Takaisin Tulosta

Lämpimän ilmaston bakteeritauteja

Lääkärin käsikirja
9.11.2021 • Viimeisin muutos 9.11.2021
Ville Holmberg ja Anu Kantele

Keskeistä

  • Suomalainen yleislääkäri joutuu pohtimaan artikkelissa kuvattuja bakteeritauteja työskennellessään endeemisellä alueella tai hoitaessaan matkailijoita tai maahanmuuttajia.
  • Osa taudeista on akuutteja henkeä uhkaavia infektioita.
  • Suomessa todetaan vuosittain alle 20 lavantauti- ja pikkulavantautitapausta, muutamia riketsioosi- ja Q-kuume-tapauksia, satunnaisesti leptospiroosia, bruselloosia ja melioidoosia. Muut mainitut taudit ovat harvinaisia.
  • Esim. tuontinahan käsittelyssä tarttuva pernarutto on periaatteessa mahdollinen länsimaissakin, ja sen käyttö bioterrorismin välineenä on mahdollista.
  • Sairaudet on esitetty karkeassa yleisyysjärjestyksessä.

Lavantauti ja pikkulavantauti

Aiheuttaja

  • Lavantaudin aiheuttaa Salmonella enterican serotyyppi Typhi ja pikkulavantaudin serotyyppi Paratyphi A, B tai C (käytäntöön vakiintuneet kirjoitusasut S. Typhi ja S. Paratyphi).
  • Lavantaudista ja pikkulavantaudista käytetään yhteisnimitystä enteerinen kuume.

Tarttuminen

  • Tauti tarttuu uloste-suureittiä.
  • Yleensä tartunta saadaan ruoan tai juoman välityksellä hygienialtaan puutteellisissa köyhissä maissa, etenkin oleskeltaessa pitkään maaseudulla.

Esiintyminen ja merkitys maailmanlaajuisesti

  • Lavantautitapausten vuotuiseksi määräksi on arvioitu n. 20 miljoonaa ja pikkulavantaudin n. 6 miljoonaa. Kuolemantapausten vuotuiseksi määräksi on arvioitu n. 150 000.
  • Suurin sairastumisriski on Intian niemimaalla, missä pikkulavantauti on viime vuosikymmenen aikana yleistynyt huomattavasti ja mikrobilääkeresistenssi on lisääntynyt nopeasti.

Merkitys Suomessa

  • Suomessa todetaan alle 20 tapausta vuodessa, lähes kaikki matkailijoilla.
  • Lavantauti ja pikkulavantauti on luokiteltu yleisvaarallisiksi tartuntataudeiksi. Lääkärin tulee tehdä niistä tartuntatauti-ilmoitus «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1. Tutkimukset ja hoito ovat potilaalle ilmaisia.

Oireet

  • Enteerinen kuume on akuutti kuumetauti: kuume nousee asteittain muutamana ensimmäisenä päivänä, minkä jälkeen se jää korkeaksi.
  • Itämisaika on 2–3 viikkoa (vaihteluväli 3–60 vrk).
  • Lavantaudissa ja pikkulavantaudissa kliininen kuva on varsin samanlainen.
  • Kuumeen lisäksi muita alkuvaiheen oireita ovat päänsärky, hikoilu, vilunväreet, pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja usein myös kuiva yskä.
  • Vatsaoireita ei aina ole, ja ne ilmaantuvat yleensä myöhemmin joko kipuina, ummetuksena, ripulina tai oksenteluna. Vatsaoireilu saattaa ainakin osittain johtua muusta samanaikaisesti saadusta suolistopatogeenista.
  • Voi liittyä hepato- ja splenomegalia ja relatiivinen bradykardia.
  • Ohimeneviä ihomuutoksia (ns. ”rose spots”) esiintyy n. kolmanneksella.
  • Komplikaatioina voi kehittyä suolistoverenvuoto ja suoliperforaatio, joskus enkefalopatia, perna-absessi, endokardiitti, artriitti tai sappirakon tulehdus.

Diagnoosi

  • Perustuu veriviljelyyn.
  • Ulosteviljely: erityisesti toisella sairastamisviikolla bakteeri voi löytyä myös ulosteesta.
  • Jos mikrobilääkitys on ehditty aloittaa, voidaan bakteeriviljely tehdä luuydinnäytteestä, jolloin osuvuus on n. 90 %. Bakteeria voidaan viljellä myös rose spots -ihomuutoksista.
  • Verenkuvassa tyypillisiä löydöksiä ovat leukopenia, trombopenia ja suurentuneet aminotransferaasipitoisuudet. CRP on yleensä vain lievästi suurentunut.

Hoito

  • Lavantauti vaatii aina sairaalahoitoa.
  • Hoito on keftriaksoni suonensisäisesti 14 vrk:n ajan, aikuisille 2 g × 1; etenkin Intian niemimaalla matkailleille lisäksi rinnalle atsitromysiini.
  • Useimmat Intian niemimaalla esiintyvät S. Typhi ja S. Paratyphi -kannat ovat resistenttejä fluorokinoloneille; myös muualla resistenssi on yleistynyt.

Ennuste

  • Sairastuneista n. 2–5 %:sta tulee pitkäaikaisia taudinkantajia, matkailijoista harvemmin kuin endeemisten alueiden asukkaista, joilla myös komplikaatiot ovat huomattavasti yleisempiä.
  • Endeemisillä alueilla lavantautiin sairastuneista kuolee ilman hoitoa 30 %.
  • Matkailijat hakeutuvat hoitoon nopeasti; kuolleisuudeksi on arvioitu 0.4 %.

