Takaisin Tulosta

Mononukleoosi

Lääkärin käsikirja

5.12.2025 • Viimeisin muutos 5.12.2025

Tea Nieminen

Keskeistä

Yleisimmin EBV-viruksen (HHV-4) aiheuttama infektio, jonka tarttuminen vaatii yleensä limakalvokontaktin (”kissing disease”)
Yleisimmät oireet ovat kuume, nielutulehdus ja kaulan alueen imusolmuketurvotus.
Hoito on oireenmukaista.
Akuutti tauti on aikuisella usein voimakasoireinen, ja oireet ovat suhteellisen pitkäaikaisia (joskus viikkoja).
Sairausloman tarve on usein pidempi kuin monissa muissa hengitysteiden infektioissa.
Vakavat komplikaatiot ovat mahdollisia mutta harvinaisia.

Itämisaika on arviolta 30–50 vrk.
Käytännössä kaikki suomalaiset saavat EBV-tartunnan.
Länsimaissa n. puolet väestöstä sairastaa infektion 1–5 v:n iässä. Toinen tartuntahuippu on 15–24-vuotiailla.
Viruksen leviämistä väestössä edesauttaa, että infektion saaneet jäävät viruksen kantajiksi ja erittävät ajoittain virusta sylkeensä.

Lapsuusiässä infektio on usein oireeton tai lieväoireinen.
Nuorilla aikuisilla tartunta johtaa pääsääntöisesti (70–80 %:lla) oireiseen mononukleoosiin.
Yli 30-vuotiailla infektio on harvinainen, mutta komplikaatioiden riski on suurempi.
Yleisiin oireisiin kuuluvat korkea kuume, nasaalinen ääni, nielurisatulehdus ja imusolmukkeiden suureneminen (leukakulmat, leuanalus).
N. joka 10:nnelle potilaalle kehittyy punapilkkuinen ihottuma.
- Amoksisilliini-lääkitys tuoreessa EBV-infektiossa lisää eksanteeman todennäköisyyden n. kaksinkertaiseksi; kuva «»1.
- Ihoreaktiossa ei ole kyse allergiasta, eikä se estä amoksisilliinin käyttöä jatkossa.
Perna voidaan kaikututkimuksella todeta suurentuneeksi lähes kaikilla, palpoiden vain osalla potilaista (video «Mononukleoosi ja splenomegalia»1).
Tautiin voi liittyä hepatiitti, mutta hepatomegaliaa ja keltaisuutta esiintyy alle 10 %:lla potilaista.
Yleensä potilas paranee hoidotta parin viikon kuluessa. Harvinaisissa tapauksissa kuume voi kestää jopa 4–6 viikkoa.
Pienelle osalle sairastuneista jää kuukausiakin kestävä krooninen uupumus, joka muistuttaa kroonista väsymysoireyhtymää «Väsymysoire»1, mutta ei oireiden voimakkuuden, keston ja ennusteen osalta pääsääntöisesti täytä oireyhtymän kriteerejä.
EBV voi läpäistä istukan, mutta haitat sikiölle tai syntyvälle lapselle ovat äärimmäisen harvinaisia.

Toisinaan oirekuva voi olla niin vaikea, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa.
Pernaruptuuran riski on suurin 3 viikon kuluessa sairastumisesta.
Suurentuneiden nielurisojen aiheuttama ilmateiden tukkeutumisen riski on alle 1 %.
Neurologisten poikkeavuuksien (meningiitti, polyradikuliitti, psyykkiset häiriöt) ilmaantuvuus on 1–5 %.
Vaikeaoireiseen tautiin voi liittyä myös pankreatiitti.
Autoimmuunihemolyyttinen anemia (AIHA) tai trombosytopenia voivat aiheuttaa verenvuotoa.
Nieluoireita voi vaikeuttaa samanaikainen streptokokki-infektio tai peritonsillaariabsessi.

EBV aiheuttaa 80–90 % mononukleoositapauksista.
- Vastaavan taudinkuvan voi aiheuttaa myös sytomegalovirus (CMV).
- Myös HIV-tartunnan ensioireiden mahdollisuus on syytä muistaa.
- Potilaalla saattaa löytyä streptokokki nielusta samanaikaisesti mononukleoosin kanssa (20–30 %). Usein kyseessä on kuitenkin oireeton kantajuus.

Verenkuva
- Tyypillinen löydös on mononukleaarisolujen lisääntyminen (yli 50 % valkoisista verisoluista lymfosyyttejä).
- Perifeerisessä veressä jopa 30 % kaikista lymfosyyteistä on atyyppisiä (kuva «Perifeerisen veren morfologiaa»1
  ).
- Trombosytopenia ja granulosytopenia ovat melko yleisiä.
- Joskus verenkuva voi harhauttaa epäilemään pahanlaatuista veritautia.
Heterofiiliset vasta-aineet toteava pikatesti on varsin spesifinen, mutta se havaitsee vain n. 90 % aikuisten, 75 % vanhempien lasten ja ainoastaan 30 % alle 2-vuotiaiden mononukleooseista.
Positiivinen pikatesti yhdistettynä kliiniseen taudinkuvaan antaa nuorilla aikuisilla melko luotettavasti diagnoosin.
- Jos pikatestin tulos on negatiivinen, mutta (esim. erotusdiagnostisista syistä) varma diagnoosi on tärkeä, on tutkittava EBV-vasta-aineet (EBVAb).
- IgM-luokan vasta-aineita on lähes aina jo taudin alussa.
- Spesifisiä vasta-aineita voidaan käyttää myös ensivaiheen testinä.
Muut laboratoriomääritykset ovat tarpeen vain erotusdiagnostiikassa.
- CRP voi olla pieni.
- ALAT on suurentunut 80 %:lla (jopa useita satoja IU/ml).
- Nieluviljely
Mononukleoosissa tapahtuu polyklonaalinen B-solujen aktivaatio, joka voi tuottaa vääriä positiivisia IgM-luokan vasta-ainetuloksia (esim. mykoplasmalle tai borrelialle).

Hoito on pääosin oireenmukaista: lepo, nesteytys, kivun hoito ja kuumeen alentaminen tulehduskipulääkkein.
Potilasta kehotetaan välttämään fyysisiä ponnistuksia ja erityisesti vammoille altistavia harrastuksia 4 viikon ajan (pernan repeämän vaara), jos perna todetaan suurentuneeksi (perna on tunnettavissa tai kaikututkimuksessa sen pituus on yli 12 cm).
Viruslääkkeitä (asikloviiri, valasikloviiri) ei suositella.
Syömistä tai hengitystä haittaavaa turvotusta hoidetaan sairaalassa usein glukokortikoideilla.

De Paor M, O'Brien K, Fahey T ym. Antiviral agents for infectious mononucleosis (glandular fever). Cochrane Database Syst Rev 2016;12(12):CD011487. «PMID: 27933614»PubMed
Ebell MH, Call M, Shinholser J ym. Does This Patient Have Infectious Mononucleosis?: The Rational Clinical Examination Systematic Review. JAMA 2016;315(14):1502-9. «PMID: 27115266»PubMed
Rezk E, Nofal YH, Hamzeh A ym. Steroids for symptom control in infectious mononucleosis. Cochrane Database Syst Rev 2015;2015(11):CD004402. «PMID: 26558642»PubMed
Lennon P, Crotty M, Fenton JE. Infectious mononucleosis. BMJ 2015;350():h1825. «PMID: 25899165»PubMed