Takaisin Tulosta

Rabiesaltistuksen epäily

Lääkärin käsikirja
12.5.2025 • Viimeisin muutos 19.6.2025
Katariina Kainulainen ja Eeva Ruotsalainen

Keskeistä

  • Rabies on tappava tauti, joka voidaan aina estää heti altistuksen jälkeen aloitetulla asianmukaisella rokote- ja mahdollisella immunoglobuliinihoidolla.
  • Eläimen tautia kutsutaan raivotaudiksi ja ihmisen tautia vesikauhuksi.

Yleistä

  • Rabies on nisäkkäiden keskushermostohakuinen virusinfektio, joka tarttuu ihmiseen eläimen syljen välityksellä (puremasta tai limakalvokontaktista).
    • Keskimäärin 20–90 vrk:n itämisajan jälkeen kehittyy enkefalomyeliitti, joka johtaa ihmisellä kuolemaan muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta.
    • Itämisaika voi kuitenkin vaihdella 5 päivästä jopa vuosiin.
    • Jos purema on kasvoissa tai käsissä, itämisaika on lyhyempi kuin muissa puremissa.
    • Tappaa vuosittain maailmassa arviolta 70 000 ihmistä.
  • Rabiesta esiintyy maailmanlaajuisesti.

Rabiesaltistuksen todennäköisyys eri tilanteissa

  • Rabiesaltistusta epäillään, kun
    • rabiesoireiseksi epäilty (poikkeavasti käyttäytyvä) nisäkäs tai rabieksen esiintymisalueella myös oireeton nisäkäs
      • puree tai näykkäisee ihmistä
      • nuolaisee ihmisen limakalvoa tai rikkinäistä ihoa.
    • lepakko puree, näykkäisee tai raapaisee ihmistä.
  • Rabiesaltistus on erittäin epätodennäköinen, jos kyseessä on pieni jyrsijä (esim. rotta, hiiri, orava, marsu, hamsteri, gerbiili) tai jänis.
    • Ulkomailla altistuneen kohdalla hoitoa tulee harkita, jos eläinlaji on vähänkään epäselvä.
  • Suomessa rabiesaltistusta epäillään, kun
    • ulkomailla taudin esiintymisalueella tapahtuneen altistuksen jälkeen matkailija on palannut Suomeen
    • lemmikki- tai kotieläin on tuotu Suomeen taudin esiintymisalueelta alle 6 kk ennen altistumishetkeä (riippumatta eläimen aikaisemmasta rokotushistoriasta) ja eläinlääkäri epäilee rabiesta
    • altistuminen tapahtuu itärajalla, erityisesti kaakkoisrajalla
    • lepakko puree, näykkäisee tai raapaisee ihmistä
    • rabiessyöttirokotetta on joutunut limakalvolle tai rikkinäiselle iholle
    • kyseessä on neulanpisto- tai viiltotapaturma tutkittaessa eläintä tai ihmistä, jolla epäillään rabiesta tai on todettu rabiestartunta.
  • Rabiesaltistusta ei epäillä, jos
    • satunnainen tuntematon (eläimen alkuperää ei pystytä selvittämään) lemmikki- tai kotieläin puree Suomessa
    • eläinlääkäri ei epäile Suomeen maahantuodulla eläimellä rabiesta
    • rabieksen esiintymisalueelta maahantuotu, oireeton eläin on ollut todistettavasti Suomessa yli 6 kk
    • muu luonnonvarainen eläin kuin lepakko puree jossakin muualla kuin Suomen itärajalla
    • kyseessä on oleskelu lepakon kanssa samassa tilassa ilman varmaa kosketusta lepakkoon
    • eläin on nuolaissut vain ehjää ihoa
    • on kontakti vain eläimen turkkiin, jätöksiin tai vereen
    • kyseessä on muu eläin kuin nisäkäs.

