Puremahaavat

• Mahdollisimman varhainen puhdistus ja paikallishoito antavat tehokkaimman suojan infektioilta. Alkupuhdistuksessa voi käyttää runsaasti vesijohtovettä; rabiesta epäiltäessä käytetään myös saippuaa (neutraloi viruksen!).
• Jos haava on avoin, repaleinen tai repsottava, se huuhdellaan 20 ml:n ruiskua, 18–20 G:n neulaa ja runsaasti 0.9 %:n NaCl-liuosta käyttäen paineella, haavapinnat järjestelmällisesti läpikäyden. Syvissä pistohaavoissa tätä ei voi käyttää.
• Kuollut kudos revidoidaan ennen mahdollista primaarisulkua. Suurentuneen infektioriskin haavat vaativat sekundaarisulun viiveellä mikrobilääkehoidon jälkeen. Kosmeettisesti (kasvot, genitaalit) tai toiminnallisesti (mm. distaaliset raajojen haavat) riskialttiissa haavoissa kirurgin arvio on usein tarpeen.
• Raajojen puremissa kohoasento turvotuksen hoitona on lähes aina tarpeen (sairausloma).

Immunisaatio

• Huolehditaan jäykkäkouristussuojasta «Jäykkäkouristus»2 sekä tarvittaessa rabiesimmunisaatiosta «Rabiesaltistuksen epäily»1.

Haavojen sulkeminen

• Haavan primaarisulku on mahdollinen lievissä infektoitumattomissa tapauksissa etenkin kasvojen alueella.
  • Kasvojen haavat ommellaan usein hyvän kosmeettisen tuloksen saavuttamiseksi.
  • Käsien ja alaraajojen haavat jätetään yleensä ompelematta infektion välttämiseksi.
• Yli 12 t vanhoja puremahaavoja ei tule primaarisulkea.
• Infektoituneita haavoja ei suljeta primaaristi.
• Todennäköisesti pienen infektioriskin haavat (pinnalliset koiran tai kissan puremat) voidaan ommella tai ainakin sovittaa haavan reunat yhteen teipillä.

Mikrobilääkeprofylaksi puremissa, joihin ei liity infektiota

• Profylaksia ei ole varmuudella osoitettu tehokkaaksi infektion estossa «»?. Mikrobilääkkeen käyttö ei korvaa puremien ehkäisyä, varhaista haavan puhdistusta, paikallishoitoa, haavan kohoasennon käyttöä eikä seurantaa.
• Mitä varhemmin purema puhdistetaan ja tarvittaessa revidoidaan, sitä pienempi on infektoitumisriski.
• 3–5 päivän profylaksia suositellaan suuren riskin puremissa.
  • Kohtalaisen vaikeat puremat
  • Kissan tai ihmisen aiheuttamat puremat
  • Käsien ja genitaalien puremat
  • Kun vaurio saattaa yltää luuhun tai niveleen tai on lähellä tekoniveltä
  • Immuunipuutteisilla (alkoholin suurkulutus, pernan puutos, perussairaus, systeemilääkitykset)
  • Raajojen veren- tai imunestekierron häiriöissä (diabetes, ASO)
• Koiran puremat infektoituvat selvästi harvemmin kuin kissan ja ihmisen aiheuttamat. Niissä ei suositella rutiiniprofylaksia, kun hoitoon on hakeuduttu nopeasti eikä kyseessä ole suuren riskin purema.
  • Profylaksia tulee harkita yli 8 t puhdistamatta olleessa haavassa, jossa oireet saavat potilaan hakeutumaan hoitoon.
• Profylaksia ei tarvita, jos puremasta on yli 3 vrk eikä infektion merkkejä todeta.

Mikrobilääkkeen valinta

• Profylaksina käytetään
  • ensisijaisesti amoksisilliini-klavulaanihappoa (aikuiselle 500/125 mg × 3/vrk)
  • vaihtoehtoisesti tetrasykliinin (doksisykliini 100 mg × 2/vrk) ja metronidatsolin (400 mg × 3/vrk) yhdistelmää.
• Penisilliiniallergikoilla, lapsilla ja raskaana olevilla voidaan avohoidossa joutua käyttämään atsitromysiiniä tai klaritromysiiniä, useille mikrobilääkkeille allergisilla moksifloksasiinia tai levofloksasiinin ja metronidatsolin yhdistelmää.

Infektoituneen pureman mikrobilääkehoito evd

• Infektoituneen, komplisoitumattoman haavan hoito kestää perusterveellä ihmisellä useimmiten 5–10 päivää käyttäen samoja mikrobilääkkeitä kuin profylaksissa.
• Purrun alueen immobilisaatio ja suonensisäinen hoito ovat aiheellisia yleisoireisissa tapauksissa ja immuunipuutteisilla potilailla sekä muuten huonosti hoitoon sitoutuvilla.
  • Suonensisäinen empiirinen hoito aloitetaan ensisijaisesti kefuroksiimin ja metronidatsolin yhdistelmällä, paitsi ihmisen puremassa moksifloksasiinilla tai karbapeneemilla.
• Kontrolloi infektoitunut haava 24–48 t:n kuluttua.