Takaisin Tulosta

Tuberkuloositartunnalle altistuminen

Lääkärin käsikirja
20.12.2023 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Antti Kontturi ja Satu Kekomäki

Tartuntavaara

  • Tuberkuloosi tarttuu ilmateitse. Kun ilmateiden tuberkuloosia sairastava henkilö puhuu tai yskii, ilmaan erittyy tuberkuloosibasilleja sisältäviä pisaroita, jotka jäävät leijailemaan ilmaan. Toisten henkilöiden hengittäessä samaa ilmaa pisarat kulkeutuvat keuhkoihin.
  • Altistumisen voimakkuus ja kesto sekä altistuneen vastustuskyky vaikuttavat tartunnan todennäköisyyteen.
  • Tartunnan vaara on sitä suurempi, mitä
    • enemmän tartuttavan henkilön ysköksessä on bakteereja
    • läheisempi kontakti on ollut
    • kauemmin samassa huonetilassa oleskellaan
    • pienempi huonetila ja huonompi ilmanvaihto on.
  • Tartuttavin on henkilö, jonka ysköksissä on niin runsaasti tuberkuloosibasilleja, että ne näkyvät värjäystutkimuksessa, tai henkilö, jonka keuhkokuvissa todetaan ontelo (kaverni).
  • Pienet lapset eivät yleensä tartuta tuberkuloosia.

Määritelmät

  • Tuberkuloosille altistunut: hengittänyt samaa ilmaa tartuttavan tuberkuloosipotilaan kanssa
  • Tuberkuloosi-infektio: bakteeri on päässyt elimistöön ja aiheuttanut primaari-infektion (tartunnan)
    • Etenemisvaihtoehdot: joko immuunipuolustus tuhoaa infektion aiheuttaneet bakteerit kokonaan, infektio etenee suoraan sairaudeksi, tai se jää uinuvana elimistöön (latentti tuberkuloosi, kantajuus) ja saattaa edetä sairaudeksi myöhemmin
  • Tuberkuloosi: ihmisellä on tuberkuloosibakteerin aiheuttama oireinen sairaus.

Sairastumisvaara

  • Alttius tartunnan kehittymiselle sairaudeksi ja nopeasti eteneviksi tautimuodoiksi riippuu tartunnan saaneen iästä. Pikkulapsilla riski on suurin. Ks. taulukko «Sairastumisriski suhteessa tartunnanaikaiseen ikään (*lähde )»1.
  • Tuberkuloositartunnan saaneen henkilön sairastumisvaara on suurin kahden ensimmäisen vuoden aikana tartunnan saamisen jälkeen.
Taulukko 1. Sairastumisriski suhteessa tartunnanaikaiseen ikään (*lähde «Marais BJ, Gie RP, Schaaf HS ym. The natural history of childhood intra-thoracic tuberculosis: a critical review of literature from the pre-chemotherapy era. Int J Tuberc Lung Dis 2004;8(4):392-402. »2)
Ikä tartunnan aikaan*Riski sairastuaRiski sairastua meningiittiin tai yleistyneeseen tuberkuloosiin
< 1 v50 %10–20 %
1–2 v15–20 %2–5 %
2–5 v5 %0.5 %
5–10 v2 %< 0.5 %
> 10 v10–20 %< 0.5 %

Tartunnanjäljitys

Tartuttava tuberkuloositapaus – keneen tuberkuloosi on tarttunut?

  • Jos potilaalla todetaan tartuntavaarallinen tuberkuloosi, erikoissairaanhoidon hoitava lääkäri käynnistää tartunnanjäljityksen.
    • Tavoitteena on selvittää henkilöt, jotka ovat altistuneet tuberkuloosille.
    • Altistuneiden tiedot toimitetaan alueen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Alle 7-vuotiaat altistuneet lapset ohjataan suoraan erikoissairaanhoidosta kiireellisenä lastentautien poliklinikalle arvioon (puhelimitse tai lähetteellä).