Ehkäisy evd

  • Matkailijoiden käytössä on kaksi lavantautirokotetta «Lavantauti»2, S. Typhin Vi-kapselipolysakkaridia sisältävä pistettävä rokote ja eläviä heikennettyjä S. Typhi Ty21a -kannan bakteereita sisältävä suun kautta annettava rokote. Näiden suojateho on samanlainen (n. 60–70 %). Vuonna 2018 myyntiin tuli myös pistettävä hepatiitti A:n ja lavantaudin yhdistelmärokote, joka sisältää S. Typhin Vi-kapselipolysakkaridia.
  • Pikkulavantautia vastaan ei ole omaa rokotetta. Suun kautta annettavan lavantautirokotteen on kuitenkin osoitettu suojaavan osittain myös pikkulavantaudilta (ainakin S. Paratyphi B:ltä); pistettävällä rokotteella ei ole tätä ominaisuutta.

Riketsioosit eli pilkkukuumeet

Aiheuttaja

  • Riketsiat ovat solunsisäisiä mikrobeja, jotka hakeutuvat verisuonten sisäkalvolle ja aiheuttavat verisuonitulehduksen eli vaskuliitin.
  • Ihmisille taudin aiheuttavia riketsialajeja tunnetaan useita. Rickettsia prowazekii aiheuttaa epideemisen l. täpläpilkkukuumeen, R. typhi (moseri) endeemisen l. rottapilkkukuumeen, R. conorii Välimeren pilkkukuumeen, R. africae Afrikan pilkkukuumeen, R. ricketsii Kalliovuorten pilkkukuumeen ja Orientia tsutsugamushi pensaikkopilkkukuumeen.

Esiintyminen

  • Epideemistä pilkkukuumetta esiintyy etenkin Afrikassa, Etelä- ja Väli-Amerikassa ja Aasiassa. Se leviää esim. pakolaisleireillä ja muualla, missä ihmiset joutuvat asumaan hyvin ahtaasti ja vaatetettuina. Epidemiat ilmaantuvat yleensä talvisin.
  • Endeemistä pilkkukuumetta on Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Muita riketsiooseja esiintyy usein rajatuilla endeemisillä alueilla. Välimeren pilkkukuumetta esiintyy Välimeren ympärysmaissa, Afrikassa, Intiassa, Mustanmeren ympäristössä ja Venäjällä, Afrikan pilkkukuumetta Afrikan mantereella, Kalliovuorten pilkkukuumetta Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa. ja pensaikkopilkkukuumetta Aasiassa, erityisesti Kaakkois-Aasiassa. Ruotsissa on kuvattu R. helvetican aiheuttamia äkkikuolemaan johtaneita perimyokardiitteja.

Tarttuminen

  • Tartuntaa välittävät niveljalkaiset: vaatetäi (R. prowazekii), kirppu (R. typhi) tai puutiainen (R. conorii, R. africae, R. ricketsii, R. helvetica jne. eli pilkkukuumeryhmä) tai pehmeäkuorinen punkki (Orientia tsutsugamushi).

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Epideeminen pilkkukuume leviää huonoissa hygieenisissä oloissa, ja sen arvioidaan historian aikana tappaneen enemmän ihmisiä kuin ihmiskunnan käymät sodat yhteensä.
  • Merkittäviä kuumetautien aiheuttajia esim. Kaakkois-Aasiassa
  • Osaan riketsiooseista liittyy merkittävä kuolleisuus ilman hoitoa.

Merkitys Suomessa

  • Suomessa matkailijoiden tauteja, otettava huomioon tutkittaessa kuumeilevaa matkailijaa.
  • Tapauksia todetaan muutamia vuodessa; osa jää todennäköisesti diagnosoimatta. Eniten on diagnosoitu Afrikan pilkkukuumetta, tyypillisimmin eteläisessä Afrikassa luonnossa liikkuneilla matkailijoilla. Myös Välimeren pilkkukuumetta on todettu.
  • R. helveticaa esiintynee Suomessakin; ihmisen tartuntoja Suomessa ei ole todettu.

Oireet

  • Itämisaika on yleensä alle 2 viikkoa, lyhimmillään vain 2 päivää.
  • Tyypillistä on äkillinen korkea kuume, lihaskivut, huonovointisuus ja voimakas päänsärky.
  • Tyypillinen makulopapulaarinen ja/tai purppuraihottuma ilmaantuu 3–7 vrk:n kuluttua useissa riketsiooseissa; aina sitä ei kuitenkaan nähdä. Joissain riketsiooseissa ihottuma voi olla vesikulaarinen muistuttaen vesirokkoa.
  • Osassa puutiaisten levittämiä pilkkukuumeita (mm. Afrikan pilkkukuume, Välimeren pilkkukuume) ja pensaikkopilkkukuumeessa voi potilaan iholla olla nekroottinen kuolionäppy «»1 (”eschar”, ”tache noire”) niveljalkaisen puremakohdassa (muistuttaa tupakan tumppaamisesta iholle syntyvää jälkeä).
  • Mahdollisia muita oireita
    • Imusolmukesuurentumat, yskä, keuhkoinfiltraatit, silmän sidekalvon tulehdus, nielutulehdus, pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, koholla olevat maksaentsyymit, hepatosplenomegalia, keskushermosto-oireet, rytmihäiriöt, sydänlihastulehdus, proteinuria, munuaisten vajaatoiminta
  • R. helvetican aiheuttamaa infektiota pitäisi epäillä, jos Suomessa punkinpureman jälkeen tulee kuumetauti, johon liittyy sydänongelmia tai maksaentsyymien nousuja.