Toiminta epäillyn sairaan eläimen tutkimiseksi

  • Jos raivotautia epäillään lemmikki-, koti- tai luonnonvaraisella eläimellä, konsultoidaan aina ennen aloitettavaa rabiesestohoitoa paikallista kunnaneläinlääkäriä altistaneen eläimen rabiestartunnan riskin arvioimiseksi. Jos kunnaneläinlääkäriä ei tavoiteta, otetaan yhteys oman alueen läänineläinlääkäriin ja päivystysaikana päivystävään läänineläinlääkäriin. Eläinlääkäri ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin eläimen tartunnan selvittämiseksi. Ks. yhteystiedot kiireellistä eläinlääkärin apua tarvittaessa Ruokaviraston sivulta «https://www.ruokavirasto.fi/tietoa-meista/yhteystiedot/yhteystiedot---palvelunumerot-ja-sahkopostit/elainaakareiden-yhteystiedot/»5.
  • Läänineläinlääkäri voi määrätä eläimen lopetettavaksi tai eristettäväksi. Lopetetut eläimet tutkitaan Ruokaviraston Helsingin toimipisteessä. Myös poikkeuksellisesti käyttäytyvät luonnonvaraiset eläimet on pyrittävä lopettamaan ja toimittamaan Ruokavirastoon tutkittavaksi.
  • Jos epäillään eläimen maahantuontia laittomasti, konsultoidaan aina paikallista kunnaneläinlääkäriä.

Epäillyn rabiesaltistuksen jälkeiset toimenpiteet

  • Pureman tai näykkäisyn kohta puhdistetaan välittömästi (puhdistaminen vähentää tartunnanvaaraa merkittävästi)
    • ensin vedellä ja saippualla 15 min:n ajan
    • sen jälkeen 70-prosenttisella alkoholilla, esim. käsihuuhteella.
  • Limakalvoaltistuksessa likaantuneet alueet huuhdellaan välittömästi runsaalla vedellä 15 min:n ajan.
  • Rokotus- ja immunoglobuliinihoito, aloitetaan mahdollisimman pian, mielellään 24 tunnin kuluessa altistuksesta. Ks. taulukko « Rokotus- ja immunoglobuliinihoito rabiesaltistuksen epäilyssä»1.
    • Hoito aloitetaan, vaikka altistuksesta olisi kulunut kuukausia tai vuosia.
    • Myös jäykkäkouristussuoja ja mikrobilääkehoidon tarve tarkistetaan; ks. artikkeli Puremahaavat «Puremahaavat»1.
  • Apinan pureman jälkeen aloitetaan 5 vrk:n sisällä ennaltaehkäisevästi valasikloviiri 1 g × 3 tai asikloviiri 800 mg × 5 (hoidon kesto 14 vrk) Herpesvirus simiae -infektion varalta.
Taulukko 1. Rokotus- ja immunoglobuliinihoito rabiesaltistuksen epäilyssä
AltistumistapaHoito
  1. 1 Syvästi immuunipuutteisille (kuten elinsiirtopotilaille tai AIDS-vaiheessa oleville) myös immunoglobuliini
  2. 2 Kevennetty rokotussarja (rokotteet altistuksen jälkeen päivinä 0 ja 3) ilman immunoglobuliinia riittää potilaalle, joka on saanut aiemmin täydellisen ennaltaehkäisevän (≥ 2 annosta) tai altistuksen jälkeisen (4 tai 5 annosta) rokotussarjan rabiesta vastaan. Syvästi immuunipuutteisille annetaan kuitenkin täysi altistuksen jälkeinen hoito (immunoglobuliini + viiden annoksen rokotussarja).
  3. 3 Tutkittaessa tai hoidettaessa eläintä tai ihmistä, jolla epäillään tai on todettu rabiestartunta
  • Paljaan ihon näykkäisystä johtuva naarmu tai hankauma, joka ei vuoda verta
Rokotussarja annetaan neljänä pistoksena päivinä 0, 3, 7 ja 14 altistuksen jälkeen1, 2.
Viides annos päivänä 28 annetaan, jos haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti tai altistunut on syvästi immuunipuutteinen.
  • Ihon läpäisevä purema, syljen tai rabiessyöttirokotteen joutuminen rikkinäiselle iholle tai limakalvolle
  • Lepakon purema, näykkäisy tai raapaisu
  • Neulanpisto- tai viiltotapaturma3
Rokotussarja kuten yllä + immunoglobuliini ensimmäisen rokotuksen yhteydessä2.
Viides annos päivänä 28 annetaan, jos haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti tai altistunut on syvästi immuunipuutteinen tai altistunut ei ole saanut suosituksen mukaista immunoglobuliinia alkuvaiheessa.

