Takaisin Tulosta

Infektioendokardiitti

Lääkärin käsikirja

5.10.2022 • Viimeisin muutos 27.9.2022

Janne Laine ja Essi Ryödi

Keskeistä

Tärkeä tunnistaa, koska on hoidettavissa oleva sairaus, joka hoitamattomana johtaa lähes aina kuolemaan
Diagnostiikka, hoito ja osin seurantakin toteutetaan erikoissairaanhoidossa yhteistyössä eri erikoisalojen kanssa (kardiologi, thoraxkirurgi, infektiolääkäri sekä tarvittaessa muiden erikoisalojen edustajia, kuten psykiatri).
Altistavia tekijöitä endokardiitille ovat
- aiempi vaikea läppäsairaus
- tekoläppä
- synnynnäinen sydänsairaus (esim. aorttastenoosi, bikuspidaalinen aorttaläppä, väliseinäaukko, aortan koarktaatio)
- aiemmin sairastettu endokardiitti
- verenkiertoelimistön vierasesine
- hemodialyysi
- immunosuppressio
- hampaiston huono kunto
- suonensisäisten päihteiden käyttö.
Epäiltävä erityisesti kuumeisella potilaalla, jolla on endokardiitille altistava tekijä, bakteremia ja
- uusi sivuääni sydämen auskultaatiossa tai
- kliinisiä merkkejä septisiksi sopivista embolioista (esim. aivoissa, keuhkoissa tai iholla)
- infektiofokus on epäselvä.
Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, positiiviseen veriviljelylöydökseen (80–90 %:lla endokardiittipotilaista) ja sydämen kaikututkimukseen.
Useimmille Staphylococcus aureus- tai kandida-sepsikseen sairastuneille tulee tehdä sydämen kaikututkimus endokardiitin poissulkemiseksi.

Mikrobien aiheuttama sydämen läppärakenteiden ja sisäkalvon tulehdus
Yleisimmät aiheuttajat ovat streptokokit, stafylokokit ja enterokokit. Moni muukin mikrobi voi aiheuttaa endokardiitin.
Voi olla akuutti rajukulkuinen septinen infektio tai subakuutti ja taudinkulultaan lievempi (kuume vähäisempää ja ajoittaista).
- Staphylococcus aureus aiheuttaa akuutin taudinkuvan.
- Pitkittyvä kuumeilu, kun aiheuttaja on Streptococcus viridans
Tekoläppäendokardiitin oireet voivat olla vähäisiä, koska aiheuttajia voivat olla myös vähemmän patogeeniset mikrobit, mm. Staphylococcus epidermidis ja sienet.
Synnylle on yleensä edellytyksenä bakteremia.
- Huomattavassa osassa akuutteja endokardiitteja ei voida osoittaa selvää aikaisempaa sydänsairautta.
- Bakteremia on usein ohimenevä ja oireeton. Vain pienellä osalla potilaista on ollut edeltävä, bakteremialle altistava toimenpide.
Endokardiittiriski on suurentunut
- tekoläppäpotilailla
- aikaisemmin endokardiitin sairastaneilla
- korjaamatonta synnynnäistä sydänvikaa sairastavilla
- hemodialyysihoidossa olevilla
- immuunivajavuuspotilailla
- suonensisäisten huumeiden käyttäjillä
- henkilöillä, joilla on huono hammashygienia.
Iäkkäiden ja monisairaiden endokardiitit epätyypillisine taudinkuvineen voivat helposti jäädä diagnosoimatta.
Suonensisäisten päihteiden käyttäjien endokardiitit, erityisesti trikuspidaaliläpässä, ovat lisääntyneet.

Kuumeilu, sepsis, väsyminen, hengenahdistus, sivuääni sydämessä, tromboemboliset komplikaatiot
- Sydämen sivuääni on kuultavissa 85 %:lla potilaista jossakin vaiheessa; sen puuttuminen ei sulje pois endokardiittia.
Oireet ja löydökset voivat olla moninaisia; kuume on yleisin oire.
Taudinkuva voi olla joskus hämäävän lievä, ja kuumeilu voi olla jatkunut jopa kuukausien ajan.
Muita oireita voivat olla mm. metastaattiset absessit eri elimissä tai iholla, suurentunut perna, glomerulonefriitti, niveloireet, yleinen sairaudentunne, heikkous, laihtuminen tai yöhikoilu sekä neurologiset oireet embolisaation seurauksena.
- Petekiat iholla, limakalvoilla, kynsien alla (harvinaisia)
Sydämen vajaatoiminta infektoituneen läpän vaikean vuodon yhteydessä
Toistuvat mikrobilääkkeellä hoidetut ”flunssat”, joissa ei selviä paikallisoireita