Diagnoosi

  • Kuumetauti (ja ihottuma) ja/tai kuolionäppy henkilöllä, joka on oleskellut endeemisellä alueella ja mahdollisesti altistunut punkin (puutiaisen tai pehmeäkuorisen punkin), kirpun tai vaatetäin puremalle. Hoito aloitetaan kliinisen kuvan perusteella, koska pikadiagnostiikkaa ei ole saatavilla rutiinikäyttöön.
  • Veren leukosyyttimäärä yleensä normaali
  • Diagnoosi on akuutissa vaiheessa yleensä kliininen. Veriviljelynäytteet ja muut bakteriologiset näytteet otetaan muiden vakavien bakteeritautien huomioimiseksi, ja malarian mahdollisuus poissuljetaan ennen hoidon aloitusta.
  • Vasta-aineet (R. conorii -vasta-aineet ristireagoivat pilkkukuumeryhmän riketsioiden kesken, R. typhi -vasta-aineet ristireagoivat R. prowazekiin ja B. quintanan kanssa), jotka nousevat usein vasta 4–12 viikon kuluessa taudin alusta. Orientia tsutsugamushi -infektion diagnostiikkaa ei ole saatavilla Suomessa.
  • PCR-tutkimus kuolionäpyn biopsiasta (sovittava erikseen HUSLABin kanssa)

Hoito

  • Doksisykliini 100 mg × 2, jatketaan ainakin pari päivää kuumeen laskemisen jälkeen, yleensä yhteensä 7–14 vrk:n ajan.
  • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Riippuu riketsialajista, yleensä hyvä. Vaste doksisykliinihoitoon on yleensä nopea.
  • Epideeminen pilkkukuume, Kalliovuorten, Välimeren ja pensaikkopilkkukuume voivat aiheuttaa henkeä uhkaavia infektioita, etenkin jos diagnoosi viivästyy.

Ehkäisy

  • Niveljalkaisten pistojen välttäminen

Q-kuume

Aiheuttaja

  • Coxiella burnetii, joka on solunsisäinen mikrobi ja riketsioista poiketen pystyy säilymään hengissä solujen ulkopuolella ja säilymään itiömuodossa kuivassa pölyssä pitkiä aikoja

Esiintyminen

  • Maailmanlaajuisesti etenkin karjankasvatusalueilla Pohjois-Eurooppaa lukuun ottamatta.

Tarttuminen

  • Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti (zoonoosi)
  • Tartunta pääasiassa aerosolitartuntana joko kosketuksessa nautakarjan, vuohien, lampaiden tai kissojen synnytysjälkeisten, villan, ulosteiden tai virtsan kanssa tai maaperästä tuulen välittämänä. Voi tarttua myös pastöroimattoman maidon välityksellä.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Yleinen kuumetauti, esiintyy myös Euroopassa

Merkitys Suomessa

  • Matkailijoilla todetaan muutamia tapauksia vuosittain. Todennäköisesti alidiagnosoitu.

Oireet

  • Suurin osa tartunnoista oireettomia tai vähäoireisia itsestään paranevia kuumetauteja
  • Itämisaika yleensä 2–3 viikkoa (1–8 viikkoa)
  • Influenssan kaltainen taudinkuva: korkea kuume, päänsärky ja lihassäryt ja/tai keuhkokuume ja/tai hepatiitti
  • N. kolmasosalla kliinisesti tai radiologisesti pneumonia, n. puolella hepatosplenomegalia
  • Voi esiintyä munuaiskomplikaatioita, sydäntulehduksia ja aseptisia meningoenkefaliitteja.
  • Krooninen Q-kuume kehittyy 5–7 %:lle. Sen yleisin ilmentymä on sydämen läppätulehdus 1–20 v akuutin infektion jälkeen.
  • Kroonisen Q-kuumeen riski on suurin henkilöillä, joilla on sydämen läppävika sekä immuunipuutteisilla ja raskaana olevilla.
  • Q-kuumeen mahdollisuus tulisi muistaa veriviljelynegatiivisissa endokardiittitapauksissa.

Diagnoosi

  • Epäily: kuumepotilas, jolla on influenssan kaltainen taudinkuva ja/tai pneumonia ja/tai hepatiitti ja joka on matkustanut ulkomailla enintään 3 kk ennen sairastumistaan, etenkin, jos anamneesissa on eläinkontakti tai pastöroimattomien maitotuotteitten nauttiminen.
  • Veren leukosyyttimäärä on yleensä normaali, trombopeniaa voi esiintyä, maksaentsyymipitoisuudet ovat usein suurentuneet.
  • Diagnoosi perustuu vasta-ainemääritykseen (CoBu-Ab). Vasta-aineet nousevat usein vasta 3–4 viikon kuluessa taudin alusta.

Hoito

  • Pitkä mikrobilääkehoito, joka pitäisi aloittaa 3 vrk:n kuluessa oireiden alusta. Hoidolla voidaan estää infektion kroonistuminen. Akuutissa taudissa ensisijaisesti doksisykliini 100 mg × 2, hoitoaika 2–3 viikkoa. Vaihtoehtoisesti fluorokinolonit tai makrolidit; näiden tehoa ei ole kiistattomasti todistettu. Lapsille ja raskaana oleville sulfa-trimetopriimi.
  • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Akuutti Q-kuume johtaa kuolemaan 1–2 %:ssa tapauksista. Akuutti Q-kuume paranee usein spontaanisti ilman hoitoa, mutta voi johtaa krooniseen Q-kuumeeseen.
  • Kroonisen Q-kuumeen eradikaatio on vaikeaa ja relapsit tavallisia.