Rokotus- ja immunoglobuliinihoidon toteutus

Rokotus

  • Rokote annetaan i.m. olkavarren hartialihakseen, ei koskaan pakaraan (heikentää rokotteen suojatehoa oleellisesti).
  • Lapsilla annos on sama. Alle 1-vuotiaille rokote annetaan ulomman reisilihaksen etuyläosaan.
  • Ensimmäinen rokoteannos annetaan eri raajaan kuin mahdollinen immunoglobuliini, seuraavat rokotteet kummalle puolelle tahansa.
  • Jos henkilö on saanut ulkomailla rokotteita suomalaisesta rokotusaikataulusta poiketen tai rokotussarja keskeytyy ja rokotusväli pitenee:
    • Jatketaan rokotuksia siten, että seuraavan annoksen väli edelliseen on aikataulun mukainen (esim. 3. ja 4. annoksen väli on 7 vrk, ja 4. ja mahdollisen 5. annoksen väli on 14 vrk)
    • WHO:n aikataululla 2+1+1 (päivänä 0 annetaan 2 rokotetta ja seuraavat rokotteet annetaan päivinä 7 ja 21) aloitettuja rokotuksia voidaan jatkaa WHO:n aikataulun mukaisesti.
  • Rokotussarjaa voi tarvittaessa jatkaa eri rokotteella kuin millä sarja on aloitettu.
  • Ylimääräisistä rokotteista ei ole haittaa.

Immunoglobuliini

  • Immunoglobuliini annetaan vain kerran, ja se pyritään antamaan sairaalassa polikliinisesti. Potilasta seurataan 30 min:n ajan.
  • Annos on 20 IU/kg ensimmäisen rokotuskerran yhteydessä, eikä sitä saa ylittää, koska liian iso annos voi heikentää rokotusvastetta.
  • Infiltroidaan mahdollisimman iso osa suoraan haavaan tai haavoihin ja haavojen ympäristöön. Loput injisoidaan tarvittaessa proksimaalisesti puremaraajaan i.m. (esim. reisi- tai olkavarsilihakseen).
  • Jos immunoglobuliinin tilavuus ei riitä infiltroitavaksi kaikkiin puremahaavoihin, sitä laimennetaan 0.9-prosenttisella (9 mg/ml) NaCl:lla 2–3-kertaiseksi.
  • Jos rokotussarja on jo ehditty aloittaa ja immunoglobuliini katsotaan tarpeelliseksi jälkikäteen, se on annettava viimeistään 7:ntenä päivänä ensimmäisestä rokoteannoksesta.

Muuta huomioitavaa

  • Konsultoidaan herkästi puhelimitse
    • aikuisten osalta virka-aikana ensisijaisesti hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä (vain tarvittaessa oman sairaalan infektiolääkäriä) ja päivystysaikana HUSin infektiopäivystäjää (09) 4711, pirkanmaalaisten osalta TAYSin infektiopäivystäjää (03) 311611 tai pohjoisen yhteistoiminta-alueen osalta OYSin infektiopäivystäjää (08) 3152011.
    • lasten osalta virka- ja päivystysaikana oman sairaalan lasten infektiolääkäriä
    • virka-aikana tarvittaessa THL:n tartuntatautilääkäriä, puh. 029 524 8557.
  • Sairaalan päivystyspoliklinikalla aloitetusta altistuksen jälkeisestä hoidosta tulee välittää tieto altistuneen henkilön hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille tai henkilön omaan terveyskeskukseen, joka huolehtii rokotussarjan saattamisesta loppuun.
  • Lääkärin tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus A altistuksen jälkeiseen hoitoon johtaneista rabiesaltistusepäilyistä; ks. «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»2.
  • Rokotussarja lopetetaan tai sen lopettamista harkitaan, jos
    • altistanut eläin on koira tai kissa tai fretti ja se on oireeton 10 vrk altistuksen jälkeen tai
    • eläimen aivojen laboratoriotutkimuksessa varmistuu, ettei eläimellä ollut rabiesta.

Kirjallisuutta

  1. Rabies (Fact Sheet). World Health Organization (WHO). «https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/rabies»6
  2. Rabies. U.S. Centers for Disease Control and Prevention (CDC). «https://www.cdc.gov/rabies/»7
  3. Rabies post-exposure treatment: management guidelines. UK Health Security Agency. «https://www.gov.uk/government/publications/rabies-post-exposure-prophylaxis-management-guidelines»8
  4. Kainulainen K ja Rimhanen-Finne R. Rabies eli vesikauhu. Matkailijan terveysopas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/mat00049/»9