Lapsen tai nuoren tuberkuloosi – kenestä tuberkuloosi on tarttunut?

  • Lapsen tai nuoren tuberkuloosi sekä miliaarituberkuloosi tai meningiitti ovat yleensä merkkejä tuoreesta tuberkuloositartunnasta.
    • Tartunnanjäljityksen tavoitteena on selvittää, keneltä tuberkuloositartunta on peräisin.
    • Tartunnanlähteen (indeksitapauksen) löydyttyä pyritään ehkäisemään lisätartunnat ja selvittämään muut altistuneet.

Altistuneiden tutkiminen

  • Altistuneiden joukosta pyritään löytämään tartunnan saaneet tai sairastuneet.
    • Alle 7-vuotiaat lapset tutkitaan lastentautien poliklinikalla.
    • Altistuneet, joilla on sairastumisriskiä lisäävä taustasairaus tai lääkitys, lähetetään suoraan erikoissairaanhoidon poliklinikalle tutkittaviksi paikallisesti sovitun käytännön mukaisesti (keuhko-, infektio- tai taustasairauden mukainen poliklinikka).
    • Mikäli altistuminen on tapahtunut työtehtävissä, työterveyshuolto osallistuu selvittelyyn.
    • Joukkoaltistustapauksissa tutkimukset suunnitellaan ja toteutetaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyönä.

Tutkimusten kulku

  • Oireilevat henkilöt tulee löytää nopeasti, jotta he eivät tartuta tuberkuloosia edelleen tai sairastu vakavasti.
    • Alle 16-vuotiaat oireilevat lapset lähetetään lastentautien poliklinikalle.
    • Aikuisille tehdään esitutkimukset perusterveydenhuollossa.
  • Perusterveydenhuollossa tutkittaville altistuneille kouluikäisille ja aikuisille lähetetään kirje ja kyselylomake, jonka avulla hoitaja haastattelee henkilön joko puhelimitse tai vastaanotolla.
  • IGRA-testi (B-TbIFNg) tehdään myös oireettomille 7–35-vuotiaille 2 kk:n kuluttua viimeisestä altistumisesta. Mikäli tulos on vähintään 1.0 IU/ml, on tutkittavalla epäiltävä tuberkuloositartuntaa. Lääkäri tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon.
  • Kaikille tutkittaville tehdään keuhkojen röntgenkuvaus alkutarkastuksen yhteydessä tai viimeistään 2 kk:n kuluttua tartunnanjäljityksen käynnistämisestä.
  • Mikäli tutkittava on oireeton eikä IGRA-testin tai keuhkokuvan perusteella epäillä tuberkuloositartuntaa, seuranta lopetetaan.
  • Jos IGRA-testiä ei tehty tai siitä ei 16 v täyttäneellä saada tulosta, uusitaan keuhkokuva ja oirekysely 12 kk:n kuluttua (35 v täyttäneiden osalta vain lähikontakteille). Lasten kohdalla konsultoi lastenlääkäriä (tai lasten infektiolääkäriä).
  • Alkutarkastuksen ja kontrollikäyntien yhteydessä on tärkeää informoida altistuneita tuberkuloosin oireista ja ohjeistaa hakeutumaan viiveettä tutkimuksiin niiden ilmaantuessa myös jatkossa.
  • Jos tarttuva tuberkuloosikanta on resistentti tuberkuloosilääkkeille, tehdään kontaktiselvitys pääpiirteiltään samalla tavoin. Altistuneita seurataan 2 v:n ajan. Lääkeresistenssistä on tärkeää tiedottaa altistuneiden seurannasta vastaaville lääkäreille.