Ehkäisy

  • Eläinkontaktien ja pastöroimattomien maitotuotteiden välttäminen

Leptospiroosi

Aiheuttaja

  • Leptospira-suvun spirokeetat
  • Leptospira interrogans yleisin aiheuttaja

Esiintyminen

  • Maailmanlaajuisesti, myös lähialueilla, esim. Venäjällä, yleisemmin trooppisilla alueilla; Suomessa ei ihmisillä

Tarttuminen

  • Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti (zoonoosi)
  • Tartunta yleensä infektoituneen eläimen virtsan kontaminoimasta maasta tai vedestä ihon tai limakalvojen kautta
  • Sairaan eläimen purema, infektoituneen kudoksen käsittely tai syöminen ovat harvinaisempia tartuntatapoja.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Suhteellisen yleinen. Taudille altistutaan usein työssä (mm. kalastajat, maanviljelijät).
  • Matkailijoiden leptospiroositapaukset ovat lisääntyneet, yhtenä syynä lisääntynyt elämysmatkailu ja vesiurheiluharrastus trooppisilla alueilla.

Merkitys Suomessa

  • Esiintyy eläimillä Suomessa.
  • Matkailijoilla on todettu muutamia tapauksia; todennäköisesti alidiagnosoitu.

Oireet

  • Itämisaika 2–30 vrk
  • Subkliiniset infektiot ovat mahdollisia, mutta ilmeisesti harvinaisia.
  • Leptospirat aiheuttavat pienten verisuonten vaskuliitin, ja bakteerit pääsevät vaurioituneen endoteelin läpi kohde-elimiin.
  • Oireet muistuttavat yleensä influenssaa, meningiittiä tai hepatiittia.
  • Taudinkulku on usein kaksivaiheinen.
  • Oireet alkavat korkealla kuumeella, johon voi liittyä päänsärkyä ja vaikeita lihaskipuja, jopa rabdomyolyysi. Myös silmien paino- ja valonarkuus sekä sidekalvon verenvuodot ovat yleisiä.
  • Kuumeista vaihetta seuraa ”sekundaarivaihe”, jossa esiintyy vaihtelevia elinmanifestaatioita. Aseptinen aivokalvotulehdus kehittyy lähes puolelle potilaista. Muina oireina ja löydöksinä on kuvattu mm. vatsakipua, oksentelua, ripulia, sekavuutta, ihottumia, lymfadenopatiaa, splenomegaliaa, kardiitteja, munuaisten vajaatoimintaa ja hemolyysiä.
  • Ikteerisessä leptospiroosissa (ns. Weilin tauti) oireena on keltaisuus, munuaisten vajaatoiminta, verenvuodot ja sokki.
  • Leukosytoosi on tyypillinen löydös, aminotransferaasipitoisuudet ovat usein suurentuneet ja CK voi olla korkea.
  • Komplikaationa voi kehittyä dialyysiä vaativa munuaisvaurio ja kardiogeeninen sokki.

Diagnoosi

  • Epäily: kuumetauti, jossa influenssan, hepatiitin tai meningiitin oireet ja anamneesissa kontakti makeaan veteen tai maaperään
  • Diagnoosi perustuu serologiaan (Leptospira-vasta-aineet). Vasta-aineet nousevat yleensä vasta toisen sairausviikon lopulla, ja ne voivat säilyä korkeina vuosien ajan.

Hoito evd

  • Vaikeassa taudissa hoitona on penisilliini tai keftriaksoni suonensisäisesti 7 vrk:n ajan, lievemmissä muodoissa doksisykliini per os (100 mg × 2) 7 vrk:n ajan.
    • Mikrobilääkehoitoon liittyy usein Jarisch–Herxheimer-reaktio (kuume, sekavuus, takykardia, hypotonia lyhyen hypertonian jälkeen).
    • Lääkehoito aloitetaan sairaalassa, ja seurantaa jatketaan vähintään vuorokauden ajan.
    • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Ikteerisessä tautimuodossa (Weilin tauti) kuolleisuus on 5–10 %.

Ehkäisy

Toisintokuume

Aiheuttaja

  • Epideemisen toisintokuumeen aiheuttaa Borrelia recurrentis -spirokeettabakteeri.
  • Endeemisen toisintokuumeen aiheuttajia ovat muut Borrelia-lajit.

Esiintyminen

  • Epideemistä toisintokuumetta esiintyy köyhyydessä elävien ihmisten keskuudessa maailmanlaajuisesti, eniten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Endeemistä toisintokuumetta esiintyy suurimmassa osassa maailmaa.

Tarttuminen

  • Epideeminen muoto leviää täiden välityksellä ihmisestä toiseen, endeemisessä muodossa punkit siirtävät taudin pikkunisäkkäistä ihmiseen.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Sairaus on melko yleinen. Täiden levittämiä epidemioita tavataan sodan, nälänhädän tai massamuuttojen aikana.

Merkitys Suomessa

  • Ei esiinny Suomessa. Yksittäisiä tapauksia on todettu turvapaikanhakijoilla, matkailijalla harvinainen.

