuman riski > 3 % tai minkä tahansa osteoporoottisen murtuman riski yli 20 %. Heidän poissulkemisensa jälkeen ensisijaisen päätetapahtuman vaarasuhde oli 0,60 (95 % luottamusväli 0,44–0,81).
Toissijaisista päätetapahtumista kliinisen, oireita aiheuttavan murtuman vaarasuhde tsoledronihapon eduksi oli 0,73 (95 % luottamusväli 0,60–0,90, P = 0,003). ja hoidettavien naisten NNT-luku 1 kliinisen murtuman estämiseksi oli 20. Nikamamurtuman riski oli myös matalampi tsoledronihapporyhmässä verrattuna lumeeseen (odds ratio 0,45; P = 0,002). Lumeryhmässä 368 naista 890:stä menetti ainakin 1 cm:n pituudestaan verrattuna 292:n 908:sta tsoledronihapporyhmästä (OR 0,67; 95 % luottamusväli 0,55–0,82). Lonkkamurtuman vaaran vähenemä ei ollut tässä potilasryhmässä tilastollisesti merkitsevä (vaarasuhde 0,66; 95 % luottamusväli 0,27–1,16).
Vakavia haittavaikutuksia (SAE) oli 1 017 kappaletta 443:lla naisella lumeryhmässä ja 820 tapahtumaa 400:lla naisella tsoledronihappiryhmässä (OR 0,84; 95 % luottamusväli 0,70–1,00). Erityisen mielenkiinnon kohteena haittatapahtumista kuoleman vaara, OR oli 0,65 (95 % luottamusväli 0,40–1,05) ja syövän ilmaantumisen vaara 0,67 (95 % luottamusväli 0,50–0,89) tsoledronihapporyhmässä lumeeseen nähden. Reisiluun atyyppisiä murtumia tai leukaluun osteonekroosia ei ilmaantunut kummassakaan ryhmässä.