Raskaana olevat

  • Raskaana olevat altistuneet tutkitaan samoin kuin muutkin altistuneet. Oireisilta keuhkokuva otetaan raskauden ajankohdasta riippumatta, oireettomilta viimeisen raskauskolmanneksen aikana, viimeistään 1 kk ennen laskettua aikaa.
  • Jos synnyttävällä äidillä todetaan tarttuva tuberkuloosi, vastasyntynyt eristetään äidistä, kunnes PCR-tutkimuksella on todettu, että äidillä ei epäillä lääkeresistenttiä tuberkuloosia. Tällöin vauvalle voidaan aloittaa estolääkitys ja antaa hänet äidin hoiviin.

Lapset ja BCG-rokotus

  • Calmette- eli BCG-rokotus antaa hyvän suojan lapsuusiän vaikeita tautimuotoja, miliaarituberkuloosia ja aivokalvotulehdusta, vastaan, mutta suojaa selvästi huonommin muilta tautimuodoilta.
  • BCG-rokotusta tarjotaan Suomessa nykyään vain riskiryhmille «BCG-rokotus»2.
  • Rokottamattoman tuberkuloosille altistuneen pienen lapsen tutkimusten ripeä käynnistäminen on erityisen tärkeää, sillä infektio voi edetä nopeasti miliaarituberkuloosiksi tai aivokalvotulehdukseksi.
  • Tartuttavan tuberkuloosipotilaan kanssa samassa taloudessa asuville tai vastaavasti altistuneille lapsille, joilla sairastumisen riski on suurin, aloitetaan ehkäisevä lääkehoito ”ikkuna-ajaksi”, jonka aikana odotetaan IGRA-testin kääntymistä.
    • Alle vuoden ikäiset lapset riippumatta siitä, ovatko he saaneet BCG-rokotuksen
    • 1–4-vuotiaat, jotka eivät ole saaneet BCG-rokotusta
  • Ehkäisevää lääkehoitoa jatketaan, kunnes on kulunut vähintään 2 kk viimeisestä altistumismahdollisuudesta.
    • Mikäli oireettoman lapsen IGRA-testi pysyy negatiivisena, lääkehoito lopetetaan ja rokottamattomalle alle 7-vuotiaalle lapselle annetaan BCG-rokotus.

Latentin tuberkuloosi-infektion hoito

  • Mikäli tutkimuksissa todetaan tuberkuloosi-infektio mutta ei merkkejä sairaudesta, henkilöllä katsotaan olevan latentti tuberkuloosi-infektio (LTBI).
  • LTBI:n hoidolla voidaan myöhemmän sairastumisen riskiä pienentää n. kymmenesosaan.
    • Hoidon arvio kuuluu erikoissairaanhoitoon. Yleensä LTBI-hoito tarjotaan terveille alle 35-vuotiaille.
    • Immuunipuutteisten LTBI-hoidon tarve arvioidaan perussairautta hoitavassa yksikössä.
    • Yli 35-vuotiailla LTBI:n lääkehoidon haitat ylittävät yleensä hoidosta saatavan hyödyn.
  • LTBI:n lääkehoitovaihtoehdot

Terveydenhuoltohenkilöstö

  • Henkilökunnan tuberkuloositartunnalle altistuminen saattaa olla erityisen voimakas keuhkoputkiston tähystysten, leikkaustoimenpiteiden ja ruumiinavauksien yhteydessä, jos ei ennalta tiedetä potilaan tuberkuloosista.
  • Suomessa terveydenhuoltohenkilöstön sairastuminen tuberkuloosiin on vähäisempää kuin vastaavan ikäisen väestön keskimäärin.

Kirjallisuutta

  1. Suositus tuberkuloosin tartunnanjäljityksestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 29/2017 «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-997-2»3. Päivittyvä online-versio saatavilla internetissä: «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/tuberkuloosi/suositus-tuberkuloosin-tartunnanjaljityksesta»2 (viitattu 25.9.2023).
  2. Marais BJ, Gie RP, Schaaf HS ym. The natural history of childhood intra-thoracic tuberculosis: a critical review of literature from the pre-chemotherapy era. Int J Tuberc Lung Dis 2004;8(4):392-402. «PMID: 15141729»PubMed