Oireet

  • Viikon inkubaatioajan jälkeen ilmaantuvat horkkamainen kuume, kova päänsärky, lihas- ja nivelkivut, silmien valonarkuus, pahoinvointi ja kuiva yskä. Ensimmäinen kuumevaihe kestää 3–6 päivää.
  • Viikon mittaisen kuumeettoman vaiheen jälkeen esiintyy 2–3 päivän mittaisia relapseja, joita on epideemisessä taudissa 1–5, endeemisessä enemmän.
  • Kuumevaiheen lopussa tavallisimpia oireita tai löydöksiä ovat spleno- ja hepatomegalia, keltaisuus, ihottumat, aivohermohalvaukset, meningiitti, hemiplegia, epileptiset kohtaukset.
  • Tautiin voi liittyä verenvuototaipumusta ja petekioita.

Diagnoosi

  • Voidaan osoittaa verestä mikroskopoimalla kuumeen aikana otettua sively- ja paksupisaranäytettä (Borrelia recurrentis -värjäys, vrt. malarianäytteet).
  • Spesifistä vasta-ainemääritystä ei ole; saattaa esiintyä serologisia ristireaktioita muiden spirokeettojen antigeenejä vastaan (kuppa, Lymen borrelioosi, pilkkukuume).

Hoito

  • Doksisykliini 10 vrk:n ajan; epideemisessä tautimuodossa riittää periaatteessa kerta-annos.
  • Borrelia recurrentis on herkkä myös beetalaktaameille, makrolideille ja mahdollisesti fluorokinoloneille.
  • Vakavassa taudissa hoitona on keftriaksoni suonensisäisesti.
  • Mikrobilääkehoitoon liittyy usein Jarisch–Herxheimer-reaktio (kuume, sekavuus, takykardia, hypotonia lyhyen hypertonian jälkeen).
  • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Epideemisessä muodossa kuolleisuus on 4–40 %, endeemisessä 2–5 %.

Ehkäisy

  • Yleisen hygienian parantaminen, täiden hävittäminen, punkkien välttäminen

Bruselloosi

Aiheuttaja

  • Brusellat ovat gramnegatiivisia hyvin lyhyitä sauvabakteereita (kokkobasilleja), joista B. melitensis, B. abortus, B. canis ja B. suis voivat infektoida ihmisen.

Esiintyminen

  • Eniten karjankasvatusseutujen väestöllä Lähi-Idässä, Keski-Aasiassa, Afrikassa, Intian niemimaalla, Välimeren maissa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa

Tarttuminen

  • Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti (zoonoosi)
  • Tärkein tartuntareitti on maito, etenkin käsittelemätön vuohenmaito ja siitä tehdyt tuotteet.
  • Tartunnan voi saada myös sairaasta eläimestä aerosolitartuntana etenkin sen synnyttäessä.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Aiemmin oli melko yleinen. Maidon pastörointi on vähentänyt esiintyvyyttä.

Merkitys Suomessa

  • Matkailijoilla on todettu muutamia tapauksia; todennäköisesti alidiagnosoitu.

Oireet

  • Suurin osa tartunnoista on subkliinisiä tai lieväoireisia ja menee itsestään ohi 2–3 viikon kuluessa.
  • Inkubaatioaika on 2–4 viikkoa, mutta joskus huomattavasti pitempi.
  • Tyypillisiä oireita ovat pitkittynyt aaltoileva kuume, päänsärky, selkäkipu, lihas- ja nivelkivut, kuiva yskä ja yleisoireet.
  • Tyypillisiä löydöksiä ovat nivel- ja luutulehdukset sekä maksan, pernan ja imusolmukkeiden suureneminen.
  • Usein todetaan anemiaa, lymfopeniaa ja maksa-arvojen nousua.
  • Pienelle osalle kehittyy komplikaationa endokardiitti, meningiitti, artriitti tai spondylodiskiitti.
  • Bruselloosit voidaan luokitella akuutteihin (kesto < 1 kk), relapseihin (< 6 kk edellisestä) ja kroonisiin (kesto > 6 kk).

Diagnoosi

  • Veriviljely (positiivinen 40–70 %:ssa), bakteeriviljely luuytimestä (positiivinen 90 %:ssa), märästä ja kudosnäytteestä (nivelneste, imusolmukebiopsia, likvor)
  • Bruselloosiepäilystä tulee ilmoittaa etukäteen laboratorioon, sillä brusellabakteerit vaativat erikoistekniikkaa, tavallista pidemmän viljelyajan (3–6 viikkoa) ja aerosolitartuntariskin vuoksi laboratoriohenkilökunnan asianmukaisen suojautumisen.
  • Brusella-vasta-aineet
    • Koska brusellavasta-aineet ristireagoivat Yersinia enterocolitican O:9-serotyypin lipopolysakkaridin kanssa, molemmat vasta-aineet tulisi määrittää yhtäaikaisesti.

Hoito evd

  • Yhdistelmähoito, koska tauti uusiutuu herkästi (10–40 %), jos käytetään vain yhtä mikrobilääkettä.
  • Doksisykliinin rinnalla joko aminoglykosidi tai rifampisiini tai näiden kolmen yhdistelmä, lapsilla sulfatrimetopriimi ja aminoglykosidi
  • Vakavissa infektioissa useiden mikrobilääkkeiden yhdistelmähoito
  • Hoidon kesto on vähintään 6 viikkoa, komplisoiduissa tapauksissa (spondyliitti, endokardiitti, meningiitti) 3–6 kk.
  • Endokardiitti vaatii yleensä lisäksi läppäkirurgiaa.
  • Relapsiksi luetaan tapaukset, joissa tauti uusii 6 kk:n kuluessa. Useimmiten tämä johtuu potilaan riittämättömästä sitoutumisesta pitkään mikrobilääkehoitoon.
  • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Hoitamattomaan tautiin liittyy 2 %:n kuolleisuus.