Perustuu ruokatorven kautta tehtävään sydämen kaikututkimukseen sekä toistettuihin veriviljelyihin ennen hoidon aloitusta.
- Kaikututkimuksessa löydöksenä voi olla vegetaatio ja/tai uusi läppävuoto, tekoläpän osittainen irtautuminen (johtaen paravalvulaariseen vuoto) tai absessi.
- Negatiivinen kaikututkimus ei kuitenkaan täysin sulje pois endokardiitin mahdollisuutta.
- Veriviljelynegatiiviset endokardiitit ovat diagnostisesti hankalia.
Ennen mikrobilääkehoidon aloittamista veriviljelyt (aerobi- ja anaerobipullopari) × 3–4 n. puolen tunnin välein
- Ei tarvitse ajoittaa kuumepiikkeihin.
- Akuutissa septisessä endokardiitissa tyydytään yleensä kahteen puolen tunnin välein otettuun veriviljelyyn.
- Mikrobilääkehoito voi muuttaa veriviljelyt negatiivisiksi epämääräiseksi ajaksi.
La, CRP, TVK, Krea, U-KemSeul + bakteeriviljely, EKG, keuhkokuva
- CRP ja La yleensä suurentuneet
Aina ei päästä varmaan diagnoosin ja voidaan joutua hoitamaan varmuuden vuoksi myös epävarmaksi jääneitä endokardiitteja pitkillä suonensisäisillä mikrobilääkehoidoilla.
Ks. myös Pitkittyneen epäselvän kuumeilun syyt «Aikuisen pitkittynyt kuumeilu»1

Aiheuttajabakteeriin kohdennettu pitkä mikrobilääkehoito (yleensä 4–6 viikkoa)
- Seurantaveriviljelyt hoidon aikana, kunnes nähdään niiden puhdistuminen
Kirurgisen hoidon tarve on syytä arvioida heti diagnoosin varmistuttua. Noin puolet potilaista tarvitsee läppäleikkausta joko taudin akuuttivaiheessa tai myöhemmin.
- Leikkaushoidon eli yleensä tekoläppäkirurgian aiheita ovat mm. paheneva sydämen vajaatoiminta, etenevä läppävuoto, läpänvieruspaise, toistuva embolisaatio tai jatkuvasti positiivinen veriviljely asianmukaisesta lääkityksestä huolimatta.
- Tekoläppäendokardiitti ja Staphylococcus aureuksen tai sienten aiheuttama endokardiitti vaativat usein leikkauksen.
Endokardiitti voi uusiutua mikrobilääkehoidon loppumisen jälkeen (ilmaantuvuus 2–6 %). Säännöllinen seuranta alussa on tarpeen.
- Tulehdusoireiden ilmaantumisen seuranta, sydämen kaikututkimuksia ja laboratoriokokeita toistetusti
- Veriviljelyt, jos ilmaantuu kuumetta
Endokardiitin sairastaneiden potilaiden tulee käydä säännöllisesti hammaslääkärissä ja huolehtia suun ja ihon terveydestä hyvin.
Ehkäisy: ks. «Bakteeriendokardiitin ehkäisy»2.

Riippuu mm. aiheuttavasta mikrobista, taustalla olevasta sydänsairaudesta, komplikaatioista ja hoidosta.
Hoidettuun endokardiittiin liittyy keskimäärin n. 15–30 %:n kuolleisuus.
Sieniendokardiiteissa kuolleisuus on yleensä suurempi kuin bakteeriendokardiiteissa.

Suhonen J, Halavaara M, Lönnqvist L, Teittinen K, Rajala H. Infektiivinen endokardiitti. Duodecim 2021;137:563–74. «Infektiivinen endokardiitti (6/2021)»3
Ruotsalainen E, Valtonen V. Infektiivinen endokardiitti. Kirjassa: Hedman K, Heikkinen T, Huovinen P, Järvinen A, Meri S, Vaara M (toim.). Infektiosairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 459–466.
Kotilainen P. Sydämen tekoläppäinfektio. Kirjassa: Hedman K, Heikkinen T, Huovinen P, Järvinen A, Meri S, Vaara M (toim.). Infektiosairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 692–695.
Saraste A, Turpeinen A, Hohenthal U. Endokardiitti. Kirjassa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 895–910.
Habib G, Lancellotti P, Antunes MJ ym. 2015 ESC Guidelines for the management of infective endocarditis: The Task Force for the Management of Infective Endocarditis of the European Society of Cardiology (ESC). Endorsed by: European Association for Cardio-Thoracic Surgery (EACTS), the European Association of Nuclear Medicine (EANM). Eur Heart J 2015;36(44):3075-3128. «PMID: 26320109»PubMed