Ehkäisy

  • Pastöroimattomien maitotuotteiden välttäminen
  • Eläinten joukkorokotukset endeemisillä alueilla

Melioidoosi

Aiheuttaja

  • Burkholderia pseudomallei, gramnegatiivinen sauvabakteeri

Esiintyminen

  • Endeemisiä alueita ovat Etelä- ja Kaakkois-Aasia sekä Pohjois-Australia.
  • Tautia esiintyy eniten Koillis-Thaimaassa, jossa väestön seroprevalenssi on n. 60–70 % ja B. pseudomallein osuus veriviljelylöydöksistä 20 %.

Tarttuminen

  • Tartunta saadaan suorassa kontaktissa maaperään tai pintavesiin, erityisesti ihorikkojen kautta.
  • Krooniset sairaudet, kuten diabetes, krooniset keuhkosairaudet ja munuaisten ja maksan vajaatoiminta, altistavat melioidoosille, mutta tauti voi tarttua myös perusterveeseen.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Endeemisillä alueilla melioidoosi on yleinen bakteremian ja pneumonian syy.

Merkitys Suomessa

  • Suomessa on diagnosoitu muutamia melioidoositapauksia Thaimaan matkailijoilla.

Oireet

  • Itämisaika on yleensä 10–14 vrk (vaihteluväli 1 vrk–vuosia).
  • Taudinkuvana voi olla
    • paikallinen ihoinfektio
    • akuutti keuhkoinfektio
    • akuutti sepsis
    • disseminoitunut infektio.
  • Itämisajan ja keston perusteella taudinkuva voi olla
    • akuutti infektio
    • subakuutti infektio
    • krooninen infektio.
  • Joskus taudinkuva voi muistuttaa tuberkuloosia.
  • Bakteeri voi jäädä elimistöön ja aktivoitua jopa kymmenien vuosien kuluttua.
  • Matkailijoilla tavallisin on iholle rajoittuva tautimuoto, joka ilmenee infektoituneena haavana tai paiseena ja kuumeiluna.
  • Sepsis ja vaikea, onteloita muodostava keuhkokuume voivat johtaa nopeasti kuolemaan.

Diagnoosi

  • Melioidoosia on syytä epäillä taudin endeemiseltä alueelta palaavalla matkailijalla, jolla on märkäinen ihoinfektio tai vakava septinen bakteeri-infektio, etenkin jos taudinkuvaan liittyy vaikea pneumonia.
  • Diagnoosi perustuu ensisijaisesti veriviljelyyn tai bakteeriviljelyyn virtsasta, ysköksestä, iholeesioista tai absesseista.
  • Melioidoosiepäilystä on syytä ilmoittaa näytettä tutkivalle laboratoriolle.
  • Vasta-aineet on mahdollista määrittää.

Hoito

  • Tavanomaiset sepsiksen aloitusmikrobilääkkeet eivät tehoa melioidoosissa.
  • Mikrobilääkkeenä käytetään keftatsidiimia tai meropeneemiä i.v. 10–14 vrk:n ajan.
  • Suonensisäisen lääkehoidon jälkeen jatketaan mikrobilääkityksenä suun kautta sulfa-trimetopriimia yksin tai yhdessä doksisykliinin kanssa 3–6 kk:n ajan.
  • Aina syytä konsultoida infektiolääkäriä

Ennuste

  • Kuolleisuus baktereemisessa keuhkokuumeessa on n. 30 %.

Ehkäisy

  • Melioidoosia vastaan ei ole rokotetta.
  • Tautia voi ehkäistä huolehtimalla ihorikkojen ja haavojen puhdistuksesta ja suojaamisesta ja välttämällä kosketusta maaperään ja seisovaan veteen.

Lepra

Aiheuttaja

  • Mycobacterium leprae

Esiintyminen

  • Esiintyy useissa kehitysmaissa. Vuoden 1995 jälkeen esiintyvyys on vähentynyt 90 %; WHO on taannut ilmaisen lääkityksen kaikille.

Tarttuminen

  • Tarttuu ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Vaatii yleensä pitkäaikaisen lähikontaktin.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Endeemisillä alueilla merkittävä terveysongelma

Merkitys Suomessa

  • Mahdollinen maahanmuuttajilla

Oireet

  • Itämisaika 2–12 vuotta
  • Ihomuutokset
    • Muuta ihoa vaaleammat ihoalueet, joilla ihotunto ja hikoilu on vähentynyt
    • Laaja-alaiset paksuuntuneet ihoalueet ja ihokyhmyt
  • Palpoituvat paksuuntuneet hermorungot ja perifeeriset hermohalvaukset
    • Neuropatian ja siitä johtuvien traumojen seurauksena sormien ja varpaiden vaurioituminen
  • Leprareaktiot: immunologiset reaktiot usein hoidon aloitukseen liittyen, oireina mm. kuume, iriitti, neuriitti

Diagnoosi

  • Mykobakteerivärjäys ihoviiltonäytteistä (ns. slit skin -näytteet korvalehdistä) tai ihobiopsiasta. Mycobacterium leprae ei kasva mykobakteeriviljelyssä.

Hoito evd

Ennuste

  • Ajoissa hoidettuna ennuste on hyvä.

Ehkäisy evd

  • Tartuttavien potilaiden hoito

Pernarutto (anthrax)

Aiheuttaja

  • Bacillus anthracis -sauvabakteeri

Esiintyminen

  • Eläinten pernaruttoa esiintyy mm. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Karibialla, Itä- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa.

Tarttuminen

  • Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti (zoonoosi). Aiheuttaa karjassa taudin, joka joskus tarttuu ihmiseen.
  • Reservoaareina kotieläimistä nautakarja, lampaat, vuohet, hevoset ja siat
  • Bakteerien itiöt säilyvät kuivatuissa tai muuten käsitellyissä eläinten nahoissa ja vuodissa sekä maaperässä vuosia.
  • Ihmiset voivat saada tartunnan ihon, hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan kautta.
    • Ihoanthraxin voi saada ihokontaktissa esim. sairaan eläimen kudoksiin, villaan tai nahkaan tai kontaminoituneeseen maaperään.
    • Inhalaatioanthraxin voi saada hengittämällä itiöitä esim. vuohenkarvaa käsiteltäessä.
    • Suolistoanthraxin voi saada syömällä kontaminoitunutta lihaa.
  • Pernaruttoitiöitä voidaan levittää tahallisesti biologisessa sodankäynnissä tai biohäiriköinnissä. Tuolloin taudinkuva on joko inhalaatio- tai ihoanthrax.
  • Pernarutto ei tartu ihmisestä toiseen.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Eläintauti, ihmistartunnat ovat harvinaisia.
  • On mahdollinen biologisen sodankäynnin ja terrorismin ase.

Merkitys Suomessa

  • Eläintapaukset harvinaisia, ihmisellä ei ole todettu.

Oireet

  • Yleisin muoto on ihoanthrax. Itämisaika yleensä 2–5 vrk. Tauti alkaa papulana, joka muuttuu rakkulamaiseksi. Rakkulat yhtyvät ja rupturoituvat. 7–10 päivää taudin alusta kehittyy 1–3 cm:n kokoinen musta, kivuton haavauma, joka rupeutuu. Rupi putoaa 1–2 viikon kuluttua jättäen arven. Hoitamattomana voi levitä ja aiheuttaa yleisinfektion.
  • Bakteerin itiöiden hengittämisestä seuraa kaksivaiheinen tauti, joka alkaa 1–5 päivää itämisajan jälkeen flunssan kaltaisilla oireilla, ja 2–5 päivässä seuraa raju, usein fataali mediastiniitti.
  • Suolistoanthrax on harvinainen. Oireina ovat oksentelu ja kuume, myöhemmin vatsakipu, verioksennus ja -ripuli; tila voi muistuttaa akuuttia suolistoverenvuotoa.

Diagnoosi

  • Epäily
    • Äkillinen kuumetauti endeemiseltä alueelta tulevalla henkilöllä, joka on ollut tekemisissä eläinten tai eläinkunnan tuotteiden kanssa ja lisäksi yllä mainitut kliiniset oireet
    • Tahallista pernaruttobakteerin levitystä epäiltäessä inhalaatio- tai ihoanthraxiin sopivat oireet
      • Jokaisesta pernaruttoepäilystä tulee välittömästi ottaa yhteyttä keskussairaalan infektiolääkäriin ja THL:n Infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikköön, puh. 029 524 6000 (vaihde virka-aikana). Päivystysaikana yhteyden saa soittamalla HYKS:n infektiopäivystäjälle puh. (09) 4711.
  • Veriviljely × 2, bakteerivärjäys ja -viljely, PCR tautimuodosta riippuen iholeesiosta, ysköksestä tai ulosteesta, vasta-ainemääritys
  • Näytteet tutkitaan HUSLABissa. Näytteistä on ilmoitettava etukäteen.
  • Lähetteessä on oltava merkintä anthrax-epäilystä ja tartuntavaarallisen näytteen merkki.
  • Pernaruttoepäiltyä potilasta ei tarvitse eristää. Jätteet käsitellään tartuntavaarallisina.
  • Mikrobilääkehoito on aloitettava mahdollisimman pian. Ensisijainen lääke on suonensisäinen penisilliini tai siprofloksasiini. Hoidon kesto n. 60 vrk, ihoanthraxissa 7–10 vrk.
  • Pernarutto on yleisvaarallinen tartuntatauti. Kaikista varmistetuista tapauksista ja vahvoista epäilyistä on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus. Tutkimukset ja hoito ovat potilaalle ja myös altistuneelle henkilölle maksuttomia.

Ennuste

  • Ihoanthrax: hoitamattomana kuolleisuus 5–20 %, mikrobilääkehoidolla erittäin pieni
  • Inhalaatioanthrax: kuolleisuus hoidettunakin 90–100 %
  • Suolistoanthrax: kuolleisuus hoitamattomana 25–100 %

Altistustilanteet (epäily pernaruttoitiöiden tahallisesta levittämisestä)

  • Altistuksen todenperäisyyden arviointi sekä päätös henkilönäytteiden ottamisesta ja altistuneiden hoitamisesta mikrobilääkkeillä, tapahtuu yhteistyössä infektiolääkärin, paikallisten terveys- ja poliisiviranomaisten sekä THL:n kanssa.
  • Tila, johon itiöitä epäillään levinneen, suljetaan ja tehdään lista kaikista tilassa olleista henkilöistä. Poliisi ja pelastusviranomaiset huolehtivat näytteenotosta altistuslähteistä.
  • Pernaruttoitiöille altistunut henkilö ei ole tartuttava eikä häntä tarvitse eristää, mutta hänet tulee dekontaminoida, eli hän peseytyy ja vaihtaa vaatteet.
  • Jos em. viranomaiset arvioivat altistuksen todelliseksi, aloitetaan altistuneille mahdollisimman pian profylaktinen mikrobilääkitys, ensisijaisesti siprofloksasiini. Jos altistus varmistuu, hoito jatkuu 60 vrk.

Ehkäisy evd

  • Eläinten infektioiden seuranta, sairaiden eläinten ruhojen polttaminen
  • Rokote on olemassa, ei saatavilla Suomessa.

Rutto

Aiheuttaja

  • Yersinia pestis -bakteeri

Esiintyminen

  • Esiintyy verraten harvinaisena ympäri maailman. Ruttotapauksia raportoidaan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa n. 200 tapausta/vuosi. Ruttoa esiintyy myös Yhdysvalloissa.

Tarttuminen

  • Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti (zoonoosi)
  • Kantajina toimivat jyrsijät, erityisesti rotat.
  • Infektio leviää kirpunpuremien välityksellä.
  • Keuhkorutto voi tarttua ihmisestä toiseen aerosolitartuntana.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Taudilla on historiassa ollut suuri merkitys joukkoepidemioiden aiheuttajana.
  • Voitaisiin periaatteessa käyttää bioterrorismin aseena. Tällöin levitys olisi todennäköisesti aerosolina.

Merkitys Suomessa

  • Ei esiinny Suomessa. Tuontitapauksia ei ole todettu.

Oireet

  • Paiserutossa 2–8 päivän inkubaatioajan jälkeen kehittyy imusolmuketurvotuksia nivustaipeeseen, kainaloon tai kaulalle ja lisäksi nousee korkea kuume.
  • Ruttobakteerien hengittämisestä voi seurata keuhkokuume, joka on usein tappava (keuhkorutto; voi kehittyä myös paiseruton komplikaationa).

Diagnoosi

  • Kliininen epäily johtaa välittömästi hoitoon.
  • Bakteerivärjäys ja -viljely

Hoito

  • Streptomysiini tai gentamysiini on ensisijainen lääke.
  • Doksisykliini ja todennäköisesti fluorokinolonit tehoavat myös.
  • Konsultoi infektiolääkäriä.

Ennuste

  • Hoitamattomana kuolleisuus rauhasrutossa n. 50 %, keuhkorutossa ja septikemisessä rutossa jopa 100 %
  • Mikrobilääkehoito on tehokas vain, kun se aloitetaan taudin alkuvaiheessa, jolloin mortaliteetti on n. 5 %.

Ehkäisy evd

  • Vektorijyrsijät hävitetään.
  • Hyvää rokotetta ei ole.

ECDC:n ja CDC:n tautikohtaiset sivut

ECDC: European Centre for Disease Prevention and Control, CDC: Centres for Disease Prevention and Control (USA)

Kirjallisuutta

  1. Leshem E, Meltzer E, Schwartz E. Travel-associated zoonotic bacterial diseases. Curr Opin Infect Dis 2011;24(5):457-63. «PMID: 21788890»PubMed
  2. Wain J, Hendriksen RS, Mikoleit ML ym. Typhoid fever. Lancet 2015;385(9973):1136-45. «PMID: 25458731»PubMed
  3. Kariuki S, Gordon MA, Feasey N ym. Antimicrobial resistance and management of invasive Salmonella disease. Vaccine 2015;33 Suppl 3():C21-9. «PMID: 25912288»PubMed
  4. Waddington CS, Darton TC, Pollard AJ. The challenge of enteric fever. J Infect 2014;68 Suppl 1():S38-50. «PMID: 24119827»PubMed
  5. Blanton LS. Rickettsial infections in the tropics and in the traveler. Curr Opin Infect Dis 2013;26(5):435-40. «PMID: 23842049»PubMed
  6. Jensenius M, Fournier PE, Raoult D. Rickettsioses and the international traveler. Clin Infect Dis 2004 Nov 15;39(10):1493-9. «PMID: 15546086»PubMed
  7. Delord M, Socolovschi C, Parola P. Rickettsioses and Q fever in travelers (2004-2013). Travel Med Infect Dis 2014;12(5):443-58. «PMID: 25262433»PubMed
  8. Million M, Thuny F, Richet H ym. Long-term outcome of Q fever endocarditis: a 26-year personal survey. Lancet Infect Dis 2010;10(8):527-35. «PMID: 20637694»PubMed
  9. Dupouey J, Faucher B, Edouard S ym. Human leptospirosis: an emerging risk in Europe? Comp Immunol Microbiol Infect Dis 2014;37(2):77-83. «PMID: 24388481»PubMed
  10. Forbes AE, Zochowski WJ, Dubrey SW ym. Leptospirosis and Weil's disease in the UK. QJM 2012;105(12):1151-62. «PMID: 22843698»PubMed
  11. Dean AS, Crump L, Greter H ym. Clinical manifestations of human brucellosis: a systematic review and meta-analysis. PLoS Negl Trop Dis 2012;6(12):e1929. «PMID: 23236528»PubMed
  12. Solís García del Pozo J, Solera J. Systematic review and meta-analysis of randomized clinical trials in the treatment of human brucellosis. PLoS One 2012;7(2):e32090. «PMID: 22393379»PubMed
  13. Wiersinga WJ, Currie BJ, Peacock SJ. Melioidosis. N Engl J Med 2012;367(11):1035-44. «PMID: 22970946»PubMed
  14. Dance D. Treatment and prophylaxis of melioidosis. Int J Antimicrob Agents 2014;43(4):310-8. «PMID: 24613038»PubMed
  15. White C, Franco-Paredes C. Leprosy in the 21st century. Clin Microbiol Rev 2015;28(1):80-94. «PMID: 25567223»PubMed
  16. Prentice MB, Rahalison L. Plague. Lancet 2007;369(9568):1196-207. «PMID: 17416264»PubMed